nimim. Toivossa on hyvä elää matkan alku

Heipat kaikille!
Olen lueskellu teiän juttusia täällä vaikka kuinka kauan, ja nyt olin valmis rekisteröitymään .

Arggg kaikki mun kirjottamani teksti hävis. Mukavia nämä puhelimet...


Mulla on ensikäynti sisätautiosastolla lokakuun alussa ja toiveissa olisi vatsan piennysoperastio. Katotaan kui ämmän käy .

Mä olen 31 vuotias, 3 lapsen äiti Etelä-Suomesta. Bmi tällä hetkellä 47. Liitännäissairauksia ei vielä tässä vaiheessa ole (paitsi koholla oleva sokeri :/). Pituutta sulka päässä löytyy 156cm ja painoa
"vaivaiset" 115kg.

No löytyihän tarinat sittekii . Olen tekniikan ihmelapsi .

Piti mun lisätä vielä, että loistavia kertomusia teillä. Mä olen niihin ihan koukussa ja lueskelen niitä iltalukemiseksi ja näen sitte unia omasta (toivottavasti) tulevasta leikkauksesta .

Tervetuloa joukkoon. Kyllä mäkin luen näitä tarinoita, koska ne kertoo siitä, mihin on ryhtymässä. Sekä hyviä että huonoja puolia. Mut laikattiin maanantaina ja nyt opettelen uutta ruokailurytmiä, mutta palaan näihin juttuihin, jos tulee jotain, mikä mietittyttää. Täältä aina löytää apua. Onks sulla lähipiirissä ketään leikattua? Mulla on muutama onneks ja sairaalasta sain muutaman kohtalotoverin, joille tehtiin sama operaatio. Heidän kanssaan vaihdan kuulumisia fb:n kautta. Uskon jo näiden kuuden päivän jälkeen, että tämä leikkaus on hieno juttu=) Rohkesti vaan eteenpäin ! =)

Tervetuloa joukkoon!

Ollaan aika samoissa, mun ikä on 32, BMI pikkusen korkeampi, myös 3 lasta ja lokakuussa menossa tapaamaan sisätautilääkäriä myös  

Onnea apila uuteen elämään . Mä en tunne ketään leikattua. Siks tää palsta onkin niin hyvä. Täältä saa kaiken selville ihan selkokielellä.
Tsemppiä sulle kovasti jatkoon !!

Ja Viipe: ollaan sitten tosiaanki aika samoilla . Jos saa udella, niin mihin sairaalaan kuulut/meet? Ite meen Peijakseen.

Kiva kun kirjotitte .

Mulla on tuonne Tayssiin meno, voidaan sit samalla vähän vertailla onko toiminnassa jotain eroja

Välillä pitää ihan lukea paperit uudestaan läpi, en ollenkaan osannu odottaa, että aika tulisi näin "nopeesti". Lähete kuitenkin lähteny heinäkuun lopulla. Vaikka liki vuosi koko projektiin kuulemma julkisella puolella menee. Itse laskinkin, että hoitotakuun puitteissa mut pitäis leikata viimestään heinäkuussa 2014, mutta koska sillon on yleensä se kesäsulku, niin luulisin että leikkaus olisi viimeistään kesäkuussa (vai onko silloinkin kesäsulku?)  

Näillä mietteillä eteenpäin

Sama homma mulla. Olin varma kun lääkäriin tämän asian takia menin, että joudun ensinnäkin ruinaamaan lääkäriä laittamaan asian eteenpäin. Mutta toisin kävi. Lääkäri ei laisinkaan kyyseenalaistanut asiaa ja laitto lähetteen eteenpäin. Ja ei mennyt aikaakaan kun tuli kirje Peijakseen. Jee . Toivottavasti jatkossakin menee asiat näin kivasti.

Mukava tosiaankin sitten vähän vertailla eri käytäntöjä.

En millään jaksais odottaa siihen lokakuuhun. Onneks aika on jo heti toinen päivä ja ihan aamusta. Odottavan sika on niiiiiiiin pitkä .
Fiilarit koko hommaa kohtaan vaihtelee pelosta hymyilyyn, mutta se lienee normaalia.

Mulla meni vajaa vuosi koko prosessiin ja olen tyytyväinen kun meni. Sain ajateltua asiaa joka kantilta ja mietittyä oikein kunnolla  . Se on ihan hyvä asia että miettii myöskin niitä huonojapuolia asiasta. Itse kääntelin ja vääntelia asioita mielessäni ja luin täällä kirjoituksia. Hyviä ja pikkasen huonojakin kokemuksia omaavia. Mutta kaikki olivat tärkeitä. Joten on hienoa että tämä palsta on tehty. Lääkärit kyllä kertoivat asioista kyllä. Ne ei vaan ole todellisia tarinoita. Ne oli faktatietoa. Ja jokainenhan on yksilö.

Totta Eija-Stiina: vaikka on faktoja, niin yksilöllisesti tapahtuu suurin osa leikkaukseen liittyistä asioista. Sairaalojen käytännöt jo vaihtelee sekä ennen että jälkeen leikkauksen. Ja on monenlaisia kokemuksia, miten leikkauksen jälkeen lähtee sujumaan. Mutta hyvin samankaltaisia kokemuksiakin on paljon. Jos homma menis kaikilla samalla tavalla, ei ehken olis tarvettakaan niin paljon tähän foorumiin ja muuhun vertaistukeen.

Nyt kun leikkaus on takana, niin jotkut ovat mulle sanoneet, että luitko sen jonkun lööppijutun, jossa oli tuotu esiin leikkauksen negatiivisia puolia. Totesin vain, että kun on kyse niin isosta leikkauksesta ja isosta asiasta muutoinkin, ylipainosta, niin totta kai leikkaukseen liittyy myös negatiivisia asioita. Samoin kuin selkäleikkauksiin ja sydänleikkauksiinkin. Ja jo ylipainoon liittyy niin paljon asioita, että tuskin on ihme, että leikkaukseenkin liittyy tekijöitä, jotka kaikki ei todellakaan ole positiivisia. Kyllä tätä asiaa pitääkin pohtia tarkkaan ja kun lukee näitä tarinoita täältä ja muualta, niin olen iloinen, että tällainen leikkaus on kehitetty. Tämä on todella viimeinen pelastus monelle=) Tsemppiä vaan taipaleelle!

Totta puhutte, minä olen ajatellut ihan samoja asioita. Nyt kun eneilin ihan omine lupineni sain 1 kg/viikko eli 3 kg pois. Nyt en saa jatkaa omin luvin vaan täytyy alkaa syödä vähän vähemmän ja oikeanlaisia annoksia ja oikeankokoisia. Senhän minä tiedän kun olin Kelan kustantamassa laihdutuskuntoutuksessa 2005. Eli ne opit käytäntöön taas, enää viikko keskussairaalan obe-tiimissä käyntiin. Niin se vaan aika huristaa. Jalkoja on kyllä kipuillut ja suonta vetänyt yöllä, se on ollut tässä hankalaa. No, toivottavasti alkaa paremmin jatkot.
Täytyy vielä tutkia asioita ennen keskussairaalaa. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.

Samoin annukka1955  

Joo kyllähän tää niin iso asia on, että ei haittaa vaikka aikaa kuluu. Siinä tosiaan kerkiää ihan rauhassa asiaa vääntämään, kääntämään ja vatvomaan.

Jokaisella kolikolla on kaksi puolta, asiassa kun asiassa. Sitä vaan täytyy toivoa, että kaikki menee hyvin. Ei voi liiaksi alkaa pelkäämään kaikkea. Itse ainakin ajattelen niin. Ja mulle tää operaatio tai mahdollinen sellainen on kyllä viimeinen oljenkorsi. Niinkuin kaikille meistä täällä palstalla.

Mua jännittää valtavasti ketoosi-homma. Reilu kolme vuotta sitte pussittelin 9 viikkoa ja ne oli mun elämäni hirveimmät 9 viikkoa, koska en päässyt kunnolla ketoosiin. Paino kyllä tippui reilu 16kg sinä aikana. Noh, yritän olla menemäti asioiden edelle, taas .

Heippa kaikille!

Aika on hurahtanut mennä taas vauhdilla eteenpäin. En ole kerinnyt käydä juurikaan lukemassa teidän tarinoita, mutta korjaan asian tänä iltana  .

Kovasti edelleen odotan ensi kuun alkua ja pääsyä sisätautilääkärille. Sain muutama päivä sitten työpaikkalääkäriltä tiedon, että mulla on 2.tyypin diabetes. Tavallaan olen tiennyt sen tulevan, koska siitä varoiteltiin jo silloin kun olin neljä vuotta sitten raskaana ja arvot rasituksessa oli koholla. Täytyy kyllä myöntää, että ei se mukavalta kuulostanut. Ja siltikään en näinä vuosina ole saanut tehtyä asialle mitään. Tai olen tehnyt mutten mitään pysyvää ole saanut aikaiseksi. Päivän verran harrastin itseni ruoskimista heräten sitten siihen totuuteen, että on myöhästä pierasta kun p*ska on jo housuissa. Työpaikkalekuri oli sitä mieltä, että saavat Peijaksessa aloittaa mulle sitten lääkityksen.
Olen ollut ihan sairaan väsynyt ja joutunut nukkumaan paljon. Se ei oo mukavaa laisinkaan. Tuntuu ettei päivässä saa tehtyä mitään ja töissäki olen koko ajan suu auki ku haukottaa niin vietävästi.

Tällaisia mietteitä tällä kertaa . Mukavaa viikonjatkoa kaikille !

Hei toivossa on hyvä elää,
Voi mikä huono tuuri, mutta jospa se helpottaisi sitten kun pääset leikkaukseen, voisit ehkä pyytää nopeutusta nyt siihen sisätautilääkärin aikaan. Siihen on kyllä tosi hyvät perusteet - ja eikös väsyttäminen ole juuri diabeteksen oireita. Toivon sinulle nyt kunnon hoidon aloittamista diabetekseen ettei se ehdi tehdä tuhojaan elimistössä ja sitten jos haluat leikkausaikaa. Sehän on meillä kaikilla ylipainoisilla uhkana juuri tuo diabetes. Ja jos omalle kohdalle tulisi olisin ihmeissäni koska noita jalkoja on jo leikattu niin monta kertaa tuon synnynnäisen vian takia. Sekin huonontaa minulta jalkojen verenkiertoa. Toivon sinulle nyt voimia ja hae kaikki mahdollinen apu, diabetesliitostakin saa materiaalia, ja onko hampaidenhoito ilmaista ja jalkahoidoissa jotakin etuja, tutki sekin. Täälläkin on varmaan sellaisia jotka tietävät niistä. Tsemppiä kovasti ja voimia!

Mullakin oireena oli valtava väsymys, esim auton kyydissä pilkin koko ajan, onneksi en sentään ajaessa. JA toinen oire oli pissalla juokseminen. Lääkkeet kun sain diabetekseen niin oireet loppui heti. Toivottavasti pääsen leikkaukseen ja sitä myötä eroon sokeri- ja verenpainelääkkeistä. Vajaa kaksi viikoa enää aikaa kirurgin tapaamiseen...

Moikka Annukka ja Meevin!
Yritän vielä sinnitellä tän pari viikkoa kun oon järjestänyt asiat töissä niin, että pääsen sinne lääkäriin ja sitte tulis vaan turhaa ressiä ku joutuis vaihtelee päiviä jajajaja .

Joo, tää väsymys on jotain aivan JÄRKYTTÄVÄÄ! Oon huomannut myös, että vettä juon todella paljon enemmän kun ennen ja vessaravaukset tietty sitte siitä juomisesta.Mahtaako lääkitys olla pillereinä vai piikkinä?
Kuinka nopeasti sulla Meevin helpotti kun aloititlääkkeet? Onko ero ollu sulla ihan huomattava kun lääkkeet alko vaikuttaa?

Hei, lääkkeet alkoi vaikutttamaan muistaakseni tosi nopeasti. Ja ero on todella huomattava. Ei enää väsytä eikä pissillä tarvii koko ajan juosta. Aiemmin en esim voinut koirien kanssa käydä yli puolen tunnin lenkillä kun pissahätä iski. Onneksi asutaan täällä korvessa eli kyykkypissille vaan tienvarteen:D . Nykyään voijopa kauppareissu kestää pari-kolme tunti ilman että pitää kylältä vessaa etsiä.

Onko sulla Meevin pitkäaikaissokeri koholla? Mulla kuulema ei ole ja siksi mun väsyminen ei johdu sokereista  . Ihan ihmeellistä. Olenkohan mä nyt sitte luulosairas tai jtn. Silti meinaan nukahtaa pystyy

Oletko, Toivossa, käynyt uniapneatutkimuksessa? Uniapneaa sairastavat tuntevat ymmärtääkseni kovaa väsymystä.

En oo ollut, mutta ei mies ainakaan ole koskaan sanonut, että mulla olis hengityskatkoksia.Kuorsaan kyllä kovempaa ku karhu murisee .

Jos sinulla on kovaa kuorsausta ja uniapneaa on varmasti väsymystä päivällä. Asian saat tarkistettua terkkarin kautta, täällä saa keskussairaalasta sellaisen vekottimen (siis en tiedä nimeä) mutta olen nähnyt yhden kaverin miehellä sellaisen ja hän kiitteli kovasti uutta elämää sen jälkeen.
Soittele ja ota selvää, uskon sinun saavan selville siten onko uniapneaa ja jos on saat sen vekottimen.

Se vekotin on cpap-laite eli ylipainehengityslaite. Meillä isännällä käytössä ja päiväunet jääneet kokonaan pois.
Ei mullakaan noi sokerit ole kovin korkeita olleet, alle 9 kaikki arvot ennen lääkitystäkin, mutta siitä vaan väsymys johtui. Itse asiassa arvot nykyääm"liian hyviä" saadakseni lääkkeet kelakorvattaviksi.

Allekirjoitan muuten tuon kilpparin vajaatoiminnan aiheuttaman väsymyksen, eli jos ei ole tutkittu, kannattaa tutkia! Itse nukahtelin luennoille, bussiin, ihan mihin vaan ennen diagnoosia, ja pidin itseäni surkeana ihmisenä, kun opiskeluistakaan ei meinannut tulla mitään jatkuvan väsymyksen vuoksi. Kaikki helpotti diagnoosin ja onnistuneen lääkityksen myötä.

Tsemppiä sinun leikkaustaipaleellesi!

Moikka kaikille kirjoittaneille  !

Lääkäri soittaa mulle onneks keskiviikkona ni voin henkästä tosta uniapneajutusta ja pyytää kilpirauhaskoe. Hirvittää ihan mitä kaikkee vaivaa sitä voi löytyykkään. Ja sehän on enemmän tahi vähemmän oma vika  .

Syksy näyttää pyörähtäneen käyntiin oikein todenteolla. Tarttis vissiin alkaa jonkinmoista takkia kaivamaan esiin. Pelkkä huppari alkaa olla jo viileä. Syksy on ehdottomasti mun aikaa! Mä rakastan sitä viileyttä minkä se tuo tullessaan ja eikä oo sitä ressiä, että miltä mahtaa näyttää kesävaatteissa  .

Peijakseen meno lähenee ja jännitys senkun kasvaa. Jumankekka sehän on jo ENSI VIIKOLLA!!!! Apua!!!
Innolla ja kauhuissani odotan koko hommaa. Pelkään että sanon jotain "väärää" ja mun tilaisuus leikkaukseen meni siinä. Tiedän, että on turha hätiköidä ja ennakoida moista, mutta minkäs teet ku aina pitää funtsaa asiat todella pitkälle valmiiks. Joku vika seki vissiin on  .

Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille