Sleeve-leikattu Tallinnassa 4.4.2012

Hellurei ja hellät tunteet.
Tässäpä meiätytön kokemukset leikkauksesta Tallinnassa.... Eli aloitetaan taustoista.
Pituutta 160cm, painoa 100kg, kilpirauhasenvajaatoiminta ja 2.tyypin diabetes. Pari lekuria ilmoitti, että koska painoindeksini on alle 40 (oli 39) en pääse leikkausjonoon... Koska diabeteksenikin oli niin tuore ja vain lievä (diagnoosista alle vuosi ja vain metformiini lääkitys)
Siispä rupesin miettimään yksityiselle menoa. Hinta kuitenkin Suomessa niin hurja, että katse kääntyi Tallinnaan. Tältäkin palstalta löytyi suosituksia tallinnalaisesta kirurgiata ja niinpä laitoin hänelle sähköpostia helmikuussa. Hän vastaili aina lähes saman päivän aikana, ja sovimme konsultaatiokäynnin maaliskuun alkuun.
Konsultaatiossa keskusteltiin vaihtoehdoista ja päädyin Sleeve-leikkaukseen. Suurin syy kilpparin vajaatoiminta, joka itsellään jo heikentää vitamiinien ja hivenaineitten imeytymistä, niin en tahtonut ohitusta joka heikentäisi tilannetta lisää. Samalla sovittiin leikkauspäivämääräksi 4.4 ja sairaalaan tuloksi 3.4. Kotiin sain ohjeeksi, että ei punaista lihaa 2 viikkoon ennen leikkausta.
Viikkoa ennen leikkausta tuli lasku ja tiedustelu että mihin aikaan olen tulossa, jos lähettävät kuljettajan satamaan. Maksoin laskun ja kerroin, että tulemme omalla autolla.
3.4. Saavuin sairaalaan, aulasta soitin lääkärille, ja hän tuli minut opastamaan kerrokseen, annoin passini ja minut ohjattiin omaan huoneeseeni. Hetken päästä sain passin takaisin ja kasan lomakkeita englanniksi täytettäväksi.
Tunninpääsät hoitaja, joka puhui vain viroa, mutta elekielellä pärjättiin, vei minut vatsan tähystykseen ja sen jälkeen ultraan, olo oli kuin VIP- potilaalla kun missään ei tarvinnut odotella. Lääkärit kaikki puhuivat erinomaista englantia. Ultran jälkeen pääsin takaisin privaattihuoneeseeni, otettiin verikokeita, verenpainetta yms. Sain ruokaa ja myöhemmin lääkäri tuli kertomaan, että kaikki kokeet ovat ok ja leikkaus suoritetaan aamulla, myös Suomea puhuva nukkumatti kävi juttelemassa ja kertoi tilanteesta.
Aamulla minut herätettiin 7 aikaan ja jo 8 vietiin leikkaussaliin.
Leikkauksen jälkeen olo ei ollut kovin hyvä, se päivä meni nukkuessa. Virolainen lähihoitaja piti minusta erittäin hyvää huolta, selitteli tukkaa ja kostutti huulia, ja pesi minut.
Seuraavana päivänä aamusta poistivat katetrin ja sainkin jo nousta ylös. Voimat olivat vähän vähissä, mutta alkoivat palaamaan. Kaikki sairaanhoitajat puhuivat englantia ja lähihoitajien kanssa kommunikointiin eleillä, kunnes opin viron kielinen sanan "valuta" joka tarkoittaa kipua. Särkylääkkeitä sai aina lisää pyytämällä. Torstai meni siis lepäillessä, sain jo juoda vettä, mutta ei muuta. Lääkärini kävi minua katsomassa kaksi kertaa päivässä.
Perjantai ja lauantai menivät jo reippaammin. Perjantaina poistivat dreenin jolla oli tarkkailu, että vatsalaukun leikkaushaava ei ala vuotamaan. Kipittelin pitkin käytäviä, sain kahvia ja jugurttia, ja jopa lämmintä soppaa. Kova opettelu on vain siinä, että ei juo liian nopeasti.
Tänään sunnuntaina pääsenkin jo lähtemään kotia kohti. Odottelen Lääkäriäni tuomaan kotiutuspapereita yms.

Kokonaisuutena tämä kokemus on ollut kaikin puolin erittäin positiivinen. Mieheni oli mukanani Tallinnassa koko viikon, joten sekin toki auttoi.

Jos nyt oikein jotain negatiivista hakee.... Niin huoneessani ei ollut tvtä ja internet oli hieman hidas

Oloni on jo todella hyvä, eikä kipujakaan ole juurikaan. Odotan innolla uutta elämääni ja kotiin pääsyä.

Mahtavaa! onnea uudesta pikkumahasta! Miehestä on varmasti tukea. Millä klinikalla olet ja paljonko leikkaus tuli maksamaan?

Olen itä-Tallinnan keskussairaalassa. Leikkaava kirurgi oli Rein Adamson.

Leikkaus maksoi 6000 euroa (sisältää kaiken, myös hoidon jos olisi tullut komplikaatioita)

Matkat ja majoitukset kahdelle hengelle päälle, niin kokonaiskustannukset konsultaatioineen n.7000 euroa. Ottaen huomioon, että molemmilla reissuilla olemme olleet pari ylimääräistä päivää Tallinnassa ihan lomailuun merkeissä.

Onpa hienoa kuulla hyvistä kokemuksistasi. Kiva, kun jaksoit kirjoittaa noin tarkasti. Onnea ja hyvää vointia ja paranemista sinulle!

Pieni update:

Viikko leikkauksesta, painoa lähtenyt n. 5kg.

Söin tänään ruokalusikallisen lihaperunasoselaatikkoa, ei hyvä idea. Hirveät kivut, ja pakko oksentaa pois

Takaisin pussikeittolinjalle siis.

Väkisin tuossa laihtuu. Ajattele positiivisesti, sillä kun pystyt syömään paremmin, niin painonpudotus hidastuu.

Onnea ja tsemppiä jatkoon!

Onnea trintilla ja mahtavaa uutta elämää

Tsemppiä ja vedenjuontia Trintilla, toivottelee toinen Virossa sleevattu! Voin sanoa melkein puolentoista vuoden kokemuksella, että oli kyllä ehdottomasti oikea päätös hakeutua leikkaukseen. Minäkin olen erittäin tyytyväinen hoitoon ja erityisesti lopputulokseen.

No nyt alkaa veden juontikin vähitellen sujua, kun vaan muistaa tuota juomapulloa kuskata kokoajan mukana.

Leikkauksesta tulee ylihuomenna kolme viikkoa, ja paino on pudonnut leikkauksen jälkeen 6.1 kiloa. BMI on pudonnut 38 --> 35 mikä on aika mukava muutos.
Sokerit on kurissa ilman lääkitystä ja mielialaääkkeistäkin olen vieroittumassa.

Tänään söin perunaa ja makkaraa, lähinnä hihityttää nuo ruoka-annokset, entisessä elämässä saattoi iloisesti vetäistä 6-7 uutta pottua ja 2-3 grillimakkaraa, tässä elämässä onnistuin syömään puolikkaan makkaran ilman kuoria ja yhden perunan

Kova on totutteleminen siihen, että lopettaa syömisen kun olo tuntuu täydeltä, vaikka olisi kuinka hyvää ruokaa, mutta kyllä tämä tästä.

Kiitokset kaikille tsemppaajille ja jaksaakahan itsekin

Hienoa, että on alkanut sujumaan

Ja päivitystä tilanteeseen.

Eli laikkauksesta on nyt tasan 4 viikkoa, paino on pudonnut tänä aikana n. 8kg.

Mutta mikä parasta, olen ollut ilman diabeteslääkkeitä nyt 5 viikkoa, ja paastosokerit ovat aina alle 4:n. Joten elämä hymyilee.

Syöminen alkaa sujumaan, koko ajan kokeilen uusia ruoka-aineita, eikä mikään ole kovin pahast tökkinyt. Ainoa mikä tökki, ovat nuo vitamiinipillerit, joista tulee oksennus. Olen kokeillut ottaa ruokailun yhteudessä, mutta se ei auttanut, joten jätin ne sitten kokonaan pois, ja yritän syödä hedelmiä yms. jotta saisis tarvittavat vitamiinit ruuasta.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni lähteä Viroon leikattavaksi. Jos joku kaipaa tästä lisätietoja niin kyselkää/laittakaa privaa. Mielelläni kerron omista okemuksista lisää.

Päivitelläänpä hieman taas...

Eli leikkausesta on nyt 7 viikkoa, paino on pudonnut 11,5 kg.
Olo on mitä mainioin.

Juomisen kanssa takkuaa edelleen jonkin verran, kun yksinkertaisesti unohdan juoda. Ruoka-ateriat ovat todella pieniä edeleen (puolikas keskikokoinen peruna, 1 nakki, pari siivua kurkkua)
Vihreät salaatit tökkivät vielä hieman, joten syön muita vihanneksia. Kokolihaa en ole vieläkään kokeillut (paitsi kanaa).
Monivitamiini tabletit tosiaan aiheuttivat järjettömän pahan olon, vaikka yrtitin ottaa ruokailun yhteydessä. Niinpä jätin ne pois. Täytyy toivoa, että monipuolinen ruoka ja aurinko riittää.
Lueskelin tuossa ohitettujen ruokamääriä, ja hämmästelin kun en itse mitenkään kykene tällä sleeve mahallani samanlaisiin määriin. Mutta ei varmaan pitäisikään vertailla...
Mitenkäs muilla sleevatuilla, millaisia annoksia menee 2kk leikkauksen jälkeen?

Ai juu, mitenkäs teillä sleevatuilla on mennyt kun happolääkkeet ovat loppuneet? Onko tullut närästystä?

En nyt enää kovin tarkkaan muista kun mun sleeve-leikkuusta on 2,5 vuotta, mutta kyllä se taisi olla yhden kananmuna tai kahden nakin luokkaa mikä silloin meni sovinnolla. Vasta noin vuosi leikkauksen jälkeen niin mun ateriakoot ovat sitä kokoluokkaa mitä nytkin. Nyt on sellainen 300 g (mikro)ateria sellainen sopiva kerta-annos. 400g on jo liikaa ja sellaisen syön puoliksi.

Mä lopetin Somacin 3 kk leikkuun jälkeen sitten tuli sellainen outu näläntunne muutaman päivän jälkeen. Tajusin ettei se ole näläntunne vaan närästys ja sitten olenkin syönnyt Somacia siitä lähtien jatkuvasti.

Ongelma noiden vitamiinien kanssa on se että nyt syöt niin vähän ettet saa kaikkia aineita tarpeeksi ruuasta. Mitäs jos koittaist jotain toista valmistetta tai esim. poretabletteja. Ois kyllä tärkeätä nimenomaan nyt saada ne vitamiinipillerit alas.

Vitamiineissa on tosiaan eroa. Mulle tuli todella paha olo Multitabsista, mutta Multivitaa kestän. Ja tarvii muistaa myös kalkki, Calcichew on sopinut ainakin minulle hyvin.

Kannattaa kokeilla eri merkkejä, apteekista saattaa saada pieniä kokeilupakkauksia ilmaiseksikin kun kertoo että ei tiedä mikä sopii mikä ei.

Jospa sitten vaikka pikaista päivitystä.

Leikkauksesta on nyt 3,5 kk, ja kävin otattamassa kaikki labrat mitä mieleen tuli. Ja niiden perusteella vitamiineja saan riittävästi vaikka en mitään monivitamiinia syökkään. Lisäksi labrojen ja omien mittausten perusteella voidaan todeta, että kakkos tyypin diabetekseni on kadonnut. SOkeriarvot ovat täysin terveen ihmisen lukemissa ilman mitään lääkitystä.

Painoa on pudonnut leikkauksesta 19 kg, ja paino indeksini on enää 30. Olo sen kuin vain paranee.

Jos jotain negatiivista hakee, niin edelleen tulee joskus syötyä liian nopeasti jolloin on pakko tunkea sormet kurkkuun. Mutta onneksi tämäkin alkaa olla harvinaista.

Eli hyvin menee, mutta menkööt. Painoa vielä pudotettavana n.12 kiloa, mutta uskon, että sekin onnistuu ajan kanssa.

Kesän jatkoja kaikille.

Mukavasti sinulla paino tippuu!!!

Ja sitten pika päivitys eli päivän hyvä uutinen. Tänään hymyilytti, kun katsoin itseäni ensikertaa kunnolla kokovartalo peilistä.

Olen muutama viikko sitten ostanut elämäni ensimmäiset bikinit, ja tänään katsoin itseäni niissä. Ylipainoa on vielä kymmenkunta kiloa jäljellä, mutta muutenhan minä näytin jo melkein ihmiseltä. Kelläpä taviksille ei olisi vähän roikkuvatsaa, lerppareisiä ja allinlalleja.

Vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan a) ostavani bikinejä b) laittavani niitä päälle c) näyttäytyväni ihmisten ilmoilla.

Näin se leikkaus on vihdoinkin muuttanut minua, ehkä jopa enemmän korvien välistä kuin fyysisesti. Itseluottamukseni on noussut roimasti ja samalla myös arvostus itseäni kohtaan: minä ansaitsee hyvän elämän, minullakin on oikeus pitää itsestäni huolta.

Kylläpä taas motivaatio nousi roimasti.

kivaaa !!!!!

Lisää hyviä uutisia. Vaikka paino on tullut alas vain noin kilon viimeisen parin kuukauden aikana, mittanauha kertoi totuuden. Vyötäröltä on lähtenyt 8 cm 2 kuukaudessa.
On ihana huomata jaksavansa asioita eri tavalla, ennen sanoin aina EI kun piti kävellä jonnekin, nyt olen itse ekana lähdössä...
Paino indeksi tänään 28,7. Painon pudotusta jäljellä 9,5 kiloa, mutta siitä en ressaa lainkaan.
Kaikkea pystyy syömään, tosin höttöleipä turvottaa, joten sitä välttelen. Muuten menee hyvin, paastosokerit on terveen ihmisen tasolla ja virtaa riittää.
Jaksamisia teille kaikille sinne suomen kylmyyteen, minä nautiskelen tämän talven lämmöstä etelä Euroopassa.

Hienosti sulla menee mun tavoite on bmi 27 ja varmaan mahtavaa olla eteläeuroopassa, kun täällä on kylmää ja pimeää.

Päivitetäänpä tänne taas.. eli

Leikkauksesta nyt melkein vuosi. Paino on pysynyt lähes samassa n. 3 kk, mutta en välitä siitä toistaiseksi.

Olen tosiaan talvehtimassa Teneriffalla, takana 10kk reissausta pitkin eurooppaa. Nautin elämästä uutena ihmisineä ja rupean tarkkailemaan syömisiäni kunhan palaan Suomeen toukokuussa.

Muuten menee aivan mahtavasti. Olen shoppaillut uusia vaatteita (minä joka ennen vihasin shoppailua yli kaiken). Tänään ostin pari paitaa kokoa M Ennen paitojen koot oli XL - XXL- Käytän vaatteita jotka ovat "ihon myötäisiä", jotain mitä en ole tehnyt IKINÄ ennen, ja mieli on siitä kovin hyvä.

DIabeteslääkkeitä en ole leikkuun jälkeen tarvinnut, aamusokerit aina alle 5, 2tuntia syönnin jälkeen 5-6, eli oikein hyvät arvot. Ruokapuolelta pystyn syömään lähes kaikkea. Pasta ja salaatti (salaatinlehdet) tekevät tulakalan olon syönnin jälkeen joten niitä vältän. Samoin grillin rasvaiset ranskalaiset, jos niitä syö enempi kuin 4 niin sattuu vatsaan, joten ei niitäkään meikälle (ei lainkaan huono asia).

Muuten elämä on normaalia, voin käydä kaljalla (kestää vain tuopin lipitys hippusen pitempään kuin ennen), parit kännitkin onnistunut vetäsemään

Ja olo sen kun paranee, sitä huomaa nauttivansa monista asioista jotka ei ennen kiinnostanut ja jaksaa puuhata kaikkea niin paljon paremmin. Olen jopa suunnitellut kuntosalin kokeilemista kunhan pääsen asettumaan aloilleni (minä joka olen aina VIHANNUT kaikkea liikuntaa)

Huonoja puolia... Iho vähän roikkuu, mutta ei niin paljon että tulisin ikinä pääsemään kunnalliseen roikkoleikkaukseeen (näin ainakin oletan). Ja joskus kun on oikein hyvää ruokaa ravintolassa niin harmittaa kun ei voi syödä enempää. Muuta huonoa en keksi.

Painoindeksi oli pahimmillaan 41 (2kk ennen leikkuuta), nyt se on 27.8, pudotettavaa tavoitteeseen n. 7kg eli ei paljon mitään. Kokonaispudotus 15kk aikana on siis 33 kg. JA kun katselen edellistä postiani, niin n. 5kk aikana ei siis paino ole pudonnut kuin kolmisen kiloa, mutta se ei kerro koko totuutta, sillä vaatteet pienenee koko ajan, eli läskiä katoaa vaikka paino ei niin kauheasti putoa. Siis kiinteydyn

Että näin täällä

Kiitos trintilla päivityksestäsi. On ihana lukea toisen onnistumisesta.

Sinulla ei ole enää pitkä matka tavoitteeseen, tsemppiä siihen! :sunny:

Tasan vuosi leikkauksesta, ja elämä senkun paranee. Samalla muuten tasan vuosi ilman diabeteslääkkeitä ja paastosokerit edelleen kuin terveellä

Onnea vuosipäivän johdosta! Kyllä se on kannustavaa lukea, kuinka toisille elämä hymyilee näinkin radikaalin muutoksen jälkeen. Varsinkin lääkkeettömyys on ihan huippuhomma!