HyeeNa! tässä hei.

Minun pitäis kans lopettaa. Miehen ryökäle lopetti ennen minua ja nyt minun pitäis kituuttaen tulla perässä. : D pirulauta. Tullee haastavaa.

Miepä tuun kertoon sitten ko tiän!

Jesh! Seuraan tilannettasi, kun nyt siis itsekin tamperelaistuneena..

Nojoo. Olipahan taas. HASAsta soitettiin maanantai aamuna kahdeksan aikoihin ja kerrottiin että kirurgi on sairaana. Eli eipä sanottu siis meikälle mittään tällä kertaa.

Tervetuloa Tampereelle Vesinokkaeläin!

Ohoi ystävät ja toverit!
Täällä taas hartiat palaa, mahtavia kelejä on saatu Tampereelle muutamana päivänä. Ikävää että ne ei sääennusteiden mukaan kauaa kestä, mutta sehän meinaa vain sitä että näistä muutamasta aurinkoisesta päivästä on imettävä se kaikki irti mikä lähtee.
Miinuksena se, että kehosta karkaa nesteet ja tarve tankkaukselle olisi suurempi kuin kyky saada nestettä alas. Noh, eiköhän siihenkin keinot keksitä. En enempiä nyt jouda tässä istuskella, ulkona paahtava aurinko on liian kutsuva! See ya ja ihanaa kesää kaikille!

Jooh ei oo vieläkään kuulunu mitään hatanpäältä. Soitin sinne itse viikko pari sitten ja tiedustelin tilannetta, ei osanneet sanoa juuta eikä jaata. Ainoastaan sen että edelleen jonossa ollaan. Eivät osanneet antaa edes arviota siitä, milloin jonossa tapahtuu jotain.

Heipparallaa,
täällä suunnalla on tilanne nytkähtänyt jo hyvästi etteenpäin. Piakkoin Hatanpäälle soittamani puhelun jälkeen kolahti luukusta kirje jonka myötä sain kutsun plastiikkakirurgin vastaanotolle, 21.10. Siellä käytiin.
Kirurgi piirteli ihoon ja otti parit kuvat ja ilmoitti laittavansa asian eteenpäin ja leikkausjonoon.
Ihan pari päivää sitten tuli toinen kirje joka ilmoitti että ensi kuussa on rintojen kuvaukset, eli oletettavasti mammografia?
Kirurgi myös vähän mutuili että koska olen roikkunut siellä listoilla jo tammi-helmikuusta jolloin kävin ensimmäisen kerran asian tiimoilta tapaamassa sairaanhoitajaa, jonossa saattaisin päästä hieman nopeampaa eteenpäin ja leikkaukseen. Ilmoittauduin myös peruutusaika listalle, niin toivon mukaan kutsu tulee viimeistään kevään paikkeilla.

Moikkulimoiii

Mitäpä tänne? Oon käynyt lueskelemassa juttujanne, mutta aikasta vähän jaksanut kommentoida.
Djaah mistäpä sepustais, vaikkapa siitä että olen kääntänyt ruokailutottumukseni (ja aika paljon muutakin) ylösalaisin!

Mie en syö enää lihaa enkä juo maitoa. En käytä hunajaa enkä pistä suuhuni mitään minkä tiedän olevan eläimestä, tai eläimen tekemää (kuten se hunaja). Ei tämä mikään uusi juttu minulle ole, olen jo vuoden päivät tehnyt vegaanista ruokaa satunnaisesti kotona sekä tietysti vegaaniystävilleni.

Tässä viimeaikoina olen ottanut maailman tilasta niin paljon selkoa, etten omalla kohdallani enää nähnyt muuta ratkaisua kuin veganismi, tämä johti toki kokonaisvaltaisesti elämäntapamuutoksiin eikä suinkaan jäänyt ruokavalion muutoksen tasolle. No, sepä niistä syistä ja selostuksista joista ei kukaan todennäköisesti ole kiinnostunut.
Jokatapauksessa kun jätin liha-, maito- ja muut eläinperäiset tuotteet ruokavaliostani, voin ihan rehellisesti sanoa etten ole ikinä elämässäni voinut näin hyvin. Toki minimasulla oli pikku totuttelu uusiin juttuihin, erityisesti papuihin ja muihin jotka tuottaa kaasuja, mutta viikossa masu rauhoittui.
Vielä lihaa syödessäni mun oli todella vaikea syödä tarpeeksi usein päivässä, koska ei yksinkertaisesti vaan pystynyt. Ei mennyt ruoka alas, ei tehnyt mieli tai ei ollut nälkä. Syöminen oli oikeasti aika pakkopullaa.
No eipä oo sitä ongelmaa enää! Mä pystyn syömään tarpeeksi usein ja laadukasta ruokaa joka maistuu mielettömän hyvältä ja pitää mun olon hyvänä!

Ennen mun syömistä hankaloitti lisäksi se et jos vaikka jauhelihasta suuhun pukkas joku rustonpala tai jänne tai jotain mikä suussa tuntui sellaiselta ällöltä niin mulla saatto jäädä se koko ruoka syömättä sen jälkeen. Tai jos suuhun päätyi ruoto kalaa syödessä. Mä menetän ruokahalun tuollaisista asioista niin herkästi että se on jopa naurettavaa, en vain voinut sille mitään. Enää ei ole sitäkään vaivaa kun tietää ihan 100% varmasti ettei siitä mun ruoasta löydy yhtään ainoota rustoa,jännettä,ruotoa tai mitään muutakaan epämiellyttävää!

Mä oon kuin uudesti syntynyt.
Oon äärettömän onnellinen ja tyytyväinen tähän päätökseeni, en ois paremmin voinut valita. :3 Vegaaniruoka on oikein koostettuna sovelias kaikille. Ihan kaikille. Vauvasta vaariin, siitä bodariin ja laihduttajaan. Jos yhtään kiinnostaa niin suosittelen. Jatkuvasti pyörii vegaanihaaste somessa joka on tosi kätevä tapa kokeilla uutta ruokavaliota ja jos nyt oikein jotakuta kiinnostaa niin mua saa heittää viesteillä ja mielelläni opastan.

Olipa vähän mainospuhe, mutta koittakaa kestää!

Mä olen myös ajatellut/suunnitellut pitkään lihan syönnin lopettamista. En niinkään aatteen vuoksi vaan ihan siksi että olen huomannut monesti voivani paremmin syödessäni kasvisruokaa kuin liharuokaa. Tosin kalasta en halua luopua, mutta lihasta muuten kyllä.

Hienoo Lellukka!

Kävin tänään puntarilla. En tiedä uskallanko luottaa sen tulokseen (ei ollut siis oma vaaka, paljon uudempi kylläkin...) koska se näytti 62.2kg mikä on noin 5-7 (painon heittelyt) kiloa vähemmän kuin jouluna äidin puntarilla ja omalla mitattuna. Oma meni varmaan rikki.

Voi mikä ihana lukema! Tottakai se on oikea tulos

Mieki aika kovasti toivon että se on oikea lukema, se nimittäin tarkoittaisi sitä että NORMIPAINOOOOOO \o/

Hei tosi upea juttu! Normipaino, wau!

Olen tuota sinun kuvaasi katsonut ja miettinyt kuinka hoikalta näytät? Ikäänkuin et ylipainoinen olisi koskaan ollutkaan. Montako vaatekokoa olet karistanut näiden vuosien varrella?

Vaatekoko on pienentynyt kolmessa vuodessa koosta 46-48 kokoon 36-38 vaatteesta riippuen. Sivulta 23 löytyy myös ennen leikkausta kuva

Tuntui aika hyvältä saavuttaa tuo normipaino, juuri ennen pikkumasun kolmivuotissynttäreitä, jotka vietettiin siis 13.2!

Tosi kiva nähdä tuo muutos sinussa. Ehkä se on mahdollista minullekin? Musta tuntuu, että olen käyttänyt 4-alkavia vaatekokoja yläasteelta asti. (Äiti yritti aina lohduttaa, että Marilyn Monroe käytti kokoa 42, ei lohduttanut.) Tällä vuosituhannella koot ovat kivunneet jo 5-alkaviksi. Olisi ihan unelma mahtua n. koon 40 vaatteisiin. Oikeasti en osaa tai edes uskalla kuvitella moista.

Jep, no ei se mullakaan pitkälle menny ettei niihin 5-alkuisiin vaatteisin jo kivuttu, mutta onneksi ei. Usko pois vaan, kyllä säkin ne nelialkuiset saavutat, miksipä et myös sitä kokoa 40! Se on susta kiinni!

Mä muistan käyttäneeni ysiluokalla 42 koon housuja. Paidan päällä oli äidin tekemiä ponchoja, ettei makkaroiden tursuilu olis niin läpinäkyvää.

Muutos on tosiaan suurta. Tiedostan itsekin miten paljon olen kolmessa vuodessa ulkonäöllisesti muuttunut, tosin ihmisenä olen muuttunut vuodessa enemmän kuin koko elämäni aikana. Noh, jokatapauksessa, vaikka kuinka ihminen ulkoisesti muuttuu kymmeniä vaatenumeroita pienemmäksi niin se saavutettu luku on ihan täysin merkityksetön, jos se ihminen itse ei tiedosta ja hyväksy omaa kehoaan. Mua tuijottaa edelleen se sama läski ku aina ennenkin. Kun istuu niin makkarat tursuaa samaan malliin kuin ennenkin. Eikö oo mielenkiintoista miten näin voi käydä vaikka pudotettuja kiloja on takana yli 40? Jokainen vähänkin päätään käyttävä tajuaa ettei se ole todellakaan mahdollista näyttää samalta 60 kiloisena kuin miltä näytti 100 kiloisena, eli omasta päästä tämäkin on kiinni.

Voi HyeeNa! Onpa kurja kuulla, että et ole laihtunut silmiesi mukaan. Se painon pudottaminen taitaa olla vain kolmasosa koko hommasta. Kolmannes tulee siitä uuden elämäntavan opettelemisesta ja hyväksymisestä. Kolmasosa pitää varmaan tehdä tuolla korvien välissä, että ymmärtää muuttuneensa. Tuo viimeinen voi jopa olla se kaikkein vaikein osa.

Kaikki on suhteellista. Mun on erittäin vaikeaa suhtautua itseeni edes neutraalisti, saati positiivisesti. Tunnen olevani hyvin epäviehättävä, eikä kyse ole pelkästään painosta. Musta monet ylipainoiset (laihemmat tai lihavammat kuin minä) naiset näyttää tosi sieviltä. Niillä on kivoja vaatteita (mistä niitä löytää?), hiukset on laitettu ja naama nätti. Eli vika on puhtaasti minussa. Että jos saisi edes yhden noista kolmesta korjattua eli löytäisi jostain nättejä vaatteita, jotka mahtuu eikä tarvii häpeissään etsiä isointa mahdollista kokoa.

Siehän puhut ihan ko mie! Tässä suhteessa tosin olen kovin ailahtelevainen. Toisinaan mie osaan nähdä itseni itsevarmana, hoikkana ja nättinä nuorena naisena. Suurimmilta osin taas katson niitä kaikkia muita naisia ja huokailen, et miksen mie voi olla yhtä kaunis, sulavalinjainen kurvikas ymsyms. Listaa vois jatkaa loputtomiin! Mieki katon hyvin usein itseäni paljonkin isompia naisia ja pähkäilen että missä minussa on vikaa etten mie ole yhtä kaunis, väärät kortit elämään jaettu vai? Ei oo. Se on päästä kiinni!  



Niinku seriously.. Missä tossa kuvassa on lihava nainen? Toi kuva on otettu siis joulukuussa (mitä ei toki noista pään kokoisista joulupalloista huomaa.. hehe), ja tällä hetkellä noi housut on aavistuksen liian isot koska multa tippu sen muutama kiloo tammikuussa joten ihan ajankohtaisin mahdollinen kuva ei oo vailtettavasti. Ja naama on niinku sitruunan ois syöny, mutta ku kuvaa otetaan niin pittää olla vakavana

Kuten sanoit Emmuu, niin painon putoominen on vaan se kolmannes ja nuo kaks muuta on sitten itestä kii.. Sen tottakai on tiennyt ihan ennen leikkaustakin mutta siitä huolimatta se tuntuu siltä ku märällä pyyhkeellä läpsittäis naamalle ja kaikki tulis ihan uutena! Ihan käsittämätöntä... mutta kyllä tämä tästä!

Kunhan säkin Emmuu pääset vihdoin leikkaukseen (joka tulee hyvinkin äkkiä!) ja huomaat miten keho muuttuu niin pidät vaan tiukasti uusista elämäntavoista kiinni! Etsi itses uudelleen ja opi rakastamaan sitä sun uutta minääsi! Ne uudet vaatteet tulee kyllä sitten ajallaan.

Hei vaan taas!
Soittelin tässä hatanpäälle ja kyselin että mikä mahtaa olla jonotilanne. Noh. Tilanne on se että mun hoitotakuu tulee täyteen huhtikuussa, mutta huhtikuu on ihan täyteen buukattu joten mun leikkauksen ajankohta sijoittunee toukokuulle. No, eikai siinä. Sitte ootellaan.
Meillä on (TAAS) kahden viikon päästä muutto! Aivan mahtavaa!!

Löydettiin lähes täydellinen paritalon puolikas aivan ihanalta paikalta! Parinkymmenen kilsan päässä keskustasta (pitänee alkaa miettiä auton hankkimista...)
Kaupungin bussipysäkki 40m päässä asunnosta.
Oma sauna
Terassi
Makuuhuone
Olkkari
Iiiiiso keittiö <3 ah voi että.
Metsä vieressä
Valaistu lenkkipolku joka näkyy suoraan terassille.
Lisäksi asunto on järven rannalla.
Pikkuisen omaa pihaa jonne saadaan laittaa kesällä salaattia ja muuta kivaa kasvaan!

Voiko olla täydellisempää, täähän on ku unta!

Kas, uusi avatar!

Kas, onpa kaunis Hyeena! Onneksi olkoon asunnosta, joka kuulostaa niiiin ihanalta

Suuret kiitokset Annniina! :3 Joo voi että, haluaisin muuttaa jo nyt mutta vielä pitäis jaksaa ootella 2 (!!!!!) kokonaista viikkoa! Vaikka avaimetkin jo saatiin! ;__; Yhyy!

Hei Hyeena! kiva kuulla että hommat etenee korjausleikkauksen suhteen. Mä en nyt oikein tiedä mitä mää tekisin, alkaisinko buukkaamaan aikaa lääkäriin vai ei. Kävin vuosikontrollin nyt ihan vaan työterveyslääkärillä, otatti kaikki verikokeet mutta mitään se ei tietty leikkausasioista sinällään tiennyt eikä sille nyt sinänsä ois kannattanutkaan alkaa tisseistä ja reisistä avautumaan. Eli pitäis erikseen buukata aika sitten siihen narinaan.

Uusi asuinpaikka kuulostaa mahtavalta, ja mulle tuli heti mieleen eräs tuttu paikka

Vai että tuttu paikka tulee mieleen! Jos tuo meidän tuleva asuinpaikka (Muutto huomenna AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA) on jollekulle tuttu niin on joko pahasti eksynyt reitiltään tai sitten assuu siellä itte On nimittäin niin korvessa ettei oo tosikaan

Huutelinkin Vesinokkaeläin sun omaan ketjuun, että jos päätät lähteä leikkuuttaan rintoja, niin ei kannata olla tuli perseen alla. Mulla nytkästiin homma käyntiin jo yli vuosi sitten ja oon edelleen leikkausjonossa eikä leikkauspäivästä tietoakaan, paitsi että todnäk. tulee sijoittumaan toukokuulle.
Lisäksi kannattaa muistaa, et mitään et menetä vaikka menisit arviointiin ja pääsisit polkaseen homman aluille. Pyörästä pääsee pois koska vaan. 1,5 vuodessa ehtii pariinkin otteeseen tuumailla et meniskö leikattavaksi vai ei, pari kertaa olen itse epäröinyt mutta ne on ollut ohikiitäviä hetkiä ne!
Koska tää jonotilanne Tampereella on oikeasti TODELLA tukossa näiden leikkausten osalta, niin suosittelen vahvasti ottamaan yhteyttä lääkäriin ja lähtemään taipaleelle jo tässä vaiheessa.