Nyt olisi kaikki tuki tarpeen!

Puolitoista vuotta sitten alkoi taipaleeni ja välissäjopa 8kk odotusta jatkotutkimuksiin. Nyt sitten keväällä oli keskussairaalatutkimukset ja viimeisenä vatsalaukun tähystys viime viikolla. Puhuttiin koko ajan että syksyllä leikkaukseen. No nyt sitte viime perjantaina tuli soitto sairaalasta, että leikkaus olisikin jo 4.6.2013 ja ene pitää aloittaa heti.
Fiilikset menevät itsellä laidasta laitaan. Olen erittäin iloinen ja helpottunut, mutta samaan aikaan pelottaa valtavasti. Viimeisessä keskustelussa kävimme lääkärin kanssa läpi vielä kerran riskit ja hyödyt. Hän kertoi avoimesti että suomessa 4 ihmistä on kuollut leikkaukseen. Neljä liikaa.
Tässä on ollut itselläni pitkä matka ja nyt tuntuukin, että olin henkisesti paljon valmiimpi aikaisemmin leikkaukseen. Nyt kun asiat eteni näin nopeasti pitkän odottelun jälkeen niin tuli kamala pelko leikkausta kohtaan. Ehkä se kuuluu asiaan? Paino on tämän puolentoistavuoden aikana noussut ja laskenut, välillä -20kg, kun taas tuli korkojen kera takaisin :/
Nyt siis eneillään kuukausi ja toivotaan että paino tippuu 13kg kesäkuun alkuun mennessä.. Enen toteutan ainenkin alkuun ns. normi ruoalla. Lääkärin mielestä se on yhtä hyvä? Otan siis vitamiinit jne purkista ja lasken kalorit että jäävät alle 700-800/pv. Niin, ja jos joku on leikattu/leikataan Seinäjoella niin kuulisin mielelläni kokemuksianne!

On ihan normaalia pelätä/jännittää sitä leikkausta. Asiaa pitää läpikäydä ja miettiä vaihtoehtoja. Ei varmaan kukaan meistä ole lähtenyt liikenteeseen ilman epävarmuutta.

Lääkärin velvollisuus on kertoa niistä huonommistakin leikkauksen puolista. Lähes jokaisessa leikkauskertomuksessa on maininta "Potilasta informoitu leikkaukseen sisältyvistä riskeistä". Minä kävin leikkauttamassa jalkaani viime viikon perjantaina ja tekstissä oli tuo maininta. Nauratti lukiessa, kun ei tuo kiireinen kirurgi mitään riskejä minulle kerennyt kertomaan. Hoiti vain hommansa ja passitti kotio. Lääkärien tavoitteena on herätellä potilasta arvioimaan itse leikkaustarvettaan. Eivät ne kuitenkaan kerro meistä tuhansista, jotka saamme avun operaation myötä ja paremman elämänlaadun.

Loppupeleissä sinä itse teet päätöksen, haluatko leikkaukseen vai et. Itse ainakin suosittelen leikkausta, minulla ei tosin ole ollut suurempia ongelmia sen kanssa.

Joten onnittelen sinua saamastasi leikkuuajasta. Tsemppiä eneilyysi

Minun leikkauksesta on nyt vasta vajaa pari viikkoa. Vähän yli vuoden kesti projekti omalääkärin lähetteestä leikkauspöydälle. Viimeiset 2 viikkoa ennen leikkausta olin kauhuissani että mihin sitä on päänsä laittanu ja mietitytti leikkauksen riskit ja toisaalta se iso elämänmuutos joka leikkauksesta seuraa. Myös leikkauksen jälkeisellä viikolla mietin kivuissani että olen tehnyt ihan väärän ratkaisun, mutta nyt kun kivut on poissa niin olen iloinen että tähän ryhdyin ja malttamattomana odotan että laihtuisin.

Kuten hansu sanoi, sinä itse teet päätöksen, mutta myös minä voin vilpittömästi suositella leikkausta. On ihan normaalia jännittää ja pelätä, mulle leikkurin hoitaja sanoi, että jos ei potilasta yhtään jännitttäisi, niin kyllä hän miettisi mikä on vialla

Kiitos
Eri vaihtoehdot tosiaan olen miettinyt tuhat ja yksi kertaa läpi ja ainoa oikea vaihtoehto tilanteessani on leikkaus. Päätökseni olen tehnyt jviimeistään silloin kun kävin asiantuntijavastaanotolla.. Kiva kuulla että muutkin on ollut samoissa fiiliksissä.. Itseäni ei ole ennen leikattu eikä kokemusta sairaalasta ole kuin kahdesta synnytyksestä. Ehkä siksi nyt niin kauhea pelko leikkausta kohtaan. Aion kyllä voittaa pelkoni, koska koko aiemman elämäni olen ollut luovuttaja ja tulos näkyy vyötärölläni.

Jos yhtään ei pelottaisi, ei ihmisellä olisi itsesuojeluvaistoa, ja sehän olis tosi paha juttu

Tsemppiä kovasti Pumpulissa!
Olet tehnyt hienon päätöksen itsesi hyväksi! Hyvä, että lääkäri on rehellisesti informoinut sinua. Olen antanut itseni ymmärtää, että kuolemantapauksia on tullut sen vuoksi, että kaikki eivät ole sisäistäneet uutta ruokailutapaa. Eli alkuun tosi pienesti, usein, hyvin pureskellen ja hitaasti, jotta pikkumaha pystyy toimimaan. Komplikaatioita on tullut, kun on alettu liian pian syömään liian raskasta ruokaa. Tämä on toisen käden tietoa, mutta varsinaisessa leikkauksessa ei olisi Suomessa niinkään kuolemantapauksia. Joillekin on tullut vielä aikojen päästä esim. suolisolmu, mutta ne ovat poikkeuksia. Rohkeasti siis kohti uutta elämää!!!

Onnea leikkausajasta! Hyvin se menee. Kertoiko lääkäri myös kuinka monella vuosittain noin tuhannesta leikatusta menee tosi hyvin Just luin tutkimuksesta, jossa oli tosi yksimielisesti leikatut sitä mieltä, että leikkaus on tuonut lisää laatua elämään.

Tsemppiä eneilyyn!

Kiitos tsempeistä..
"elämä edessä" näin minäkin olen jostain syystä ymmärtänyt.. Ehkä tämä pikku hiljaa alkaa helpottamaan kun asiaa käsittelee järkevästi. Vaikka olen tosiaan kohta puolitoista vuotta asiaa käynyt läpi niin silti kun leikkauspäivä annettiin niin tuli sellainen samaan aikaan hyvä ja onnellinen, kuin myös pelokas olo..

Hei Pumpulissa!

mulle kävi vähän samalla tavalla, tuli puun takaa nopea aika leikkaukseen joka siis jo 28.5 ensimmäiset kaksi päivää tiedosta olin vähän ns. shokissa vaikka olinkin päätökseni jo tehnyt aikaa sitten että tää on hyvä juttu, silti mietitytti.. nyt kun leikkaukseen on tuo 19 päivää jännittää, mutta odotan jo innolla uutta elämää.. Tsemppiä sinulle eneilyyn! mulla eneily menossa myöskin, vaikkakin nyt painon kanssa haasteita, kun ei meinaa tippua vaikka kuinka eneilen, enkä lipsu

terv Aurinkoinen

Kiitos ja tosiaan tsemppiä tässä eneilyssä tarvitaan.. Pari päivää meni sumussa, mutta nyt ajatukset jo selkeempiä. Enetsempit myös sinulle! Ja onnea leikkaukseen Perästä tullaan..