epävarma esittäytyy ja kirjoittelee GBP-leikkauksen jälkitunnelmista

Otsikko on sikäli harhaanjohtava, että leikkaus on vasta ylihuomenna eli 26.01.2011. Jos kaikki menee suunnitellusti, niin palaan koneen äärelle loppuviikosta kertoilemaan miten menee. Kirjoittelen siitä lähinnä tämän otsikon alle jatkossa. Olen muutamia kysymyksiä jo tänne lähetellyt, mutta esittely puuttuu vielä. Olen muutama vuosi sitten eronnut kahden ihanan lapsen äiti (tyttö 14v ja poika 11v). Yhteishuoltajuus lasten isän kanssa sujuu hyvin ja muutakaan murhetta ei juuri ole. Viihdyn työssäni ja tunnen itseni itse asiassa tällä hetkellä melkoisen onnelliseksi.

Miksi siis haluan laihdutusleikkaukseen? Ulkonäön takia en pätkääkään, mutta kieltämättä 115 kg elopainolla olo on aika kömpelö. Joitakin asioita en voi sen takia tehdä, mm. ratsastaa issikallani (tosin tytölle sen pääasiassa ostinkin, mutta olen kyllä itsekin "hevoshullu" ja vaihteeksi olisi mukava tehdä hevosen kanssa muutakin kun hoitaa ja juoksuttaa.)

Sitten minulla on tapaturman seurauksena nilkan kantava osa murtunut ja siinä on paha nivelrikko, joka tietysti oireilee enemmän tällä painolla. ortopedi olisi sen jo jäykistänyt, mutta halusin ensin kokeilla painonpudotuksen vaikutuksen. Tai oikeastaan sen jo tiedänkin, olenhan teidän monen tavoin tiputtanut monta kertaa kymmeniä kiloja elämäni aikana. Ja aina korkojen kera takaisin...Vuosi sitten laihdutin ravitsemusterapeutin ohjauksessa ENE-dieetillä, mutta kuinkas kävikään kun tapaamisesta oli kulunut aikaa---yllätys yllätys paino oli taas noussut takaisin. Vaikka oli päättänyt että se on viimeinen kerta kun laihdutan. Nyt olen tunnustanut itselleni sen että olen kyllä hyvä laihduttaja, mutta minulle on mahdotonta pysyä tavoitteessani. Ja jojoiluhan se on kaikkein epäterveellisintä. Hän sitten kysyi, miten paljon ylipaino minua häiritsee, olisiko leikkaus sopiva vaihtoehto. En ollut miettinytkään sellaista, mutta silloin olisin ollut viivana valmis siihen! Vuosi tulee kulumaan ennen leikkausta (voi itku!), ja se on hyvä asia. Kyseessä on niin suuri asia, täydellinen elämäntapojen muutos että sitä pitää olla aikaa harkita. Niinpä niin, mitä harkitsemista siinä nyt olisi - haluan pysyvästi hoikaksi...


Mutta kuten ehkä olette huomanneet, niin leikkausajan lähetessä ja tiedon lisääntyessä (lähinnä niiden komplikaatioiden ja muiden seurannaisvaikutusten takia) olen tullut yhä epävarmemmaksi asian suhteen. Se vuosi on todella hyvä pitää, jotta sitten ainakin tuntee harkinneensa tarkkaan päätöstään. Jos vaikka kaikki ei sujukaan kuin tanssi... Mutta täytyy sanoa että viime viikkoina olen tullut varmemmaksi siitä että haluan siihen leikkaukseen mennä. Olen valmis ottamaan myös jotain negatiivista jotta olo olisi kevyempi, terveys paranisi sekä yhtenä tärkeänä osana kivut kävellessä vähenisivät.

Pieni epävarmuus on ilmassa lähinnä sen takia että minulla todettiin viime torstaina tulehduspesäke hampaiden juuressa (ei ole oireillut mitenkään) ja siihen laitettiin väliaikainen paikka (aloitettiin juurihoito) perjantaina. Soitin kirurgille ja kysyin estääkö se leikkauksen. Hän sanoi että on ehkä varminta aloittaa antibioottikuuri, mutta jos ei nouse kuumetta tai tule muita infektion oireita, niin leikkaus voidaan tehdä. Huomenna olen sitten menossa aamupäivällä KYS:iin, siellä otetaan labrat ja keuhkokuva, sitten osastolle. Toivottavasti tulehdusarvot eivät ole nousussa...Liekö jännitystä, mutta tänään iltapäivästä alkaen on ollut sellainen olo että meinaakohan flunssakin iskeä... No, toivottavasti kuitenkaan ei.

Eli sellainen alkutarina. Tästä on hyvä jatkaa ---- uuteen elämään! Kunhan vaan vanhat hyvät asiat eivät muutu...
Sitten vaan pakkaamaan! Olen valmis lähtöön.

Älä ole enää epävarma vaan mene varmana kohti elämäsi seikkailua. Mut leikattiin viikko sitten. Toipuminen on sujunut hyvin, vaikka välillä panikoin onnistuuko syöminen tai ylipäätään mikään enään... Nyt opettelen syömään. Se on haastavaa, mutta osaltaan antoisaa....

Sä oot nuori vielä, puolivälissä, ehdit elämässäsi vielä vaikka mitä, sittenkin kun lapset on jo omillaan.

Tää on ainakin mun elämän paras päätös, terveempi loppuelämä Itseni ja läheisteni tähden tehty, satsaus elämän laatuun, lihavuusoheistautien ehkäisemiseksi.

Tervetuloa ja kaikkea hyvää!

Heips epävarma

Todella tuttua luettavaa "Sitten minulla on tapaturman seurauksena nilkan kantava osa murtunut ja siinä on paha nivelrikko, joka tietysti oireilee enemmän tällä painolla. ortopedi olisi sen jo jäykistänyt, mutta halusin ensin kokeilla painonpudotuksen vaikutuksen."
Mulla prikulleen sama juttu ja nyt toivonkin todella paljon että painon reilu putoaminen autta jalkani toimintaan.
Onea sinulle matkaan ja tulehan sitten taas kertomaan kokemuksiasi kunhan kotiudut

Tsemppiä sulle KYSin reissuun!
Siellä on hyvä palvelu ja henkilökunta, ainakin mulle jäi hyvät muistot marraskuun lopun leikkokeikasta.

Onnea matkaan.

Onnea matkaan!

Onnea matkaan!

No niin, kotiin tänään!!! Ihmettelen suuresti näitä pikatoipujia, jotka ovat kotiutuneet jopa seuraavana päivänä leikkauksen jälkeen. Itse olin tiistaista maanantaihin ja alkuun todella kipeä (sain kyllä vahvoja kipulääkkeitä) ja vesikään ei mennyt aluksi läpi, yökkyytti niin että luulin sisuskaluni tulevan ylös kurkustani, saumojen pitävyydestä siinä tilanteessa olin "hiukan" huolissani...
Itse leikkaus, nukutus ja heräämövaihe sujuivat hyvin, mukavat muistot jäi. Mutta kun perjantaiaamuna oli vielä kamala olo ja suoli ei ottanut vastaan mitään, niin kävin kyllä mielessäni kaikki mahdolliset komplikaatiomahdollisuudet ja mietin koko homman mielekkyyttä - että vielä vapaaehtoisesti, pakko kun ei ollut...No, ilmeisesti leikkausalueella oli turvotusta tai muuta ohimenevää ahtautta, illalla pystyin jo ottamaan lasillisen luumunektaria lusikallisen kerrallaan. Pyysin myös pahoinvointilääkkeen ehkäisyksi, jotta saisin ainakin tärkeimmät lääkkeeni otettua.
Lauantaina sitten lähti pikkuhiljaa sujumaan, vielä piti tiputtaa suoneen nestettä osan ja sunnuntainakin litran. Mutta muuten nestemäinen ravinto alkoi mennä eteenpäin ja pystyin ottamaan sen ruokalisikallisen yhä useammin. Ilmaa vain piti röyhtäillä jatkuvasti pikkumasullisen kerrallaan, niin se ei päässyt eteenpäin aiheuttamaan vaivoja. Sunnuntai-iltana sain ensimmäisen kerran sosemaista ja sosekeitto menikin hyvin, mutta katselin epäluuloisesti tarjottimella olevaa tuoreporkkanakuppia. Lopulta sekoitin siitä ruokalisikallisen appelssiinikiisseliin ja varovasti pistelin sen menemään. Vaikka joinkin reilusti vähitellen myöhemmin sen jälkeen, niin luulen että se ei oikein mennyt niin sujuvasti eteenpäin, tuli paineen tunnetta rinnan alle. Sen jälkeen on vähän siltä tuntunut myöhemminkin, mutta alempana vatsalla tai dumping-oireita ei ole tullut vielä. Ja kyllä neste ja sellaiset menee eteenpäin, mutta pitää olla varovaisempi jonkin aikaa.
Ja eneilijät - kävin apteekissa ostamassa proteiini-energia juomaa, vaikka ajattelin silloin että ei enää ikinä niitä jauheita/ravinnejuomia....Nyt nimittäin on päätoimisesti huolehdittava siitä että riittävä neste-, ravintoaine- ja kaloripitoisuus täyttyisi päivittäin. Ja vaikka sairaalassa oli ihan koko hereilläoloajan lasi tai lusikka kädessä, niin oli täysi työ saada vaadittu määrä täyttymään. Saati sitten kun kotona tekee muutakin, ettei unohdu tämä sairasloman päätehtävä - tervehtyminen mahdollisimman optimaalisesti. Ainakin niiltä osin mihin itse voi vaikuttaa.
Taisi muuten asiasta toiseen olla täpärällä tämä minun leikkausajankohtani hammajuuritulehduksen lisäksi sen suhteen, että kirurgi sairastui torstaina (eli seuraavana päivänä leikkauksen jälkeen) miltei 40 asteen kuumeeseen! Pikaista paranemista hänelle. Lähtöpäivänä oli ihan hyvä kun lääkäri näytti konkreettisesti, että näin ahtaasta aukosta se ruoka menee ja piti pikkurilliä pystyssä - auttaa olemaan varovainen...
Nyt ollaan kuitenkin jo paremmalla puolella ja valoisalla mielellä. Toistaiseksi komplikaatioitta!!!
Muuten kiitos tuesta ja kommenteista, monet niistä olivat mielessäni huonoina hetkinä ja auttoivat uskomaan hyvän tulevan aikanaan!

Onnea uuden opetteluun.

onnea kotiin paluun johdosta

Mäkin palasin eilen kotiin leikkauksesta (Joensuusta)- pääsin paljon helpommalla kuin sinä, itsekin sitä ihan ihmettelin voiko olla tottakaan? Toipumista sinne

Onnea pikkumasusta ja hyviä toipumisia.

Pikaista toipumista!!

Onnittelut onnistuneesta operaatiosta niin Epävarmalle kuin Ruustiinallekin, kyllä on varmaan ihanaa päästä kotiin!

Toipumisaikaa miettiessä kannattaa muistaa myös oma ikä, on ihan eri asia jos on kaksikymppinen tai nelikymppinen tai vielä vanhempi . Nuoret toipuvat yleensä paljon nopeammin kun tämmöiset vanhemmat tädit .

Vaikka kaikki ei mennytkään ihan toivotusti on hyvä kuulla teidän kokemuksianne. Meille leikkaukseen menossa oleville on hyvä tietää näistä mahdollisista komplikaatioistakin.
Toipumista sinne

Onnea uusille pinille masuille Epävarma ja Ruustiina oli mukava tutustua epävarma kanssasi kysillä.toivon teille molemmille pikaista toipumista

Kiitos onnitteluista ja kannustuksesta! Kotona muutama päivä on nyt takana ja hyvin on sujunut. Pystyn jo ottamaan desin verran kerrallaan, joskin täytyy välillä röyhtäillä ettei tule vaivaa... Mutta kyllä huomaa, että juominen on pidettävä mielessä koko ajan ja silti meinaa jäädä alle suositusten. Monenlaisia syömisiä olen jo kokeillut, välillä vähän tuntuu ettei tule oltua liian rohkea niissä. Mutta kyllä tässä oppii kehoaan kuuntelemaan.
Niitä maku mieltymysmuutoksista ainakin jotain muutoksia on tullut, esim. kahvia olen ollut kova juomaan, mutta nyt se maistuu pahalta kun olen maistanut. Tee kyllä maistuu. Ehkä keholla on syynsä sen välttämiseen, pitää noudattaa sen tahtoa ainakin toistaiseksi. Toinen ruoka oli sairaalassa kotiinlähtöpäivänä tarjottu kalakeitto soseutettuna, kannen avattuani oli pakko sulkea se jo kättelyssä, haju suorastaan yökötti.
Huomenna kokeilen mitä sanoo savustettu kypsä kirjolohi pelkästään, kalaa kun luulisi kuitenkin olevan hyvä syödä. Sosemainen tai pehmeä ruoka pitää olla neljä viikkoa, mutta suu on hyvä soseuttaja, kun pureskelee huolellisesti. Samalla varmaan sylkeä sekoittuu ruokamassaan, niin se helpottaa mahalaukun sulatustyötä. Leikkeleitä ja tonnikalaa (öljyssä) olen myös syönyt proteiinin saannin turvaamiseksi, apteekin valmisteet alkavat pikkuhiljaa olla työläs saada alas. Rahka lisättynä hillolla tai jopa pienellä määrällä pelkkää sokeria maistuu hyvältä. Hiilihapollisia juomia en uskalla edes kokeilla, kun nytkin ilmaa saa olla koko ajan röyhtäilemässä. Jos se ei pääse ulos yläkautta, niin sen kyllä tuntee ikävänä paineen tunteena.
Yksi pelkoni osoittautui myös turhaksi, ajattelin jos tulee ripulia jatkossa jatkuvasti. Päinvastoin on käynyt, kovalla meinaa olla. Kysyin lääkäriltä voiko ottaa minkäänlaista ulostuslääkettä suun kautta, niin kaikki tipat on kuulemma jatkossa kiellettyjä. Kuituvalmisteidenkin kanssa on oltava tarkkana, esim. Agiolax saattaa turvota jo mahalaukussa liikaa. Eli runsas juominen, luumut liotettuna vesilasissa ja juotuna aamulla liemineen tyhjään mahaan ja muut luonnon keinot ovat turvallisimmat. Väliaikaisesti voi käyttää Mikrolaxia tai Metalax-peräpuikkoa ja niihin jouduin leikkauksen jälkeen turvautumaankin. No, parempi näin päin ja ehkä se siitä vielä tasoittuu ajan kuluessa.
Ompeleet kävin tänään poistattamassa (8 päivää leikkauksen jälkeen) ja haavat ovat siistit. Ylihuomenna pääsee taas saunaan...
Olin kaupungilla sekä asioilla yhteenä 6 tuntia ja auton ratissa siitä pari tuntia. Täytyy myöntää, että sitten oli kyllä paikallaan jo levätä, mutta ihan hyvin onnistui. Nostaahan ei saa kahta kiloa enempää, joten shoppailuintoa piti rajoittaa. Tosin voihan sitä sitten useamman kerran käydä ja pyytää apua auton tyhjentämisessä...Meidän pikku chihuahua painaa 2,5 kg, joten se on hyvä mitta. Se ei kyllä oikein ymmärrä miksi ei saakaan nyt pötkötellä mahan päällä kun luen tai nukun. Ja kun se ei oikein innostu talvilenkkeilystä, niin pitää sitten jatkaa sitä yksin kun tarpeet on tehty. Muutama ihana aurinkoinen päivä on ollutkin kävellä ja happea haukata! Suoli kuulemma toipuu paremmin ja kaasu jolla on leikkauksen yhteydessä tehty tilaa vatsaonteloon poistuu nopeammin kun liikkuu.
Muuten olen ottanut rennosti ja lukenut, katsellut löhötuolista käsin boxille nauhoitettuja ohjelmia - ja syönyt. Nälkä kun ei ole yhtään ollut, mutta kyllä syömiset hyvältä maistuu kuukauden eneilyn jälkeen!
Aloitin joulun jälkeen ja aamulla kun kävin vaa`assa, niin 12 kg on lähtenyt reilussa kuukaudessa. Ihan hyvä alku.
Kirjoittelen tässä siksi aika tuttujakin asioita kaikille leikatuille, että jos joku miettii millaista se toipuminen (yksi esimerkki monista) on tällaisen leikkauksen jälkeen konkreettisesti, niin voi vaikka tästäkin lueskella. Jospa se auttaa päätöksen tekemisessä, itsehän olin niinkuin nimimerkistä näkee niin välillä hyvinkin epävarma menenkö tähän ollenkaan. Mutta ainakin nyt vaikuttaa hyvältä ja olen tyytyväinen. Yritän kirjoittaa tähän samaan ketjuun pitkänkin aikavälin kokemukset, kunhan niitä tulee. Tulihan tuota tekstiä taas...

Hyvältähän tuo kuulostaa. Saa nähdä miten meidän pikkuinen ihmettelee kun nukkuu päiväunet kämmenellä, on tosin isotyttö, 3,1 kg. Voimia toipumiseen.

Jännä miten erilaisia painorajotuksia meillä on, mulla kun on nostoraja 6kg Mut hyvin samanlaiset fiilikset on täälläkin olleet leikkauksen jälkeen

Kiva lukea kirjoituksia jotka on niin samanlaisia mitä itse miettii tällä hetkellä, kiitos siitä ja hyvää toipilasaikaa

Kuulostaa samanlaiselta kuin minullakin (ti 1.2. oli GBP) tuo sinun toipumisesi, vaikkakin ihan alusta asti minulle kyllä ruoka maistui ihan hyvin jo sairaalassa. Tuo ilman kertyminen välillä ärsyttää, kun ei tule ulos mistään päästä ja vähän niinkuin tulppa olisi juoman ja syömisen tiellä hetken aikaa. Vatsa toimii jotenkuten, jos toimimiseksi voi sanoa sen, että jäniksenpapana silloin tällöin tulee ulos...

Mieliteoista en oikein osaa sanoa mitään vielä. Aiemmin olin makean perään, mutta nyt suolainen tuntuu tällä hetkellä paremmalta. Katsotaan, mitä ajan kanssa tapahtuu. Juuri äsken sain idean, että kaakao voisi olla aika mukava päivän piristys, mutta katsotaan, kun saan kupin eteeni, että tökkiikö vaiko ei.

Pienelle happihyppelylle ajattelin lähteä minäkin kohta, jos vaikka tuon ilman saisi tuolta suolistosta pihalle sillä keinolla. Mukavaa toipumista meille ja odottelua leikkaukseen menijöille!

Noista ulostuslääkkeistä sen verran että olen käyttänyt päivittäin Laxoperonia opiattien aiheuttamaan suolen hidastuneeseen toimintaan eikä ole haitannut mitenkään leikkauksesta 1v3kk eikä kyllä lääkäritkään varoittaneet niistä kun lähdin sairaalasta mutta jokaisen siitähuolimatta pitää toimia oman lääkärinsä ohjeen mukaan.

Niin, erilaisia sääntöjä tuntuvat antavan eripuolilla maata. Ja tietysti jotkut voivat olla yksilöllisiä, ehkä opiaattien aiheuttama hidastuneisuus korvautuu sitten Laxoberonin lisäämällä peristaltiikalla (käytännössä suolen seinämien supistelulla). Ja ehkä tässä vaiheessa saumat eivät ainakaan vielä kestä sitä. Mutta papanoita minullakin tulee, nyt ei vaan enää ole vaivaa siitä niinkuin aluksi, kun sisällä oli vielä ennen leikkausta jääneet moskat ja päiviä oli kulunut jo useita...
Onnea teille hiljattain leikatuille ja kertokaa miten on mennyt. Rullukkka, ymmärsinkö oikein että painosi on jo 68 kg?!! Hirmuinen pudotus, jos niin on. Miten olet jaksanut ja onko verikokeita vielä kontrolloitu?
Dunbar, oletko toipunut jo leikkauksesta fyysisesti, kun kolmisen viikkoa on kulunut? Jaksatko yhtä paljon kuin ennen?
Zaidak, voinnin mukaan ulkoilu ja kävely tekee tosiaan hyvää, mutta minä kävelin vielä telineen avulla kolmantena päivänä leikkauksesta. Mene aluksi vain lähimaastossa, että pääset tarvittaessa huilaamaan. Itse jouduin opettelemaan uuden "röyhtäilytekniikan", ennen se tuli itsestään. Nyt pitää aina parin lusikallisen jälkeen pitää taukoa, oikaista ja rentouttaa ylävatsa mielellään pystyasennossa. Joskus vähän kevyesti taputella rinnan päältä. Toivottavasti tämän operaation tarve vähenee ajan mittaan, mutta nyt se todella helpottaa kipuja onnistuessaan. Ja taas ajattelen niitä saumoja, ilma pullistelee varmaan niitä jos ei pääse pois. Tänään minun ei ole enää tarvinnut vatsakivun takia ottaa kipulääkettä, nilkan takia otin ennen päivälenkille lähtöä.
Ruustinna, miten on sinun kipujesi laita?
Kirjolohi maistui hyvältä ja äsken rouskuttelin juustonäkkileivän. Hieman olen varovasti kokeillut makeaakin ja ilokseni huomasin että se pieni määrä riittääkin nyt, ennen piti syödä niin paljon kuin sitä oli saatavilla...
Pitää vain varoa ette ala suosimaan sitä muun syömisen kustannuksella, kun olen siihen taipuvainen. Aiemmin kun ruokamäärä oli suurempi sai silti tarvitsemansa ravintoaineet muun joukossa, mutta nyt sen pienen määrän mitä voi päivässä syödä on sisällettävä kaikki.

Epävarma onneksi olkoon - sinullakin mennyt kaikki mukavasti
Minulla on nyt 8. päivä leikkauksesta (vatsalaukun ohitus) ja otin Panadol fortea sairaalassa ja yhtenä päivänä kotona, mutta koska minulla ei ole kipuja olen jättänyt ne pois.

Minulla on mennyt mukavasti. Riittävään ruokailuun ja juomiseen pitää kiinnittää erityistä huomiota, kun ruokahalua ei sillä tavalla ole kuin enää. Tänään lääkärissä painoni oli 108 - olen niin onnellinen. Olen painanut n. 5 vuotta viimeksi näin "vähän".

En tiedä syökö muut lasten purkkiruokia, mutta ne ovat sopineet ainakin minulle - vfaihtoehtoja on sekä suolaisia että makeita. Juon myös nutridrink- juomia koska niissä on muistaakseni yli 20g proteiinia/2dl.