Tarinani - esittelyni

moi,

Olen menossa leikkaukseen Tampereelle lokakuun viimeiselle viikolle ja olen aivan innoissani tästä mahdollisuudesta. Ikää on mittariin kertynyt 38. Hakeuduin leikkaukseen, jotta voisin taas urheilla. Polveni eivät kestä tällä hetkellä lenkkeilyä tai oikein mitään.

Taustallani on ikuinen jojo-ilmiö, jossa olen ollut vuoroin hoikka ja sitten taas pyöreä. Olen kokeillut painonvartijoita ja vhh:ta. Pystyn laihtumaan, mutta en pitämään laihdutettuja kiloja. Tuntuu, kuin jossakin olisi varasto, johon läskini siirtyvät tullakseen taas joku päivä takaisin. Niin kai se on meillä kaikilla.

Itselläni painoindeksi oli hoitoon hakeutuessani 40,48. Viime syksyn ene-dieetin jälkeen olin saanut sen jo putoamaan 36, mutta nyt ollaan taas lähes samoissa lukemissa. Ennen leikkausta olevasta ene-dieetistä on nyt takana reilu viikko (-3,8 kg) ja laihdutusmaailman pussikeitot tökkivät tosi pahasti. En tiedä onko teillä muilla ollut vaikeuksia noiden pussien kanssa, mutta minulla ainakin tekee tosi tiukkaa saada niitä syötyä. Tällä hetkellä purjo-perunakeitto on ainoa, jota käytännössä saan parin pirtelön lisäksi syötyä.

Minusta on ollut ihanaa lukea täältä kommentteja, jätä kevyttuotteet pois tai että syö enemmän rasvaa. Minä tykkään ruuasta: kunnon raaka-aineista tehdystä, hyvästä ruuasta. Risottoon pitää laittaa kermaa ja voita. Sieltähän ne kilonikin sitten tulevat. En osaa syödä ruokaa vähän, vaan aina valtavasti. Tuntuu upealta ajatella elämää siten, että voin syödä maittavaa ruokaa vähäsen, eikä aina tarvitse miettiä, että onko tässä liikaa rasvaa tms.

Oletteko te muut kokeneet vähättelyä ja ihmettelyä, miksi olet menossa leikkaukseen? Miksi et vain syö vähemmän tms.? Itse joudun lähes päivittäin selittelemään valintaani, kun ihmiset ovat sitä mieltä, että näin radikaalia leikkausta ei saisi tehdä. Tämä ei ole minun kohdallani ollut edes sukupuolisidonnaista, vaan kumpikin sukupuoli on yhtälailla ollut sitä mieltä että teen tässä elämäni virheen. Toki onnittelijoita ja kannustajiakin löytyy. Tuntuu vähän hassulta.

Minä olen myös kuullut vähättelyjä. Itse asiassa olen kertonut vain kahdelle henkilölle ja molemmat ovat tyrmänneet valintani täysin. Todettu vain, että taidat vain haluta päästä helpolla ja siksi menet leikkaukseen. Itse en näkisi tätä niin, että haluan päästä helpolla, sillä silloinhan olisin vain jatkanut entistä elämääni mässäilyineen. Kaipaisin tukea, mutta sitä on näköjään vaikea saada

https://www.youtube.com/watch?v=3zg2SMhZWW0&feature=related

Olin itsekin miettinyt haluanko vain päästä helpolla, mutta katsoessani tämän videon totesin ettei leikkaus ole helppo tie ulos, se on loppuelämän mittainen valinta. Ja minä olen valinnut sen tien.
Z

Mitäs helppoa tässä on. Ekaks alle kuudella sadalla kalorilla 8 viikkoa, sitten toipuilet vaihtelevalla menestyksellä monta viikkoa ja sitten vielä joudut opettelemaan uudelleen koko syömisen ja miettimään koko ajan että paljonko ja mitä laitat suuhus. Ei niitä kaloreita saa tulla jatkossakaan liikaa. Ei kovin moni normipainonen tähän pystyis....just siks kun ei ole pakko.

Ehkä ei kannata ihan kaikille kertoa. Jos siis haluat että jossain vaiheessa voit jättää tän paino - ja lihavuusasian kokonaan keskusteluista pois etkä halua että se määrittää sut silloinkin kun olet normipainoinen.

Ja laihtuessakin se on joskus ärsyttävää, erityisesti jos paino junnaa että jatkuvasti kysellään paljonko olet laihtunut tai tarkkailaan mitä ja paljonko syöt.

Ja mä siis olen esiintynyt muutamissa lehtijutuissakin, eli ei tää sinällään ole salaisuus, mutta valitsen silti kohtuu tarkkaan kenelle kerron asiasta. Sellaisille jotka itsekin taistelee ylipainon kanssa kerron ehkä helpommin omasta ratkaisustani.

Tervetuloa joukkoon!

Juu, voi ihan itse kokeilla miten helppoa tämä leikkaukseen valmistautuminen/meneminen/kokeminen on! Täällä HUS-alueella prosessiin kuuluu vielä se 10vko ene-ryhmäkin, jos ei siis sitä ole joskus aikaisemmassa elämässään käynyt läpi hyväksytysti, tämän päälle siis vielä 4vko eneilyä ennen leikkausta. Tämä on ainakin itselleni ollut totaalisen kokonaisvaltainen projekti jo reilun vuoden ajan että ei ole mennyt päivääkään ettenkö olisi tätä asiaa ajatellut ja miettinyt mitä laitan suuhuni. Uskon etä pikkuhiljaa elämä alkaa "normalisoitua" ja tämä projekti ei ole enää niin hallitseva, vaikka varmasti lopun elämääni olen ns. "toipuva läski", eli menneisyyttä ei voi ikinä unohtaa ettei totuus unohdu. Ja hyvä niin.

Mulla tämä leikkaukseen valmistautuminen ainakin tässä vaiheessa vie kaiken valveillaolo ajan. Ei mene montaakaan hetkeä etten miettisi ja odottaisi tulevaa uutta elämää. Ihmiset joilla ei ole ylipainoa tai jotka eivät koskaan ole kokeneet taistelua läskisodassa voivat vähätellä, mutta en usko että kukaan joka on kokenut tällaista vähättelee.
Barrbamama, sinun ei tarvitse kertoa yhdellekään vähättelijälle valinnoistasi, kyse on sinun elämästäsi ja sinä olet tämän arvoinen, kuten me kaikkki täällä olijatkin. Me olemme ansainneet tämän mahdollisuuden!
Z

Eiköhän täällä kaikki ole jo kokeilleet kaikki muut mahdolliset ja vähän mahdottomatkin keinot ja tuskinpa kukaan ihan vaan huvikseen leikeltäväksi halua, joten vähättelijät voivat pitää mölyt mahassaan! Tai ainakaan niistä ei kannata välittää.

Lykkyä pyttyyn, Barbamama ja kaikki muutkin!

No nää mun tutut ja ystävät jotka ovat oikeesti kunnolla seuranneet elämääni leikkauksen jälkeen sanovat että ei ole oikeasti helppoa... Mut mulla on ollu tuota oksentelu ongelmaa ja paneehan se miettiin ku mä saatan kävellä kesken kauppareissun pihalle oksentamaan vaikken ole syönyt viimeiseen tuntiin mitään....