Leikkaus"tarinani" :).

Minut siis leikattiin Helsingissä Laser Tilkassa 23.10.2012.
23.10 huonosti nukutun yön jälkeen kello herätti minut pikkuveljeni sohvalta klo. 5.30. Siitä ponkaisin heti pystyyn ja suihkuun kuten minua sairaalasta ohjeistettu oli että aamulla suihkuun .
Laser Tilkkaa kohti lähdimme jo n. klo. 6.30. Parkkipaikkaa ei meinattu löytää ja alkoi jo hirvittää että myöhästytäänkö me! Minun oli saavuttava sairaalalle klo. 7.15. NO lopulta parkkipaikka löytyi ja pääsimme sisään sairaalaan. Siellä tosin tapasimme vain siivoojan. Kelloa vilkuillen koitettiin löytää oikea paikka sairaalasta. No onneksi mies sitten osasi lukea opasteita ja löydettiin tiemme osastolle. Siellä meidät otti vastaan hymyileväinen mieshoitaja ja toivotti tervetulleeksi! Aluksi sain täytellä esitietolomakkeen loppuun ja sitten jo pian pääsinkin vaihtamaan vaatteet pukuhuoneeseen. Päälle tuli siis leikkauspaita (mallia selästä avoin), aamutakki, sukat ja punaiset crocsit. Omat tavarani sain jättää kaappiin lukon taakse, kännykän otin mukaani tottakai . Pikkareiden kanssa vähän mietin että pitääköhän ne ottaa pois jalasta, mutta päätin ne kuitenkin vielä siinä vaiheessa pitää .

Tämän jälkeen pääsinkin jo omalle petilleni heräämöön. Sairaanhoitaja opiskelija mittasi verenpaineet ja sokeriarvot yms. Sitten oli aika laittaa tippa. Opiskelijaa jännitti ja niin minuakin joten suonia ei meinannut löytyä. Kahden harha piston jälkeen opiskelija haki avukseen toisen hoitajan joka sitten kahden yrityksen jälkeen sai kyynärtaipeeseeni jonkun "pienen kanyylin". Se vaihdettaisiin nukutuksen aikana toiseen paikkaan. Sitten oli vuorossa tukisukat. Niitä tultiin minulle laittamaan kolmen hoitajan voimin ja vähän meinasi itseänikin naurattaa .

Tämän jälkeen mies tuli luokseni ja siinä juteltiin keskenämme hetki. Ja minua jännitti kamalasti. Pian sitten kirurgini jo tulikin ja kello alkoi lähestyä yhdeksää. Kirurgin kanssa vielä käytiin läpi että mitä tehdään ja hän kertoi mahdolliset riskit yms. Tämän jälkeen kirurgi poistui ja hoitaja tuli kysymään haluaisinko vielä käydä vessassa. Menin käymään ja sillä reissulla riisuin sitten ne pikkaritkin. Tuntuipa kummalta läpsytellä pitkin käytävää ihan kommandona . Vessassa katsoin itseäni peilistä ja meinasi itkukin tulla. Mihin olinkaan pääni pistämässä.... Mies odotteli käytävässä ja halasimme ja suukottelimme vielä tovin. Mies sanoi odottavansa siinä samalla paikalla koko leikkaukseni ajan, että pääsisi luokseni heti kun herään. No niinpä sitten vaan kävellen omin jaloin leikkaussaliin. Sydämeni löi ylinopeutta ja pelotti kamalasti!

Leikkaussalissa minua odotti kummallisen näköinen leikkauspöytä! Siinä tuli molemmat jalat ja molemmat kädet eri alustoille. Kipusin siihen ja sitten alkoi kova hyörintä ympärilläni. Monta hoitajaa sääti jalkojen alustoja ja muutama käsien. Viereeni tuli anestesialääkäri joka ihmetteli miksei minulla ole kanyylia kämmenselässä. Se sitten löytyikin sieltä oikean käden kyynärtaipeesta. Kysyin siinä vielä että enhän minä voi herätä kesken leikkauksen. Hymyileväinen naishoitaja vastasi että en voi. Heillä on kuulemma monia keinoja tarkkailla uneni syvyyttä. Saisin olla aivan levollisin mielin. Sitten sain ensimmäisen annoksen rauhottavaa lääkettä. Se alkoi vaikuttaa melkein heti ja silloin sanoinkin, että nyt mua ei jännitä enää yhtään . Seuraavaksi saat nukutuslääkkeen, kuului viereltäni ja naisääni kehotti ajattelemaan mukavia asiota. Happimaski painettiin kasvoilleni ja sitten pimeni.

Heräsin heräämössä kamalaan viluun ja ihmettelin happimaskia kasvoillani. Hoitajia tuli heti luokseni ja yksi heistä kertoi happimaskin olevan normaalikäytäntö leikkauksen jälkeen. Minulle oli tuotu lämpöpuhallin peitto ja sen alla oli mukava kölliä. Erityisen kipeä en ollut. Kyselin hoitajilta missä mieheni on ja hänet haettiin luokseni. Käsivarressani oli verenpainemansetti joka mittaili verenpainettani säännöllisin väliajoin. Lisäksi olin tipassa. Hoitaja tuli luokseni ja vaihtoi happimaskin happiviiksiin, jotta puhuminen onnistuisi paremmin. Sormen päässäni oli se laite mikä seuraa happipitoisuutta veressä ja pulssia yms...

Siinä sitten miehen kanssa juteltiin ja parin tunnin kuluttua hoitajat tulivat auttamaan minua jalkeille. Ylösnouseminen sattui mutta ei muu. Seisoin hetken sängyn vierellä ja sitten sainkin jo mennä takaisin sängylle. Sain vettä.

Iltapäivän ja illan mittaan käveltiin siinä käytävällä ja välillä torkuin sängyllä. Hoitajat kävivät kyselemässä vointiani usein ja mikä parasta, heillä ei tuntunut olevan kiire vaan heillä oli aikaa! Iltapäivästä vielä tapasin kirurgini ja hän kertoi leikkauksen menneen oikein hyvin! Särkylääkettä sain suoneen kun kivut meinasivat alkaa koventua. Mieheni lähti kuuden maissa ja sitten minä katselin telkkaria ennen kuin aloin nukkumaan. Joku morfiinijohdannainen sai aikaan kamalan pahanolon ja heikotuksen illan mittaan mutta sekin sitten helpotti. Illalla sain juoda mustikkasoppaa ja se maistui hyvältä pienissä erissä nautittuna.

Yön nukuin melko katkonaisesti, mutta niinhän minä teen aina vieraassa paikassa. Aamulla tapasin kirurgini ja hän lupasi että pääsen kotiutumaan sen päivän aikana, heti kun hän saa tehtyä paperini valmiiksi. Aamupalaksi sain laihaa kauravelliä, mikä ei oikein maistunut... Niinpä sitten miehen tultua siinä odoteltiin jo malttamattomina kotiin pääsyä olisihan meillä edessämme vielä nelisen tunnin ajomatka. Puolenpäivän maissa sain paperini, hoito-ohjeet ja särkylääkkeet kotimatkalle. Minulle toivotettiin hyvää jatkoa ja painotettiin, että aina saa soittaa jos tulee jotain kysyttävää!

Tässä siis minun leikkaus”tarinani” ainakin noin pääpiirteittäin .

Onnea pikkumahasta ja voimia toipumiseen

Kiitos stina66! Kuinka sinun toipumisesi on sujunut? Sinut on näemmä leikattu päivää ennen minua .

Hei Liianpaksuperhoseksi! Toipumiseni on lähtenyt hyvin käyntiin. Olen syönyt tai ainakin yrittänyt syödä 2 tunnin välein noin puolen desin annoksia 6 -7 kertaa päivässä. Sosekeittoja, jossa joko lohta tai jauhelihaa ja tuorejuustoja ja kasviksia, puuroa (plusmaitoon), maksamakkaraa, profeel rahkaa ja jogurttia, piltti-hedelmäsoseita, pluspiimää sekä apteekin proteiinijuomia.Syömisen jälkeen ei ile ollut mitään oireita, juomista en saa menemään 1,5, vaikka vierellä on koko ajan juomista. Joskus juon liian nopeaa ja sillloin tulee painava tunne mahaan.

Yksi haavoista on tulehtunut ja sitä sit suihkuttelen monta kertaa päivässä ja seuraan tilannetta, jos vielä märkii maanantaina, niin pääsen koululääkärin juttuselle ilman ajanvarausta

Mites sun syöminen sujuu?

Hienoa liianpaksuperhoseksi ja stina66
Millaisia määriä syöt liianpaksuperhoseksi? Tsemppiä ja toipumista toivottelen

Syöny olen nyt puuroa, välillä jogurttia, sosekeittoja, pilttiä, rahkaa, kiisseliä yms. Ja oon mä pariin otteeseen jo syöny ihan tavallista ruokaa mutta oon vaa pureskellu oikein huolella . Oon syöny n. 3tunnin välein ja sellasia 0.5-1dl annoksia.

Mulla on kaikki haavat parantunu hyvin ja kiinnittyneet(tai sulkeutuneet..?) hyvin. Ei siis ongelmia silläkään saralla. Viikko ois viä saikkua jäljellä ja odotan jo innolla töihin pääsyä .

Juominen meinaa mulla kanssa vähän jäädä turhan vähiin. Ei pysty juomaan ku vähän kerrallaan ja tosi hitaasti ja nii jos juo liian nopeesti ni tulee mahaan kummallinen raskas olo.

Mutta kyllä tää on hyvin mennyt, kuvittelin tai luulin olevani paljon kipeempi ku oon ees ollu .

Toivotaan stina66 että sun haava paranee eikä tulis mitään kummempia!

PyöreäMuoto tsemppiä lähestyvään leikkaukseen!!

Oli kiva lukea noin yksityiskohtainen kertomus, tosi hienoa että sulla on kaikki mennyt hyvin Paljon tsemppiä toipumiseen ja uuteen elämään pikkumasun kanssa

Kiitos