Anon taival (leik. 24.9.2013 KYS; <30v)

Hei!

Olen pari viikkoa lukenut tätä teidän palstaa ja täytyy sanoa että on ollut suunnaton apu tiedonnälkään.

Ajattelin tässä kuitenkin esittäytyä ja esittää kysymyksiä liittyen lihavuusleikkaukseen.

Tämä laihdutustarina on jatkunut lapsuudesta saakka, enkä muista aikaa jolloin en lihava olisi ollut. Kupletin juoni on tuttu; laihdutusyrityksiä on monia, takaisinlihomisia korkoineen aina useampia.Parhaimmillani olen laihduttanu yli 20 kiloa, mutta nekin tulivat sitten vuodessa/kahdessa takaisin (miten kroppa oikein pystyy sellaiseen...). Tarinan viimeisin käänne tapahtui noin kuukausi sitten kun minulla oli elämäni ensimmäinen työterveyslääkärin vastaanotto ja mitä näitä ongelmia sitten saatiin kaivettua; kohonnut verenpaine, verensokeri ja tottakai sairaalloinen ylipaino (paino tuolloin 132, pituus 174, BMI siis reippaasti yli 40:n). Lääkäri ehdotti KYSsin ravitsemusterapeuttia ja tartuin tähän mahdollisuuteen. Eli tämä on alkutilanteeni. Olen niin innoissani ravitsemusterapautista, että olen saanut jo ennen mitään tietoa tapaamisajasta laihdutettua painoni 128:n.

Perimmäinen syy miksi olen nyt niin motivoitunut, on se että ENTÄS JOS nyt saisin itseni harkittavaksi laihdutusleikkaukseen? Onko kokemuksia, että kuinka tämä alkuvaiheen polku kannattaa suorittaa KYSsillä, että voisivat minua harkita? Olisiko minun pitänyt heti saada lähete sisätaudeille vai voinko ravitsemusterapeutin kautta saada asiaani vietyä eteenpäin? Olen siinä tilanteessa, että tämä on miunun viimeinen oljenkorsi selvitä elämästäni jotenkuten normaalisti. Sukurasitteet on aivan valtavat kaikkien lihavuuteen liittyvien tautien osalta. Äitini on käynyt laihdutusleikkauksessa kun muu ei onnistunut, mutta ylipaino on kerennyt jo polvet kuluttaa ja hänelläkin on ikää vasta 45. Kuinka lääkärit oikein suhtautuvat tällaiseen todella ennalta ehkäisevään leikkaukseen? Tällä hetkellä tunnen itseni suhteellisen terveeksi, mutta pitääkö sitä sitten olla jo oikeasti näyttöä että on jo Diabetes/nivelrikko tms ennenkuin suostuvat "kalliin" operaation tekemään?

Tämän verran kysymyksiä nyt alkuun, olisin todella kiitollinen jos joku osaa hieman avittaa. Varsinkin jos täällä on KYSsin käytännöistä tietäviä niin olisin erittäin kiinnostunut kaikesta!

T:Ano

Ja yksi oleellinen asia unohtui mainita, eli tavoitteena on joskus se perhe muodostaa, ja mielellään mahdollisimman aikaiseen että "jaksan". Haluaisin kuitenkin ensin itse olla niin terve että jaksaisin taakkani kantaa, onko kokemuksia kuinka lääkärit suhtautuvat synnyttämättömiin laihdutusleikkauksen haikailijoihin?

Moi Ano!

Mulla on sukurasitteena verenpainetauti, aikuisiän diabetes ja molemmat vanhemmat kuolleet sydäninfarktiin. Nämä siis edessä jos en saa itseäni hoikemmaksi. Olen tiellä leikkaukseen ja nopeuttivat meikäläisen matkaa siitä syystä että haluaisin vielä lapsia vaikka olenkin sinua paljon vanhempi. Uskoisin, että sinullakin on hyvät mahdollisuudet jos nuo mainitsemasi faktat esiin tuot. Yleensä kai edellyttävät näyttöä laihdutusyrityksistä. Mulla niitä takana lukuisia ja aina on kilot korkojen kera takaisin tulleet, ihan kuten sullakin.

Ota siis rohkeasti puheeksi ja jos eka ammattilainen ei ota tosissaan niin etsi toinen joka ottaa.

Aloittelija

Moi ja tervetuloa,

En itse tiedä tosta julkisesta puolesta mitään koska itse olin yksityisellä. Mutta raskautta olisi hyvä välttää se 2 vuotta. Olen itse 20 vuotias ja omat lapset on ollu aina haaveissa ihan pienestä tytöstä asti olet kuitenkin 24 vuotta että sinulla on hyvä aikaa vielä hankkia perhe eikä sinulla tule ikä vastaan raskautumisessa:) hedelmällisyyshän nousee huimasti heti leikkauksen jälkeen eli ehkäisy on todella tärkeää mutta eihän se mikään tuhoon tuomittu ole jos tulee raskaaksi ennen 2 vuotta vaan silloin pitää vaan käydä enemmän tarkkailussa että kaikki on ok

Paljon tsemppiä!!

Tervetuloa tänne juttelemaan. Mulla on myös isot sukurasitteet taustalla ja pääsin leikkaukseen ennen kuin itselleni puhkesi mitään liitännäissairauksia. Ja ainakin se minut leikannut kirurgi puhuu kovasti sen puolesta, että leikkauksia pitäisikin tehdä paljon enemmän ennalta ehkäisevästi, eikä vasta sitten kun bmi on jo liiankin suuri ja liitännäissairauksia on iso liuta. Eli hyvässä vaiheessa olet tälle tielle hakeutumassa, muistat vain joka paikassa pitää puolesi aina

Kiitoksia hyvistä kommenteista! Sellainen mutu-tuntuma hieman on, että KYSsille on nihkeää tuo pääseminen, mutta jos ei koita ei voi voittaa. En ole vielä niin hyvillä liksoilla että voisin mennä yksityiselle leikkaukseen, joten toivotaan parasta, pelätään pahinta.

Iän puolesta asia olisi hyvä hoitaa nyt, eikä sitten joskus kaiken muun lisääntymisen välissä. Katsotaan mitä ravitsemusterapeutti sanoo.

Kannattaa listata tuo laihdutus- eli JoJoilu-historia, sillä se on varmasti se tärkein syy siihen, että leikkaus on ainoa todellinen ratkaisu painonhallintaasi. Samoin tuo äitisi historia ja suvun diabetes-, verenpaine- ym. verisuonitautihistoria, uniapneat ja kaikki lihavuuden riesat.
Ne on kuitenkin ne faktat, jotka punnitaan, kun leikkaustarvetta arvioidaan.
Esim. tuossa hyvä yhteenveto lihavuusleikkauksesta:
http://www.eiransairaala.fi/sivu.php?k=9324

Kävimpä tässä diabeteshoitajalla ja esitin haluni päästä laihdutusleikkaukseen. Olin toki häpsälläni ettei ensimmäisenä tullut jyrkkää ei:tä, mutta... tuli jokseenkin outo olo sitten kun "pääsin vuodattamaan" lihavuushistoriani. Pääsimme lopputulokseen että olen lihava äitini takia. - no, olkootkin niin, niin miksi pitäisi antaa historian vaikuttaa tulevaisuuteen. Fiksuja ajatuksia tämä hoitaja kyllä herätti, että JOS joskus saan omia muksuja, niin ei kyllä missään tapauksessa pidä mennä toistamaan omien vanhempien virheitä (juotiin aitoa lehmänmaitoa, syötiin paljon, ei koskaan mitään salaattia tarjolla, pakastimet täynnä jätskiä ja kahvileipää mitä pentuja kävi syömässä salaa jne). eli, näissäkin asioissa oma esimerkki on pidettävä kunnossa.

Toivotaan että tammikuun ekalla ravitsemusterapeutti-sessiolla voisin ajaa leikkausasiaa hieman eteenpäin. Tällä hetkellä olen lahdutellut noin 8 kiloa motivaationa se että näyttäisin olevan motivoitunut asiaa arvioiville ihmisille. Sitten jos saankin jyrkän EI:n jossain vaiheessa niin voipi olla että motivaatio laihduttaa häviää kauas pois ja masennus iskee päälle kovempana kuin koskaan.

Talvipäivää tänne, jatkampa tarinankerrontaa tänne kun kerran aloitinkin.

Nyt on käyty ravitsemusterapeutilla. Hänellekin melkein kättelyssä esittelin että mitenkä olisi se laihdutusleikkaus ja yhtä nopeaan tuli vastaus ettei hän näe asialle mitään estettä, MUTTA ensin on kokeiltava tämä pussikeittokuuri. Kokeillaan sitten, olinkin jo siihen henkisesti valmistautunut. Sovittiin "terapeutin" kanssa että lääkäri katsoo tilanteen sitten toukokuun puolella, eli "pahimmillaan" tätä pussikeittolinjaa pidetään sitten 4 kk.... "siistii". Mutta nyt tehdään tämä sillä asenteella että jos ei pussikeittokuuri auta niin sitten ei auta mennä kun lasaretin pöydälle.

Loppujen lopuksi noin puolen tunnin tapaamisesta käteen jäi toistakymmentä näytepussia ja ensimmäisen laihdutuskontrollin sopiminen. Jonkinlaisella apinan raivolla haluan tämän suorittaa, mutta varmistin toki, että ENTÄS JOS laihdutan RT:n mainitseman 30 kiloa toukokuuhun mennessä (X_x) niin leikataanko sitten. Kuulemma leikkaus ei välttämättä peruunnu koska tiedetään laihdutushistoria, eli mitään ei välttämättä menetä jos ihan rehellisesti koittaa näilläkin vielä laihduttaa.

Vaan sanon minä että nyt ei enää millään hienosäätölekalla koiteta, vaan samointein ydinaseisiin tartuttiin.

ainiin, PS. tälle terveysalan ammattilaiselle ei tarvinna kyllä pitkää vuodatusta suorittaa kuten diabeteshoitajalle. Pitää varmaan diabeteshoitajan käynnit lopetella kun eihän näiden ohjeet ruokailun ja laihduttamisen osalta mene mitenkään yksiin (paitsi tasainen ruokailurytmi)

Hei

Minut leikattiin KYS:ssa marraskuussa 2010. Itselläni tie ensimmäisestä lähetteestä leikkaukseen kesti vuoden, ensimmäisestä rav. terapiakäynnistä noin 9 kk. Itselläni kyllä oli sen verran jo tuota laihdutuskokemusta takana, että homma lähti rullaamaan heti kohti leikkausta. Itse leikkaukseen olen erittäin tyytyväinen, paino putoaa hitaasti, mutta varmasti. Myös toipuminen oli erittäin nopeaa, eikä mitään ongelmia tullut. Jos haluat tietoa KYS:n käytännöistä, niin autan mielelläni. Olen huomannut palstaa seuraillessani, että sairaaloilla on hieman erilaisia toimintamalleja leikkausten suhteen.

Olisin todella kiinnostunut kaikista asioista mitkä vaan liittyy leikkaukseen ja huomasin et oot täältä päin:)konetta en osaa kunnolla käyttää ja en edes tiedä kirjotanko "oikeeseen"kohtaan ja menneekö viesti perille kelle oli tarkotus..siis kunnon torspo oon:)mulla tuli eka kutsu kysille 31.1.11 eli kuun lopulla ja meen sillon lääkärille/ravintoterapeutille.vaihtasin mielelläni kuulumisia kanssasi!oon 37v 3lapsen äiti kuopiosta.

Huomenet!

Olen itsekin vähän väärällä "palstalla", ellen jopa kokonaan väärällä portaalilla, koska olen niin alussa tässä mahdollisessa leikkausmatkassani. Useimmilla on tosiaan takana jo tämä terveydenalan ammattilaisen ohjaama ene-kuuri merkkinä "kaikesta mahdollisesta" mitä laihdutuksen eteen on koittanut tehdä. Itse en vielä ole tätä kokeillut, joten ymmärrän miksi tämä pitää ensin käydä läpi ennenkuin sitten viimeisenä ratkaisuna otetaan pinsetit ja niitit käyttöön.

Vaan itsekin juttuja lukeneena olen tullut siihen päätökseen että KYS:n osalta leikkausmatka on hieman tahmainen alussa, toisaalta ihan hyvä että ei liian helppoa tehdä tästäkään. Toisaalta itsekin olen tyyppiä "kaikki heti mulle nyt", joten nieltävää tässä on, muutakin kuin suklaa- ja mansikkapirtelöitä.

Itselläni matka leikkaukseen alkoi syksyllä 2009 lääkärin lähetteellä KYS:n kliinisen ravitsemuksen yksikköön, jossa kävin ensimmäisen kerran keväällä 2010. Ensimmäisellä käynnillä tarkastettiin labrakokeet, oli tapaaminen lääkärin ja rt:n kanssa. Itselläni tosiaan oli jo niin paljon erilaisia laihdutuskokemuksia takana, joten matka kohti leikkausta alkoi saman tien. Kevään mittaan kävin läpi leikkausta edeltävät tutkimukset (spirometria, maksan ultraääni, gastroskopia), joiden jälkeen, koska tutkimuksista ei mitään estettä löytynyt, siirryin leikkausjonoon loppukeväästä. Leikkausajan sain syksyllä, leikkausta edeltävästi oli kuukauden kestävä ene -kuuri, leikkaus siis oli marraskuussa 2010.

Vuoden kestävä odotus tuntui joskus pitkältä, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se oli tarpeellinen. Kuitenkin kyseessä on niin suuri muutos elämässä, että asiaa kuitenkin piti paljon mielessään käsitellä. Kun leikkausajan sai käsiinsä, tuli tunne, että "nytkö se jo tapahtuu!!!"

Itse leikkauksesta toivuin nopeasti, kipulääkitystäen juurikaan enää kotiin päästyäni tarvinnut. Uutta syömistä opetellaan vieläkin, entisiin ruokailutottumuksiin kun ei enää (onnreksi) pysty palaamaan. Painoa on lähtenyt yhteensä 20 kiloa, puolet ennen ja puolet jälkeen leikkauksen. Leikkaukseen menemistä en ole katunut, toivon, että painon putoaminen kohdallani jatkuu ja joskus vaikka pääsisin ihannepainoonikin.

Omalla kohdallani en kokenut mitään "tahmomista" KYS:n puolelta. Minusta kaikki sujui mallikkaasti ja aikataulussa. Sain todella hyvää hoitoa ja erinomaista kohtelua kaikilta. Asian kanssa on turha kiirehtiä, koska kuitenkin on tärkeää, että "pääkoppa" pysyy muutoksessa mukana.

Fiksu kirjoitus Mariella, jokaisen pääkoppa tarttee sen vuoden ennenkuin leikkurin ovet avautuvat muuten jotain jää epäselväksi ja tulee myöhemmin hankaluuksia ja onhan sitten loppuelämä aikaa nauttia "laihana" olosta mannegiini vartalossa jossa nahkat roikkuu

Jebulista, toinen päivä ENEä med Nutrilett. Erikoista että enemmistö immeisistä moittii noita pussisapuskoita, mutta ihan syötäviähän nuo on. Tuntuu jopa hieman turvottavalle kun syöpi tuollasen patukan (mjoo, tässä syön ensin tämän aloituspakkauksen, sitten siirryn kokonaan pusseille ja noin 600 kcal:n ravinnolle).

Joten, tämähän on ihan siedettävää vielä

Dodiin, Nutrilett:n Quick Start on syöty ja paino on tippunut 2,8 kiloa viidessä päivässä. Nyt alkaa sitten se "Oikea" pussikeittokuuri eli vielä noin 200 kcal vähemmän tulloo energiaa päivässä. Tuon aloituskuurin loppumisen kunniaksi myös KYS lähestyi minua ja ilmoitti että huhtikuussa näytteidenottoaika ja toukokuun alussa päästään lekuria kahtomaan. Motivaatio kasvoi ihan huimana kun konkretiaa näki kädessään . Perjantain merkkipaalu oli myös 10 kilon kokonaispainonpudotus syksyltä jolloin aloittelin taas kevyemmän elämän. Elämä on oikeilla raiteilla!

Hienoa, että asia edistyy!
Ja onneksi olkoon kympistä!

Huisaa! ! !
Onnea uuden elämän käänteistä ja pudotetuista kiloista

Onnittelut hienosta saavutuksesta!

tulipa mieleeni, että yleensä onko KYSsillä jonkinlainen VLCD-ryhmä tms missä porukka laihduttelee kimpassa. Ei se ravitsemusterapeutti minulle sellasesta mitään kommentoinut, mutta olishan se toisaalta motivoivaa nähdä muitakin ns samassa tilanteessa. Voiko tämän "kuurin" vetää yleensä itekseen läpi?. Luulisi olevan tehokkaampaa iskeä meikäkin johonkin isompaan porukkaan jossa samoilla puheilla saa RT asiansa esitettyä useammalle ihmiselle. Noh, katellaan kahden viikon päästä että mitä tuleman pitää.

Ensimmäine viikko VLCD:llä on nyt takana ja painoa tippui 5 vrk:n Quick Startilla ja 2 vrk:n 600 kcal ruokavaliolla 3,8 kiloa. Vauhti on olluna kyllä ihan hurjaa. Saatamme nähdä uuden kymmenluvun tämän viikon puolella jopa \o/. Vaan sanon minä että Vittu jos onnistun laihduttamaan sen verran että leikkaus peruuntuu ja sitten perinteisesti lihon korkoineen taas ne takasin parin vuoden sisällä. Korvien välinen tyhjiö saattaa poksahtaa siinä välissä

Ei ne sitä leikkausta peru, vaikka laihtuisit "liikaa", koska kyllähän lekurit meidän historian tietävät, eli painonhallinta ei onnistu sinulta ilman tätä leikkausta

Onnea Ano hienosta alusta!

Mulla 10 viikon sairaala-ENE eli tuollainen ryhmämuotoinen dieetti takana viime syksynä. Pudotusta ENEn aikana ja 1,5 kk sen jälkeen yhteensä 31 kg eli hienosti on mennyt. Aloituspainoa tosin oli 175 kg ja ikää 38 v. BMi aluksi 60, nyt 48. Sinun ikäisenä olin sinun lukemissasi, joten hyvä että olet lähtenyt laittamaan asiaa järjestykseen jo parikymppisenä jolloin terveitä vuosia on paljon enemmän jäljellä.

Eilen sain käynnistettyä oman leikkausprosessini ja Meilahden lääkärin mukaan päätös tehdään tämänhetkisen painon mukaan. Eli jos olisin vaikka repäissyt 50 kg enellä pois, tai sinä vaikka 30 kg, niin voi olla, ainakin täällä Helsingissä, että katsotaan muidenkin keinojen riittävän. Sitten jos alkaa taas lihomaan niin voi olla että leikkaus katsotaan tarpeelliseksi. Kuitenkin laihdutetun tuloksen säilyttäminen katsotaan motivaation osoitukseksi. Tämä on silleen vähän kaksipiippuinen juttu meille ansioituneille laihduttajille kuten minä (erinomainen laihduttaja, painonhallinnasta ei tietoakaan) että jos suoriutuu näistä esivalmisteluista taas kerran erinomaisen hyvin niin katsotaan että nou hätä ja jatka samaan malliin. Sitten 10 vuoden päästä mulla painoa on 210 kg jos vanhan kaavan mukaan edetään. Nyt lääkäri sanoi että enää ei tarvitse laihtua ennen leikkausta edeltävää ENE-dieettiä mutta tuloksen pitäisi pysyä. Eli minun täytyy syödä enemmän ettei leikkaus mene sivu suun. Olen laihtunut enen jälkeenkin vajaa 1 kg viikossa.

Seuraa ENEä mahdollisimman tarkasti, se on tärkeää leikkaukseen pääsyn kannalta. Mutta sen jälkeen pitää alkaa syömään, kevyesti mutta suht normaalisti.

Tsemppiä ja onnea!

Kamro

Hei Kamro ja kiitos tiedosta! Näinhän se voi olla, että "hyvähyvä, sait sitten ihan itse laihdutettua ENEn avulla, eipä myö leikatakkaan", mikä on tietenkin kansantaloudellisesti varmaan lyhyellä tähtäimellä ihan ymmärrettävää. Vaan jotenkin taas tuntuisi ihan tajuttoman hölömölle että "tekemättä mitään ja vaan lihomalla" pääsisi sitten paremmin tuohon leikkaukseen. Eli vähän itsekkäästi sanottuna ne jotka ihan oikeasti haluaa ja yrittää niin niitä sitten kuitenkin rankaistaan....

Itellä alkaa ENEä olemaan kolmas viikko kohta kasassa ja 125,2:sta on paino tippunut jo 116,4:n. Kyllä minä osaan olla päättäväinen kun teen sen oikean asian edestä . Vaan takasinhän nämä tulee jos ei tule tapahtumaan kunnon stoppia. Näin se vaan on.

Ensi torstaina on taas ravitsemusterapeutti, olalle taputuksiahan sieltä voipi saada, mutta toivottavasti hää ny näkkee että olen ihan tosissani tämän asian kanssa!

Minä täällä ihan untuvaisena lueskelen ja tarinasi kolahti. Samalta oma historiani kuullostaa. Ei minullakaan mitään enempiä sairauksia ole, mutta eipä ole leikkauksestakaan mitään varmuutta. Samassa tahdissa menen kanssasi, eli huhtikuussa aikaisintaan mitään tietoa mistään.

Hellurei kanssaihmiset!

ENEä on kateltu nyt tarkalleen neljän viikon verran ja onhan tuota elopainoa matkan varrella hävinnyt (noin 12kg pusseilla, syksystä yhteensä 19 kg). Ravitsemusterapeutti taputteli selkään ja sovittiin että koska ongelmia ei ole, niin jatketaan samalla tavalla sitten huhtikuun ensimmäiseen päivään. Lyhentyi onneksi kuukaudella tuo ENE-kuurin pituus, eli kolmannes ENE-taipaleesta olisi nyt taivallettu.

Yksi näistä "ei vakavista ongelmista" on kuukautiskierron meno aivan sekaisin. On nimittäin kolmatta viikkoa jatkunut vuoto ja kyllähän tämä alkaa jo vähän tympimään. Toivottavasti ei tule "VAHINKOJA" tämän takia .... Käsittääkseni kun rajusti laihduttaa niin kuukautiset häviää, minä saan kaksin verroin kivaa. Siistii...

Vaan muutapa ongelmaa pusseissa ei ole, ei ole vielä tympinyt ja elämä rullaa omalla painollaan eteenpäin. Nyt pitäisi vaan malttaa huhtikuun lopun näytteidenottoon sekä toukokuun alun lääkärin ajalle.