Anon taival (leik. 24.9.2013 KYS; <30v)

Mitä kuuluu Kuopion naisille?   

tälle kuopion naiselle kuuluu hyvää, mä oonkin oikein kuopion viher alueelta

ihana oli viime lauantaina nähdä porukkaa Rossosta ja ei edes syöty pasta carbonaraa xD

ollut vaan niin hektistä kun alkoi työharjoittelu. huomenna olis mentävä uudestaan letkun nielentään, hyi yök!!!!!!!!!!!!!! ja maanantaina sit olis kys:lle lekurille mno.

onnistuukos meille leikatuille toi letkunnielentä. Kuvittelin ettei onnistus. Musta se on yks maailman KAMALIMMISTA  

Eija-Stiina, kyllä tähystys onnistuu myös leikatulle. Mun kaveri, jonka masu on 3 vuotta vanha, kävi tähystyksessä sen takia,kun painon pudotus loppui. Löytyi mahahaava sieltä pikkumasusta. Hoito siihen ja paino alkoi laskea.   

Toivottavasti ei koskaan tarvis men enään.   

Onnea Pellukalle pikku masusta =))

ei se et piti se letkuniellä, mut samalla hetkellä oli mieletön migreeni =( onneksi kiviniemi sanoi et tekee nopeesti sen ja niin tekikin. vatsasta ei löytynyt mitään. nyt tuli sit kutsu 21.3 tietokonekuviin. kirurgi laitto siihen lähetteen ku kävin maanantaina siellä. saas nähä mitä sieltä löytyy sit.

mulla on ihan selkeesti päässä vikaa ku vatsasta ei löydy mitään. pitää vaan olla syömätä tiettyjä ruoka-aineita.

niin ja 3kk kontrolli meni hyvin, proteiinia vaan lisää joka päivälle. en kyl ymmärrä miten saan enää enempää syötyä, mut pakko kai se on. kirjoitti myös toiset kalkki tabletit, ei tartte sitä sitruunan makuista enää syödä   

sinusta Nanne ei ole kuulunut hetkeen mitään, miten sulla menee??? entä muilla??

MissOrange esittäytyy

Ajattelin kirjoittaa tähän yhteyteen esittelyn, koska täällä näyttää olevan eniten Kuopiolaisia ja osin tuttujakin tyyppejä. Olin mukana Rosson tapaamisessa 1.3.14.

Minulle on juuri tehty vatsalaukun ohitusleikkaus 25.3.2014 KYSillä. Eli nyt on aikaa istua vaikka koneen äärellä. Leikkaus oli pitkä ja vaativa, mutta onneksi se saatiin tehtyä. Minulle on tehty v.-96 ruokatorven kiristysmansetti juuri tuosta tähän leikkaukseen tarvittavasta vatsalaukun yläosasta. Mahdollisuudet sen purkamiseen ja tämän laihdutusleikkauksen onnistumiseen olivat 50/50. Paikalla oli kolme taitavaa kirurgia, joten kiitos heidän osaamiselleen. Valitettavasti leikkauksessa jouduttiin käyttämään niin paljon kaasua, että sain aivan kauhean kivuliaan olotilan. Haavakivut eivät ole mitään verrattuna tähän palleahermopinteestä johtuvaan niska-hartia-selkä-solisluu-rintakehäKIPUUN!! Ja kaasun haihtumista pitää vaan odotella, sille ei voi tehdä mitään eikä kipulääkkeetkään juuri auta.

Ja sitten sitä historiaa...

Tässä toistuu vaan niin monen muunkin tarina... Lapsesta lähtien olen ollut lihava ja koulukiusattu. Meidän koko suku äidin puolelta on lihavaa porukkaa, mutta testien mukaan en kanna kolmesta testatusta sukurasitegeenistä mitään. Jojoilu on tuttu ilmiö lukemattomia kertoja elämäni aikana. Eli kyllä täälläkin tiedetään, miten pitää elää ja syödä terveellisesti ja osaan laihduttaa, mutta kun se ruoka on vaan maistunut niin saamarin hyvälle. Toiset ovat juoppoja viinanhimoisia ja minä olen ollut syöppö ruokaholisti. En ole ollut koskaan makeaan sortuvaa tyyppiä, vaan oikea herkkuruoka ja suolaiset palat ovat maistuneet. Sain ihanan ja kauan odotetun ihmeelisen lapsen v. 2011 . Erittäin vaikean synnytyksen jälkeen, mihin meinasin oikeasti kuolla kun menetin niin paljon verta repeytymien myötä, sairastuin vielä synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Oli kova pala joutua aloittamaan masennuslääkitys reiluksi vuodeksi. Lääkityksen myötä sitten lihoin kaikkien aikojen pahimpiin kilomääriin. Heti kun sain lopettaa lääkityksen, aloin hieman laihtua. Ennen leikkausta olin kerennyt laihtua ENE mukaan lukien n. 18 kg. Olen muutenkin hoikimmasta päästä leikattuja potilaita, mutta minulla on niin monta lihavuuden tuomaa sairautta, että niiden perusteella päädin leikkaukseen.

Olin haaveillut leikkausesta jo vuosia sitten, mutta lapsitoive siirsi sitä. Sitten synnytyksen jälkeen alkoi tulla kauheita kipu/hengitysvaikeuskohtauksia. Kolmesti piti ambulanssi kutsua paikalle. Kipujen syyksi paljastui juuri tuo ruokatorven ympärillä ollut mansetti. Se oli liikkunut ilmeisesti synnytyksessä pois paikaltaan liian ylös ja näin ollen mahalaukku pääsi työntymään rintaonteloon painaen jotain hermoa niin pahasti, että hengitys salpaantui. Niinpä sitten olin alunperin menossa vain tähän mansetin korjausleikkaukseen, kun kirurgi kysyi, että haluaisinko ryhtyäkin sen sijaan tähän laihdutusleikkaukseen, koska tämä korjaisi myös sen ruokatorvivaivan. Silloin elettiin aikaa  9/2013. Siitä lähti rattaat nopeutetusti pyörimään ja nyt on jo leikkaus suoritettu.

Haluaisin päästä laihtumisen myötä saman intohimon pariin kuin viimeksi vuonna 2001. Silloin suorastaan urheilin työkseni. Kyse ei ollut enää kuntoilusta. Treenasin ajaakseni polkupyörällä Joensuusta Mikkeliin. Se oli hullun hommaa. Toisaalta nautin siitä, vaikka tiesin ettei niin voi jatkuvasti elää. Toteutin polkupyöräreissun yksinäni ja ajoin kuin ajoinkin tuon 207 km:n matkan tasan 12 tunnissa.
Nytkin haaveissa on ryhtyä kuntoilemaan, ei ehkä sentään urheilemaan, sillä paikat (nivelet) eivät tule sitä kestämään. Eikä ole aikaakaan niin paljon käyttää pelkkään liikuntaan. Mutta sen verran pitää haastaa itseään, että haluaa nähdä, kuinka hyvään kuntoon sitä tämän repsahduksen jälkeen oikeen pääseekään terveellä järjellä.

Nyt on sitten tämä syömisen uudelleen opettelun vaihe menossa. Pallo on hukassa ei niinkään määrien suhteen vaan sen, että minkälaista ruokaa sitä alas pistäisi, että olisi monipuolista, terveellistä ja eritoten proteiinipitoista?

Kiva olla täällä teidän joukossanne ja lukea monien muiden kertomuksia ja kamppailuja asioiden kanssa. Palataan taas...  

MissOrange - kiva kun laittelit kuulumisiasi..mietinkin jo että mitä sinulle kuuluu?!    

Opetella uusi tapa syödä, onkin oma juttunsa..mutta sen oppii - oppii varmasti, ajan kanssa.   

Oikein hyviä vointeja siulle ja sutjakkaa kesää!  

rolli - hyvin täällä voidaan.  
..tuon kilpparin kanssa vaan ongelmaa, sekin tästä koht puoliin varmasti helpottaa kun lääkitystä ruukattiin.
Pientä jumia ollut ilmassa, koska ruoka alkoi maistumaan liikatoiminnan vuoksi "liian" hyväiselle!  
..nyt paino laskenut -300g..

Oli kuitenkin rolli hyvä että masusta ei mitää ongelmaa löytynyt, nyt vain katsot mitkä ruoka aineet eivat sinulle sovi ja niitä välttelet.

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!!! 

Kiva kuulla taas Nannen kuulumisia!   Jo  ehdin minäkin kaivata.
Kohtahan sinulla onkin "neuvolapaino" ihan lähellä, tuon tickerin mukaan! Mutta tärkeintä tietysti, että kovan talvesi koettelemukset kääntyisivät helpotukseksi ja hymyksi, hiljallensa.

No sitäpä juuri! Vanha sanonta kuuluu: alle satakiloiset punnitaan neuvolavaa'alla.

teretulemast MissOrange =))

meillä on nyt jokin hiisin vatsatauti epidemia. pari viikkoa sitten oltiin ja tällä viikolla taas. tällä kertaa minä olen säästynyt sitlä, mut ärsyttää kuolis viikonlopuksi suunnitelmia ja ukki olis ottamas muksut yökylään ni en tiiä onnistuuko se. Tänään oltiin pojan kans lähössä jo hoitoon ja töihin niin oksensi sit. väitti kovasti et johtui eilisistä chilisipseistä. kaksi päivää oli jo ihan terveenä poika. ihan jos pikkusen ärsyttää tämä koko ajan kipeänä oleminen. anteeksi avautuminen =)

itselläni hiipii tooooooosi hitaasti paino alaspäin, hieman vauhdikkaamminkin voisi mennä.

Tervehdys Nanne, samat on kuule tunnelmat täälläkin (paitsi kipeänä en onneksi ole ollut). Kaikki ruoka maistuu kuten ennenkin ja herkutkin...määrät kyllä on pienempiä ja ehkä ei mielihalut ihan niin kovia. Mutta mistään ei huonoja oloja ole tullut. Nyt tosin viime päivinä olen jonkinlaista heikotusta tuntenut kun olen makeaa syönyt, jospa se nyt alkaisi..leikkustahan meillä on jo yli 4kk.
Pienenemistä kumminkin on havaitavissa, vaikka paino pysyy aika samoissa, tai ainakin lasku on tosi hidasta. Mulla nyt yhteensä lähtenyt hiukkasta vaille 20kg josta leikkuun jälkeen 10. Mutta vaatekoko pienentynyt niin, että entinen 50/52 on nyt 46/48, jopa jotain 44 vatteitakin mahtuu. Eli vaatekaappi uudistettu alusvaatteita myöden.
Nyt on viikon päästä lähtö kahden viikon matkalle USA:han, toukokuussa sitten aloitan vakituisen päivätyön. Uskon, että herkuttelu silloin on vähäisempää ja ruokailu säännöllisempää, jospa sitten alkais taas tulostakin näkyä. Olen kyllä aika tyytyväinen tähänkin tulokseen, jos nyt jostain syystä tähän tyssäisi. Mutta toivossa on hyvä elää...
Mukavaa kevään jatkoa. Täälläpä ei nyt tulekaan yhtä usein vierailtua kuin silloin kun oltiin vielä odotustilassa  Mutta kiva aina kuulla vähän kuulumisia kun ollaan samaan aikaan leikeltyjä

Hiljaa hyvää tulee kuten sanotaan.
Tiedän kyllä itseni kaikki heti nyt nopiaan.
Hyvin teillä on lähtenyt painoa ja kaikkihan on pois on sitten lähtenyt hitaasti tai nopeeta. Jos hitaasti lähtemällä pysyis noi roikotkin hieman aisoissa( toiveajattelua).

Hyvää päivää kaikille, pitkästä aikaa

Ensimmäisenä, paino huitelee tällä hetkellä noin 85 kilossa. Yksi juhlaviikonloppu laski painoa kaksi kiloa, mutta taisi olla alkoholin väärinkäytöstä johtuvaa kuivumista, kun vahinko otettiin seuraavan viikon aikana heti takaisin. Onneksi sentäs rasva/lihas-suhde muuttui "tavallisemmaksi" siinä samalla.

Mutta, kaikenkaikkiaan reilu puoli vuotta leikkauksesta, ja painoa lähtenyt noin 23 kiloa. Kaikenkaikkiaan painoa on tippunut vuodessa ja 4 kk noin 57 kiloa. Se on aika hyvin se. Sairaalloisesta ylipainosta lievään ylipainoon, voitte kuvitella että elämä tuntuu tällä hetkelle aika hyvälle. Samaan aikaan väänsin myös yhden tohtorin tutkinnon sekä huolehdiin jotenkuten taaperosta, eli töitähän tässä on saanut tehdä samaan aikaan noin 110% teholla. Onneksi siis leikkauksesta ei ole tullut mitään sellaisia ongelmia, että "normaali" arki ei suijuisi oikein mainiosti. Itse asiassa enemmänhän sitä energiaa on asioita tehdä, kun maan vetovoima ei ihan niin raskaasti jalkaa hidasta.

Mutta vielä olisi noin 8.5 kilon painonpudotus edessä, että olisin saavuttanut sen ULTIMATE-goalin, eli normaalipainon 75-kiloisena. Ajatella, alle 10 kilon painonpudotus "enää". Mutta niinhän se on, ne on ne viimeiset kilot kaikkein tiukimmassa. Onneksi kuitenkaan tässä ei tarvita mitään "kuureilua" tai vastaavaa, koska nyt voi keskittyä vaan oikeaan elämäntapaan sekä nauttia tästä matkasta.

Muilla näyttää menevän suhteellisen hyvin kanssa? Palleroinen, sinullahan taitaa kanssa olla leikkaus jo ohi, vai onko jotain uutta ilmennyt? Palailehan sinäkin kertoilemaan kuulumisia.

Ja terveeks kaikille muillekin KYSsissä asioiville

Ano