Helmiäinen esittäytyy

Hametta en ole julkisesti pitänyt varmaan 15 vuoteen. Nyt voisi jo harkita. Tosin harmikseni mulla on NIIIN paksut reidet, että taatusti hankaavat vieläkin yhteen, vaikka jalat onkin huimasti kaventuneet. Nahkaa jää ainakin hankaamaan   

Hyvä Tuulia että laitoit juuri sen värikkään hameen!

Minä selviän reisistäni jo aika hyvin, kun laitan sellaiset kevyet tukisukkahousut. Ne napakoittavat kivasti ja ovat vähän tavallista liukkaammatkin.

Pientä päivitystä: leikkauksesta 8 viikkoa ja elämä sujuu hyvin. Ruokailut menee hyvin, mikään ei töki. Alussa makea maistui ihan liian makealta, joulun aikaan on tässä tottunut herkkuihinkin   Mutta annoskoot on pieniä, joten en stressaa. Tosin annosten kootkaan eivät minulle tee useinkaan tiukkaa, olen vain päättänyt lopettaa ruokailun kun 1,5 dl on suunnilleen syöty. Tämä tarkoittaa minun kohdalla siis sitä, että minun on oltava loppuelämän tarkkana kuin porkkana, että paino pysyy kurissa. No, sitähän se taitaa olla meille kaikille.

Kolme-neljä lievää dumpparia on koettu. Opettelua on tuossa syömisnopeudessa, tai pikemminkin hitaudessa. Olen aina ollut nopea syömään ja siitä tavasta on vaikea päästä eroon vaikka yritän kyllä parhaani. Juomaa saisi mennä enemmän päivässä, noin litra menee helposti, se puolikas siihen päälle jää melkein aina juomatta.

Paino on tippunut noin kilo/viikko leikkauksen jälkeen, eli vähän yli 8 kiloa. Kokonaispudotus kohta 40 kiloa, joten iloinen olen.

Kävelyjä lukuunottamatta en ole joulun aikaan kovinkaan liikkunut, nyt aloitin kuntopyöräilyn ja kylläpä huomasi että on lihakset kadonneet. Niitä alan nyt taas kasvattamaan, vesijuoksua ja kahvakuulaa on tiedossa.

Verenpainelääkkeet tiputettiin 1,5 pilleristä 0,5 pilleriin ja hyvin toimii.

Mukavaa vuoden jatkoa kaikille!

Leikkauksesta 12 viikkoa. Paino tippunut yhteensä 42 kiloa, leikkauksen jälkeinen osuus 11 kiloa. Olo on hyvä, ruokailut sujuu.

Tänään oli mahti fiilis sovituskopissa, vetäisin koon 38 ulkoiluhousut jalkaan! Vuosi sitten koko oli 54. No, toki malleissa on eroja, mun koko on nyt oikeasti 40-44, mutta oli aika uskomatonta mahtua 38 kokoon.

Hei Helmiäinen,
Oot kyllä hurjasti pienentynyt - tuo BMI jo 29.9 on tosi hyvä,
iloitsen kanssasi.

Kiitos Annukka!

Kävin äsken kirpparilla, josta alkaa jo löytyä mukavasti sopivankokoista vaatetta. Yhteen ongelmaan olen törmännyt vaateostoksilla yhä useammin, se lienee lopun elämää seuranani: allit roikkuu, heiluu ja tursuaa varsinkin lyhythihaisista puseroista ulos. Silti toivon etten tartte alli- tai muitakaan roikkoleikkauksia. Ja allejahan ei edes leikata (paitsi rahalla), joten täytyy vissiin tähän lystiin tottua... Näin talviaikaan ei allit hetkauta, mutta kesähepenissä ne kyllä näkyy.

Lidlistä ostin viikonloppuna kohottavat ja tukevat alushousut, niillä yritän kuroa reisiä kasaan, että voin joskus hametta käyttää. Ehkä tähän roikko-ongelmaan on vaan kehiteltävä erilaisia konsteja, mahdollisimman pitkälle haluaisin mennä tosiaan ilman leikkauksia. Ja nämä mun roikot on oikeesti vain esteettisiä, ei ole hautumia yms.

Mutta mitä enemmmän paino tippuu, sitä enemmän sitä kiinnostuu vaatteista ja siitä miltä näyttää! Huomaan yhä useammin selaavani nettikauppojen vaatteita ja miettivän mikä olisikaan se mun tyyli. Entinen tyyli kun oli se "osta se mikä päälle mahtuu" - nyt olen ihan pyörällä päästäni vaatekaupassa, kun tarjontaa on valtavasti.

Olen tosi pitkään halunnut koota ns. peruspuvuston, eli muutamia laadukkaita vaatteita, joita voisi piristää huiveilla, koruilla yms. Nyt odottelen että paino tippuu sinne minne tippuu ja pysyy siinä.

Eikö tosiaan alleja leikata ollenkaan?   Mulla on jo nyt todella rajut allit ja kainaloroikot, iho hiertyy usein punaiseksi etenkin rintaliivien reunoista. Pankista on sit pakko ottaa laina jos yleisellä puolella noita ei korjauteta, painon pudotessa lisää roikot tulee aivan varmasti lisääntymään entisestään.

Ihan hirveästi en ole perehtynyt roikkoleikkauksiin, mutta käsittääkseni niitä tehdään julkisella puolella vain terveydellisistä syistä. Ja alleihin harvoin taitaa liittyä terveydellisiä syitä, lähinnä ne on esteettisiä. Mutta varmaan allileikkauksia tehdään jos roikot käsissä hankaloittaa terveydellisesti elämää paljon. Sairaanhoitopiireissäkin on varmaan eroja, eli aina kannattaa ottaa asia puheeksi kun sen aika on!

Hei Helmiäinen,

Oikein mukavasti sulla tuntuu menneen. Nuo roikkojutut joita monelta olen lukenut vähän pelottaa.

Sinulla tuntuu muutoinkin hyvin olevan, ei pahempia ongelmia mikä on tietysti hyvä. Voin kuvitella
sinut sovittelemassa vaatteita ja mikä hyvä olo siitä tuleekaan. Muistan itse joskus vähän alle 40v.
itseni kaupassa sovittelemassa vaatteita ja uusimassa koko vaatekaapin sisällön. Se oli tosi hieno juttu mutta yli 20 kilosta ei tullut roikkoja. Laihdutinhan luonnollisella tavalla, nyt alle 60v. tilanne onkin toinen.

Iloitsen joka tapauksessa jokaisesta laihtuneesta hyväntuulisesta ihmisestä täällä palstalla.

Kaikkea hyvää ja kevään alkuja  

minusta on kanssa tulllut kirpparien ystävä. Tosin täällä korvessa asujalle nettikirppikset on se juttu. Isoja vaatteita olen myynyt ja sopivia ostanut tilalle, täytyy myöntää että muutava tavoitevaatekin tullut hankittua kun on löytynyt jotain oikein kivaa. Rahaa ei ole juuri kulunut, olen ostanut niillä mitä olen myydyistä saanut.

Nyt olis kolmisen kiloa matkaa alkuperäiseen tavoitteeseen, eli kasilla alkavaan lukuun. 172-senttiselle se jo aika mukava paino. Tosinhan ruokahalu nousee syödessä, tässä tapauksessa tavoite pienenee laihtuessa  Mukavahan se olis normaalipainoonkin päästä. Roikkoja ei kamalasti vielä ole tullut, toki allit vähän lepattaa ja tuo mahahan roikkuu tietty raskausarpineen, mutta aika hyvin vaatteet sen peittää. Allit saa lepatella, hihattomissa meinaan kyllä kulkea sään salliessa. Kasvoihin pelkäsin kovasti ryppyjä tulevan kun pyöreys häviää, muuta aika siloisilta vielä näyttävät; ikää kuitenkin reilut viisikymppiä...

Minäkin pelkäsin että naama alkaa roikkua, mutta ei se ainakaan vielä. Ikää on 40 ja risat ja pituutta 160 ja risat. Tavoite on painaa noin 70 kiloa, mielellään saisi alkaa 6:lla... Mä olen aina vierastanut hihattomia paitoja, en usko että uskaltaudun alleineni niihin ensi kesänäkään, mutta täytyy etsiä sellaisia puseroja, joissa on vähän hihaa.

Osaako kukaan kertoa, mistä se johtuu, että vaikka paino ei laske, niin kroppa kutistuu? En harrasta kiinteytysliikuntaa, käyn korkeintaan kävelyillä. Hyvä juttuhan tuo on että pienenen, mutta olisi kiva tietää miksi paino ei kiloissa laske??

Jippii, lääkäri soitti: verenpainelääkitys lopetettiin. Muutaman vuoden ennätin niitä napsia, toivotaan että ovat nyt pysyvästi poissa. Nyt mä olen vissiin perusterve ihminen   

Mulla kanssa verenpainelääke saatu jo puolitettua.Nämä niitä hyviä terveysvaikutuksia, iloitaan myös niistä

Iloitaan! Kyllä mulla oli terveys syynä miksi tähän leikkaukseen läksin. Ulkonäkö, kevyempi olo yms. tulee plussana päälle.

Kun vähän alle 40:n iässä tuli selkä ja polvet tosi kipeeksi, kantakalvon tulehdus ja verenpainetauti päälle ja nurkan takana vaani diabetes, päätin, että 50-vuotiaana olen paremmassa kunnossa. Sinne on matka alkanut hyvissä merkeissä.

Voihan se olla että verenpainelääkettä joutuu joskus ottamaan taas, suvussa verenpainetautia on niin paljon. Mutta yritän elintavoilla pitää pois niin hyvin kuin pystyn.

Noistä roikoista ja alleista. Minulla EI ole kokemusta niistä mitään, (hinkkaavista reisistä ja liian isojen tissien aiheuttamasta palovammoista rintojan alla kyllä), mutta olen muutaman kerran käynyt LPG-hoidossa. Siellä se hoitaja-nainen kertoi, että kyseistä hoitoa on käytetty myös laihdutuksen jälkimainingeissa, ja saatu ihoa "kutistumaan" ja ihon kollageenituotantoa parannettua. En siis tästä tämän tarkemmin tiedä, mutta ymmärsin, että hoito saattaisi edesauttaa nahkan kutistumista    Kannattaa varaan kysellä tuotakin vaihtoehtoa?? Ainakin halvempi kokeilla kuink leikkaus  

Katsoin Helmiäinen taas tuota sun kuvaa (olen vissiin sitä aiemminkin ihaillut), nyt tuli mieleen että alat varmaan jo kohta näyttää siltä varjokuvalta  

Hei helmiäinen,

Ilolla luin taas tekstejäsi, sulla menee tosi mukavasti, ja tunnut hyvin sopeutuneen uuteen oloosi. Ihan on minunkin mieleni iloinen ja iloitsen kanssasi. Minun kuulumisiani voit lukea omasta kohdastani kirjoitin ne sinne. Kaikkea hyvää edelleen ja iloa elämääsi tähän uuteen kevääseesi!

Eilen tuli puoli vuotta leikkauksesta. Paino on leikkauksen jälkeen laskenut noin 14 kiloa, kokonaispudotus 44. Urakka alkoi 1.2.2013. Vointi on hyvä, ruokailujen kanssa ei ole ollut juuri mitään ongelmia. Kaikki maistuu, annoskoot on 1-2 desiä riippuen ruoan laadusta. Iloitsen siitä, että voin syödä "mitä vaan" ja samalla harmittelen vähän sitä että voin syödä "mitä vaan". Kontrolli on pidettävä entiseen malliin, ettei epäterveellisten ruokien napostelu karkaa käsistä.

Muutaman kerran on ollut heikko olo/vapina/huimaus kävelylenkin loppuvaiheessa ja olen tämän yhdistänyt verensokerien liian nopeaan laskuun. Diabetestähän mulla ei siis ennen leikkausta ollut, mutta raskausaikoina kyllä verensokerit heitteli. Tätä pitää seurata ja jutella lääkärin ja RT:n kanssa.

Tällä viikolla on labrat, sitten RT ja lääkäri kesäkuun alussa. Toivon kovasti että labrat kertoo hyvää!

Nahka roikkuu joka paikassa, mutta toisaalta jää vaatteiden alle roikkumaan. Sain äitienpäivänä lahjaksi kolme kellomekkoa - nyt pitäisi vaan opetella mekkoja käyttämään. Viimeksi olen mekkoja käyttänyt yli 20 vuotta sitten.

Eli elämä leikkauksen jälkeen on helpompaa kuin kuvittelin. Paino tippuu ehkä hitaammin kuin kuvittelin, mutta kiireen olen vain itse asettanut itselleni ja itse voin sen unohtaakin.

Hyvää kevättä kaikille!

Samanlaiset on mietteet täälläkin, ja aika samassa tahdissahan sitä mennään. Mulla tulee puoli vuotta kesäkuun alussa. Täällä ei mitään kontrollikäyntiä nytkään tule, soittoaika on rav.terapeutille. Samaa harmittelen, eli kaikki maistuu ihan kuin ennenkin, määrät tietty paljon pienempiä. Makeat/rasvaiset on ihan viimeaikoina alkaneet oireita aiheuttamaan, toiveissa siis on, että tyhmä pääkin ymmärtäisi jossain vaiheessa , ettei niitä kannata syödä. Varsinkaan, kun syömättä jättäminenkin on ihan helppoa.
Tavoitteena olis saada paino kasilla alkavaksi ennen tuota soittoaikaa, ja haaveena siitä sitten vuosikontrolliin kymmenisen kiloa. Sitten olisin jo täydellisen tyytyväinen.

Täällä kans yks, joka jakaa samar aatokset. Mulla 6kk leikkuusta täyttyi reilu kk sitten, siitä on miinusta n.18kg. Kokonaispudotus mulla on tammikuusta 13 alkaen 58kg. Mun lähtö oli suuuuuri, eli vieläkään ei oo kaksnumeroinen mun paino, aika hilkulla aletaan kyllä jo olla

Syödä voin "kaikkea" eikä mikään dumppaa. Oon hotkija ollut aina ja edelleen liian nopea syöminen on kompastuskivenä. Vaatekoko on pienentyny 62/64:stä n kokoon 50.

Eli ihan hyvin tässä varmaan menee hätäinen mieli vaan meinaa tehdä temput. Tsemppiä kohtalotovereille,gramma kerrallaan alaspäin!

Niinhän se on, että kun lähtee jostain kehua retostamaan, niin elämä kuittaa. Olen tähän mennessä voinut syödä "mitä vaan". No söin äsken omenaa - hitaasti ja rauhallisesti. Yhtäkkiä tuli tosi huono olo ja ei kun pönttöä halaamaan. Olo helpottui heti, mutta onpahan tämäkin koettu.

Matamiina: hotkija olen minäkin, siinä on jatkuvasti opittavaa.

Tällä viikolla on labrat, sitten RT ja lääkäri kesäkuun alussa. Toivon kovasti että labrat kertoo hyvää! kirjoitti:

Hei Helmiäinen!   
Meidät on ilmeisesti nyt ohjelmoitu samoin, mullakin on nyt nämä samat MKS:n jutskat edessä ja painoakin tippunut melkein yhtä paljon kuin sulla. Tosin, enempi on tuota pudotettavaakin vielä mulla.

Epäilen, että Joensuussa kyllä jätettiin liian iso ruokapussi, sillä itse saan todella vahtia, että en liikaa sinne mätä. 

Joskus on kyllä joutunut oksentamaankin, kun on tullut tunne, että ruoka juuttuu kurkkuun. Liiat makeat mätöt  tekee todella huonon olon, ja lisäksi tuolloin iskee aivan mahdoton väsymys. 

Mulle ei makea tee huonoa oloa kovinkaan helposti - tosin tulee siinäkin raja vastaan, testattu on. Mutta kyllä tässä nyt on niin hyvät kortit käteen jaettu, ettei passaa valittaa. Tällä tyylillä voi loppuelämän mukavasti elää - ellei leikkaukseen liittyviä komplikaatioita ala ilmaantua myöhemmin. Niitä en kyllä pohdi, vaan menen päivä kerrallaan.

Mutta yllättävän monella on kyllä tuo fiilis, että pitää itse vahtia ettei syö liikaa/liian isoja annoksia. Yksilöitä ollaan.

Töissä kun on pieni ruokatauko niin olen huomannut ettei ehdi rauhassa ja hitaasti syödä. Sama nopeasti syöminen on ollut kotonakin, paitsi jouluruualla ja kun on vieraita nauttimassa hyvää ruokaa seurana. Nyt olen kotona pyrkinyt ja opetellut syömään hitaasti, töissä edelleen se nopea syöminen jatkuu, kun ruokatauko edelleen lyhyt ja monta lämmittämässä ruokiaan yhtäaikaa. Ehkä tuo töissäkin korjaantuu. Toivottavasti pääsen siihen leikkaukseen