Leikkauspäivä 13.2.13

Ah, nyt maali on näkyvissä! Vielä reilu neljä viikkoo niin tulee tuo maaginen 13.2.13 päivä, jolloin minun elämäni muuttuu Taysin leikkaussalissa. Syömistä on kevennetty muutamia päiviä ja paino ruvennut tippuun, (kilojen painonnousu ei siis estänyt leikkausta) keskiviikkona alkaa neljän viikon eneily ja sit pitää painon valahtaa alaspäin. Pystyn siihen luottamusta siis löytyy.

Pienintäkään epäröintiä ei ole vielä esiintynyt, mutta uskon kyllä, että hermostumista tulee esiintymään enenevässä määrin kun tuo leikkauspäivä lähenee. Ikinä ei vielä tätä immeistä ole leikkaussalissa näkynyt, joten ihan uutta on tulossa silläkin saralla.

Oli mahtavaa tavata ekan kerran jo leikattuja ja leikkausta odottavia Tampereen tapaamisessa viime viikolla, samana päivänä olin saanut tiedon leikkauspäivästä, joten paremmin ei olisi voinut sattua. Terveenpää elämää odotellen

Upeetaa, Mahtavaa ja Tsemppiä vanhan elämän loppurutistukseen. Minulla kohta vuosi leikkauksesta, enkä hetkeäkään ole katunut.

Hieno juttu papepa!
Onnea uuteen elämään, nauti matkastasi!

Nyt se alkoi, elämäni viimeinen Ened-dietti , eikös se niin ole, ettei leikkauksen jälkeen enää Eneillä? Huomenna rt punnitus ja siitä sitten neljän viikon jälkeen menossa uusi elämä. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Onnea papepa! Vielä viimeinen pinnistys eneilyä ja sitten ihanaa kevyempää uutta elämää.

Ravintoterapeutilla käyty, painon lasku alkanut jälleen mukavasti. Nyt vähän huonoa oloa ja voimattomuutta, ketoosia ilmassa ilmeisesti. Ilmeisesti neljää pilleriä pitää ruveta leikkauksen jälkeen popsimaan. Ja jos olis käyttänyt kalaöljyjuttuja niin ne olis pitänyt lopettaa ennen leikkausta.
Loppukuusta rt soittaa ja kysyy miten menee ja ilmoitan painotietoni ja hän sitten kertoo kirurgille missä mennään. Ja ehkä noin viikkoa ennen tulee vielä kutsu esitapaamiseen, jolloin tapaan kirurgin ja anestesialääkärin ja saan selville kellonajan leikkaukselle. Meitä leikataan kuulemma kolme henkilöä samana päivänä. Ke leikkaus ja kotiin pitäisi päästä pe, jos kaikki menee hyvin ja sairaslomaa kirjoittavat kait kaks viikkoo.

Leikkauksesta ei vielä tiedä muut kun miesystäväni ja nyt kun päivä selvisi niin kerroin lapsilleni 14 ja 16 vuotiaille. Yllätyksekseni he eivät edes kysyneet mihin leikkaukseen menen, enkä sitten ruvennut sen enempää selitteleen, kysyvät sitten jos kysyvät. Ja vähintään leikkauksen jälkeisen syömismuutoksen kautta ehkä jopa silloin edes kysyvät

Jotenkin ihan selkee olo on tuohon leikkaukseen meneminen, mutta kun siinä on nekin riskit mitkä on niin olen miettinyt kirjoittaisinko jotain kirjeitä läheisilleni, jos vaikka kävisi mun kohdalle se mitä ei pitäisi käydä. Ehkä ne kirjeet olisi parempi, kuin jättää selittämiset miesystävän harteille. Onko muilla ollut vastaavia mietteitä?

Kaikenlaisia ajatellen, mutta kirkkain mielin Papepa

Olen miettinyt onko leikkauksella vaikutusta esim. hiuksiin. Yleisesti aattelen, että ei, mutta .... niin mietin vain voisinko käydä ennen leikkausta permanentissa vai jätänkö myöhempään ajankohtaan?

Entä onko teillä, joilla on ollut ennen leikkausta ongelmia selän kanssa ollut ongelmia siitä, että painon laskun myötä asento muuttuu. Itse olen oireillut selästäni nuoruudestani saakka ja ajattelinkin käydä kiropraktikolla vielä ennen leikkausta. Ja jos yleensä on painon laskun myötä ongelmia selän kanssa niin mitä olette tehneet sille. Tai kait näihin saa apua sitten leikkauksen jälkeen, luulisin, että jotain tapaamista saattaisi jumpparin kanssa olla ?

Tässä vähän mietteitä

Mie menin fysioterapeutille selän/hartioitten takia joku 3 viikkoa leikkauksen jälkeen, ja se ei ollu ihan paras ratkaisu, kun ei se voinut minua väännellä ja käännellä. Mutta nyt painonlaskun myötä on kyllä selkäongelmatkin vähenneet.

En ole mitään eroa hiuksissa huomannut, mutta itse menin kampaajalle leikkuun jälkeen, vähän niinkuin muuttumisleikki fiiliksellä, uuden elämän alkujuhlistusta... sai positiivista mieltä lisää.

Hei papepa!
Itse sain eilen saman leikkauspäivän kuin sinä ja ehdin ENEillä nyt tämän viimeiset kolme viikkoa!
Hehe, tuosta kirjejutusta, mä oon itse miettinyt ihan samaa että JOS mulle käy köpelösti niin saisivat lukea kirjeestä ajatuksiani. Itse en pelkää vaikka sattuisi huonosti, itse olen tähän leikkiin ryhtynyt ja lisäksi riskitkin on tosi pienet.

Harmi että sinut leikataan Tampereella, minut leikellään Vaasassa. (: Olis ollu kiva että ois ollu joku edes puolituttu siellä samaan aikaan. (:

Tsemppiä!

Kiitos vinkistä trintilla, menen hiustenleikkaukseen vasta myöhemmin. Ja kiropraktikolle varasin ajan viikkoa ennen leikkausta. En ole häntä tarvinnut pitkään aikaan, mutta parempi kuitenkin varmistella, takuulla siellä jotain ongelmaa on

HyeeNa, mukava kuulla, että sinäkin olet vihdoin tuon leikkausajan saanut. Mukavaa, että täällä on joku, joka on samassa tilanteessa samaan aikaan. Sulla on näköjään esikäyntiaika annettu, itse en ole sitä vielä saanut, tulee kuulemma kirje myöhemmin. Onkohan täällä sama juttu, et edellisenä päivänä käynti, sit tulee kaks 80 km automatkaa samana päivänä, kun haen miesystäväni junalta. Hän tulee onneksi mun tueksi ja turvaksi tänne

Laitoin juuri pyykkejä kuivumaan ja tajusin odottavani leikkauksen jälkeistä aikaa, jolloin alushuosujeni koko ei olisi XXXXX jotain.

Joo, mulla on kans jotain 120 km matkaa joten mies päätti ottaa lomaa töistä ja lähtee mukaan. Asustaa siellä potilaskodissa sitten sen aikaa ja on mulle seurana (: Itselle tuli sama fiilis kun laittelin pyykkejä narulle ja kattelin housujeni kokoa. : D
Onko sulle annettu joku pudotustavoite Enen ajaksi?

Kiva on myös kaupoissa mennä vaaterekkien ohi,

Mulla leikkauspäivä 20.2. tays:iin... Ene alkoi maanantaina ja 6-8kg pitäisi saada putoamaan ennen leikkausta.. Paino onneksi alkanut pudota..

Vähän jännittää ja malttamattomana sitä odottaa uutta elämää..

Itsellä ollut vähän ongelmaa, kun kerrankin vaatekaupoista olisi löytynyt nättejä oman kokoisia vaatteita, mutta kun ei kannata ostaa, kun paino alkaa putoamaan... Eli on täytynyt kieltäytyä uusista vaatteista.. vähän hävettääkin vanhoilla rytkyillä kulkea, mutta kyllä tämän kestää kun tietää mitä on edessä

Pianle, kiva että sullakin on leikkaus lähellä!

Lohduttaudu sillä, että tulevaisuudessa saat ostaa vielä nätempiäkin vaatteita, mutta paljon pienempinä! (: Ja itse kuljen myös vanhoilla rytkyillä, oma talvitakkinikin meni rikki vetoketjusta niin otin miehen vanhan talvitakin joka on mulle melkeen 10 kokoa liian iso! Mutta ei haittaa.

Heip taas. Syömiset sujuneet hyvin, mutta paino.. se suoraan sanoen kelluu paikoillaan. Kun mulle soitettiin leikkausajasta olin jo muutamia päiviä pienennellyt ruokamääriä ja soiton jälkeen söin kahden aterian verran pusseja päivässä. Sit tajusin ruveta punnitseen itseeni ja vein sen lapun mukanani rt:lle, onneksi. Sillä ilmeisesti mun kehoni aloitti painonpudotuksen heti ja se hidastui sitten selvästi kun siirryin pusseille kokonaan. On se silti tippunut, muttein mua tyydyttävää määrää

Pianle, hauskaa kuulla, että tulet viikkoa mua myöhemmin leikkaukseen. Mulle annettiin kans tavoitteeksi tuo 6-8 kg ja rt soittaa mulle nyt ma ja kyselee missä mennään ja ilmoittaa sitten tuon painotilanteen kirurgille

Mulla kans talvitakki on viimesillään, korjautin taskunsuiden repeämät ompelijalla, eikä maksanut 10 euroa, paljon halvenpaa kuin uuden kohta tarpeettoman (ison) takin osto. Onneksi mulle vinkattiin toi ompelija, oma ompelutaito riittää napinompeluun, eipä sitten paljon muuhun.

Mulla toi makuaisti hyväksyy oikeastaan vain Nutriletin tuotteita, tomaattikeitto on ainoa ns. lämminruoka mikä menee alas, mutta siitä sitten tykkäänkin kovasti. Ja se, että syö yhden lämpimän ruoan päivän aikana, se tekee tästä paljon helpompaa ainakin mun mielestä. Sitten ohjeissa on tuo kaksi dl vettä. Jos laitan vaikka puoli dl enemmän nestettä on tuote vähän eri makuinen ja taas on kuin uusi ruoka Joskus lisään Bonaquan villivadelmaa ja taas tulee ihan erilainen ruoka. Sekottaminen täytyy vain tehdä vedellä ja sit kun ton tuota vähähiilihapollista niin yksi sekoitus ja sit ilma-aukko auki tai pamahtaa, siis varovaisuutta. Tätä voi sit tehdä useamminkin niin menee nesteet sekaisin.

Ostin tuossa pari 2,5 dl rasiaa, jotta oikein konkretisoituu mulla silmät tajuun sen pienen määrän mitä vatsa kohta pystyy korkeintaa vetään. Sitten kun pitää ruveta eväitä pitään aina matkassa niin nuo rasiat ovat varmaan aikas kätsyjä.
Olisi kyllä ollut ihan mukavaa "tavata" täällä joku, joka tulee samaan aikaan samaan paikkaan leikkaukseen, mutta ehkä siellä sairaalassa sitten tapaa ne toiset

Mulla ei kans taho tuo paino tippua. : < Junnaa vain samoissa kiloissa kokoajan. Kokoajan tuntuu että teen nyt jotain väärin ja en vaan osaa vaikka en oikeasti ees syö kuin sen vaadittavat 100g lihaa / 150g kalaa päivässä ja hiivatisti kasviksia joita saa syyä.

Tekis niiiin mieli vähentää pussit neljään päivässä, auttaiskohan se tuohon pudotukseen, pitänee kysyä rt maanantaina. Tosin kun sen painon pitäis olla ma mennessä pudonnut niin, ettei se kirurgi tipauta mua tuosta leikkauspäivästä

Ei kannata pudottaa pusseja vähempään.
Joudut säästöliekille ja silloin paino ei tipu ollenkaan.

Tsemppiä! Yritä juoda paljon niin eiköhän se taas siitä!

Vettä tulee melkein korvista ulos noin 1,5-3 l/pv.
Tuli vaan mieleen, että mitäs tää lysti oikein maksaa julkisella, eihän tää ilmaista tälläkään puolella ole. En ole paljon tätä puolta ajatellut.

Julkisella poliklinikkamaksut sairaalas käynneist (oiskohan n.28€/käynti) ja sairaalasoloaika n. 100€...

Tsemppii pussittelulle ja leikkaukseen!

JEEEEEE! Ravintoterapeutti oli tyytyväinen tulokseen, oikein hyvin kuulemma mennyt ja vielä hieman yli kaksi viikkoo jäljellä. Motivaation kohotteluna kehui, että tämä on mun elämäni viimeinen eneily, mutta mun motivaationi on tuo leikkauspäivä. Ja se, että teen kaikkeni mitä itse voin, jotta leikkaus olisi mulle mahdollisimman turvallinen.

Nyt kuulin, että nuo kaksi muuta samana päivänä leikattavaa ovat miehiä, minkä ihmeen takia olin mielessäni kuvitellut heidät naisiksi
Olo on nyt hyvä, levollinen. Koko prosessin aikana ei mulla ole tullut minkäänlaisia katumusmietteitä ja nyt olen niiiiin lähellä, että olen vain tyytyväinen olooni

Hienoa

Tsemppiä tulevaan! Minulle tuli tänään täyteen 7vkoa leikkauksesta. Mun eneily meni päin pyllyä, ihan hävetti mennä sinne mutta onneksi leikkaus silti suoritettiin.

Nyt on painoa tippunut yhteensä vähä vajaa 12kg

Olen ollut erittäin tyytyväinen tähän leikkaukseen, kunnon ruoka tökkii ja jotkut kysynytkin et oliko toi hyvä ratkaisu mennä. Mutta ite oon sitä mieltä että kyllä oli, tää vaatii vaan totuttelua. Kuitenkin iso toimenpide ja ruokailut pitää vetää ihan uusiksi joten ei se hetkessä tapahdu. Niinkun ravintoterapeuttini sanoi, siihen menee 2 vuotta että aivot/mieli mieltää uuden ruokailutavan.

Mä ite aloin tutista ja täristä hetkeä ennenkun mua alettiin viemää leikkaussaliin, mietin kokoajan et laittaispa ne äkkiä sen nukutuksen. Eli mulla se jännitys puhkes vasta siinä kun hetki oli käsillä

Mutta onnea eneilyyn ja leikkaukseen! Raportoi kuulumisia, niitä on aina kiva lukea

Millätavalla sulla meni ene huonosti? tuliko repsahduksia vai eikö vaan tippunut?
Oliko maksa silti ok?