Elämä on ihanaa!!!

Hei taas.. vai pitkästä aikaa..?

Miten voikaan ihmisellä olla hyvä olo sekä fyysisesti että psyykkisesti..? Tää on aivan ihanaa ja energiaa riittää vaikka pienelle kylälle!

Leikkauksesta on nyt vajaa 4 kk ja olin pari viikkoa sitten jälkitarkastuksessa.. Kaikki oli hienosti ja hemoglobiininkin 144! No, olen onnekseni siunattu sellaisella elimistöllä mikä imeyttää raudan vaikken sitä erityisemmin "syökään" eli on aina ollut hyvä "hemppa", myös raskauksien aikana..
Paino oli eilen 82,7 eli on pudonnut maaliskuun ekasta päivästä 32,3 kg ja vaatekoko, mikä oli 48-56 (mallista ja valmistajasta riippuen) on nyt 40-42 eli ihan "normaali", eikö??
Harrastan liikuntaa 4 krt viikossa (lähinnä kahvakuulajumppaa + crosstraineria) ja lihakset valittaa, mutta olo on mainio!
Ihmisten reaktiot ovat olleet uskomattoman positiivisia ja saavat todella hyvälle mielelle, vaikka jo pelkkä peiliin katsominen tuo hymyn huulille.. En silti ole kertonut leikkauksesta kuin ihan lähimmille ystäville ja sukulaisille! ja siis edes kaikki (ne ei niin läheiset, esim miehen sisko) sukulaisetkaan eivät tiedä!! Juuri tuo äsken mainittu hlö on suurinpiirtein ainoa, joka ei ole sanallakaan kommentoinut muuttunutta olemustani, mutta jos olisin lihonut yli 30 kg, olisin ihan varmasti saanut kuulla siitä ja moneen kertaan.. Jotkut ihmiset eivät voi iloita toisen "onnistumisesta"..
Ruokailu onnistuu myös hienosti! Syön kaikkea, siis ihan kaikkea! (vaikkakin useimmiten mahdollisimman terveellisesti) pieninä (max 2 dl) annoksina, juon aina 10 min. ennen ateriaa, mutta vasta 30 min sen jälkeen, sillä huomasin siitä tulevan huonon olon.. Tulee kai tehtyä "automaattisesti" parempia valintoja, sillä valitsen jo kaupassa minulle hyviä ruoka-aineita..
Ainoa mikä ajoittain vaivaa, on ummetus , mutta siitäkin olen selvinnyt luumulla ja soijajogurtilla (luulen ainakin sen auttaneen).. Syön useimmiten leipälautaselta, etten vahingossa ota liikaa ruokaa, sillä huomasin alussa mättäväni liian isoja annoksia lautaselle.. Tosin töissä syön normaalilta ja olen osannut ottaa ruokaa sopivasti.. harjoitus tekee mestarin! kaikessa!

Ihanaa alkavaa syksyä kaikille ihanille ihmisille täällä palstalla!

Hei Piipi70!
Kiva kuulla, että sinulla menee hyvin!!!!

Hei!

Tuli oiken hyvä mieli luettasi tilanteestasi. Lisäksi ajattelin siinä olevan paljon samaa kuin omassani.

Minulla leikkauksesta ei tosin ole kuin 1,5 kuukautta, mutta korkein paino on ollut bmi:llä ilmaisten aika samoissa.
Virtaa minullakin tuntuu riittävän ihan erilailla kuin ennen tai ainakin sellainen tasainen jotenkin turtunut väsymys on poissa. Siis useinmiten olen pirteä ja energinen, mutta sitten kun väsyttää niin sitten väsyttää ja sitten levätään. Mínullakin oli uusi diabetes ennen leikkausta: tk-lääkärin mielestä sitä ei ollut, mutta sisätautillääkärin mielestä sellainen oli - olin valmis uskomaan häneen.
Ruokailut ovat sujuneet hyvin: kertaakaan en ole oksentanut tai saanut muutakaan kohtausta. Suoli toimii välillä laiskanlaisesti.
Valikoiden olen elämässäni oleville ihmiselle asiasta kertonut ja kaikki ovat suhtauneet asiaan kannustavasti.
Mutta ainoalle kälylleni en ole asiasta maininnut. Hänkään ei "huomannut" n. 8 pykälän bmi muutosta eli n. 20 kg. Eihän sitä tietty huomaa, jos ihmisestä häviää yksi viidesosa. Hän ollut aina kova mittailemaan ja ihailemaan itseään ja hoikkuuttaan. Nyt taitaa kuitenkin olla niin, että minun läskit ovat muuttaneet hänen luo.
Kaikenlaista puuhastelua elämässä on ollut poikkeuksellisen paljon. Jonkin verran olen kävellyt. Tarkoitus on kuitenkin, että kuntoilu käynnistyy syyskuun alusta reippaammalla otteella kuitenkin ilman tiukkapipoisuutta.

Kuulostaa Piipi aivan ihanalta tuo uusi hyvä olosi! Nauti siitä täysin rinnoin!

Itselläni leikkaus vasta tulossa mutta vuodessa on lähtenyt nyt 30kg ja olo on 100% parempi kuin vuosi sitten. BMI on nyt noin 40 eli hommaa riittää vielä, mutta parasta on se, että olen päässyt niin hyvin jo vauhtiin tässä elämäntapamuutoksessa.

Kiitos kommenteista!!

Keijuli: munkin pitäisi ruveta kävelemään, että saisin ihan peruskuntoa nostettua.. se on edelleen surkea vaikka kahvakuulajumpassakin on aerobisia harjoitteita.. ja crosstrainerissa hengästyy jos vaan laittaa vauhti, mutta on kuitenkin sen verran lyhytkestoista (vielä), että kävely olisi kyllä paras!!!

Helka: sulla on kylllä todella vakaalla pohjalla tuo tuleva leikkaus!! Aivan upeaa, että olet saanut noin paljon ja "järkevässä" ajassa.. On todellinen elämäntapamuutos!! Täälläkin näkee tapauksia, missä pari viikkoa leikkauksesta syödään pizzaa (jopa kokonainen roiskeläppä eli ne valmiit "pienet" pizzat..) tms. Ei tunnu kauhean sisäistetyltä tuo lopullinen "painonhallinta"..
Itse en ole vieläkään syönyt pizzaa , enkä taatusti olisi edes voinut tehdä sitä noin pian josko vieläkään kokonaista.. eilen sorruin kauheassa nälässä muna-riisipasteijaan ja senkin söin "osissa" eli kuullostellen, mahtuuko vai ei.. mahtui, joo.. mutta tuli vähän ällö olo! Terveellinen ruoka vaan oikeesti tuntuu niiiin paljon paremmalta!! Ja mulla ainakin ensisijaisen tärkeää on syödä usein!!! Hyvää jatkoa.. kuullaan!!

Tässä TAAS!!!

Pitipä vielä kuitenkin laittaa muutama rivi kuulumisia, vaikka olikin olevinaan niin kiire, etten meinannut ensin ehtiä..

No.. Ostin farkut! Niin siis siinähän ei ole mitään ihmeellistä.. mulla on ollut farkkuja koko ajan, suurimmat kokoa 52! Nyt olen kulkenut yksillä suurinpiirtein sopivilla ja kun näin paikallisessa kaupassa "tarjousfarkkuja" houkutteli se luokseen tutkailemaan..
Otin sovituskoppiin kokoa 42 olevat ja kauhistelin itsekseni niiden olevan aivan liian kapoiset.. eivät koskaan mahtuisi ylös asti!!! Vaan kuinkas kävikään??? Jouduin vaihtamaan ne pienempiin eli hain seuraavaksi koon 40 housut.. ne sitten ostin, vaikka nyt kotona mietin, että olisikohan ne 38 kokoiset mahtuneet?? Näissä nimittäin pitää olla vyö, jotta ovat sopivat..!!

Outoa pitää normikokoisia vaatteita.. Aivan ihanaa tottakai!! Ja vaikka peilikuvaan onkin tyytyväinen ja tietää laihtuneensa, ei sitä ilmeisesti kuitenkaan tajua "solutasolla" vaan valitsee automaattisesti itselleen liian suuria vaatteita tai juuri KAUHISTELEE ettei varmaan mahdu..
Näkee itsensä, eikä silti näe..??!! Ymmärtääkö joku mitä tarkoitan?? Ihan kuin olisi kaksi persoonaa; se hoikempi peilikuva ja se lihava entinen siellä jossain..

Meillä ylihuomenna juhlat ja aion pukeutua leninkiin ja korkokenkiin!! Ja molemmat ihan normikokoisia!!
Vähän jännittää..

Aivan mahtavaa Piipi!!! Tuskin maltan odottaa kun itse olen samassa "jamassa" ja pitää hakea pienempi koko! En ole löytänyt vaatteita ns. normaalilta osastolta naismuistiin, kyllä se tuntuu varmasti mahtavalta sitten joskus kun se on mahdollista!

Mäkin harrasta kahvakuulailua eikö olekin ihan mahtavaa treeniä?! Aloitin liikunnan harrastuksen vuoden vaihteessa täysin rapakuntoisena ja nyt menee spinningit, kahvakuulat, bodypumpit jne. Upeaa kun liikunta on taas kiinteä osa elämää vuosien jälkeen, olen oikeastaan jo riippuvainen liikunnasta ja liikuntaa on pakko harrastaa vähintään 3krt viikossa.

Hyvä uutinen on se, että sain eilen leikkausajan, olen jo kuukauden päästä 19.9. Peijaksessa leikattavana. ENE alkaa maanantaina, vielä viimeiset löysät pois ennen leikkausta!

Nyt on yksi tärkeä rajapyykki saavutettu.. nimittäin 80 kg:n alitus!!!
En muista olenko koskaan "aikuisiällä" painanut näin vähän.. Ja se tuntuu aivan mahtavalta!!
Sain siskoltani tänään vaatteita, jotka oli kokoa 40 ja niistä suurin osa oli löysiä!! Tätä ei voi uskoa todeksi, niin ihanaa se on..!
Olin viikonloppuna "viihteellä" ja sain kymmeniä positiivisia kommentteja muuttuneesta ulkomuodostani ja sain kuulla todella monelta näyttäväni upealta! Ja kuinka se hivelekään naisen itsetuntoa..
En voi edelleenkään kuin suositella leikkausta sellaiseen "pääseville"!!
Tämä on lasten saamisen jälkeen parasta mitä minulle on tapahtunut..

Hienoa!

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!!

Pakko taas päivittää vähän tietoja..

Eli leikkauksesta on nyt 9kk ja paino on varmaankin suunnilleen siinä mihin jääkin!! Eli painan tällä hetkellä 68.5 kg ja on siis tippunut aikalailla..
Farkkujen koko on 34-36 ja osan vaatteista olen löytänyt lastenosastolta.. Aika hassua ihmiselle, joka on tuskin mahtunut xxxl-vaatteisiin..
Mutta olo on mahtava ja huomenna menen kuulemaan onko sokerit pysyneet kuosissa ilman lääkkeitäkin!!
Liikun 4-5 kertaa viikossa, pääasiassa kahvakuulaa, mutta myös tanssia , punttisalia ja kävelyä.. On ihan outo olo jos ei pääse liikkeelle!!

Ihanaa talvea kaikille; luntakin on ilo lykkiä kun olo on kevyt!!

Wau!

Mä olen myös rakastunut uuteen elämääni, liikun kun pieni sika, kahvakuulaa ja tanssia eilen hurahdin bollywoodiin, en kyllä ollut sieltä kevyimmästä päästä mutta ei haitannut menoa ja lopuksi se ihana euforinen olo.
Työpaikankin sain ja aloitan keskiviikkona, ja painoa poissa kesästä 45kg

Hitosti onnea teille kaikille elämänsä takaisin saaneille

Hassua Piipi miten mulla on ollut ihan samanlaisia fiiliksiä kun sulla tässä leikkauksen jälkeisessä elämässä! Oot mua muutaman kuukauden edellä mutta ihan samalla lailla olen itsekin alkanut käyttämään farkkuja, ihmiset on kehuneet ulkonäköä, liikunta on tullut mukaan kuvioihin jne. On tämä niin mahtavaa ja totaalisen oikea päätös, olen totisesti saanut elämäni takaisin!