Anniinan matka uuteen mahaan (flunssa iski ja maanantaina pitäisi olla leikkaus)

Terve!


Olen 20-vuotias nuori naisen alku. Painoa on ollut aina ja nyt sitä viime vuosina kertynyt enämmänkin.. Painoindeksi 45! 161/118!

Noh, mitäs sitä nyt sanoisi.. En halua miettiä menneitä ja pahoja muistoja painoon liittyen,
nyt mielessä vain tulevasuus ja uudet tulevat muistot!

Koulu on nyt tauolla ja Leikkaus mahdollisuus on avautunut.. Laihdutusleikkauksesta oli lääkärin kanssa puhetta ensi kerran jo 17-kesäisenä mutta nuoren iän vuoksi sitä siirrettiin. Mikä oli hyvä, en olisi silloin ollut vielä valmis mihinkään. Tiedä sitä onko vieläkään! Mutta eteenpäin mennään tällä polulla, tänä kesänä sain kuulla mahdollisuudesta päästä leikkaukseen yksityistä kautta ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin tarttumaan tilaisuuteen. Kolestreroli ja muut huonot veriarvot olisi hyvä saada pois kun ne nyt jo vaivaavat.

Yksityisestä vielä sen verran että koska omat rahat eivät ole kyseessä, piti punnita tarkkaan että haluanko ottaa vastaan niin suuren lahjan keneltäkään. Nyt kuitenkin päätös on tehty ja leikkaus asia etenee. Paikaksi olen valinnut Helsingin Terveystalon ja siellä onkin kirurgin käynti huomenna. Labrat ja muut on tehty jotenkan leikkauspäivän sopimiselle ei pitäisi olla estettä. HIENOA!

Saas nähdä miten huominen päivä noin muuten menee kun siellä helsingissä pitäisi pyöriä 3-4 tuntia ennen kun juna lähtee takaisin Tampereelle, shoppailemaan tekisi mieli mutta ei sitä opiskelijalla kovin paljon rahaa ole! Eikä vaatteita muutenkaan kannata ostaa nyt.. Mitäköhän sitä tekisi noille kaikille vaatevuorille jotka tuolla kaapissa kummittelevat, ideoita?



No, jatketaan tarinaa myöhemmin!!
Moro!

Tsemppiä sinne Tampereelle. Minä kävin leikkauksessa vasta 55 vuotiaana. Harmittaa, että en ole käynyt aikaisemmin.

Tsemppii Anniina ja Inka! Anniinalle vinkiksi että hyväkuntoisia vaatteita voi myydä eteenpäin...kirppiksellä tai vaikka netti-kirppiksellä, joita taitaa olla vähän joka paikkakunnalla!

Tervetuloa tänne! Hienon lahjan saat. Kannattaa perehtyä tarkasti tähän asiaan. Kovasti vaikeaa on alku tuon syömisen kanssa.

Hei, Anniina Samaa polkua astellaan mulla varattuna leikkaus aika T-Talossa, helsingissä 27.10

Hei kaikille!



Kiitos erittäin paljon viesteistä ja vinkeistä Ja pillipulla, mielellään kuulisin sinun kokemuksistasi terveystalossa vaikka yksityisviestissä!



Paljon on tapahtunut tässä ajalla, terveystalossa käynti on takana ja se meni ihan hyvin. Lääkärin kanssa sovittiin että leikkaustehdään ja että aika sovittaisiin myohemmin, mahan tähystykseen joudun ikävä kyllä. Se on 3.11.2011. En sitä kyllä tosin jännitä, jos leikkaukseen uskaltautuu niin sitten siihenkin!


Koordinoiva sairaanhoitaja on ihan mahtava, soitti tänään ja kyseli kuulumisia ENEstä ja muustakin. Ilmoitti myös leikkauspäivän. Se on 12.12.2011! Hui, vaan kuusi viikkoa aikaa. Jännittää hieman.. Mutta ei nyt pahasti, vielä! On tosi hyvä kun tietää voivansa saada vastauksia kysmyksiin milloin vaan. Niitä nimittäin jonkun verran on.




Enellä olen ollut jo tämän viikon, kolme kiloa on lähtenyt. Tahti on siis hyvä, terveystalossa sanottiin että vähintään kuusi kiloa tulisi minun pudottaa ennen leikkuria. Siihen ja ehkä vähän ylikin näytetään pääsevän Aloitin pussi enellä mutta oli ihan kauheaa, siirryin ruoka-aine eneen ja hyvin on mennyt, ei valittamista ja nyt viikon jälkeen ei ole enää niin kovin nälkäkään! Paremmin kuin kuvittelin siis..


Jotenkin tuntuu tuo leikkaus niin epäötodelliselta, tai siis elämä sen jälkeen. En osaa kuvitella elämää ilman selkä ja jalkakipuja. Päivää jolloin kauppaan voi mennä kokeilemaan ihan mitä tahansa takkia ilman sen kaikista suurimman koon etsimistä.. En osaa hahmottaa tuollaista elämää kun en ole koskaan ollut normaalipainoinen. Kaipa tämä on normaalia tämä jännitys ja mietitykset.

Hyvillä mielin eteenpäin!

Nyt on gastroskopia takana.. Huh huh. Ei puudutusta ja voi kamala. Menin ihan ilman mitään ennakkoluuloja ja ajattelin olevan ihan helppo nakki. Noh, ei nyt ihan sentään!

Oksennusrefleksi ei olllut ongelma vaan kipu. Sattui kurkkuun, tosin tähänkin löytyi syy, ruokaputki oli pahasti tulehtunut. Haavaumia oli kuulemma paljon ja aika ison kokoisia :/ Ei haittaa tulevaa leikkausta onneksi, sain kunnon lääkkeet. Ei ole närästänyt pahemmin sen jälkeen. Läääri totesi että tämän löydön jälkeen sleeve leikkaus on suljettu vaihtoehto. Pahentaa kuulemma tuollaisia oireita ja närästys saattaa pahentua.. Hyvä tietää! Sitäkin tuli puntaroitua, nimittäin leikkausmuotoa...

Muuten gastro meni hyvin, koepaloja otettiin kahdeksan, ainakin selviää kaikki mahdollinen niistä!
Kurkku on ollut kipeä pari päivää, johtuu varmaan niistä haavaumista.


Ene ei ole mennyt niin hyvin, en ole huijannut ruokavaliossa mutta paino ei laske..Viime viikolla kahtena päivänä kalorimäärä nousi 900, ohjaus kalorimäärä oli siis 800. Ei tunnu päätähuimaavalta tuo ylitys, mutta vaikuttaa ilmeisesti.
Paino ei ole tällä viikolla pudonnut lainkaan. Erittäin inhottavaa, erityisesti koska olen lenkkeillyt. Kolmena päivänä kävelin 1 tunnin lenkin. Saa nähdä meneekö ensi viikko paremmin, toivotaan!! Vinkkejä? Vielä pitäisi saada 4 kiloa pois!



Hyvää sunnuntaita kaikille!!!!

Ouuu...olen menossa gastroon ensi perjantaina...No mulle on tehty joitain vuosia sitten kahteen kertaan myös keuhkojen tähystys ja olen ajatellut ettei se sen kamalampaa voi olla...ja odotan sitä juuri siksi että saa tietää missä jamassa paikat tuolla on ja pääsee tässä hommassa eteenpäin...

Oletan että sulla on vaan enessä joku jumi, mitä aina välillä tulee...ei paljoa olen enää tuo 4 kg että kyllä se lähtee. Oletko muistanut juoda riittävästi vettä? Se vaikuttaa myös...siis paino ei tipu jos ei juo riittävästi! Minkäverran sulla aikaa leikkaukseen on?

Soile:

nyt kun sanoit tuosta vesi asiasta niin tajusin todellakin juovani aivan liian vähän!!! Arviolta juon 8dl päivässä.. Maksimissaan litran. Hmm, tästäkö tämä kiikastikin. Täytyy siis alkaa juomaan! (juoksee keittiöön hakemaan vettä)

No keuhkojen tähystys kuulostaa kyllä aikas kamalalta.. Kun ajattelee tota gastroa niin voisi ajatella olevan pahempi. Gastrossa luulen sen ensi järkytyksen olevan pahinta, niin kun se että miltä tuntuu kun mahaan luikertelee joku musta putki. Luulisi sen kuitenkin helpottavan jos joudutaan tekemään useammin elämän aikana. Ehkä?


Mulla on siis 12.12 leikkauspäivä, elikkäs 5 viikkoa aikaa!! Kyllä sen 4 kiloa luulis lähtevän!

Moikka! Hyvä kun huomasit vinkin...vettä ainakin se 2-litraa päivässä olis hyvä Ja kyllä tuo 4 kg ehtii tuossa ajassa lähteä ja varmaan enemmänkin. Onnea matkaan ja leikkaukseen...Itse saan tod.näk. tietää leikkauspäivän ensi perjantaina...Sekin tuntuu palkinnolta varmaan tuon operaation jälkeen! Tsemppiä!

Tuo gastro oli kamala mullakin, kamalaa yökkimistä kokoaika ja verenpurkaumat silmien alla. Lisäksi nyt välillä tulee sellainen tunne että se olisi vieläkin tuolla
Mulla oli enessä viime viikolla jumi viikko, rt:n punnituksesta ei tippunut ollenkaan, oli ne kuukausittaiset turvotukset, mutta nyt alkaa lyyti kirjoittamaan, 14.11 taas punnitus että eiköhän siihen mennessä uusi sataluku vaihdu.

Tsempit sulle

Meillä tytöt on sitten melko samoihin aikaan puukkoa tiedossa, mulla 13.12 Viikon kuluttua alkaa 4vkon ene...Paino on mukavasti pudonnut n. 17 kg. Enellä vielä muutama kilo pois...Alkaa jo mukavasti jännitys hiipimään Meille tulee melko erillainen joulu

Juu joulusta tulee kyllä erilainen Ajattelin pitäytyä kalalinjalla ja paljon piimää Kinkkua ei ainakaan suositeltu..

Täytyy kyllä toivoa että gastro jäisi viimeiseen kertaan.. Mulla oli pari päivää kurkku kipeä sen jälkeen :/ Huomasi että sinne jotain oli tungettu!


Mullakin taisi olla kyse kuukausittaisesta turvotuksesta viime viikolla, ainakin osin.. Saas nähdä nyt tällä viikolla! Mulla ongelma on tuon painon kanssa myös punnitseminen, pitää oikeen pakottaa itsensä pysymään pois vaa'alta. Tekis mieli käydä monta kertaa päivässä. Ainakaan mulle se ei tee hyvää, siinä menee helposti päivä pilalle jos paino ei ole tippunut. Tiedän ettei sen kuuluisi mennä noin, mutta kuitenkin. Tällä viikolla aloitan vain kerran viikossa punnitukset ja valitsin keskiviikon punnitus päiväksi..


Hienoa että täällä on samaan aikaan puukosta saavia! Voidaan sitten yhdessä keskustella ja edetä eteenpäin.. Kyllä vähän jännittää, tosin sellaista hyvää jännitystä.En malta odottaa kesää! Ja mitä tulee jouluun ja varsinkin jouluruokiin, niin ihme kyllä se on ainut pyhä jolloin minulla ovat aina pysyneet kilot kurissa. Älkää nyt kukaan kivittäkö, mutta en vaan pidä jouluruuasta. Siis mistään niistä ! Riisipuurolla mennään melkein joka joulu hah!

voi onnekas jos et jouluruuista tykkää mä rakastan laatikoita ja rosollia No mutta tää leikkaus/toipuminen/painon lasku on kuitenkin 1.sijalla Meillä työpaikalla on joulunaikoihin paikat täynnä leivonnaisia ja konvehteja...nyt olen sitten joulun sairaslomalla, joten ei tarvi niitä houkutuksia sietää Jouluna ajattelin tehdä itselleni löysähköä luumurahkaa toivottavasti uusi vatsani sen kestäisi

Luumurahkaa voisikin tehdä, ainakin vatsa toimii Kyllä mä muutaman tryffelin ostan mutta vain muutaman ja niitä sit imeskelen Ennen menikin vuori konvehtirasioita, ennen olen aloittanut ostelun jo nyt mutta ei enää
Lisäksi meinan tehdä kasvissosekeiton savulohella
Ja kai sitä laatikoitakin saa maistaa ....

Juu, en ole kyllä ikinä niistä pitänyt! Hyvä vaan niin ei tarvitse kärsiä jouluna.. Pahoittelen muiden puolesta tosin :/

Jumikin on jo lähtenyt, paino oli toissapäivänä 113,8, enen alkaessa lähes kolme viikkos sitten se oli 119! Hyvin paino siis pudonnut.. Mieleen on tullut muuta huolehdittavaa.

Nimittäin ulkoiset seikat, en ole niitä aiemmin pohdiskellut. Ajattelen terveyden olevan ehdottomasti tärkeintä, ja erityisesti sen että pystyn elämään normaalia elämää ilman tätä valtavaa painotaakkaa. Portaat olisi mukava kävellä ilman puuskutusta ja puhinaa!

Huolen aiheenani on iho.. Tai ei se alunperin huolettanut lainkaan, kunnes avomieheni, jonka kanssa tässä nyt reilu kaksi vuotta asuttu, tuumasi että ei ole kovin viehättävä tuo nainen, nähdessään televisiossa paljon painoa pudottaneen naisen. Hieman tätä kommenttia sulateltuani kyselin tarkemmin asiasta ja puolisoni myönsi ettei varmastikaan tuntusi vetoa ulkonäkööni jos ei olisi kyse juuri minusta.Tämä siis painon pudotuksen jälkeen nahkojen kanssa. Toki vakuutteli asian olevan eri kun on kyse minusta, uskon tämän ja tiedän mieheni rakastavan minua, mutta olisi tietysti kiva tietää että jos päätä ei näkyisi ja olkisin tuntematon että miehine ajattelisi minun silti olevan viehättävä. Nyt asia on näin.. Mutta entä 60kg päästä?

Missään vaiheessa kun olen ollut isompi en ole kokenut olevani riittämätön, miehelläni ei ole itsetunto ongelmia ja saisi varmasti minkä tahansa näkösen naisen. On kuitenkin minun kanssa ja olen aina ollut sinut itseni kanssa enkä kokenut tästä huonoa omaa tuntoa tai mitään ahdistusta..

Tuo nahka kommentti sai kuitenkin miettimään että ei kai se niin kauheaa ole. Videoiden ja kuvien perusteella, mitä netistä olen löytänyt, voi se nahan määrä näyttää pahalta mutta mitä sitten? Vai onko näin.. Kyllähän se pahalta tuntuu että vaikka näkee vaivaa tämän leikkauksen eteen ja varsinkin vuosien saatossa sen painon pitämiseen paikallaan että edelleen ne roikot ovat olemassa.

Tietysti kirurgin veitsen alle voi menny mutta se ei ainakaan minulle ole taloudellisesti mahdollista vielä ainakaan kymmeneneen vuoteen jotenka se ei ole mahdollista.

hmm.. Muuten mieheni tukee minua ja meillä on hyvä suhde, kaikki osa-alueet toimivat. Mietityttää vaan että miten käy kun rasva sulaa ja nahka alkaa roikkumaan. En ole huolissaan omasta mielenterveydestäni vaan suhteestamme. Miten tämä vaikuttaa makuukammariin? Ja kyllähän kaikki heijastuu sieltä itsetuntoon.. Kyllä tämä prosessi muuttaa suhdetta.. Mutta kuinka paljon ja mihin suuntaan? No, ei ai tässä auta muu kuin ottaa selvää!

Isosti olet asiaa miettinyt. Itsekin vasta leikkaukseen menossa ja terveys ennen kaikkea. Toki nuo tulevat roikotkin mielessä joskus käy mutta olen ymmärtänyt että niiden korjausleikkaus tehdään noin 2v kuluttua itse operaatiosta kunnallisesti myös. Odotusaikahan on aika pitkä mutta ennemmin niitä ei kannata tehdä koska laihtuminen yleensä jatkuu sen 2v. Tsemppiä

Onneksi olet vielä niin nuori että sulla varmaan iho palautuu hyvin Mä olen ukkoa varoitellut kaikesta mitä tulee eteen Ihan hyvin ottanut kaiken ja tukee hienosti. Ja onneksi nuo roikot leikataan että en ihan liitooravaksi muutu

On hyvä asia että tuo kunnallinen on mahdollisuus, täytyy siihen tarkemmin tutustua.. Eikä se kaksi vuotta nyt ole aika eikä mikään! Menee varmasti humauksessa.

On muuten oikeasti hienoa jos ukko tukee, kyllä tuo munkin tukee koko leikkausasiassa tosi paljon.. On varmaan vaan pettynyt kun nykyiset muodot tyhjenee. Ainakin aamulla totesi että ei se kyllä tule välittämään vaikka minusta minkälainen liitoorava tulisi. Niin kyllähän se ikä vaikuttaa, täytyy toivoa parasta!

Niin, ja unohdetaan kaikki puheet siitä painonputoamisesta..
Aamulla vaa'assa ja vaaka näytti 114,5. Eli kaksi viikkoa lähestulkoon pyörinyt tuossa samssa. Miten voi olla mahdollista tämä!? Jos syön vähän ja liikun jonkun verran, en nyt joka päivä lenkillä käy mutta edes joskus. Tämä on mahdotonta. Typerää.

Se nahka ei onneksi rupsahda päivässä. Hiljakseltaan sitä "sulaa" silmissä ja ainakin minun aviomieheni ei ole valittanut asiasta. Jos äkikseltään olisi nähnyt tulevaisuuden kuvan roikkuvanahkaisesta vieraasta naisihmisestä, niin kommenntti olisi ollut aivan sama. Nyt isäntä sopeutunut oikein hyvin asiaan, kun muutos tullut hiljakseltaan.

Ja toisealta isäntä ollut sangen tyytyväinen. Sloggin maxi mummonalkkarit ja beiget kangasrintsikat vaihtuneet sateenkaaren välisiin pitseihin ja naisellisiin hepeniin. Lupasin, että yksiäkään "vanhanmallisia" alusvaatteita enää osteta. Kummasti tuo lupaus tuntuu pitävän mielenkiintoa yllä, kauppareissun jälkeen herääkin usein kysymys, tuliko jotain uutta... Ja nyttenhän noita vaatteita löytää jo alennusmyynneistäkin. Alusvaatevarasto alkaa olla sangen mittava.

Mä olen huomannut, että se nahan roikkuminen on suurimmaksi osaksi mun oma ongelma. Mies ei välitä vaikka nahat roikkuukin... Mutta mä en koe itseäni kovinkaan seksikkääksi läskien heiluessa. Olen sopeutunut olotilaan ja päättänyt käydä ne leikkaamassa heti kunhan olen päässyt tavoitteeseeni. Ja kyllä se niin on, että tv:ssä muiden roikkuläskit näyttävät kaameilta, mutta omiinsa on kai jo niin tottunut, ettei oksu lennä....

Kyllähän sitä jotain ylimääräistä aina jää, kun iho on venytetty äärimmilleen (kävin minäkin siellä BMI 45 hujakoilla). Mutta parasta on tämä uusi vapaus ja hyvä olo, ei tarvi enää "aina kärsii ja hävetä". Ihmiset eivät katso ja kohtele kuin läskiä (karusti sanottu, mutta olen huomannut eron useaampaan kertaan aiemmissa painonpudotuksissa). Oma pää vaan ei välttämättä aina tajua, että sitä oikeasti on pienempi.

Ja kannattaa ehdottomasti ruveta käymään salilla sitten kun kunto jossain vaiheessa sen sallii. Minä olen vasta nyt ottanut salitouhun "tosissani" ja se todella muokkaa kehoa! Vaikka paino on jumittanut, on löysä muuttunut lihakseksi ja kiinteät kurvit ovat kauniita vaikkei vaaka liikkuisikaan hetkeen. Lisäksi liikunta antaa niin hyvän tunteen, on ihan outoa ettei "huhkinta" tarkoitakaan enää tuskaa vaan hyvää fiilistä.

Moips,

Ajattelin laittaa lusikkani tähän soppaan myöskin.
Mut leikattaan kanssa samoihin aikoihin eli 13.12.11. Enen aloitin eilen.

Kirjoitin äsken pitkän tarinan ja mielestäni sen lähetinkin, mut ei sitä täällä missään näy, enkä ehdi kirjoittamaan sitä uudelleen nyt.
Näitä samoja asioita olen jäänyt kanssa pohtimaan.
Mun mielestä täällä oli aikoinaan joku ketju tuohon parisuhteen vaikutuksiin. Pitänee etsiä se, mutta keskustellaan täällä myöskin.

Mulla on nyt lähtenyt 43kg ja vielä ei roiku mikään paikka niin pahasti että se ihan älyttömästi häiritsisi. Sen kyllä havaitsen, että kun tästä paino vielä putoaa niin pahiten tulevat roikkumaan tissit ja alavatsa. Alavatsassa mulla oli jonkin verran raskausarpia/venymiä ja rinnoissa myös, pitää katsoa miten tilanne kehittyy kun tässä paino vielä (toivottavasti) putoaa ainakin noin 30kg. En jaksa silti hirveästi stressata, jopa roikot on parempi kuin ne läskit, ja jos alkaa oikein pahasti häiritsemään niin pitää sitten näyttää niille roikoillekin puukkoa. Mutta ensin siis katsellaan miten tilanne kehittyy.