-----------

----

Minä kuulun myös onnellisiin leikattuihin.

Ylipainoa minulla on ollut enemmän tai vähemmän viimeisen parinkymmenen vuoden ajan. Tarkemmin sanottuna siitä lähtien kun tapasin mieheni.
Siihen tapaamiseen loppui discoissa juoksemiset kuten myös kuntosalilla ja paino lähti varmaan nousuun. Parin lapsen jälkeenei painon pudotus niin vain onnistunutkaan. Lieneekö olin tullut mukavuudenhaluiseksi.
Kymmenen vuotta sitten pudotin painonvartijoissa n.24 kiloa ja sain takaisin n. 40 kg. Niistä en sitten kotikonstein enää päässytkään irti.

Vaikka leikkauksesta on pian vuosi niin vielä on painoa pudotettavana. Ja onhan tämä "laihduttaminen" uusi elämäntapa, että mikäs tässä on ollessa.

Pirppu ja gaby Sittenhän meitä on kolme onnellista!

Minut leikattiin tammikuussa 2008.
Suurimmillani olin syksyllä 2007 (paino 150 kg).
Minulla oli lääkitykset diabetekseen, verenpainetautiin sekä nivelrikkoon.

Leikkauksen ( ohitus ) jälkeen kiloja on pudonnut mukavasti ja nyt kokonaispudotus on jo 44 kg.
Vielä aion päästä 26:sta liikakilosta erilleen.

Diabeteslääkitykseni jäi leikkauspöydälle, verenpainetautilääkitystä on koko ajan pienennetty ja nivelrikosta kärsivät jalatkin ovat hieman paremmassa kunnossa.
Kaikenkaikkiaan jaksamiseni on kohentunut huomattavasti.

Olen saanut kadottamani elämän takaisin.

Mulle tehtiin "gastric by bass" leikkaus reilu vuos takaperin ja nyt oon elämäni kunnossa.
Ylipainoa mulla on ollu koko ikäni ja kaikist yrityksist huolimatta paino oli aina vaa nousu suunnassa.
Lopulta hakeuduin itse terveyskeskuksen kautta leikkaukseen.
Prosessi kesti n. vuoden. Leikkaus meni hyvin ilman sen kummempia ongelmia.
Elämä leikkauksen jälkeen on ollu niinku syömisen uudelleen opettelemista. Määrät on mulla tosi pieniä eli kerralla menee 1½-2dl. Joittenki ruoka-aineiden kanss edelleen ongelmia mut tilanne on parantunu koko ajan.
Paino on pudonnu tähän mennessä 47kg. Alussa pudotus oli tietty nopeampaa mut nyt mennään alaspäin pikkuhiljaa.
Elämä on tään painon putoomisen myötä muuttunu kertaheitolla. Sokeri arvot on normaalisoitunu, verenpaine lääkitys lopetettu (kerkesin syömään 15v), polvi ja selkäkivut kadonnu siis kaiken kaikkiaan nykyään nautin elämästä täysin rinnoin. Liikunta on tietty tullu kuvioihin mukaan ja nyt se on mielekästä ei pakkopullaa.
Vaikka ongelmiakin on ollu niin leikkaukseen meneminen ei kaduta.

Kuulostaa ehkä helpolta konstilta laihduttaa mut sitä tää ei ole. Leikkauksesta huolimatta jokanen pudotettu kilo on vaatinu paljon. Eli edelleen täytyy tarkkailla syömisiään ja oikeestaan enemmän ku ennen.
Nyt kun määrät on niin pienet nii täytyy todella keskittyy siihen ruuan laatuun et saa kaiken mitä elimmistö tarttee.

Hei. Löytyykö täältä ketään joka on tehnyt laihdutusleikkauksen jo monta vuotta sitten. Eli miten sitten kun normaalipaino on saavutettu? Onko mahdollista syödä niin että ei laihdu ihan riukutikuksi? Olen 120 kg/170 cm ja 44 v ja laihduttanut tyyliin 20 vuotta. Lääkärini mainitsi minulle laihdutusleikkauksen jokin aika sitten mutta kavahdin ajatustakin mutta nyt olen ruvennut miettimään sitä. Olen juuri syönyt 2 kk Reductilejä ilman minkäänlaista tulosta. Mutta sitä tosiaan pelkään laihdutusleikkauksessa että missä vaiheessa laihtuminen loppuu. En halua tikuksi vaan naiselliseksi naiseksi jolla on muotoja ja joka voi nauttia elämästä ja siihenhän kuuluu myöskin ruoka.

Hellurei!

Mut leikattiin 10.06.08 (GBP) Leikkaukseen mennessä painoa oli 145.7kg:a jota ennen ehdin eneilemään parisen viikkoa jonka aikana lähti -7kg.
Leikkaus meni verrattain hyvin, mutta mustelmat oli massiiviset ja kestivät piiiiiitkään vatsan alueella. Sairasloma loppui viime lauantaina 6.9. siis, ja nyt oon sitten työttämänä. Suurinpia ongelmia oli juuri nuo mainitut mustelmat (kipeetä teki), se ettei alussa voinut nukkua kun toisella kyljellä ja selällään.
Valta osin olen ollut tyytyväinen päätökseeni mennä leikkaukseen. Nyt paino on -28.5kg pienempi, sisältäen eneillyt -7kg.

Omasta gastric sleeve leikkauksesta on nyt vuosi. Lähtöpainoni oli luultavasti yli 185kg, mutta tuota lukemaa pidän virallisena pohjanoteerauksena. Pudotin 15kg ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen tippui nopeasti 4kk aikana 25kg. Nyt viimeistä kymmentä kiloa olen kitkutellut tuskallisen hitaasti alaspäin melkein 8kk. Tämän hetkinen saldo on siis kaikkiaan -49kg ja tavoite olisi saada vielä 36kg pois... Urakka tuntuu mahdottomalta ja turhauttavalta tässä vaiheessa, kun pyörin näiden jumien kourissa. Noudatan tiukasti vähähiilihydraattista ruokavaliota ja liikun melko säännöllisesti 4-5 kertaa viikossa salin, vesijuoksun ja -jumpan, kävelyn ja kuntopyöräilyn merkeissä. Peruskulutus on hiipunut pahasti säästöliekin puolelle ja pyrin sitä tässä nyt pikkuhiljaa korjaamaan.

Omasta historiasta sen verran, että olen ollut syntyessäni normaalipainoinen ja siihen se sitten on jäänytkin. Jo lapsena olisin syönyt sisaruksienikin ruuat ja siitä saakka paino onkin ollut jyrkässä nousussa, kun olen itse kyennyt jääkaapille. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen laihduttanut satoja kiloja, aina n. 30kg kerrallaan ja kerinyt sitten kaikki takaisin kymmenen lisäkilon saattelemana. Olen henkeen ja vereen vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattaja ja ilman vuosien karppaamista olisin varmasti painanut jo 300 kiloa... Karppauksen kohdalla pätee kuitenkin ihan samat lait, kuin minkä tahansa muunkin ruokavalion kohdalla, että kun ote heltiää ja mieliteot vie mennessään, niin sieltä on vaikea nousta ja silmänsä on helppo sulkea todellisuudelta niin vastustamattomien hiilari herkkujen edessä.

Leikkauksen jälkeen minulla ei ole ollut mitään ongelmia tämän säästöliekin lisäksi. Pystyn syömään mitä vain ja tyydyttävän määrän. Esimerkkinä vaikka ravintolassa syöminen, missä voin tilata 150g pihvin. Syömättä jää leipä, peruna lisukkeet ja pieni osa kasviksista. Tämän jälkeen olen yhtä tyytyväinen, kuin ennen koko annoksen alkuruuan ja jälkiruuan jälkeen. Leikkaus on tuonut tullessaan paljon hyvää uusien vaatteiden lisäksi. Liikkuminen on vaivatonta vaikka painoa on vielä näinkin paljon (tosin paino ei ole koskaan ihan hirveästi oloani rajoittanut). Olen säästynyt myös kaikilta liitännäis sairauksilta kuten kulumilta, verenpainetaudilta ja diabetekseltä (josta voin kiittää suurelta osin pitkiä vähähiilihydraattisia jaksoja). Menisin koska tahansa sleeve leikkaukseen uudelleen, mutta toista vaihetta eli ohitusta en ole valmis tekemään vaikka paino ei tämän enempää tästä enää tippuisi.

Menisin koska tahansa sleeve leikkaukseen uudelleen, mutta toista vaihetta eli ohitusta en ole valmis tekemään vaikka paino ei tämän enempää tästä enää tippuisi.

Voitko/osaatko kertoa miksi et menisi..???

Valmistauduin melkein vuoden menemään ohitukseen ja kun tilanne oli lopulta se, ettei kirurgi ollut varma pystytäänkö ohitusta tekemään niin jouduin käymään läpi melkoisen aivomyrskyn. Tuloksena oli lopulta se, että koin sleeven olevan huomattavasti parempi ratkaisu ja esitin vielä viimeisenä toiveena, ettei ohitusta tehtäisi vaikka se olisi mahdollista. Olen alusta saakka tiedostanut, että sleeven avulla en ehkä pääse tavoitteeseen, mutta ennemmin lihava ja terve kuin laiha ja sairas. Tuo oli siis ajatus millä lähdin liikkeelle ja se on vain vahvistunut tämän vuoden aikana. Oma elämä leikattuna on täysin ongelmatonta, olen terve ja todella hyvässä kunnossa ihan kaikkien mittarien perusteella. Ongelmatonta elämää viettää myös monet ohitetut, mutta niin monilla on myös vaikeuksia ja vaivoja.

Jää täysin arvailujen varaan millaista oma elämäni olisi ollut GBP leikkauksen jälkeen, mutta tuskin ihan näin helppoa kuitenkaan Luultavasti painoa olisi pudonnut n.10kg enemmän tässä ajassa, mutta sekään ei ole varmaa ja mitään takeita siitä ei ole, että jatko leikkaus veisi loput pois. 10-20 kilon takia en halua ottaa riskiä imeytymishäiriöistä ja ennen kaikkea siitä, etten pystyisi syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Omaan kästykseeni terveellisestä ruokavaliosta kuuluu riittävä proteiinin saanti kera kasvisten ja rasvojen. Monille ohitetuille juuri rasva ja proteiini on se suurin ongelma ja itselleni olisi kauhistus, jos jomman kumman syömisessä olisi ongelmia. Joten tässä on nyt vaan yritettävä kaikkensa, että saisin ihan näillä eväillä vielä sen 36kg pudotettua....

Hei kaikille! Kiitos kun kerrotte täällä kokemuksianne.. itse odotan vielä päätöksiä voidaanko minut leikata... jos kyllä, niin todennäköisesti se tulee tapahtumaan ennen ensi kesää.

Hyvää syksyä teille kaikille ja tsemppiä!

Olen menossa tiistaina lääkärille juttelemaan laihdutusleikkauksesta. Olen tosiaan 44 v, 170cm pitkä ja yli 120 kg painava ja olen koettanut kaiken. Olen enemmän ja enemmän lämmennyt tälle leikkaus ajatukselle. JÄnnitää aivan hirveästi, juttelin ajatuksistani miehelleni ja hän oli vähän niinkuin että Hei haloo, vaimo eikö leikkaus ole IHAN viimeinen oljenkorsi. Sitten katselimme toisiamme vähän aikaa ja sanattomasti totesimme että muut on jo koetettu eli se viimeinen oljenkorsi aika on nyt ihan oikeasti tässä hetkessä ja nyt.
En ole sanonut hänelle että olen menossa tiistaina lääkärille, jos on niin että lääkäri sanoo että sorry mutta ei käy sinun suhteen tehdän tällaista niin en varmaan edes koskaan sano miehelleni että kävin lääkärissä. JOS lääkäri on sitä mieltä että laitetaan minut leikkausjonoon niin sitten otan asian puheeksi mieheni kanssa. Onneksi hän on aina ollut sellainen että hän tukee jos tukea tarvitsen joten kyllä hän on tässäkin tukemassa.
Minulla on 13 v lapsi, miten olette selittäneet lapsille että olette olleet sairaalassa ja ruvenneet laihtumaan? Minä en haluaisi sanoa hänelle miksi menen sairaalaan mutta en myöskään halua valehdella hänelle koska en halua että hän luulee että minulla on joku sairaus ja sen takia joudun sairaalaan. Ja jos oikein mietitään niin mitä teidän esim työkaverit ovat sanoneet kun paino on alkanut laskemaan? Oletteko kertoneet kaikille että olette olleet laihdutusleikkauksessa? Minä en halua kertoa kenellkkään, mieheni siitä saa tietää ja pari lähintä ystävää mutta esim työpaikalla en tule tätä kertomaan jos on niin että siihen leikkaukseen menen. Mutta miten selitän rajun painonpudotuksen? Onko ideoita??

Hei paras selitys laihtumiselle jos ei halua kertoo leikkauksesta on sanoo yksinkertasesti nii et on alkanut laihduttaa ja nyt on onnistunu.
Siis laihduttamista se on sitte leikkauksen jälkeenkin eli syödään vähemmän nii laihdutaan meinaan jos sitä söis saman verran ku ennenki nii laihtumista ei tapahtuis. Se itte leikkaus kun ei laihduta vaan se et sen jälkeen ei vaa pysty syömään samall tavall ku ennen. Tietty on tärkeetä kiinnittää huomioo siihen mitä syö leikkauksen jälkeen meinaa kiloja kertyy sittenki jos syö kaikkee liian energiapitosta.
Mä ite kerroin sillon aikoinani leikkauksesta nii ei ole tarvinnu sen enempää selitellä.
Hieno juttu et sulla on aviomies joka tukee tässä projektissa kun se on kumminki iso juttu itselle ja koko perheelle.
Tsemppiä jatkoon

Mertzi kirjoitti:Olen menossa tiistaina lääkärille juttelemaan laihdutusleikkauksesta. Olen tosiaan 44 v, 170cm pitkä ja yli 120 kg painava ja olen koettanut kaiken. Olen enemmän ja enemmän lämmennyt tälle leikkaus ajatukselle. JÄnnitää aivan hirveästi, juttelin ajatuksistani miehelleni ja hän oli vähän niinkuin että Hei haloo, vaimo eikö leikkaus ole IHAN viimeinen oljenkorsi. Sitten katselimme toisiamme vähän aikaa ja sanattomasti totesimme että muut on jo koetettu eli se viimeinen oljenkorsi aika on nyt ihan oikeasti tässä hetkessä ja nyt.
En ole sanonut hänelle että olen menossa tiistaina lääkärille, jos on niin että lääkäri sanoo että sorry mutta ei käy sinun suhteen tehdän tällaista niin en varmaan edes koskaan sano miehelleni että kävin lääkärissä. JOS lääkäri on sitä mieltä että laitetaan minut leikkausjonoon niin sitten otan asian puheeksi mieheni kanssa. Onneksi hän on aina ollut sellainen että hän tukee jos tukea tarvitsen joten kyllä hän on tässäkin tukemassa.
Minulla on 13 v lapsi, miten olette selittäneet lapsille että olette olleet sairaalassa ja ruvenneet laihtumaan? Minä en haluaisi sanoa hänelle miksi menen sairaalaan mutta en myöskään halua valehdella hänelle koska en halua että hän luulee että minulla on joku sairaus ja sen takia joudun sairaalaan. Ja jos oikein mietitään niin mitä teidän esim työkaverit ovat sanoneet kun paino on alkanut laskemaan? Oletteko kertoneet kaikille että olette olleet laihdutusleikkauksessa? Minä en halua kertoa kenellkkään, mieheni siitä saa tietää ja pari lähintä ystävää mutta esim työpaikalla en tule tätä kertomaan jos on niin että siihen leikkaukseen menen. Mutta miten selitän rajun painonpudotuksen? Onko ideoita??

Mä ainakin selitin lapselleni ( 14v) millaisesta leikkauksesta on kyse.
Kyllä sen ikäinen lapsi ( tai nuorihan se jo on ) ymmärtää.
Vain lähipiirini tietää leikkauksesta.
Muille olen kertonut, että olen yksinkertaisesti vain katsonut tarkemmin mitä syön.
Ja siinäkään en valehtele.

On jokaisen oma ratkaisu, mitä kertoo ja kenelle.
Se kannattaa tarkkaan miettiä, sillä julma totuus on , että näihin leikkauksiin on varsin paljon ennakkoluuloja ja näitä pidetään vielä pitkälti "turhamaisina kauneusleikkauksina"....
Tietämättömät ihmiset voivat olla julmia.

Lääkärissä siis on käyty ja lähete laitettiiin sisälle. Olen menossa gastroskopiaan 29.10.08. Meni vähän aikaa ennenkuin otin puheeksi asiasta mieheni kanssa. Pohdittiin ja mietittiin puoleen ja toiseen ja sanoin että tarvitsen hänen tukea jos päätän että tämän teen. Hän toi esille että päätös on minun eikä hän sanonut että mene sinne mutta toi myös esille että leikkaus ei vältämätä ole huono idea. Eli minulla on hänen tuki, se missä tukea koen että lähinnä tarvitsen on alussa siinä että tulee syötyä oikein ja oppii syömään niin että saa kaiken mitä kroppa tarvitsee, vitamiinit etc. Eli miten koostan ruuan niin että saan kaiken kun kuitenkin ruuan määrä vähentyy radikaalisesti, siinä mietittävää. Mietin vielä asiaa muutaman päivän ja olin yhdellä hetkellä sitä mieltä että en lähde tähän ja toisella että jep lähden tähän. Yhdessä vaaka kopassa näen suurinpiirtein normaalipainoisen minän onnellisena ja toisessa näen oksentelevan itseni joka on pilannut elämänsä laihdutusleikkauksella eikä koskaan voi enään syödä yhtään mitään. Sitten yhtenä päivänä kun kävin hakemassa kahvia työpaikalla se vain kolahti päähäni. Menen tutkimuksiin ja menen leikkaukseen jos minut vain kelpuutetaan sinne. Olen helpottunut nyt kun päätös on tehty, olen taas ruvennyt lukemaan juttuja laihdutusleikkauksista ja haalin niin paljon tietoa kun vain mahdollista. Yritän syödä niin monipuolisesti kun mahdollista niin että minulla on niin paljon voimia kun vain minulla voi olla jos pääsen leikkaukseen, silloin oletan että palautuminen on helpompaa. Eli aloitin valmistelut jo nyt sitä varten. Jos on niin että en pääse leikkaukseen niin ei tämä "skarppaaminen" pahaksi muutenkaan ole. Nyt menen siivoamaan kämpän. Tsemppiä

Mertsi toi on ihan normaalii et sitä miettii päänsä puhki et onko tää nyt oikee ratkaisu ja nii sen pitääki mennä. Leikkaus tulee kumminki muuttamaan elämää nii totaalisesti et on hyvä olla varma päätöksestä.
Hieno juttu et sulla on miehes tuki koska sitä tukee tulet varmaan tartteemaan.
Mun täytyy sanoo et tiedän kymmeniä ihmisiä jotka on käyny läpi tään laihdutus leikkauksen ja yksikään ei oo katunu päätöstään.
Vaikka ongelmiaki on ollu matkan varrella nii se muutos mikä tapahtuu ku painon saa laskemaan on nii suuri siihen entiseen verrattuna et ne ongelmat kyll unohtuu.
Ja niinku monissa jutuissa alku on aina hankalaa.
Mulla oli leikkauksen jälkeen ekat 3kk koko ajan paha olo eli syömienen oli vähän nii ja näi. Sitte ku se paha olo meni ohi nii tuli ongelmaks just toi oksentelu mut nyt ku leikkauksesta on kulunu jo n.1½ vuotta nii mä elän ihan normaalii elämää vaikkaki paljon pienemmällä sapuska määrällä.
Tottahan mulla on jonkun verran rajotuksii ton syömisen kanssa edelleen mut niitten kans pärjää ihan hyvin. Sitten ku ajattelen et vaakakupissa on vaikka vaatekoko entinen 60 tai nykynen 46 nii ei kyll leikkaus kaduta pätkääkään. Olo on vaa kaikell tavall nii erillainen ja varsinki terveempi et kyllä on vaa kannattanu.
Mut niinku mä oon aina sanonu ja tuun edelleen sanomaan nii leikkaus on vaan apukeino laihtumiseen. Jokasen leikatun täytyy silti tehä töitä sen laihtumisen eteen. Omista valinnoista se vaan on paljon kiinni et miten homma leikkauksen jälkeen etenee.

On tosi hytä juttu et oot ruvennu jo nyt "skarppaamaan" se on lääkärille osotust sun motivaatiosta asiaan ja toisekski helpottaa leikkauksen tekemistä ja siitä toipumista.
On hyvä ruveta jo ajoissa kiinnittään huomiota syömisiin, pureskelemiseen ja määriin koska ne on kumminki sit jatkossa niitä tosi tärkei juttui.
Ei muuta ku tsemppiä jatkoon.

Odotan malttamattomana kutsua sairaalaan. Kauankohan kestää siitä kun lähete on laitettu sisälle siihen että saa ensimmäisen kutsun sairaalaan? Olisi helpompaa kun olisi jotain päivää mitä odottaa. No minulla on se gastroskopia lokakuun lopulla joten siinä on ainakin yksi päivämäärä

Minut leikattiin kaksi vuotta sitten. Tilanne silloin oli että olin melkein työkyvytön, paljon sairaslomia ja paino vain nousi. Verensokerit, rasvat ja paineet oli koholla, diabetes oli väistämättä tulossa. Selkä oli leikkausta vaille sökö, polvet oli hirveän kipeät ei jaksanut enää paljon liikkua. Kunne sitten marssin työterveyslääkärille ja sanoin että voisiko saada lähetteen leikkaukseen ja hän kirjoitti sen. Siitä asiat sitten meni aika sujuvasti liikkeelle. Olin kokeillut kaikki mahdolliset laihdutuskonstit ja siltä osin sain leikkausajan aika nopeasti, olisiko ollut vuoden sisään. Mahan tähystys oli tehty minulle jo aikaisemmin eli sitäkään ei tarvinnut tehdä, se kuuluu tähän leikkauksen saadakseen. Leikkaus sujui ongelmitta viisi reikää mahassa jotka arpeutuivat nätisti. Ruokailu oli alkuun kovin pientä ja maha täyttyi nopeasti. Mieliteot kiusasivat kovasti mutta niistäkin selvittiin. Kolme päivää leikkauksen jälkeen olin hyvin kipeä mutta antoivat sairaalassa hyvin kipulääkettä joten sitäkään ei tarvinnut kärsiä ja sitten kivut loppuivat kuin seinään ja sen jälkeen ei ole ollut isompia kipuja. 38 kg lähti minulta ja painan nyt 90 kg joka on minulle ihan hyvä. Työkyky palautui kokonaan, sokerit, rasvat, paineet laski normaalille tasolle. Selkä alkoi kuntoutua ja polvetkin lopettivat valittamisensa. Sen jälkeen en ole ollut sairaslomilla joten tämä leikkaus pelasti minut varmalta diabetekselta ja eläkkeeltä. Tosi upee juttu. Suosittelen kaikille.