Lähete hyväksytty - takaako leikkaukseen pääsyn?

Hei vaan, Helmis esittäytyy! 35-vuotias jojolaihduttaja, paino vaihdellut koko aikuisiän 64 - 116 kg:n välillä. Tällä hetkellä mennään 97:ssä.

Tuossa otsikossa mun kysymys jo oikeastaan tulikin... Eli tarkoittaako lähetteen hyväksyminen ja labra- ym aikojen saaminen vielä mitään? Vai onko niiden pakko hyväksyä kaikki lähetteet ja ottaa potilas vastaan mutta voivat silti olla leikkaamatta? Musta tuntuu että asia voisi olla näin.

BMI mulla nyt 36, pahimmillaan n. 2 v sitten oli 42-43, painonnousu aiheuttaa mulla todella pahaa ahdistumista ja ajoittain masennusta, sokerit kiikun kaakun rajalla, ei muuta vaivaa ole toistaiseksi ollut, pientä polvienvihlontaa lukuunottamatta.

Heipähei Helmis!
Minulla on sellainen tuntuma asiaan, että ei takaa vielä leikkaukseen pääsyä. Se kyllä takaa, että sinut on otettu vakavasti ja polkusi on hyvässä alussa!! Mutta kaikkea mahdollista voi tulla vielä vastaan, ollaan kuitenkin toiveikkaina. Vaikka aikaa saattaa vielä kulua, se on vaan hyvä, silloin saat pääsi kuntoon. Tämä on iso juttu ja ainakin minulla vaati sisäistämistä, eli 1,5 vuotta minulle oli tarpeen! Sinulla on tosi pieni BMI, toivottavasti ei nykymääräysten vuoksi jo liiankin pieni?!? Tsemppiä!!!!

Ei se lähetteen hyväksyminen tosiaan tarkoita automaattisesti leikkuriin pääsyä. Sinulla on pitkä tie edessäsi vielä.
Nykyinen BMIsi iski kyllä minullakin silmään, kovin on "pieni" nykymääräyksiä ajatellen.

Tsemppiä koitokseen ja pitkää pinnaa!

Samaa murehdin; onko mun BMI "liian pieni"? Toisaalta olen ajatellut argumentoida sen sillä, että se on vielä 2 v sitten ollut 42-43 luokkaa ja on siellä aivan varmasti uudestaan, jollen apua saa... En kerta kaikkiaan jaksa tätä jojoilua enää, mies ja perhe kärsii kun mä olen huonotuulinen aina jos vilkaisenkin itseäni tai yritän mahtua vaatteisiini. Mulla on niin kamalan paha olo!

Onnistuneita laihdutuksia mulla on tosiaan takana kolme merkittävämpää (yli 20 kg) ja useampi pienempää rykäystä.

Leikkaus ei ole todellakaan ole mikään ahaa-elämys, oon kelannu tätä päässäni jo 2-3 vuoden ajan.

Tottahan se on, jojoilu on vaarallista. Niin sinulle itsellesi kuin ympärillä olevillesi

Se onkin sitten aivan eri asia miten saat lääkärit vakuutettua siitä, että _tarvitset_ tämän operaation. Välttämättä se ei tule olemaan helppoa.

Pitkiä hermoja, onnea, sinnikkyyttä ja aikaa se vaatii vaikka olisit 'ihannepotilaskin', niitä kaikkia sinulle toivon.

Minä olin Oulussa liian pieni BMI 42 kanssa (vai oliko 43?) ilman liitännäissairauksia (jojoilu ja henkinen paha olo ei riittänyt). Kävin Virossa leikkauksessa kun paino oli noussut jo BMI 45. Nyt mennään 33:ssa ja jahdataan 25-27.. Mutta tämä kaikki riippunee kaupungista ja lääkäristä. Kyllä minullekin jäi kolkuttelemaan että ehkä jossainpäin muualla Suomessa olisi leikattu.

Ilman liitännäissairauksia BMI vähimmäisvaatimus on nykyään 45 julkisella puolella. BMI 36 on se raja jota pitää olla että edes yksityinen leikkaa Suomessa. Pahoin pelkään että Helmikselle tarjotaan heittämällä bumerangia julkisella puolella, ja samalla hieman ihmettelen että joku suostui lähetteen edes kirjoittamaan.

Minkään lähetteen saaminen minkään kokoiselle ihmiselle ei takaa 100%:n varmuudella leikkausta julkisella puolella. Kuulin nimittäin juuri tällä viikolla ollessani TYKSissä GBP-leikkauksessa, että sieltä on lähetetty useammankin kerran vielä aiottuna leikkausaamuna potilas kotiin, jos paino ei ole laskenut ennen leikkausta toivotulla tavalla tai sitä on tullut peräti lisää. Ja tämä ei ole mitään huhupuhetta, vaan totista totta. Kannattaa siis suhtautua todella vakavasti esim. eneilyyn, että se onnistuu ja paino on pudonnut riittävästi, muuten voi tulla passitus kotiin ihan viimemetreillä.

En myöskään usko, että noin alhaisella BMI:llä voi päästä Suomessa julkisella puolella leikkaukseen, ne kun eivät menneitä painoindeksejä katsele päätöstä tehdessään, vaan sitä, mikä se on ollut siinä vaiheessa kun lähete leikkaukseen on tehty.

Onnea kuitenkin matkaan, aina voi yrittää!

Moikka,
Olin alkuviikolla Porissa kirurgilla. Bmi nyt vajaa 41.
Oli aivan kiikun kaakun leikkaukseen pääsyssä, kun lääkäri painotti sitä, ettei mulla ole lihavuudesta johtuvia liitännäissairauksia.
Mutta mulla on muu liikunta- ja tukielinsairaus niin se kuitenkin "luettiin hyväksyttäväksi".
Mun bmi:tä katsottiin siitä, kun olin käynyt sisätautilääkärillä.
Eli luulen että tämänhetkinen bmi vaikuttaa tuohon ja useasti he laittavat ened ryhmään ensin laihduttamaan, ellet ole sellaista jo läpikäynyt aikaisempaa. Mulla ainakin meni näin, että ravintoterapeutti puolsi, sisätautilääkäri puolsi ja viimeisenä kirurgi päätti, että leikataan.
Toivotaan nyt kuitenkin Sinulle parasta!

Samoilla ajatuksilla täällä Tampereella.

Bmi oli lähetteessä pikkusen päälle 40, eikä ole lihavuudesta johtuvia sairauksia minullakaan, mutta on tuolla polvessa se nivelrikko, jonka "hoidoksi" leikkausta on ajateltu.

Kävin pari viikkoa sitten gastroskopiassa, ja bmi 35, jolloin leikkaava lääkäri kysyi, että haluanko harkita vielä tuota leikkausta, kun paino on noin "hyvin" pudonnut. Vastaukseni oli -en halua, joten hän laittoi ajan ultraan ja syyskuulle lupaili leikkausta. Ilman tuota polven vaivaa, ei olisi kuitenkaan jonoon laittanut, mainitsikin vielä tuosta 35 + liitännäinen. Kysyinkin tuosta bmi:stä ja hän sanoi, että se katsotaan siitä, mikä on lähetteessä, sehän on tietysti positiivista, että saa painoa putoamaan ennen leikkausta.

Mikään ei kuitenkaan ole niin varmaa kuin epävarma, joten aina kannattaa yrittää, tsemppiä

Musta tuntuu että heitän pyyhkeen kehään; perun kaikki ajat ja alan paisumaan ja odottelemaan liitännäissairauksia... En halua ryhtyä nyt prosessiin, jolla ei tule ainakaan nyt olemaan haluttua lopputulosta. Parempi luopua toivosta alkumetreillä! Yksityiselle puolelle ei ole varaa.

Mä oon henkisesti aivan romuna ja erokin tässä varmaan tulee, kun en pahemmin anna miehen koskea itseeni, kun itseinho on niin suuri. Kai mun kohtalo on sit jojoilla koko loppuelämäni!

Älähän nyt hermostu...

menet niillä annetuilla ajoilla ja kerrot saman mitä meille täällä, ei meistä (kai) kukaan ole sun lääkäri, eikä voida kertoa muuta, kun mitä jokaisella on omia kokemuksia asioista. Toki jonkinlaiset kriteerit on oltava, koska kaikki meistä tietää, että ne joilla on pari kolme kiloa ylimääräistä on niitä "kaikkein lihavimpia ja rumimpia" jne.

Mä en oo noiden läskien antanu isosti haita omissa suhteissa Kun sun miehes haluaa sua koskea, niin ei ne sun makkarat haittaa ( muita kun sua itsees) aattelepas asia noin päin.

Leuka pystyyn ja sinne lekuriin, kun sulla kerran aika sinne on

Niinhän se on, että tieto lisää tuskaa, tässäkin tapauksessa!

Lähetteen muuten teki mulle entinen omalääkäri, joka tuntee mun jojoilu- ja mielialaongelmat yli 10 vuoden ajalta, eikä hän ole sen tyyppinen että tekee jotain vain koska asiakas/potilas pyytää, sen olen vuosien varrella saanut huomata.

Kiitos kaikille kokemuksistanne ja erityiskiitos Minnille kannustuksesta. Kai se on tämä(kin) kortti katsottava tai muuten pähkäilen tätä loppuelämäni.

Tunnistan itsestäni nuo samat tunteet pyyhkeen kehään heittämisestä! Harkitsin samaa tässä kevvään korvalla ja jo viimesyssynä, mutta onneksi en antanut periksi, itselleenhän siinä vain pahaa tekee. Ole sinnikäs ja pidä huolta omasta jaksamisesta, se on kaikkein tärkeintä.
Anna itsellesi aikaa ja huolenpitoa, kerro läheisillesi rehellisesti omat huonon olosi syyt, se helpottaa omaakin oloasi, ainakin olen itse sen niin kokenut.
Voimia jaksamiseen.

Kiitos sinullekin Maiski. Sä siis pääsit leikkaukseen? Vaikeeta oli vai?