Kysymys, jos toinenkin....

Kysymyksiä pulpahtelee mieleen ja jos joku osaa vastata niin kiittelen jo etukäteen.

Aika moni on maininnut siitä, että mieliteot on muuttuneet leikkauksen jälkeen. Se on tietysti hirmuisen hyvä. Jäin kuitenkin miettimään että onko ns. makuaisti muuttunut? (Oletan että ei kun makuaisti on nenässä ja suussa, mutta silti jäin asiaa miettimään )

Kun kävitte ultrassa niin kerrottiinko teille siellä löydöksistä tarkemmin, vai vasta lääkärillä?

Kun olette tavanneet kirurgin niin onko ollut itsestään selvää mikä leikkausmuoto valitaan vai oletteko itse voineet siihen vaikuttaa?

Mikä on ollut yllättävin muutos, ongelma tai asia josta et tiennyt ennen leikkausta?

Aloittelija

Yhteen kysymyksistä osaan minäkin vastata. Osallistuin tutkimukseen joten minulle arvottiin leikkaustapa joka oli ohitus.

Makuaisti: en usko että makuaisti, mutta mieltymykset kylläkin. Esim. moni asia joka ennen maistui hyvältä ( Pepsi Max, punaviini) ei nykyään juuri maistu. Samoin suolainen maistuu suolaisemmalta, erityisesti alussa.

Terveystalossa tehtiin vain GBP-leikkauksia joka on Sleeveä tehokkaampi ja mulla taipumusta siihen diabetekseen, siksikin olisin tämän muodon valinnut jos valinta olisi pitänyt tehdä itse. Mua ei ultrattu.

Yllättävin asia: Se kuinka paljon/usein ihmiset syö, kiinnittää nykyään huomiotani. Ei voi uskoa kuinka itse on pystynyt ainakin samaan. Vasta nyt huomaa muiden syömisestä mikä omassa syömisessä ja annoskoossa aiemmin on ollut pahasti pielessä.

Vastauksia;

1. ei muutosta makuaistissa
2. ultran tuloksia lääkäri vähän kommentoi tehdessä, mulle kävi niin että vastaukset eivät kai koskaan menneet perille (Taysiin) ja siitä ei sen koommin puhuttu
3. leikkausmuoto oli selvillä koska Tays ei tee muita kuin ohituksia
4. yllättävin muutos on mun mielestä ollut se että suhde ruokaan muuttuu tosi paljon, se ei enää ole tärkein asia vaan kulkee siinä mukana, ja se että elämässä on muutakin kuin syöminen = lohtusyöminen kun ei enää onnistu :D (tein sitä joka asiaan, niin hyvään kuin huonoon)

Makuaisti ei minusta ole muuttunut. Kaikki maistuu ihan samalta kuin ennenkin, siihen syömiseen vaan tulee aina stoppi kun ei tee enempää mieli.

Ultran tulokset kuulin vasta lääkäriltä, tosin se lääkäri oli mulla samana päivänä, joten ei siinä kovin kauaa tarvinut odotella.

Mun kohdalla kirurgilla oli itsestäänselvää, että mulle tehdään GBP, ei muusta vaihtoehdosta ollut edes puhetta. Ja tätä olin itsekin uumoillut silti, koska suvussa meillä on paljon kakkostyypin diabetesta.

Mä voisin myös sanoa yllättäväksi tuon mitä Lyltsy sanoi....sitä välillä jää katsomaan, kun joku syö ruokaa ja ihmettelemään, että miten joku ihminen voi syödä niin paljon kerralla. Ja samalla kuitenkin tiedostaa, että itse söi aiemmin ihan samalla tavalla ja usein jopa paljon enemmänkin. Mutta kun ne pienet annokset on niin luontevia, että se tuntuu vain ihan käsittämättömältä se toisten syömä ruokamäärä. Sitä tunnetta on vaikea edes selittää kenellekään, mutta varmaan moni leikattu tämän tunteen tunnistaa.

Makuaisti yhä sama, mieltymykset muuttuvat. Suolainen ja hapan maistuvat paremmilta nykyään. Makea ei niinkään maistu enää. Aiemmin asia toisin päin. Maitorahka nyt hyvää, sekaan ripaus jugurttia ja omenaa paloina. Aiemmin en olisi kuvitellutkaan syöväni maitorahkaa sinällään. Nyt sekin menee.

Minäkin kävin yksityisellä leikkauksessa. Leikkaustapa valikoitui suoraan tästä syystä. Ohitukseen olisin päätynyt yleiselläkin puolellla, jos olisin päätynyt jonottamaan. Aiemmista tutkimuksista sain vastaukset suoraan lääkäreiltä.

Ruokapöydässä katselen lapsieni syömisiä. Pienin muksuistani syö saman kuin minä... Hyvin tullaan toimeen molemmat. Suurempaa ruokamäärää ei kyllä tunnu kaipaavan, mikä mielestäni on ihme.

Makuaisti eikä mieltymykset ole muuttuneet minnekkään ja varmaan ainakin sairaalassa kirurki sanoo ennen leikkausta mikä leikkaus olisi tulossa mutta sehän varmistuu kun ovat katsoneet miltä mahassa näyttää vaikka olisi GBP aijottu tehdä niin se voi vaihtua Sleeveen tai huonoimmassa tapauksessa eivät tee mitään vaan vetävät tähystimet pois ja sulkevat haavat kun ei ole voitu tehdä mitään kun maksa liian iso tai niinpaljon rasvaa ettei ole tilaa millekkään näin sanoi mun leikannut kirurki esm: KYSissä muutama tapaus vuodessa että ei ole tehty mitään vaan haavat suljettu, siksi ENRdietti on ainakin painavalle leikattavalle tosi tärkeä toteuttaa oikein.

Minäkin tulen kyselemään. Osaisiko joku turkulainen vastata?

Perjantaina, 17.12 siis tuo pelottava kirurgin vastaanotto ja kovasti toivon tuota eteenpäin pääsyä. (sivuhuomautus: miten niin pessimisti, edelleen vain toivon)
Millä aikataululla tuon jälkeen mennään?
Millaisia odotusaikoja Turussa on?
Millaisia nuo Turussa leikkaavat lääkärit/muu henkilökunta ovat?
Mikäli eteenpäin mennään, niin kuinka äkkiä olette ENEilyn aloittaneet tuon kirurgin tapaamisen jälkeen?

Jännittää niin ettei meinaa vaatteisa pysyä.

Hei 2FatToFly!

Kerroin täällä juuri äskettäin omasta käynnistäni kirurgin vastaanotolla 10.12., joten mun tuoreet kokemukset asiasta voit lukea Bullan matkasta kohti GBP-leikkausta .

Kiitos Bulla, oli mukava lukaista sun matkastasi. Selvensihän se monia kysymyksiä.

Mietityttää vain tuo jonotusaika tai siis kirusgin tapaamisen ja leikkaukseen pääsyn välinen aika. Onko siellä tosiaan noin pitkät jonot? Jostain syystä olen ollut jossain kummallisessa harhaluulossa, että kirurgin ja leikkaamisen välissä olisi ajallisesti odottamista vain pari kuukautta.

Moikka! Kyllä siellä tän kirurgi Ovaskan mukaan on jonoa, mulle sanoi, että pahimmassa tapauksessa menee leikkaus alkusyksyyn. Jos nyt aattelee, että tämä vuosi on melkein jo lusittu ja odottelen nyt siihen tähystykseen ja ultraan pääsyä, mihin menee hyvinkin 3-4 kk jos ei vaikka pidempäänkin, niin sitten ollaan jo maalis-huhtikuussa ja äkkiäkös se tulee se toukokuu - joka voisi olla EHKÄ se leikkausajankohta, mutta jos ei ole, se menee väkisinkin syksyyn, koska ainakaan kesä-ja heinäkuussa näitä leikkauksia ei tehdä, joten se on sitten elo-syyskuuta kun seuraavan kerran on mahdollisuus päästä leikkuuseen.

Kyllä nää muutkin Turun seudun leikautut ovat joutuneet odottamaan suunnilleen yhtä pitkään, täällä hommat eivät etene läheskään samassa tahdissa kuin esim. pääkaupunkiseudulla. Elättelen toiveita peruutuspaikasta, mutta siihenkin pääsy edellyttää varmaan sitä, että nuo tutkimukset on jo tehty.

Jyväskylässä kävin viimekeväänä lääkärillä ja silloin kerrottiin että noin vuoden päästä leikataan KYS,ssä. Nyt yrittävät saada leikkaukset Lahteen. Mahdollisesti olen viimeisiä Keski-suomalaisia jotka leikataan Kuopiossa.

Yllättävintä minulle on ollut leikkauksen jälkeen huomata, että mielihaluja on edelleen ja nälkää tunnen vieläkin eikä kohdallani laihdutus (yllättävän suuret annoskoot edelleen) loppunut mihinkään, helpottui vain hieman.

Melko hyvinhän tuo on tippunut. olisin onnellinen jos sais tuon ympärysmittani senverran pieneksi että sais magneetissa kuvattua selän ja lonkat. Mahdollisesti pääsis leikkaukseen tai eläkkeelle, nyt työtön työnhakija jo 6.tta vuotta.

Kiitos kaikille vastauksista.
Jo leikkauksen läpikäyneiden kokemukset ovat mulle tällä hetkellä tosi tärkeitä.

Aloittelija

Hauska, että Lyltsy mainitsi tuon Pepsi Maxin. Itse olin ennen lähes riippuvainen siitä, se oli suurinta herkkua eneilynkin aikaan.
2vk leikkauksesta päätin kokeilla hiilihapollisia ja avasin tuon herkkuni. Mikä pettymys! Se oli ihan kammottavan makuista!
Sama kohtalo oli parilla muullakin limulla, miten ihmeessä niitä on ennen muka voinut juoda? Onneksi Battery (toinen paheeni) maistui edelleen namilta...
Herkkuja tekee edelleen mieli ja nälkää tunnen samalla tavalla kun ennenkin, eli leikkaus ei niitä poistanut, nyt vaan liian paljon syödessä (annoskoon väärin arvioinnissa) siitä saa kärsiä. Pahoinvoinnista viisastuneena syön nykyään desin mitasta lusikoiden

Leikkaustavasta en koskaan neuvotellut kenenkään kanssa. Olen diabeetikko, niin minulle valittiin gastric bypass.

Yllättävin ongelma oli leikkauksen jälkeiset kivut. Kuvittelin kai mielessäni, että ne on ihan helppoja kun itselläni on korkea kipukynnys. Leikkauksen jälkeisenä päivänä olisi tehnyt mieli lyödä kirurgia kun hän tuli painelemaan vatsaa ja kehotti olemaan jalkeilla 8 tuntia. Pyörrytti, oli kuumetta, oksetti, jalat ei kantaneet ja tuntui kun suolia olisi revitty pihalle vatsasta, ole nyt siinä sitten jalkeilla kun parin minuutin istuminenkin oli vaikeaa
Mutta onneksi muutamassa päivässä elämä voitti ja nyt on melkein pakko sitoa itsensä patteriin ettei tulisi liikuttua liian rankasti. Energiaa vaan pursuaa ja pursuaa! Se oli todella positiivinen yllätys; pessimistisestä laiskasta ihmisestä tuli positiivinen energinen ihminen. Tuntuu, että elämällä on sittenkin annettavaa minullekin!