Dreamer jatkaa eloaan pienimahaisena..

Mun pitäis olla labrassa 12.45 ja siitä osastolle sitten. 14.40 tapaan nukutuslääkärin. Varmaan siellä nähdään mutta mites tunnistetaan toisemme? Mä oon semmonen kikkarapää ja ulkomuoto on hyvin laihdutusleikkaukseen sopiva Tai jos sopis treffit johonkin, mutta ei oikein tiedä millä aikataululla siellä mitäkin tapahtuu..
Mä oon kans miettiny mitä sitä hommais kotiin syötäväks, mutta kauheen vaikeeta kun ei tiedä mikä maistuu.. Nyt haaveilen kaikesta suolaisesta, oi että kun sais vaikka lihapullia! Mutta varmaan rahkaa ym. ja täytyy sitten lähettää mies kauppaan kun tietää mitä haluaa/pystyy syömään..
Mulla on nyt taas ton kilon putoamisen jälkeen pysyny paino samassa, näköjään saa loppuun asti olla jännityksessä täyttyykö 8 kg
Verikokeissa ehdin onneksi tänään hyvin käymään kun on vapaapäivä.. Toivottavasti MRSA:ta ei löydy, kun olen tässä ihan lähiaikoina hoitanut kantajaa, tosin toki suojautuen.

Mä meen tasan klo 12. Uskon, että osastolla pakostikin törmätään kun ajat on noin lähekkäin ja siellä pitäisi mennä se 3-4h. Oon pitkätukkainen blondi ja samaan gategoriaan menee loppukuvailu kuin sinulla. Pääsin kanssa tänään käymään labroilla!

Haaveilen kans suolaisesta ja ruisleivästä. Pienet on haaveet ihmisen lapsella! En uskokaan, että leikkauspäätös jää muutamista sadoista grammoista kiinni. Eihän siinä olisi mitään järkeä. Rennosti vain!!!

JEEEEEE!!! Tänä aamuna pudotus yhteensä 8,4 kg! Siis ilman vaatteita, onpahan vähän "vaatevaraa"...

Eiköhän me toisemme tunnisteta siellä Nyt kyllä jännittää oikein tosissaan.. Mutta edelleen eniten se nukuttaminen.. Aattele, 3 vuorokautta niin ollaan aika jännässä paikassa! Monelta sun muuten täytyy keskiviikkona olla siellä? Mun täytyy klo 9.

Ei sitä nukuttamista tarvitse pelätä. Kyllä ne anestesialääkärit hommansa osaa

Mulla meinas paniikki iskeä siinä vaiheessa kun kiinnitettiin leikkauspöytään. Eli jalat sidottiin telineisiin ja kysyttiin, että onko mukava asento, ettei paina mistään. Joo tosi mukava Mutta hetki sen jälkeen nukahdin. Ei siinä auta kuin antaa elämänsä osaavien käsiin. Hyvin kaikki menee!

Leikkauksen jälkeen mennään liemillä ja soseilla, mutta itselleni ainakin kasvisliemi ja lihaliemi maistui taivaalliselta. Samoin kaikki vellit. Sen sijaan se ällömakea Nutrin ravintoliemi ei todellakaan uponnut. Kaikki makea on leikkauksen jälkeen muutenkin hiukan tökkinyt. Suolainen uppoaa paremmin.

Kotiin kannattaa hankkia rahkaa, jugurttia, piimää, velliaineita ja vaikka vihanneksia, että saa keittää kasvissosekeittoa. Mä lisäsin kasvissosekeittoon mausteeksi tuorejuustoa tai sulatejuustoa. ENEliemiä ei enää tarvitse vilkaistakaan Aluksi leikkauksen jälkeen on täysi työ siinä, että saa tarpeeksi nestettä ja energiaa niistä pienistä ruokamääristä mitä pystyy syömään. Parin tunnin välein joutuu syömään 1-2dl. Ja syömisten välillä siemailemaan vettä.

Tsemppiä teille molemmille, jotka olette leikkauksessa ihan just kohta!

Kiitos gsp vinkeistä ja tsempeistä! Sulla onkin tosi mahtavasti paino tippunut!
Juuri siihen hetkeen mä yritän henkisesti valmistautua, kun makaa jo siinä leikkauspöydällä, ettei siinä iske paniikki enää.

Toivon totisesti että mullakin sokerihiirellä alkaisi makea tökkimään Kirjoitin nyt miehelle valmiiksi kauppalistaa, mitä saa hakea mulle ennen kotiutumista, joitain noista sinun vinkkaamista löytyykin jo valmiiksi kaapista.

Entisenä suklaa-addiktina olen enemmän kuin tyytyväinen leikkauksen tulokseen. Eli suklaata en ole syönyt kuin ihan viime aikoina moussen muodossa ja eilen jäätelöpuikon päällä olevan suklaakuorrutuksen. Suklaalevyjä on kotonamme aina, kun muut kyllä syö kuin ennenkin, mutta oikeasti ei tee mieli

Ja kaikkeahan saa syödä sitten kun leikkauksesta noin kk. Mutta kohtuudella. Itse olen syönyt esim. pizzaa (tosin en syönyt reunoja, kun ei vaalea leipä oikein maistu), hampurilaisen (jätin sämpylän syömättä ja söin vaan pihvin, majoneesin ja salaatit), perunalastuja (20g kerralla) eli mistään mitä tekee mieli, ei tarvitse kokonaan kieltäytyä, mutta kun nautinnon saa ihan pienestäkin määrästä. Ei tarvitse syödä tuplahampurilaista tai koko pussia sipsejä. Juustoistakin tykkään, niin ai mikä nautinto syödä jotain oikein kauan kypsynyttä juustoa suupalan verran!

Jaiks nyt alkaa hiivistämään. Huomenna vielä enemmän ja siitä se jännitys vaan pahenee...Huomenna nähdään!! Ollaan oltu reissussa enkä ole puntarilla käynyt, joten totuus tulee aamulla.

gsp: Kiitos tsempeistä ja neuvoista niitä tullaan tarvitsemaan!!

Onnea molemmille leikkaukseen ja pikaista paranemista!

Kiitos Zarmata!
Esikäynti oli siis tänään, Pipariinan kanssa törmättiinkin ane-lääkärin oven takana, oli kiva nähdä ja jatketaan juttua sitten osastolla
Nopeasti selvisin pois, vaikka kutsussa käskettiin varaamaan aikaa 3-4 tuntia, ei minulla mennyt kuin n. 1,5 tuntia. En kyllä osannut kysellä keneltäkään oikein mitään.. Paino oli tippunut 9,1 kg, huh helpotus!
Keskiviikkona se on sitten menoa, klo 9 pitää olla paikalla ja ane-lääkäri veikkasi että leikkaus alkaisi 9.30-10.00. Huomenna oon iltavuorosssa klo 22 asti, joten täytyy tänään jo pakata kassi valmiiksi. Eikä ehdi liikaa jännitämään huomenna

Onnea Dreamer!
Varmaan jo osastolla toivut leikkauksesta! Pikaista paranemista!

Täällä ollaan kotiutuneena. Leikkaus meni hyvin, kaksi yötä olin osastolla ja tänään kotiin. Sairaalassa meni syömistä hyvin vähän, ja vain 4 x päivässä sitä tarjoiltiin. Ihan hakusessa tämä touhu on edelleen, vaikka syö muutaman lusikallisen kerrallaan ihan hissukseen, tulee vasemman kylkikaaren alle kipua, johtuuko se liiasta syömisestä vai mistä, siihen ei sairaalassa otettu kantaa.. Nyt on niin hankalaa tämä elo, että mietityttää mihin sitä on itsensä oikein laittanut, mutta toivottavasti vointi paranee ja kivut helpottaa pian niin ehkä se mielikin muuttuu!
Sairaalassa oli mukava kun meitä oli 3 samana päivänä leikattua samassa huoneessa.

Kyllä se helpottaa, ja joka päivä vähäsen.. muutaman kuukauden päästä et muista enää mitään kipuja

Jos katselet niitä leikkaushaavoja, niin huomaat, että nekin painottuvat vasemmalle puolelle.Suojaavat" kerrokset "on puhkaistu monesta kohtaa ja minulla ainakin lihakset oli hellinä. Vasemman puolen kipuilua oli, mutta helpottaa jo haavojenkin parannuttua. Tietysti jos kipuilu yltyy pahemmaksi, kuin mitä' nyt on, niin yhteyttä lääkäriin.

Ai niin... Onnittelut leikkauksesta. Olo helpottuu päivä päivän jälkeen usko pois! Ja ota alkuun surutta määrätyt kipulääkkeet, niin vointi pysyy parempana.

Kiitos trintilla ja hansu vastauksista. Tänään on ollut vähän kivuttomampi päivä ja onneksi yöllä sain hyvin nukuttua, kipuja ei ollut ollenkaan. Yritän nyt ennakoida noiden kipulääkkeiden kanssa, meinaa unohtua ottaa säännöllisesti silloin kun kipuja ei ole.. Syömisistä kaikki suolainen maistuu, oli ihan taivaallista kun uskaltauduin syömään näkkileipää juustolla ja kinkulla, hyvin kun pureskeli mössöksi niin upposi mahaan yhtä hyvin kuin sosekeittokin (jota kohtaan tunnen nyt syvää kuvotusta.. ) Myös pelkästään pelkkä ajatuskin proteiinijuomista tms. kuvottaa, sairaalassa mulle tuotiin sellainen molempina aamuina, mutta jäivät juomatta..
Nyt pienelle kävelylenkille ja jos sitten vaikka taas söis

Heippa! Tervetuloa pienimasuisten joukkoon, mikä on olo nyt?

Moikka! Mites ensimmäinen viikko on mennyt? Täällä alkaa elämä voittaa. Pakko tunnustaa, että välillä oli olo, että tämä ei ollut oikea ratkaisu. Mulla röyhtäily jatkuu, tekee kipeää ja muutenkin todella inhottavaa. Mites paino? Mulla nousi leikkauksessa 2kg paino ja nyt sitten on lähtenyt ne ja -1kg. Haavat ovat parantuneet hyvin.
Kahvia pystyy juomaan aika hyvin. Hissukseen menee pieni kupillinen.

Ihan rauhassa vaan siellä pipariina, parin kuukauden päästä pidät itseäsi hoopona kun edes ajattelit tuommoista että olisitkin tehnyt väärän ratkaisun. Minä mietin sitä varmaan ensimmäisen kuukauden joka päivänä. Minut leikattiin noin 2,5kk sitten ja sen ekan kuukauden jälkeen oon pitäny itseäni pöljänä kun edes ajattelin että oli muka virhe lähteä mukaan tähän. (:

Moikka,
Vointi on nyt ihmeellisen hyvä. Särkylääkkeitä en ole tänään ottanut kuin aamulla, kun tiesin että joudun istumaan autossa kuoppaisella metsätiellä. Epämukavaa se oli, mutta ei varsinaisesti sattunut.
Mua röyhtäsyttää myös paljon, ja kun röyhtäys on tulossa, tuntuu kova kipu rintalastan alla. Helpottaa heti kun on saanut röyhtäistyä. Muuten kipuja ei ole ollut enää juurikaan, ei edes syönnin jälkeen. Syömisen muistaminen on vaikeaa, kun nälkää ei ole, pikemminkin koko ajan sellainen tunne kuin vatsa olisi täynnä. Juomiset on jääneet liian vähiin tän viikon aikana ja siihen pitää alkaa panostaan, täytyy vaan koko ajan pitää vesilasia tai pulloa mukana. Eilen anoppilassa (luulevat että mulle tehtiin sappileikkaus) otin riskin ja söin hissukseen pienen munkin ja join n. puoli lasia simaa. Pettymyksekseni ei tuntunut missään.. Olisin niin toivonut että sokeriset aiheuttaisi huonon olon Tosin se yksi riitti ja oli ehkä vähän liikaakin, eikä tehnyt edes mieli enempää. Taisi anoppi vähän ihmetellä kun en ottanut kuin yhden vaikka hän koko ajan lisäsi niitä tarjolle
Paino on tippunut kotivaa'an mukaan leikkausaamusta reilu 3 kg. En punninnut itseäni kotiin tullessa, joten en tiedä paljonko leikkauksen jälkeen paino nousi.
Mulla oli myös välillä olo että mitä tässä on tullut tehtyä. Ja nyt kun tuntuu että ne makeatkin uppoo ilman että tulee huono olo niin mietityttää että minkälaista tahtojen taistelua tässä saa nyt käydä että pysyy ruodussa eikä anna mieliteoille periksi. Onneksi kuitenkin makea maistuu makeammalle kuin ennen, ei senkään takia pysty syömään paljoa. Esim. lasten hedelmäsoseet on liian makeita.. Mutta motivaatio on korkealla, vielä musta tulee normaalipainoinen!!

Ylihuomenna tulee 2 viikkoa leikkauksesta ja välillä en edes muista että jotain on tehty! Ainoastaan leikkaushaavat muistuttelee välillä olemassa olostaan jos kumartelen kovasti tai nostan jotain painavampaa, joten varasin loppuviikolle ajan omalääkärille lisäsairaslomaa varten. Jos haavat ehtii viikon aikana parantua niin että pystyn nostamaan kunnolla niin perun lääkäriajan ja menen viikon päästä töihin, mutta jos vähänkään tuntuu pahalta niin en ota riskiä ja ala nostelemaan vanhuksia..
Syömiset menee omalla painollaan, olen kokeillut montaa sorttia minkä vaan pystyy suussa hienontamaan ihan mössöksi ja kaikki on uponnut. Yhden kerran oli ilmeisesti joku lievä dumping, kun söin palan kääretorttua, valitettavasti vain lievä Toivoisin että makeasta tulisi niin paha olo ettei tarvisi kahta kertaa miettiä että maistaako vai ei! Olen myös juonut syömisen yhteydessä ihan pieniä määriä kun se on tuntunut hyvältä ja muuten juominen tuppaa unohtumaan ja jää liian vähiin. Suurin osa nesteistä menee kuitenkin ruokailujen välissä ja vähintään litran vettä pyrin päivässä juomaan maidon lisäksi.. Paino jumittaa nyt, mutta normaalisti tähän aikaan kuusta se nousee sen pari kiloa ja nyt ei ole käynyt niin, joten se ehkä selittää osaltaan..

Hei Dreamer ja onnea pikkumahasta Miten sun sen sappirakon kanssa muuten kävi? Mä kävin tänään ultrassa ja rtg-lääkäri sanoi, että sappirakossa on paljon kiviä. Joskus on sellasta arkuutta sen kohdalla, mut oikeista kovista sappikivuista on aikaa jo 8 vuotta...

Kiitos matamiina Sappirakkoa ei laikattu samalla. Kirurgin kanssa asiasta puhuin esikäynnillä ja hän kertoi että jotkut ovat sitä mieltä että ei koskaan pitäisi leikata samaan aikaan ja jotkut taas sitä mieltä että jos on tosi vaikeita oireita niin sitten voidaan leikata. Perusteluna on että komplikaatioiden riski kasvaa kun tulee enemmän saumoja. Hänen mielestään oli parempi että vaikka mulla suht usein kipuja onkin, niin leikataan myöhemmin kun olen laihtunutkin jo enemmän, niin on riskit senkin puolesta pienemmät.

Kävin tänään omalääkärillä hakemassa lisää sairaslomaa. Ensi viikko vielä kotona ja sitten toivoisin jo pystyväni töihin, vajaa 4 viikkoa on sitten leikkauksesta. Muuten olo on jo täysin normaali ja kivuton, mutta esim. meidän 3 v. tyttöä nostaessa sattuu mahaan jonkin verran ja eilen siivotessa piti pitää taukoja ja ottaa särkylääkettä. Tikit on sulaneet yhtä lukuunottamatta, mutta haavat aristaa vielä ja öisin heräänkin usein asentoa vaihtaessa siihen että haavoihin sattuu. Lisäksi välillä kun kumarrun niin tuntuu kuin yksi haavoista repsahtaisi auki. Ei kuitenkaan näytä siltä.

Huomenna tulee 5 viikkoa leikkauksesta ja ainoastaan arvet mahassa muistuttaa siitä. Ja tietenkin pienet ruoka-annokset Olen syönyt jo aika monipuolisesti, kokolihat on kokeilematta ja saa varmaan vielä hetken ollakin, paitsi broilerin fileetä olen syönyt nyt parina päivänä ja hyvin on uponnut.

Juomispuolta olen pohtinut, mulla kun uppoo 0,5 litraa vettä alle vartissa, eikä tule täyttä oloa. Onkohan ihan normaalia, vai venytänkö sillä turhaan mahalaukkua? Kyllä mä sen jälkeen vessassa juoksen useempaan otteeseen, tuntuu että hulahtaa suoraan läpi ja sama juttu oli entisessä elämässä, puolen litran vesipullon jälkeen sai ravata pissalla 5-10 minuutin välein seuraavat puolituntia
Myös ruualla olen juonut maitoa 0,5-1 dl pikkuhiljaa siemaillen, en pysty oleen juomatta kun jano on kova mausteista ruokaa syödessä. Hitaaseen syömiseen pitäisi kiinnittää huomiota, töissä mulla on vaan yksi tauko joten muut eväät täytyy syödä asiakaskäyntien välissä ja mahd. nopeasti kun on kiire. Kerran söin töissä liian hätäisesti perunarieskaa vähän jolloin alkoi aivan järkyttävä kipu rintalastan alla ja syljeskelin kuolaa hetken aikaa vessassa, mitään muuta en saanut ulos tulemaan. Se oli kamalaa ja sen jälkeen olen yrittänyt keksiä nestemäisiä eväitä tai sitten näkkäriä, se uppoo hyvin.. Makeasta joskus alkaa pumppu lyömään vähän nopeammin, mutta valitettavasti ei muuta. Ja makean mieliteko on olemassa, toivoisin kuuluvani siihen ryhmään jolla makea alkaa tökkimään vasta myöhemmin
Painonpudotus on omaan mieleen liian hidasta, nyt n. 7 kg tippunut kotivaa'an mukaan leikkauksen jälkeen. Toisaalta yritän lohduttautua sillä että nahka ehkä pysyy paremmin mukana jos paino ei tipu liian nopeasti.. Mittanauhan mukaan vyötäröstä on lähtenyt kuukaudessa 4 cm, lantiosta 5,5 cm ja rinnanympäryksestä 3,5 cm. Kahvakuulatreenejä aloin tekemään kotona, motivaatiota olisi alkaa käymään salilla, mutta tällä hetkellä talonrakennus vie lähes kokonaan isännän vapaa-ajan, joten äitiä taasen tarvitaan huolehtimaan lapsista. Mutta syksyllä sitten viimeistään!

Jes! Kuinka iloinen voikaan ihminen olla dumpingista? Todella iloinen! Eli ilmeisesti nyt on alkanut makea tökkimään. Söin pari päivää sitten muutaman suklaanamin ja jonkin ajan kuluttua tuli aivan järkyttävän hirveä olo, sydän hakkasi, kädet tärisi ja hiki valui ja silmissä sumeni ja huippasi ja heikotti. Eilen halusin koittaa, johtuiko se niistä karkeista, joten söin taas muutaman ja sama reaktio tuli. Olen tyytyväinen, koska tällaiselle sokerinarkkarille on hyvä että tulee oireita, joten eipä tee mieli syödä makeaa niin paljon!

Eilen sain kuulla ensimmäistä kertaa että olen laihtunut reilusti . Henkilö joka tämän sanoi, ei ole nähnyt mua moneen kuukauteen eikä tiedä mitään leikkauksesta eikä edes että olen yrittänyt laihduttaa. Kyllä tuli hyvä mieli, itse en pienentymistä huomaa vielä peilistä vaikka mittanauhan ja vaa'an mukaan edistystä tapahtuukin ja vaatteet istuu paremmin päälle ja onpahan tuolta kätköistä löytynyt uusiakin vaatteitakin käyttöön!