Kertokaa....

Hei vaan kaikki kanssa sisaret ja veljet!
Minut leikattiin Peijaksessa 23.8.2010 nyt tuosta päivästä kiloja karissut -21. Vaatteita laitettu kiertoon kovasti.
Kertokaa miten muuttumisenne on vaikuttanut pari suhteeseenne! Tuntuu että meillä kaikki menee päin perää, ja mieheni sanojen mukaan minun itsevarmuuteni ja kaikki tähän laihtumiseen littyvä tekee hänet epävarmaksi... Olkaa niin kilttejä ja kertokaa...

Mut on leikattu toukokuussa ja painan nyt 30 kiloa vähemmän kuin vuoden alussa. Kun luin tuon tekstisi ja kysyin mieheltäni, että tuntuuko hänestä samalta, hän kommentoi että ei ainakaan tuolta. Että en ole persoonana muuttunut laihtumisen takia.

Minusta tuntuu että mieheni on mielissään muuttuneesta ulkomuodostani, mikä tuntuu minustakin mukavalta .

Minä olen ollut n. tämän kokoinen kun me ollaan tavattu 13 vuotta sitten. Silläkin voi olla merkitystä, millainen on suhde- ja lihavuushistorian suhde.

Ymmärrän kyllä, että tälläisiä mietteitä voi tulla. Erityisesti jos joku ajattelee että läskillä ei ole vaihtoehtoja ja hoikalla on. Mutta en usko että kovinkaan moni on parisuhteessa pakosta vaihtoehtojen vähyyden vuoksi, vaan siksi että rakasta sitä toista osapuolta.

Tsemppiä!

Ninnu: Minä olin nykyisen kumppanini tavatessani alle 100 kiloinen, ennen eneilyä 147 ja nyt leikkauksesta 3vk 128kg.
Hän ei ole kommentoinut muuta kuinettä rakastaa sellaisena kuin olen.

Huomaan omasta itsetunnostani pajonkin muutosta, ollaan oltu yhsessa 7 vuotta

Parisuhteeseen laihtuminen vaikuttaa varmasti hämmentävästi molempiin osapuoliin. Puhuminen on varmasti keino mikä auttaa.

Tsemppiä..

Minusta on hauskaa, että isäntä ei edes näe fyysistä muuttumistani ollenkaan. Nyt kaikkiaan 20kg lähtenyt projektin alusta laskien. Kun isännältä kysyy, onko muutoksia, niin tokaisee vain että näytän entiseltäni.

Piti sitten vähän esitellä muutosta. Vetäisin päälleni ennen viimeistä "laihdutuskuuria" pitämääni juhlamekkoa, josta silloin syyskuussa pimisi napit. Nyt 20 senttiä ylimääräistä kangasta joka puolella. Vaatekaappi mennyt uusiksi. Siinä vaiheessa isäntäkin havahtui muutokseen.

No ei se mitenkään pahoillaan ole ollut. Lienekkö hyötynyt vaimon lisääntyneestä aktiivisuudesta???

Minä/ me olimme molemmat hoikkia tavatessamme liki 20v. sitten. Suhteeseen on omat ongelmansa mahtunut ja niistä suurimmat eron partaalle 10v. sitten ajaneet ongelmat selvitettiin ja sen jälkeen on ollut elo auvoisaa. Löydettiin molemmat "itsemme" ja samalla toisemme.

Laihtuminen ei tunnu miestäni haittaavan vaikka itsekkin haluaisi laihtua 20kg eikä siinä onnistu. Minä rakastan miestäni yli kaiken juuri sellaisena kuin hän on ja hän minua olin sitten isompi tai pienempi. Sen sijaan makuukammarissa on viime aikoina viihdytty enemmän kuin yhteensä vuosiin.


Monilla avioliitto/suhde on paukkunut laihtumisen myötä, mutta en usko sen olevan yksistään laihtumisesta johtuvaa. Toisen epävarmuus/mustasukkaisuus nostaa päätänsä ja toisaalta laihtujan mielenkiinto muuttu ja samalla hän muuttuu (aikaisemmin kenties ei kiinnostanut liikunta, vaatetus yms.). Anna parisuhteellenne aikaa ja kokeile kysyä, jos saisit miehesi lähtemään esim. kirkon järjestämälle parisuhde terapeutille tms.

tässä äijänäkökulmaa kysymyseen. kirjoitit:
"minun (siis vaimon) itsevarmuuteni ja kaikki tähän laihtumiseen littyvä tekee hänet (siis miehesi) epävarmaksi...

Tämä projekti täyttää meidän elämämme täysin. Lähin kumppani voi kokea jäävänsä varjoon (?) jos hänelle ei samaan aikaan tapahdu mitään yhtä merkittävää. Joten pistäkää tapahtumaan!
Tämä ENEily ja lihavuusleikkausprojekti kokonaisuudessaan vaatii meidän lähimmiltä täyden tuen. Siksi olisi hyvä paristuhteessa asuvien keskustella tästä kumppanin kanssa riittävän syvällisesti etukäteen, jotta myös kumppani tietää mistä oikein on kysymys. Itse tietty pitää tehdä päätös, mutta toiselta pitää voida odottaa tukea ja sitoutumista alusta asti ja koko ajan. Ja toki tämä projekti vaatii meiltä päättäväisyyttä ja itsevarmuutta - ja tulosten syntyessä saamme iloita niistä. Uskoisin että jokainen poistuva kilo auttaa meitä itsevarmemmiksi!

Toki sekin on ymmärrettävää, että jos olemme koko ikämme JOJOilleet ja aina laihduttaneet - pidemmällä tähtäimellä turhaan, niin voipi olla vaikea saada kumppania tajuamaan, että tämä kerta on totta. Nyt kun TAAS laihdutetaan, niin tämä MUUTOS ON PYSYVÄÄ LAATUA.

Minä ainakin miehenä olisin vain iloinen jos vaimo onnistuu painonhallinnassa. (omalla vaimolla ei ole paino-ongelmia). Ajattelisin kaikkia niitä positiivisia puolia, joita vaimon onnistuminen painonhallinnassa voi tuoda tullessaan. Vaikea tästä on enempää kommentoida, kun ei tunne teitä, mutta sama ohje kuin kaikille nuorille pareille: kuunnelkaa, keskustelkaa, älkää jättäkö sanomatta tai kyselemättä mieltä askarruttavia asioita!
Minun kohdalla tilanne on se, että törmätessäni nykyiseen vaimooni (1994) olin vastikään trimmannut itseni kuntoon ja painoa taisi olla noin sata kiloa. Kun paino sitten on noussut (pahimmillaan yli 160), niin vaimo on huomautellut, että ei hän kyllä ihan noin paljon ollut halunnut ottaa vastaan. Mutta olen kyllä saanut kaikissa laihdutuskuvioissa aina täyden tuen. Ja nyt se suurin tuki on tietysti se, että hän hoitaa viisihenkisen pesueemme ruokatalouden täysin ja minä voin keskittyä tähän projektiin. (kolme kasvuiässä olevaa urheilijaa syö enempi kuin vanhemmat tienaa;-) Siinä suhteessa me miehet varmaan useimmiten päästään helpommalla näissä ENE- ja laihdutuskuvioissa kuin te arvon rouvat, jotka samalla huolehditte muiden ruokailuista ym. huushollinpidosta - ei taitaisi meikäläiseltä luonnistua, joten hatunnosto ja ISOT halit teille kaikkille (mulla on gorillan kädet, joten aika hyvin yltää ympäri;-))

- tämä viisi viikkoa ENEilyä on haitannut mulla tähän unirytmiin;
Onko kellään muulla ENE:n aikana ollut nukkumisvaikeuksia tai unirytmi heitellyt?

Vaimollani on onneksi tällä hetkellä menossa voimakas luomisprosessi omissa asioissaan - nyt kun lapset ovat isompia, voi hän jatkaa 15 vuotta sitten kesken jääneitä omia projektejaan, joten niiden luomisprosessi täyttää hänen mielensä. Hän toivoo lähinnä sitä, että saisin tästä pysyvän avun, jotta painonhallinta onnistuisi loppuelon ajan ja sairaudet pysyisivät kurissa...

Meidän parisuhde ei kyllä ole muuttunut mitenkään tämän minun projektini aikana, eihän inmisen henkinen minuus pitäisi miksikään muuttua vaikka kilot häviääkin samoista asioistahan sitä tykkää ja samoja inhoaa kuin isona ollessakin.

Mulla on leikkuusta vasta 7 viikkoa, mutta olen laihdutellut aina kun olen mieheni tuntenut.. Ollaan oltu yhdessä 4- vuotta ja tavatessamme olin 31 kiloa lihavampi. Olen joskus kysynyt mieheltäni, että jos mä laihdun paljon, niin rakastatko mua enää samalla tavalla. Mieheni on sanonut, että rakastaa mua just samalla tavalla kun aina on rakastanut, mutta sitten saa vain rakastaa toivottavasti pidempään, kun lihavuus ei uhkaa henkeä..

Meillä mies on kovasti mukana mun projektissa ja koen, että tää on meille molemmille iso juttu, ei vaan mulle. Mieheni suree kanssani epäonnistumisia mutta muistuttaa samalla hyvistäkin puolista ja iloitsee onnistumisista. Itse en koe, että hoikentumiseni voisi vaikuttaa negatiivisesti meidän parisuhteeseen mitenkään..

Tsemppiä kamalsti alamäkiin ja ylämäkiin - itse uskon puhumisen voimaan, vaikka se onkin joskus huisin hankalaa..