Kuinka paljon 160-140kg painaneet olette tiputtaneet leik.jälkeen?

Kiinnostaisi tietää paljonko itseni kokoiset ovat onnistuneet karistamaan leikkauksen jälkeen.Eli kuinka "pieneksi" voin haaveilla laihtuvani tulevaisuudessa.Painoin matkan alussa 160kg ja nyt 144kg.Leikkaus ehkä syksyllä.
En siis haaveile koskaan olevani kokoa 36,mutta olisiko 80kg.n paino ollenkaan realistinen???

Tilastollinen fakta on että keskimäärin lähtee 15 BMI-pykälää pysyvästi, ei yllättäen sen enempää. Itse voit, varsinkin leikkauksen tuomalla avulla tasan tarkkaan päättää mikä se lopputulos on. Ei kannata verrata itseään muihin tai tilastoihin. Aseta itse oma tavoite, tee päätös ja toteuta. Et ole sivustakatsoja tai tilasto. Itse määräät bussin suunnan. Uskon vakaasti että näin saavutetaan paras lopputulos.

Minä päätin pitkään ennen leikkausta että mulle ei kelpaa keskimääräinen tilasto. Otin ohjakset omiin käsiin, lopetin itsesäälin ja ruikutuksen ja pusken edelleen kohti vääjäämätöntä tavoitetta. En epäile hekteäkään etteikö vielä tän vuoden puolella tavoite on saavutettu.

Minulla lähtöpaino lähellä 120 kiloa. Nyt leikkauksesta 8kk:tta ja painan karvan verran alle 80kg. Minulla painon putoaminen ollut hidasta, mutta tasaista. Tahti noin 0,5kg/viikko leikkauksen jälkeen. Ei mitään huimia monen kilon viikkopudotuksia. Mutta sekin kovin yksilöllistä.

hansu, tuo yhtälö ei toimi. 40 kg 32 viikossa on kyllä mun mielestä yli 1 kg/viikko...

Mutta eipä sillä ole lopputuloksen kannalta mitään väliä millä vauhdilla se lähtee.

Siinä on alun enet mukana (reilut 12kg) . Ja se puoli kiloa on "noin". Yhteensä leikkauksen jälkeen lähtenyt 26 kiloa. Sorry aiempi teksti. Oli hieman harhaan johtavaa... Ja kun nyt laskeskelee tarkemmin, niin lähemmäshän toi kiloa menee kuin puolta.

Ei vaan toi pää pysyne menossa mukana. Tai sitten se iltapäivän punaviinilasilinen tuhosi viimeisetkin liikkuvat ja toimivat aivosolut.

Lähtöpaino 118, BMI 39, leikkauspäivänä 113.5 kg, Vuosi leikkauksesta ylihuomenna, paino 77 kg, BMI reilu 25, ja pudotusta yhteensä siis 41 kg, leikkauksen jälkeen 36.5 kg. Painonpudotus on pystähtymässä ja hyvä niin.

Keskimäärin tilastojen mukaan putoaa GBP-leikkauksella 77% ylipainosta, ja 10 vuoden jälkeen on vielä 60% ylipainosta poissa. Mulla tuo olis tarkoittanut 45 kg ylipainosta n. 35 kg, eli vähän enemmän on mennyt. Ei sekään haittaa.

Joku kertoi jonkun sairaalan pitkäaikaistutmimuksen kertoneen että keskimäärin 40 kg putoaa. Mutta sehän ei sinällään kerro mitään, lyhyillä ihmisillä voi pienempikin pudotus tarkoittaa normaalipainoa.

Mutta olen tosiaan Kimbyn kanssa samaa mieltä, että itsestä on paljon kiinni. Leikkauksesta saa hyvän "henkilökohtaisen valmentajan" ja ohjeet (proteiinipitoinen ruoka, säännöllinen ruokailurytmi, veden riittävä juominen), joilla putoaa enemmänkin jos niin haluaa ja päättää.

Sori Kimby kun pissin sun muroihin..
Tietääkseni tää palsta on juuri sitä varten,että vaihdetaan kokemuksia,tuntemuksia ja kysellään joskus tyhmiäkin kysymyksiä.
Tietysti itse määrään kohtaloni ja asetan omat tavotteeni,mutta on silti kiva kuulla muiden kokemuksia ja saavutuksia.
Kiitos hansu ja lyltsy,että jaksoitte vastata tähän tyhmään kysymykseen!

Ole hyvä katka vastauksesta. 15 BMi pykälää oli oikea vastaus sun kysymykseen. Se tieto on vuoden takaa Peijaksen kirurgin Anne Juutin suusta yhdessä seminaarissa. Kilomäärät ei kerro juuri mitään koska olemme niin eri pituisia. Kaupan päälle sait kullanarvoisia neuvoja, kunhan vaan olet valmis niitä vastaanottamaan.

Täällä on niin monta luovuttajaa ja sellaisia jotka oikeasti uskovat leikkauksen tekevän jonkun automaattisen, ja samansuuruisen pudotuksen jokaiselle, ja uskovat ettei omalla panoksella voi vaikuttaa mihinkään. Mä kerron sen mitä harva haluaa kuulla, mutta mikä on lopputuloksen kannalta erittäin tärkeä ymmärtää ja hyväksyä. Se että ärsyynnyit mun kirjoituksestani kertoo mielestäni sen että olet sisimmässäsi tietoinen siitä että homma on itsestäsi kiinni, mutta samalla olet pettynyt itseesi ja pelkäät sitoutua päätökseen muuttaa elämäsi lopullisesti koska pelkäät että petyt uudestaan vielä raskaammin. Mun päälle saa pissiä niin paljon kun haluaa, se ei minua häiritse. Ymmärrän turhautumisen, olen kaiken kokenut itsekin. Muroja en syö kun niissä ei ole proteiinia.

Ei leikkaus ihmeitä tee mutta se auttaa painon hallinnassa ja jokainen laihtuu sen minkä on tarkoituskin laihtua, mulla se tään projektin aikana on ollut n-140kg laihtuminen ja enää ei tarvitse laihtua yhtään kun olen täysin tyytyväinen tähän nyky tilanteeseen. Kyllä sinä Katka siihen tavoitteesen pääset jos haluat.

Kimmy voitti juurikin mun silmissäni "vittumaisin palstalainen"-tittelin, ennenkin ihan asiallisiin kysymyksiin tullut tuon kaltaisia vastauksia. mikä ihmeen palstapoliisi sä kuvittelet olevasi? Ei ole tyhmiä kysymyksiä, vain tyhmiä vastauksia. Jos joku asia jotain ihmistä vaivaa, se pitää silloin selvittää.

On erittäin hyvä, että Katka asiaa kysyi. Olen aivan varma, että moni muukin on samaa asiaa miettinyt 'uskaltamatta' siitä täällä kysyä.

Olen minäkin miettinyt mikä mahtaa olla tulevassa kilojen sulamisessa se määrä joka lähtisi joka tapauksessa ja mikä olisi se minkä itse 'laihduttaisin'. Miettinyt mikä lukema olisi realistinen alkaa haaveilemaan ja laittaa tavoitteeksi.

Toki Kimby vastauksesi oli hyvä ja sisälti erittäin paljon sellaista tietoa mitä me noviisit emme vielä tiedä, mutta tuo ilkeytesi on joskus aika... ikävää!

Kyllä Kimby on oikeessakin. Ei tää leikkaus ole mikään poppakonsti. Joka päivä on mietittävä syömisensä. Herkutella voi, mutta rajat pitää itse etsiä. Proteiinien kasaaminen ainakin minulle hankalinta. Ruokavalio on mennyt uusiksi.

Ja yhtään "menetettyä" kiloa en suosiolla ota takaisin...

Hyssyttely ja asioiden piilottelu maton alle ei oikeasti ketään auta. Pitää katsoa totuus silmiin. Jos totuus tuntuu ilkeältä, on ongelma jota kannattaisi kokeilla korjata. Missään vaiheessa en ole sanonut etteikö saisi kysyä, tai että kysymys olisi tyhmä. Päinvastoin vastasin kysymykseen. Kannatta ottaa se silmä käteen ja koittaa ymmärtää lukemaansa. Pysyn edelleen siinä kannassani että jos mun kirjoitukset ärsyttää, johtuu se siitä että on tosiasioita mitä ei ole vielä itselleen tunnustanut. Laihduttamisen pahin vihollinen on itsensä huijaaminen. Sitä voi jatkaa loputtomiin, mutta silloin on turha haaveilla lopullisesta muutoksesta. Ongelmaa ei voi korjata ennenkuin sen tunnustaa ja hyväksyy.

En millään tavalla huijaa itteeni.Ne ajat on ohi ja mennyttä.Ei varmaan 160 kiloiseksi liho jos ei jollain tavalla itseään huijaa.Erittäin suuren työn olen itteni kanssa tehnyt mm.vuosien terapia takana..
Olen täysin tietoinen siitä,että leikkaus ei ole mikään ihmelääke,ettei itse tarvitsisi tehdä mitään.En mene leikkaukseen kevyin perustein.Se on iso muutos ja siihen täytyy sitoutua täysillä ja ymmärtää realiteetit.
Siksi haluan kysyä kaikki mikä mieleen tulee,että oikeasti olen valmis kaikkeen mitä pieni maha tuo tullessaan.Lähinnä kysymykselläni hain sitä,että mikä on fysiologisesti mahdollista.Etten haaveile turhia..
Kimby puhuu asiaa eikä tekstissäsi mitään suuria salaisuuksia paljastunut.Tyylisi on vaan tosi hyökkäävä ja alentava.Vaikka olet niin mahtava itse niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä,että muut täällä olisivat itseään huijaavia onnettomia itsesäälissä vellovia ruikuttajia,kuten annoit ymmärtää..

Vaikka koirat haukkuu, niin karavaani kulkee.

Niin totta eräpena

Fysiologisesti on mahdollista että kuka tahansa kuolee aliravitsemukseen, ja näin on tietääkseni myöskin tapahtunut lihavuusleikkauksen läpikäyneelle. Kun vikaa ei ole fyysisesti vaan pääkopassa, mikään ei takaa että vatsalaukun leikkaus sitä vikaa korjaa. Syömishäiriön eri muodot ovat todellisuudessa hyvin samanlaisia vaikka toinen laihduttaa itsensä hengiltä ja toinen syö itsensä hengiltä. Monilla on syömishäiriö heittänyt ahmimisesta anoreksiaan yhdessä yössä.

Minä olen puhunut vain itsestäni mitä ruikuttamiseen tulee, ota silmä käteen. En ole antanut ymmärtää mitään vaan kirjoitan mitä tarkoitan. Aina voi yhtä tekstiä tulkita viidellä eri tavalla mutta en ole ketään syyttänyt tai herjannut. Minä kirjoitan tahallani suoraan. Ne jotka elävät pumpulissa uskoen että vaikka BMI on 50 niin pääkopassa on kaikki hyvin (on itsensä huijaamista kuvitella että voi hankkiutua sairaalloisen lihavaksi ilman jonkinasteista syömishäiriötä), eivät herää pumpulista muuten kuin potkimalla. Minä tarjoan sen potkun. Itse saa sitten päättää herääkö siihen vai ei.

Kiitos kehuista mahtavuudesta!

Se, että on käynyt päälääkärin juttusilla, ei tee ketään päälääkäriksi.
Ei kannata puhua asioita niin vankkana totena. Se totuus voi ollakkin vain puhujan omien korvien välissä, hänen ja vain hänen totuutensa, ei muitten.
Ei tuo sinun haaveesi ole mahdoton. Itse olen repinyt ressiä kiloistani ennen leikkausta aivan tarpeeksi. Olen huomannut, että kun nyt leikkkauksen . jälkeen olen iloinnut joka pudonneesta kilosta, se on suuri helpotus korvien väliin.
Kyllä se paino putoaa, kun muistat syödä, ja juoda vähän, ja useasti. Ei kannata tekemällä tehdä asioista liian vaikeaa. Itse pelkäsin olevani se ensimmäinen joka ei laihdu leikkauksen jälkeen.
Mutta niin vain on painoa pudonnut, ja alaspäin menee kokoajan.
Minä ajattelen,että kun ne kilot ei ole vuodessa kahdessa tullut, niin ei niitten tarvi vuodessa lähtiäkkään. Kun vain suunta on alaspäin.
Jos ennen elämän nautintoja oli syönti, nyt syön, ja nautin,kun paino putoaa.
En anna ruuan enää olla se ykkösasia. Elämässä on paljon muutakin.

Katka- mä painoin matkani alussa 157kg. Leikkaukseen mennessä 125,6kg. Leikkaava lääkäri arvioi, että leikkauksen avulla laihdun 80 kiloiseksi. Eli kantsii pudottaa vielä painoa ennen leikkausta, mikäli haluat 80kg.

Laihtuminen on todellakin itsestä kiinni. Jos olisin pystynyt laihduttamaan ennen leikkausta itsekseni enemmän, en olisi leikkaukseen mennytkään.

Älkää nyt hyvät ihmiset haukkuko täällä toisianne - samassa veneessä ollaan kaikki! Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, sillä kukin puhuu omasta kokemuksestaan käsin. Itse en ainakaan kokenut, että Kimby olisi kirjoittanut mitään sellaista, josta olisi kenekään syytä loukkaantua. Päinvastoin täyttä asiaa, joka osui ja upposi! Itsepetos on tuttua (enkä ole siitä päässyt) ja tiedostan pohjimmaisen syyn lihavuuteeni löytyvän oman pääni sisältä.

Elävässä elämässä niihin ärsyttäviin kaikentietäviin törmää, ei täällä. Sellaiset muutaman kilon tiputtaneet satunnaissyöpöt luulevat tietävänsä kaiken ja osaavat syyllistää meitä OIKEASTI LIHAVIA neuvoillaan. On eri asia tiputtaa 10 kiloa kuin 50 kiloa, väitän! Toisaalta ei pudotettu kilomäärä tai laihtumisnopeus saisi olla itsetarkoitus vaan se terveempi elämä, parempi psyykkinen ja fyysinen kunto ja tasapaino itsensä ja elämän kanssa. Se pahin vihollinen, mutta myös ystävä näkyy peiliin katsomalla. Näin ajattelen.

Kiitoksia kaikille vastanneille!
Tässä matkan varrella tulee läpi käytyä jos jonkin näköistä myllerrystä..
Halusin saada aikaan keskustelua asiasta ja näin kävi.Hyvä niin.
Myönnän olevani yliherkkä tässä asiassa,kun niiiin paljon on saanu painostaan kärsiä ja sitä hävetä.Tämän asian ymmärtää vain ne oikeasti lihavat..Sosiaalinen paine on hirveä varsinkin asiakaspalvelualalla,missä on koko aan arvostelevien katseiden alla.
Joo mutta onnea matkaan kaikille ja ei muistella pahalla

Mulla pudonnut nyt (3 kk leikkauksesta) n. 15 kg. Eli BMI 45 -> 40. Kaiken kaikkiaan BMI 53 -> 40.
Jos saan pysyvästi painon haarukkaan 105-110 kg, olen erittäin tyytyväinen. Eli BMI 30, tai alle.

Upea pudotus sulla!
Mä olisin onneni kukkuloilla jos pääsisin alle sadan,eli vaikka 99kg.Se olis sellanen maaginen raja.Varmaan kymmenen vuotta sitten painanu alle sadan..

Jos tarkoitat minua, niin kiitos.
Virtaa on muuten tullut huomattavasti lisää. Se on ehkä suurin ero. Tänäänkin puuhailin ulkona melkein huomaamatta neljä-viisi tuntia. Ennen olisin vain pysytellyt vaakatasossa. Mitä nyt jääkaapilla ja WC:ssä olisin käynyt.

Mä oon painanut aikoinani 145kg siitä sitten itse tiputellut elämäntapamuutoksilla 112,8kg jolloin sain lähetteen sairaalaan, sen jälkeen pidin painoni siinä hetken ja viime syksyllä gastron ajalla kun tähystys tehtiin syyskuussa painoin 108,8kg kun kuulin että minut leikataan aloitin taisteluni läskiä vastaan ja 15.11.2010 painoni oli 91.4kg eli leikkaus päivän aamulla. Nyt puolivuotta leikkauksen jälkeen kiloja on lähtenyt 44 lisää ja olen normaali painoinen eli kyllä pystyy jos haluaa tämä vaatii suurta sisua ja tahtoa vaan voi tässä onnistuakkin. Viime ti 17.5.2011 sanoi ravintoterapeutti minulle että harva saavuttaa normaalipainon edes leikatuista ja vielä harvempi sen saavuttaa puolessa vuodessa. Saman sitten toisti gastrokirurgi pe aamulla... Saan kuulemma olla syystäkin ylpeä itsestäni. Takaisin lihoamisesta sanottiin että jos rupean juomaan voita ja suklaata voin painoni saada takaisin vaan kun pidän normaalista terveestä ruokavaliosta kiinni niin korkeintaan 10-15kg voi tulla.... Näin siis minulla... Työtä tämä on joka päivä ja kovaa työtä eniten pelkään kuitenkin sitä että jos syön normaali ihmisen tavoin lihoan... Pääkoppa ei siis ole vieläkään omaksunut tätä uutta kehoani...

Hienosti on sinulla paino pudonnut. Onko iho pysynyt mukana? Kysyn siksi, koska minulla pudotus tulee olemaan (jos kaikki menee hyvin) samaa kilomäärää.