Paljon typeriä kysymyksiä ja negatiivisia ajatuksia :(

Ihmettelen omaa ajatusmaailmaani...nyt on fiilisket ihan maissa...mikään ei kiinnosta, haluais vaan tämän etovan olon pois...Onkohan tämä leikkausasia ollut niin iso asia mulle, että nyt jälkeenpäin on tyhjä aukko jälkellä, muuallakin kuin vatsassani? Luulis että olen pilvissä ja innoissani kun on homma vihdoin ohi, mutta ei- melkein voisi sanoa että tällähetkellä kaduttaa koko homma Pätkääkään ei edes kiinnosta mitä vaaka näytää. Haluaisin vain maata yksin sängyssä, en halua puhua kenenkään kanssa, en lukea, en katsoa televisiota...Voi apua miten ärsyttävä olotila Onko muilla ollut samoja fiiliksiä leikkauksen jälkeen? Vai olenko ainut jolla näin negatiiviset ajatukset? Koska teillä on alkanut etova olo hellittämään?

Moi Paksuleidi! On ihan fakta, että juuri tuolla tavalla miten sä koet olotilasi juuri nyt, voi käydä jonkin ison leikkauksen tai muun ison tapahtuman jälkeen. On esim. ihan tyypillistä, että taiteilijoihin, näyttelijöihin ja muihin esiintyviin henkilöihin iskee suuri tyhjyyden tunne jonkun ison ja paljon työtä vaatineen näyttelyn tai esityksen jälkeen. On olo, että on antanut kaikkensa, tehnyt valtavasti työtä asian eteen, ajatellut asiaa lähes päivin ja öin ja yhtäkkiä kaikki onkin sitten ohi - tulee tunne, että tässäkö tämä nyt sitten olikin? Yleensä sitä on ison urakan jälkeen kaikkensa antanut, loppuun väsynyt eikä edes osaa iloita onnistuneesta lopputuloksesta. Vie muutaman viikon aikaa, että ihminen palautuu tuollaisesta urakasta ja osaa iloita onnistuneesta lopputuloksesta.

On esim. tutkittua tietoa, että hyvin moni sydämen ohitusleikkauksen läpikäynyt masentuu jonkin ajan kuluttua leikkauksen jälkeen. Ihminen alkaa kelaamaan mielessään, mitä kaikkea on käynyt läpi, miten suuressa vaarassa oma terveys on ollut ja kyllähän se kuolemanpelkokin on usein läsnä isoissa leikkauksissa.

Lihavuusleikkaus ei ole mikään pikkuleikkaus, vaan se on iso rasite myös elimistölle. Luulen, että sun kohdallasi on kyse juuri tuosta, sekä fyysisestä että henkisestä väsähtämisestä. Olet odottanut kauan leikkausta ja nyt on sellainen olo, että olet vähän tyhjän päällä, ehkä vähän pelottaakin, että miten tästä eteenpäin, miten pärjäät uuden masusi kanssa, jääkö tuo etova olo pysyväksi, tämmöistä tämäkö sitten onkin se "uusi onnellinen elämä"?

Tunnen henkilökohtaisesti monia lihavuusleikattuja ja voin vakuuttaa sulle Paksuleidi, että aivan varmasti se olotila muuttuu pian paremmaksi, elämä normalisoituu ja alat voimaan päivä päivältä paremmin. Opit myös iloitsemaan siitä, että pääsit leikkaukseen ja tulet saamaan siitä pysyvän avun painonhallintaan. Älä siis sure liikaa, nyt tuntuu kurjalta, mutta jokainen päivä on eilistä parempi, usko pois vaan.

Itsekin muistan, että leikkauksen jälkeisinä viikkoina itku oli vähän herkässä, vaikken yleensä ole mitenkään itkuinen tyyppi eikä se itkun syynä ollut kivut, vaan jonkinlainen mielen herkkyys, liikuttunut olotila siitä, että kaikki oli nyt ohi, taistelu leikkaukseen pääsystä oli päättynyt ja tiesin, että tämä tulee pelastamaan mut, parantamaan huomattavasti terveyttäni ja antamaan mulle useita lisävuosia ja terveemmän tulevaisuuden ja mahdollisesti vanhuudenkin.

Nenä pystyyn Paksuleidi, anna itsellesi aikaa, lepää hyvällä omallatunnolla, syö ja juo mitä pystyt, unohda se painonlasku vähäksi aikaa, ei sitä sen nopeammin laihdu vaikka kävisit vaa'alla viisi kertaa päivässä. Veikkaampa, että parin viikon kuluttua käyt siellä vaa'alla ihan mielelläsi ja sen näyttämät lukemat saavat hymyn sun huulillesi . Tsemppiä!

Kiitos sanoistasi...

Minä yhdyn edelliseen..usko pois kyllä se elämä alkaa hymyilemaan oikeen vieläpä leveällä suulla
Mulla oli samoja oloja ja lisäksi vielä kamalan vaikea prosessi parantua kun tuli kaikenmaailman vaikeuksia leikkuun jälkeen.Mutta kyllä se siitä.päivä kerrallaan ja kohta oletkin jo hoikka likka

Kyllähän me kaikki ollaan varmaan elämässämme käytetty syömistä myös mielen hoitoon ja kun sitä ei voi enää tehdä, se voi johtaa myös masennukseen. Pitäisi siis löytää uusia mielihyvää tuovia asioita ja pitää itsensä kiireisenä.

Toisaalta totta sekin mitä kanssaihmiset tuossa sanovat että todennäköisesti se etova olo on vain väliaikaista. Kannattaa välttää kaikkea mistä tulee huono olo, eli mitä proteiinisempaa ruoka mitä syö on, sitä parempi olokin on. Ja toinen josta tulee huono olo helposti on se että ei juo vettä tarpeeksi.

Monelle lapsettomuudesta kärsineelle on käynyt samoin vauvan saannin jälkeen, kun hermot meinaa mennä ja kaikki ei olekkaan yhtä auvoista. Minullekin. Samoin läskien kadotessa on tunnustetta itselleen että eipä ne kaikki asiat ( esim. liikunnan puute, laiskuus tms.) joita aiemmin syytti läskien viaksi ole vaan niitä vaan osa mun luonnetta. Sekin voi masentaa. Pikkuhiljaa hyvä tulee.

Tsemppiä taipaleelle!

Mut leikattiin tiistaina ja olo on aika kauhea. Masentaa ja sattuu. Ehkä tää tästä.

Hei, teidät on siis vasta tällä viikolla leikattu, kipulääkkeitä säännöllisesti viikon pari, niin ei kivut pääse haittaamaan. Otatte rauhallisesti ja lepäilette. Juotte ja syötte seuraavat pari viikkoa varovasti linnun annoksia.

Viikon päästä olo on jo ihan toinen ja siitä parin viikon päästä leikkaus on jo melkein muisto vaan.

Rakkaat "kanssasisaret",

Bullan sanat ovat niin hyvät, ettei niihin kovin paljoa ole lisättävää.
Nyt vaan yritätte elää paivän kerrallaan ja miettiä positiivisia ajatuksia.
Jokainen uusi päivä on varmasti eilistä parempi. -Toivotaan ainakin niin.
Mulla odotusta takana 1,2 kk ja tosiaan takki on kanssa aika tyhjä, mutta nyt ajatukset on siirtynyt yllättäin ruokaan, mutta terveelliseen ruokaan ja elämään.
Tästä PL ja Netta on alkanut meidän kaikkien kolmen uusi elämä samana päivä tiistaina 13.12. Yritetään pitää lippu korkealla ja mietitään mukavia ajatuksia. Annetaan toki tilaa itsellemme aika käydä läpi tämä kaikki. Ei nämä sairaalatunteet voine mitenkään loppua tähän. Niitä kelataan vielä monta päivää, ennekuin saa arjen rullaamaan. Oottehan muistaneet kertoa tarinanne ystäville, jonka kanssa voisi puida läpi koko nyt tapahtuneen leikkauksen hetki hetkeltä. Sekin voisi auttaa omien ajatuksten kanssa. Ja hei, tännehän voi aina kirjoittaa ja saada tukea.
Tsemppiä teille molemmille, huomenna on jälleen uusi päivä.
Olette ajatuksissani

Voi kiitos ihanaiset Näitä kun lukee, niin jaksaa uskoa huomiseen Olen tunnetusti hätäinen luonne ja kaiken tarttis tapahtua nyt ja heti Iltapäivällä mulla nousi lämpö, mutta nyt on laskenut taas normaaliin. Nyt vaan odotellaan parempia päiviä. Kiitos että olette olemassa, olisin hukassa ilman näitä kommentteja