Uusi ja toiveikas..

Hei, olen uusi täällä ja toiveissa olisi päästä lihavuusleikkaukseen. Olen nelikymppinen äiti-ihminen Etelä-Savosta ja reilusti ylipainoinen, BMI on 46. Verenpaineet ja kolesteroli ovat koholla,mutta lääkityksiä en ole vielä saannut. Reilun kolmen viikon päästä minulla on aika työterveyslääkärille ja haluaisin saada lähetteen MKS:n sisätautipolille. Painoa olen pudottanut niin Painonvartijoiden, Reductilin, ENEDin kuin karppaamisen voimin ja aina olen lihonut takaisin + aina muutama kilo lisää lähtöön verrattuna. Pari vuotta sitten puhuin silloisen työterveyslääkärin kanssa lihavuusleikkaukseen pääsystä ja hän antoi kullanarvoisen vinkin "syö vähemmän ja liiku enemmän" Ongelma ei olekaan se pudottaminen, tietoa minulla riittää, vaan tahdonvoiman löytyminen siihen että painon saisi pidettyä uusissa lukemissa. Nyt olen tutustunut entistä tarkemmin lihavuusleikkaukseen ja uskon että sen avulla saisin mahdollisuuden opetella elämään loppuelämä niin ettei enää koskaan tarvitsisi jojoilla painonsa kanssa. Olen myöskin sitä mieltä että minullakin on oikeus tavoitella terveempää elämää ja parempaa itsetuntoa. Kun olen näitä keskusteluketjuja täällä lueskellut, olen tsempannut itseäni lääkärikäyntiä varten ja silmissä siintää lähete eteenpäin.

Terve Valma!
Hienoa, nyt topakasti vaan asiaa eteenpäin viemään! Tsemppiä, jos haluat, olen tukenasi ja voidaan vaikka tavata nenät vastakkain!!!

Moi Valma ja tervetuloa tähän joukkoon. Meitä etelä-savolaisia taitaa ollakin aikamoinen määrä tällä sivustolla. Vai kiinnittykö oma huomio vain tuttuihin sanoihin, en tiedä. Mutta voi tauti ja tuseeraus tuota työterveyslääkäriä kommentteineen. Hitto, pitäiskö siinä sanoa lekurille, että ooh, odota, otan kynän ja paperin ja pistän ylös tuon ohjeen, siis liiku enemmän ja oliko se sitten että syö vähemmän? Hitsi, pitää heti kokeilla. Just.
Muista sitten ihan vaatimalla vaatia lähete keskussairaalaan, jos siis vaikuttaa siltä, että tämäkin tt-lääkäri jakaa vain kuolematonta ohjetta eikä muuta. Itse odotan helikon-häädön tuloksia ja toiveissa ois lähete eteenpäin. Tai sit uusi häätö, jos ei herra H ole ymmärtänyt häipyä ekalla häädöllä sisuksistani. Kyl myö tästä klaarataan ja vielä päästään pienmasuisten joukkoon.

Moi Tuulahdus! Joo, kyllä sain ihan kuolemattomia viisauden sanoja kuulla tuolta tth-lääkäriltä Ja pitkään sitten on mennyt ennen kun uskalsin ruveta lihavuusleikkausasiaa uudestaan edes ajattelemaan, saatikka nyt toivomaan. Mutta vaatia aion lähetettä eteenpäin, heittäydyn vaikka lattialle huutamaan ja itkemään.. Onneksi kyseessä on ihan toinen lääkäri toisesta talosta.
Toivottavasti inha herra H on nyt nujerrettu ja pääset eteenpäin ja siinä vanavedessä minäkin ajastaan pääsen leikattavaksi!
Ja vielä piti sekin tähän lisätä että kiva lukea miten muilla mutta varsinkin Etelä-Savolaisilla on prosessi edennyt

Hei Valma
Jos ei lääkäri anna lähetettä, mene toiselle
minäkin odotan pääsyä leikkaukseen, lähete on lähtenyt Joensuuhun ja sieltä tuli jo kirje, että lähete on vastaanotettu.Aika jatkoon tulee 3 kk sisällä. Joten taas odotellaan... Viime syksynä lähti tk lähete sis.polille ja tammikuussa kävin eka kerran polilla ja nyt toukokuussa toisen kerran...

Tervetuloa Valma joukkoon .
Saako kysyä että minkä työterveyshuollon asiakas olet?
Oma hoitopolku alkoi Mikkelin Terveystalosta, jossa tuntuu olevan erittäin postiviinen asenne lihavuusleikkauksiin silloin kun kriteerit täyttyvät.

Hyviä perusteluja tuolle "liiku enemmän" kehoitukselle on, että kun on niin lihava, ei pysty liikkumaan kun jalat/ selkä ei vain kestä. Se on sellainen kierre. Ei voi liikkua ja kipuilee ja kipuun ja pahaan oloon vielä syö.

Elämä muuttuu leikkauksen jälkeen, ja voin sanoa että vain parempaan. Ennen 100 m kävelyä tuotti jo tuskaa, nyt 6 km reipas lenkki koiran kanssa saa hyvän mielen ja jaksaa sen jälkeen vaikka jäädä vielä pihaa haravoimaan

Toivottavasti olet saanut lähetteen ja pääset odottelemaan postia sisätautipolilta.

Kiitos Stiina66 ja Pallokala tsemppauksesta. Olen menossa Etelä-Savon työterveyteen parin viikon päästä, pyysin työterveyshoitajaa suosittelemaan sellaista lääkäriä joka ei tyrmäisi heti ja siksi koitan malttaa odottaa tuon tietyn lääkärin vastaanottoa.
Tuo liikkumisen vaikeus on niin totta: eilen kävelyllä varmaankin 200 metrin jälkeen tuli jo olo että sydän hyppää ulos rinnasta. Ja se tunne kun reidet hinkkaa yhteen ja happi loppuu ... Kurjinta on että muistaa miten paljon helpommalta tuntui liikkua 20 kiloa keveämpänä ( vaikka vieläkin kovasti ylipainoisena) tuossa muutama vuosi sitten.
ps. Lainasin muuten kirjastosta kotimaisen tutkimuksen lihavuuden leikkaushoidosta - poimin sieltä faktatietoja lääkärin kanssa keskusteluun. Olen myös tutustunut Etelä-Savon sairaanhoitopiirin lihavuuden hoitoketjuun Pitäisköhän kirjoittaa luntti käteen lääkärikäynnille?? Toisaalta olen varmaan niin hermostunut että leviäisi kirjoitukset nahkalle.

Jep jep... Minä olen Etelä-Savon työterveyden asiakas. Alaalta näkyy minun matkani, joka tosin yksityiseltä puolelta.

Eteläsavon työterveys/ sen lääkärit ovat mielestäni ihan hyvin suhtautuneet leikkaukseen, taisin tosin olla melko ensimmäinen, joka asian siellä pöydälle heitti. Alkuun tuntui, että minua seurattiin suurennuslasin alla ja jotkut vähän hymyillenkin suhtautuivat asiaan... Karisseiden kilojen myötä suhtautuminenkin on muuttunut ja tietoisuus lisääntynyt.

Leikkauksen jälkeinen seuranta ollut minulla lähinnä työterveyden harteilla. En tiedä kuka lääkäri sinut vastaanottaa, mutta asia heille jo varmasti tutumpi. Jos haluat asiasta kysellä, tai muuten puhua, niin laita yksityisesti viestiä. Voin sitten antaa puhelinnumeroni. Tsemppiä matkaan .

Minä kirjoitin historiastani ja perusteluista leikkaukseen pääsystä arkin verran tekstiä lääkärille menoa varten- eli jonkinmoisen "luntin". Siitä oli sitten helppo selvittää lääkärille omaa tilannettaan. Lopuksi lääkäri pyysi kirjoitusta laitettavaksi potilastietojeni mukaan. Kannattanee tehdä.

Mä olen niin otettu saamastani tuesta täällä! Kyllä se on niin että vertaistuki kantaa tosi pitkälle. KIITOS! Innostuin tuosta Koskpirin ideasta kirjoittaa omasta tilanteestaan, voisin ajatella liittäväni siihen mukaan kuvia?
Sellaisen oman kertomuksen kirjoittaminen voisi olla toisaalta surullinen tarina mutta myös puhdistava kokemus? Ja sitä paremmalta tuntuisi aloittaa se uusi, loppuelämän kertomus ja se voisi alkaa niin että " Eräänä päivänä minä päätin että olen lihavuusleikkauksen arvoinen. Varasin ajan lääkäriin......"

Itse olen myös kirjoittanut pitkän tekstin itsestäni, liittänyt siihen kuvia mukaan ja lähtenyt lapsuudesta asti. Annoin sen sitten lääkärilleni ja toisen tsipaleen sisätautilääkärille joka halusi käyttää sitä opetusmateriaalina. Se on tuskallista mutta antoisaa! Seuraavan teen kun olen päässyt leikkaukseen ja saanut tieni loppuun. (:

Hei
Minä olen pitänyt nyt päiväkirjaa tästä ajasta ja prosessista päästä leikkaukseen. Olen kirjoittanut siihen myös kaikenlaisia ajatuksia, tunteita mitä leikkaus herättää... Toisaalta leikkaukseen pääsy tuntuu liian hitaalta ja ei edisty ollenkaan, mutta nyt on aika valmistautua uuteen ja toivottavasti parempaan elämään

Kävin työterveyslääkärillä ja ilman anelua tai väittelyä hän lupasi laittaa lähetteen sisätautien poliklinikalle Pelkäsin niin että joudun taistelemaan asiasta ja lähtemään kiukuissani ja surullisena pois.. Nyt lähdin itku silmässä mutta se itku tuli helpotuksesta Olen niin tyytyväinen työterveyshoitajaani joka teki loistavan pohjatyön mun haastattelussa ja sen perusteella asia oli hyvin selvä lääkärille. Tiedän että tämä on vasta ensimmäinen askel tällä tiellä mutta suunta on otettu!

Hieno juttu Valma!
Siitä se lähtee! On hyvä, eä prosessiin menee jonkun aikaa. Käytä se hyväksesi tutustumalla leikkausasiaan ja leikattujen kokemuksiin. Tapaamiset ovat vertaistukea parhaimmillaan! Meillä on seuraava tapaaminen pe 24.8 klo 18 Mikkelin Cumuluksen saunatuvalla (ei saunota). Syödään, huastellaan, nauretaan ja pidetään kirpputoria suuriksi jääneistä vaatteista edullisesti!! Meijän alueelta on ollut usein 10 laatuleidiä paikalla, leikkuuseen menossa olevia ja jo leikattuja!! Tervetuloa!

Ihanaa Valma, Mikkelissä ollaan onneksi aika valveutuneita tän lihavuuden hoidon suhteen tällä hetkellä .
Ja täältä kun lähetetään kahteen eri sairaalaan, niin sit jonotkin vetää yllättävän nopeesti. Kunhan nyt pääset sisätautilääkärille ja gastroon niin sit homma eteneekin suht nopeasti.

Kiva kun on samassa tilanteessa menijöitä, toivotaan myötäistä matkaa!

Kiitos kannustuksesta! Mielelläni tulen Mikkelin tapaamiseen elokuussa.

Sain postia sairaalasta; kutsu labroihin ja ravitsemusterapeutille elokuun lopussa, sisätautien poli syyskuun alussa! Ajat ainakin tulivat nopeasti, sain lähetteen työterveyshuollosta viime viikolla . Just nyt tuntuu aika mukavalle !

Hienoa Valma72! Siitä se lähtee sinunkin hoikentumispolkusi rullaamaan!!!

Juttelin tässä samanhenkisen työkaverin kanssa ja uskaltauduin kertomaan että olen saanut lähetteen sisätautien polille ja toiveissa olisi pääsy lihavuusleikkaukseen. Kaveri tuumasi että on myös laittanut samaisen läheteasian vireille ja oli myös miettinyt että minulle voisi asiasta kertoa ! Taas tuli sellainen olo että tukea saa kyllä jos sitä hakee ja osuu onnekseen oikealle keskustelupalstalle tai uskaltaa luottaa vaistoonsa ja uskoutua oikealle ihmiselle

Ihania uutisia sinulla Valma! Onnea myös jatkoon.

Kesän aikana paino on noussut entisestään , onneksi pääsen piakkoin labroihin, ravitsemusterapeutille ja sisätautilääkärille- se olisi se potku persuuksille mitä just nyt kaipaan. Närästää, puristaa, mahalla on oma elämä ja itseinho on huipussaan.. Pelottaa että koko leikkausajatus tyrmätään saman tien ... Sitten olisi tosissaan toivoton olo. Mutta mikähän on tunne jos ei tyrmätäkään?? Käyn lueskelemassa täällä toisten tuntoja ja se auttaa.

Hei minäkin aloittelen polkuani leikkaukseen ja ja.... kaikki asiat mietityttää ja jännittääkin. Mikkelissä tosiaan asioin myöskin. Tsemppiä taipaleelle sinullekkin.

Mulla kans tuppaa tuota inhotusta nousemaan pintaan. Kun olis tarkoitus niin kuin saada itseensä pienemmäksi eikä suuremmaksi. Alussa mietin hirveästi, että onko minusta tähän ja mitä jos en leikkauksen jälkeenkään "osaa olla siivosti" ja turpoan taas. Leikkaus sinällään ei jännitä (vielä) mutta se elo sen jälkeen, että jos munaan kaiken. Olen myös lukenut konkareitten juttuja ja todennut, että ei ainakaan heti leikkauksen jälkeen pysty tyrimään, kun vatsa ei kerta kaikkiaan vedä määräänsä enempää. Että menee useampi kuukausi - pari vuotta, minkä ajan käsittääkseni on hyötyä leikkauksesta. Jos sen jälkeen ahmin itseni punkiksi, niin... voi tuhmat sanat sentään. Eli se on vaan pakko leikkauksen jälkeen heti kun vaan kunto sallii (ja tietysti jo ennakkoonkin) aloitettava jonkin sortin liikunta ja miettiä pääkopassaan nää asiat niin, että syödään asiallisesti ja liikutaan asiallisesti. Kyllä nyt täytyy minunkin luottaa itseeni niin paljon. Että klaaraan ja asiat onnistuu. Onnistuu ne!

En voi kun puhua omasta puolestani, mutta leikkauksen jälkeen mieltymyksetkin muuttuu. Mielihalut ovat ainakin minulla siirtyneet terveellisempään suuntaan. Saatan himoita vaikkapa hedelmää tai vaikkapa keitettyä kukkakaalia... Ennen se olisi ollut jotain kahvileipää tai Fazerin sinistä. Luojan kiitos siitä.

Ja liikunta. Mä taidan olla ainut pökiö tällä palstalla, joka on niin saamaton, eikä harrasta mitään... Ja silti oon tuon normaalipainon saavuttanut. HMM...
Oliskohan se ruvettava harrastamaan jotain, että ei olis niin laiska immeinen?

Ja hyvät Mikkelin suunnan leidit ja herratkin. Tulkaa ihmeellä tapaamiseen haastelemaan. Siellä aukeaa moni mietityttävä asia. Ja kannattaa muistaa, me kaikki ollaan aloitettu joskus tämä prosessi. Kaikilla on ollut/on samat probleemat painon suhteen. Vertaistuki on parasta, mitä on tarjolla.