Anon taival (leik. 24.9.2013 KYS; <30v)

Olen ollut itsekkin samassa tilanteessa, tosin ei ollut muksuja. Pahalta se tuntui. Ajattelin jos ei olisi tuntunut niin tuskin olisin ollut täysillä siinä suhteessa mukana.

Hieno homma  Mielelläni kuulen muiden kokemuksista ja samalla kovasti yritän järjestellä palikoita omassa päässäni tämän ison asian suhteen... Kun välillä mielessä pyörii pelonsekaisetkin mietteet, kuinka kaikki sujuu, niin leikkausta edeltävät tutkimukset ja dieetti, kun itse leikkauskin..... Saatikka sitten uusi elämä, iiiks 

Tossa tarkoitin siis lähinnä leikkaukseen liittyviä juttuja, mutta eronkin olen läpi käynyt, 12 v sitten ja vaikeeta oli! Selvitty kuitenkin ja nyt nykyisessä suhteessa eletty 10 v.

Nanne; en ole kuullutkaan tuosta paikasta =O
nyt lainasin facen sivulta ton missä myydään lastenannoksia meille:
Bella Roma/Daddy´s Dinner Matkus
Rosso
Pizza Puffa Prisma
ABC Pitkälahti (seisovapöytä lastenhinnalla)Huviretki

aika vähän vielä paikkoja toisaalta.

laitan tähän nyt nää omat päivät mitkä ei ainakaan käy mulle, on nimittäin lääkäri luennot koululla ja ne on 100% läsnäololla.
pe 10.1.2013 klo 8.15-12.00
la 11.1.2013 klo 9.15-15.00
pe 31.1.2013 klo 10.15-15.00
la 1.2.2013 9.15-14.00

tai sit noiden aikojen jälkeen

eikös meidän pitäisi mennä jonnekin lihapaikkaan syömään et saatais varmasti päivän proteiinit syötyä

Huviretkessä on ihan hyvät pihvit, Daddy's dinnerissä ainakin hamppari oli hyvä.

no niin, nyt olen tullut siihen tulokseen et ei namia mulle!!! olen kaksi kertaa syönyt namia nyt vähän enemmän ja kummallakin kertaa tuli helvatan moiset sappikivikohtaukset et auts!! tänään sattui niin paljon et itkin kivusta.

nyt otin kaveriin yhteyttä joka on pt, et voisko se tehdä mulle kiinteytysohjelman salille. mun uusi elämä alkaa ja toivon mukaan jossain vaiheessa vähemmän löysänä

Nannelle pikaisesti, Mulla tuli pariin leikkuri/tähystys haavaan semmoiset kovat "madot". Pitkulainen systeemi, mutta se katosi vähitelle, puolivuotta leikkuusta oli enää arvet ja nyt kohta 2 vuotta leikkurista niin arpiakaan ei paljoa enää näy.

mulle nanne käy hyvin se helmikuu, mieluiten silloinkin se helmikuun loppu. On noita koulujuttuja nyt niin paljon ja sit mun paras ystävä ja sielunkumppani muuttaa takaisin tänne turusta helmikuun ekana päivänä nii siinä pitää olla sit apuna.

mie alan nyt pikku hiljaa oppia syömään proteiinia ja rasvaa. tänään on jopa alkanut paleltamaan , joten toivon mukaan se tarkoittaa et rasva alkaa palamaan. vaikka nyt ollut paino pari viikkoa paikoillaan ni senttejä on lähtenyt. laitoin tänään päälle paidan joka oli viimeksi jouluna päällä ni alkaa olla tämäkin löysä. joku viisas joskus sanoikin ettei sitä puntaria kannata tuijottaa vaan ennemminkin sitä mittanauhaa =)

Hyvin sopii minullekin tapaamisen siirtäminen vaikkapa sinne helmikuun lopulle. Olenpa minäkin silloin jo ehtinyt elää dieettielämää ja kenties jo muutenkin jotain edennyt tutkimusten suhteen.

Nanne miten sie jaksat?

voi kökkö, nyt sit söin liian nopeasti   

hyvä et olet nanne saanut asioita hoidettua. ja hienoa et "osasit käyttäytyä" puhelun aikana niin hienosti, mä olisin varmaan vain raivonnut. mut vois se toinen nainen laittaa miehesi tiukoille, jos tolla tavalla menee valehtelemaan. kele noita ukkoja!!

ja ehottomasti katsotaan se tapaaminen. olisko pe ilta vai la päivä parempi? mun mies on sunnuntaisin aina töissä, ni siinä ois oikeastaan mulle käyvät päivät.

mulle teki eilen hapankorppu taas tukoksen, itse hypin paikoillani ja hakkasin rintakehää ja loppu peleissä piti isäntää pyytää hakkaamaan selkää et sais ilmaa väliin. pitää siis hapankorppu jättää pois pelistä =(

käviskö tapaamiseen 28.2 pe vai 29.2 la??? mittee mieltä ootte immeiset??? mulla on edelliset viikon työharjoittelua ja ei tietoa mitä vuoroja tulee olemaan.

ni ja missä??? kuopiossa???

KYSiin liittyen: Soittelin kliinisen ravitsemuksen puolelle et kun ei ole syyskuun jälkeen mitään kuulunut ja jonotiedustelusta kertoivat jo leikkauksen olevan maaliskuussa. Osastosihteeri katsoi koneelta ja sanoi ettei siellä ollut mitään leikkausaikaa, kuitenkin tietojen pitäisi tulla heille heti kun päätökset on tehty. Ihmettelin siinä että kun jonotiedustelussa tiesivät leikkausajan jo joulukuussa, että mitenhän se nyt kuukauden voi kestää tietojen välitön siirtyminen. Ilmeisesti paperiversiosta (?) oli sitten päätös löytynyt.

Eipä ole siis hommat liialti paremmaksi ainakaan muuttuneet KYSsillä tuon jonotiedustelun mielessä. Onneksi Palleroinen soittelit ja pidit pintasi, vaikka huono päivähän siitä sitten varmaan puhelimen toisessa päässä olijalle tuli .

Meikäläinen oli eilen 3kk tarkistuksessa KYSsillä. Oli useammalta leikkauspäivältä ihmisiä samassa ryhmätapaamisessa, ja kaiken kaikkiaan kaikki 5 ihmistä oltiin oikein tyytyväisiä että leikkaukseen oli lähdetty. Joitakin huolia oli toki vatsantoiminnan suhteen muutamilla, mutta muuten ei suurempia. Painoa oli komiasti tippunut itse kultakin, noin toistakymmentä kiloa oli itse kullakin kokonaispudotus. Joten olihan se sitten hieman "erilaista" sanoa omalla vuorollaan että kokonaispudotus on sellainen 52 kiloa (eli kilo viikkoon vuoden aikana mitä olen tätä "urakkaa" eteenpäin vienyt"). Kieltämättä tuli sellainen olo että hyvä että lähdin jo silloin odotusaikana työstämään painontiputusta. Noh, sitten tällä henk.koht. lääkäritapaamisella sainkin sitten jo vähän moitteita että aika rajusti on lähtenyt tuota painoa (!!). Täh. Tuli vähän puun takaa tuo kommentti, koska sellainen noin kilo viikossa on paino tippunut leikkauksen jälkeen, ja kai se muille ihmisille on ihan OK tahti (?). Ja kun rehellisyyden nimissä en millään kitukuurilla ole ruokailunkaan suhteen ollut, eli en kyttää hullun lailla proteiineja ja joskus saattaa jäädä ruokailu välistä. Eli normaalista poiketen se itsenä moittiminen ruokailun suhteen on vähentynyt ja nautiskelen elämästä (syön elääkseni, en elä syödäkseni jne).

Ja se on varma se, että näistä viimeisestä 14 kilosta ennen normaalipainon ylärajaa tulen taistelemaan aikalailla . Varmasti vastaava matka kuin nämä edeltävät 52 kiloa.

Vaan eteenpäin, sano mummo lumessa.

Kuten on moneen kertaan tullut todettua, ei tuo painonlasku ole ihan omissa käsissä, joskus tippuu, joskus jumittaa. Jos vitamiini yms. arvot, yleiskunto ja oma olo on hyvät, vähän erikoiselta kuulostaa nuo "torut" liian nopeasta painon tippumisesta. Miksi asettaa turhaa stressiä potilaalle, jos tämä voi hyvin ja ruokailee kuten pitää? Tsemppiä vaan jatkoon - itsekin huomaan että 30 ensimmäistä kiloa lähti melkolailla helposti, nyt alkaa rauhallisempi tahti. Leikkauksen jälkeen on painoa lähtenyt alle kilo per viikko, ja vauhti tuntuu
h i t a a l t a. Vaikka ei ole, tiedän kyllä. Nyt tähtäimessä lievä ylipaino - se häämöttää 2 kilon päässä. On häämöttänyt jo kuukauden...

Jepujee, hyvä tosiaan että patistit Ano soittamaan sinne, meinaan tänään sitten tulikin kirje (puhelun jälkeen tiedot kirjattu koneelle ja prosessi lähtenyt liikkeelle?). Eli leikkaus on 18.3. ja ilmoittautuminen klo 7.00. Hassusti vaan noissa papereissa, että verikokeissa pitäisi käydä viikon sisiällä kirjeen saatuanne, mutta kuulakärkikynällä on merkattu yläpuolelle 17.2.2014. Eli pitäisiköhän uskoa tuota kuulakärkikynää ja mennä vuotamaan verta silloin helmikuussa. Samoin kysellään papereissa sairashistoriaa ja himskatti kun en enää muista vuosia. On mulla veritulppa ollu joskus alta parikymppisenä ja kasvain leikattu noin parikymppisenä, mutta enää vuosia muista kun yli 10v aikaa.

Onpas tosi erikoinen tuo lääkärin toru, eikös noin kilo viikossa ole juuri ihanteellinen pudotustapa? Ja kun sie kuitenkin pidät liikunnalla huolta lihaskunnosta niin ei edes mitään kuihtumista tapahtumassa. Ehkä se lääkäri sit tuijottelee enemmän näitä tilastoja ja niiden pohjalta siun pudotus on keskimääräistä reippaampaa? Kuten Helmiäinen sanoi, täähän on niin yksilöllistä.
Mut hei, 14kg normipainoon?! Aivan mieletöntä, oot aika mimmi! 

ai ai ai ai jai jai!!    join lasillisen omenatäysmehua, ja jumalavita mikä vatta kipu alkoi. onneksi meni litalginilla ohi, mut itku pääsi taas ja hetken aikaa ajattelin ambulanssiakin, mut onneksi meni ohi.