Kohti kutistumista

Heippa kaikille, täällä Metsänpeikko!

Olen jo parin vuoden ajan käynyt täällä lueskelemassa muiden kokemuksia laihdutusleikkauksista, koska harkitsen sitä vakavissani itsekin. Olen 38-vuotias, sairaalloisen lihava tuore äiti maalta, jolla on ollut reilusti ylipainoa jo parikymppisestä asti. Vuosi sitten aloitin (jälleen kerran) laihiksen, joka varmaankin auttoi siinä, että noin 8 kg tiputettuani tulin viimein raskaaksi noin kymmenen vuoden yrittämisen jälkeen. Raskausaika meni yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon runsaan ylipainoni (raskauden alkaessa 138 kg). Olen nyt itseni, mutta erityisesti poikani takia päättänyt laihtua lopullisesti, joten vaikka näköjään saan painoa tippumaan jonkin verran ilman leikkaustakin, niin en luota itseeni siinä, että saisin lähteneet kilot myös pysymään poissa. Ylihuomenna on laihiksen vuosipäivä ja olen nyt tasan 20 kg kevyempi, kuin aloituspäivänä, mutta tämä on vasta alkua. Tavoitteenani on jonain päivänä olla korkeintaan lievästi ylipainoinen, jotta voisin olla terve ja pitkäikäinen äiti, sillä olenhan ainoa emo, joka pojallani on. Tottakai haluan tätä myös itseni takia, olen lopen kyllästynyt kiloihini.

Aloin jo äitiysneuvolassa puhumaan toiveestani päästä leikkaukseen ja jatkoin jankutusta äitiyspolilla ja jopa synnytyslaitoksella. Lääkärit vaihtuivat niin usein, että ajattelin, että on paras mainita asiasta kaikille... Taisivat kaikki pitää ideaa ihan hyvänä ja yksi heistä laittoikin minulle lähetteen eteenpäin sisätautipolille Vaasaan, ennen kuin pääsin synnytyslaitokselta kotiin. Kävin jo raskausaikana jossain ylävatsan ultrassa ja kaikki näytti siellä ilmeisesti normaalilta, joten jos nyt oikein ymmärsin, niin minulla ei ilmeisesti ole turhan paljon rasvaa esim. maksassa. Käyn huomenna paikallisen terveyskeskuksen labrassa verikokeissa ja ekg:ssä (ekg otetaan kai samalla, vai onkohan se vasta polilla). Sisätautien poliklinikalla minulla on ravitsemusterapeutin aika 28.2. ja lääkärille menen 7.3. Vaikka olenkin lueskellut täältä muiden juttuja leikkaukseen hakeutumisesta, niin minulle on vielä vähän hämärän peitossa, että onko se nyt tuosta lääkäristä sitten kiinni, saanko lähetteen leikkaukseen..? Hän on näköjään erikoistunut diabetekseen ja aineenvaihdunnan häiriöihin. Diabetesta minulla ei (vielä) ole. Mielestäni joku äitiyspolin lääkäri sanoi, että lopullisen päätöksen tekee kirurgi. Olen iloisesti pihalla siitä, missä järjestyksessä ja aikataulussa asiat etenee, jos etenee, mutta eiköhän se valkene minullekin aikanaan

Ei kai tässä toistaiseksi tämän enempiä. Jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka minun käy, että pääsenkö leikkaukseen vaiko enkö. Jos en, niin kutistan itseni sitten muilla keinoin. Hauskaa lähestyvää kevättä kaikille!

Tervetuloa!
Samoissa mennään! Itse odottelen aika ravitsemusterapeutille ja kuukauden päästä on aika sisätautilääkärille. (: ekg on tehty ja verikokeita myös otettu. (:
Onko sulla tuo 7.3 aika ihan tavalliselle tk lääkärille vai ihan sisätautilääkärille? Minun käsittääkseni nimittäin tk lääkäri laittaa lähetteen juuri sisätautilääkärille ja sisätautilääkäri päättää edetäänkö asiassa vaiko ei. Mutta lopulta kuitenkin kirurgi on se joka päättää viimekädessä leikataanko. (:

Heissan!
Tuo lääkäri (7.3.) on sisätautilääkäri ja lähetteen sille antoi äitiyspolin lääkäri. No hyvä, jos se on se, kuka päättää, niin saisin edes tietää, pääsenkö leikkausjonoon. Eniten ehkä jänskään tällä hetkellä sitä, että joutuisinko kovinkin pian ene-kuurille (jollaista olen aiemmin kokeillut omin päin), koska imetän ja uskoisin niin niukkaenergisen kuurin vaikuttavan maidon tuloon. No, tällaiset seikat varmaan otetaan huomioon. Toivon kuitenkin, että asiat etenevät mahdollisimman pian, sillä leikkauksen jälkeen olisi ilmeisesti luvassa paluu työelämään tai opiskelemaan ja jos koko prosessissa voi vuosikin vierähtää, olisi vauvakin sitten jo sopivan ikäinen päivähoitoon... Katellaan Tää on tällainen "koko elämä uusiksi"-projekti mulla menossa

jos oot vaasan alueelta niin odotettavissa on ainakin puoli vuotta odottelua ja kokeissa käymistä. (: Minäkin olen Vaasan alueilta että saapa nähä, ilmottele miten edistyt kokeissa ja niinpoispäin, voidaan sitten vertailla ja vaihdella kuulumisia! (:

Juu, oon Vaasan naapurikunnasta. Saa tosiaan odotella varmaan aika kauan, ennen kuin leikkaukseen pääsee (jos nyt lääkäri ensin sitä puoltaa), mutta ei se mitään. Jep, laitan tuloksia ja kuulumisia tuonnempana. Tästä se lähtee Oot jo päässytkin vähän pidemmälle - lykkyä pyttyyn, kun edeltä menet!

No niin,

Eilen olin ravitsemusterapeutilla Vaasan keskussairaalassa ja oli oikein mukava reilun tunnin keskustelu. Käytiin läpi ruokailutottumukset, vähän elämäntilannetta, syyt miksi haluan leikkaukseen, itse leikkausprosessi ja muutokset, jotka se tulee tuomaan ruokailuun, vitamiinien saamiseen, yms. Sain labratulokset ja muuten kaikki on hyvin, mutta kolesteroli on odotetusti hieman yli viitearvojen ja tartten lisää kalsiumia ja D-vitamiinia. Täytin kyselykaavakkeet alkoholinkäytöstä ja syömistavoista. Sain puoltavan lausunnon ja odotan nyt lääkäriaikaa, joka on siis 7.3. Jos lääkäri on vielä leikkauksen kannalla, jonot ovat kuulemma tällä hetkellä n. 4-6 kk. Jossain vaiheessa tulee kuulemma vielä niin tarkat verikokeet, että niistä näkyy suunnilleen kengännumerokin

Hieno juttu! Meillä on samana päivänä lääkärin aika mutta mulla on ravitsemusterapeutti vasta myöhemmin (muistaakseni 22. päivä?)

Hei!
Minut leikattiin Vaasassa viime viikon torstaina 23.2. Osa kokeista ja tutkimuksista tehtiin täällä Pietarsaaressa syksyllä kuten gastroskopia, ekg ja verikokeet. Ravitsemusterapeuttia meillä ei ole joten kävin Vaasassa.
2.1 kävin endokrinologin luona Vaasassa ja jo 17.1 tuli tieto leikkauspäivästä. Toivotaan että käy pikaisesti ja pääset leikkaukseen nopsasti. Koko prosessi kesti noin 6kk ennenkuin leikattiin.
Tsemppiä ja pidä puoles!

HyeeNa!: Juu, samana päivänä sisätautilääkärille. Mulla on heti aamusta, klo 9 ja lääkäri on Stig Bergkulla. Tuu nykimään hihasta, jos satut samoihin aikoihin. Minä oon se rastapää, joka vyöryy pitkin sairaalan käytäviä

Tiinzku: Puoli vuotta onkin ihan hyvä aika minun mielestä, kun kyse on kuitenkin loppuelämään vaikuttavasta ratkaisusta. Ehtiipä ainakin miettimään asiat läpi monet kerrat. Vaasassa taitaa olla vähän nopeammat jonot, kuin joissakin muissa paikoissa, joissa saattaa kai kestää vuodenkin päästä leikkaukseen. Onnea leikkauksen johdosta! Itse en vielä ole 100% varma, pääsenkö operoitavaksi, mutta toivoa on ja toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin.

Tuskinpa ollaan samoilla sairaaloilla, mä käyn keski-pohjanmaan (eli Kokkolan) keskussairaalassa mutta Vaasassa on sitten leikkaus! (: Jos on...

Ai niin, hyvä minä No mutta lykkyä pyttyyn kumminkin, on se vaan jänskää, vaikka miten yrittäis ottaa ihan iisisti...

Totta! (:

Jippiaijee!

Sisätautilääkäri, jolla olin tänään, puolsi leikkausta eli nyt vaan odottelua... Olen todella onnellinen, että näin kävi. Olin hyvin iloinen myös EKG:n tuloksista, joiden mukaan sydämeni on kunnossa, eikä siinä näy edes verenpainetaudin aiheuttamia muutoksia, joten jos saan paineet laihtumisen myötä vielä entistäkin paremmin kuriin, minulla voi olla edessä todella terveitä vuosia Olisikin mahtavaa, jos saisi leikkauksen avulla väisteltyä myös muut pahat vaanijat eli diabeteksen ja nivelrikot sun muut, joita ei vielä onneksi ole. Olen varovasti alkanut haaveilemaan myös tylsien "isojen tyttöjen" vaatteiden polttamisesta ja ratsastamisesta, mutta niiden aika on sitten myöhemmin, jos kaikki menee hyvin. Tärkeintä on terveys Ihanaa kevättä vaan kaikille!

Hyvähyvä! (:

Eilen palasin pihatien päästä postilaatikolta hymyssäsuin ja revin kuoren auki jo kävellessäni, siellä oli viimein aika gastroskopiaan. Se onkin jo ensi viikolla ja lääkärinä on Victorzon, jota toivoinkin. Toivottavasti hän myös leikkaa minut, jos leikkaukseen pääsen. En minä sitä letkun nielemistä sinänsä niin kauhealla innolla odota, tuntui vaan tosi kivalta taas huomata prosessin etenevän. Nyt vain pitelen peukkuja, ettei siinä gastrossa ilmene mitään, mikä olisi esteenä taikka hidasteena leikkaukselle, jota odotan kuin kuuta nousevaa...

No nyt on sitten gastroskopia takana, huh. Eihän se mikään miellyttävä kokemus ollut, mutta kyllä siitä selviää, jos nyt joku sellainen sattuisi tämän lukemaan, joka ei ole vielä moisessa ollut. Letku pisti vähän yökkäilemään ja röyhtäilemään, mutta aina yksi yökkäys ei kauan kestänyt ja niiden väleillä pystyi hengittelemään oikeastaan aika hyvin, välillä jopa rennostikin. Kurkku on toimenpiteen jäljiltä nyt hieman arka, muttei erityisen kipeä kuitenkaan. Kirurgi Victorzon oli oikein mukava ja esitin hänelle pari kysymystä uniapneatutkimukseen liittyen, jonka jälkeen päätin ottaa siihen osaa. Selviääpä ainakin, onko minulla sitä vai luulenko vaan, ettei ole. Maksakoepalan ottaminen ei pidennä leikkausta kuin noin minuutin, vaivaton pieni nipsaus muun leikkauksen ohessa, joten ottakoon Jospa tästä tutkimuksesta on jatkossa hyötyä ihmisille. Luulenpa, että pari muutakin käytävällä jonotellutta ihmistä osallistuvat samaan tutkimuksen, koska hekin menivät gastrosta suoraan tutkimusjohtajan huoneeseen. Jos tämän sattuu lukemaan jompikumpi teistä aamupäivällä Vaasassa jonotelleista, niin laittakaahan viestiä Minä oon se rastapää, joka odotteli vuoroaan partasuisen miehen ja vauvelin kanssa.

Eipäs tässä taas muuta. Ihanan helpottunut olo, kun on taas yksi vaihe takana.

Menit mun ohitse niin että humahti! mulla on huomenna aika yleispsykiatrian polille, kai ne kattoo ettei päässä viiraa.. ainakaan kovin pahasti. Gastroajasta ei tietoakaan.

Kyllä se gastroaika sullekin pian napsahtaa, älä pelkää Ja sinänsähän tässä ei ole nyt hoppukaan, kun kuulemma tulee kesälomat väliin ja niiden jälkeen (tutkimusjohtajan mukaan) leikkaukset jatkuvat vasta elokuun puolivälin tuolla puolen... Menee siis syksyyn ilmeisesti kaikilla tässä vaiheessa olevilla. Minun käskettiin hakea uniapneavekotin ennen leikkausta tehtävää alkumittausta varten 22.8. eli ennen sitä ei ainakaan minulla leikkaus missään nimessä ole. Veikkailisin siis, ettei operoida ennen syyskuuta. Noh, onpa siinä se hyvä nyt ainakin, ettei leikkaus satu hellejaksolle, jos aluksi veden juominenkin on työn takana. Ja toinen juttu; kesäkuumalla haavat tulehtuu herkemmin, eli ihan kiva senkin takia, jos on maha täynnä reikiä vasta syksymmällä

Hyvä se on tutkia tuo psyykkinenkin puoli, sinäkin kun oot vielä noin hirmu nuori tyttönen vielä Tuleepa ainakin pelattua ihan varman päälle, niin siltä pohjalta on sitten hyvä tehdä koko loppuelämään vaikuttavat päätökset. Määrätietoisesti vaan eteenpäin vaihe kerrallaan.

Nojuu, oikeassa olet ettei sillä oo juuri mitään merkitystä että millä vauhdilla tässä edetään kun tulee nuo kesälomatkin. Ja mielummin minäkin sinne syksyyn odotan, ei olis kiva kesähelteillä olla niiden haavojen kanssa ja yrittää opetella uutta elämää. (: Saapa nähä, otanko sut kiinni vielä. : D Jos vaikka päästäis samoihin aikoihin leikkuulle. : P