Leikkauksesta 10 vuorokautta ja ruoanhimo!

Apua!  Oon ymmärtänyt, että suurimmalla osalla se ruokapiru jää leikkauspöydälle. Mulla ei! oon toipunut tosi hyvin vain pari
sairaalayötä vietettyäni. Kaikki tekemäni litkut menevät alas ongelmitta, ei eds makea aiheuta minkäänlaista huonoa oloa. Pahinta on se, että
vaikka nälkää en tunnekaan, aikamoinen ruoanhimo on jatkuva. Muutaman päivän noudatin lähes pilkulleen sairaalan ruokaohjetta, jolloin ns himo
pysyi taka-alalla, mutta jos syön liian vähän/liian harvoin, himo on ihan valtava. Olen tänään jyrsinyt esim juustoa vähän, jotta saisin sitä hillittyä. Eilen söin sinihomejuustoa palasen keiton kanssa. Juustoistakaan, vaikka olivat rasvaisia, ei tullu minkäänlaista reaktiota. Oikeastaan olo on aivan samanlainen kuin ennen leikkausta. Ainoa ero on, etten uskalla syödä tietenkään kuin se mitä on määrätty...ja siis desi keittoa menee helposti...puoli desiä ei riitä mihinkään   


- Aino, joka on epätoivoinen

Tänään kuukaus leikkauksesta kaikki muu menee, paitsi grillattu kana ja riisi ei. Ruokahimo iskee jos en syö säännöllisesti. Ruuan tuoksu saa mut aivan sekaisin, maistamisen jälkeen monesti pettynyt. Määrät on pieniä, ravitsemusterapeutti sanoi et lisää syömismääriä, kun ei meinaa mennä kun sen viis-kuus annosta päivässä. Proteiini pitoista ainakin sen 60 g päivässä

Aino, se himo on osittain korvien välissä ja osittain tapa. Mutta koska me leikatut voimme syödä kerrallaan vain hyvin vähän, mutta iso kroppa edelleen kluttaa paljon, on ihan normaalia, että kroppa alussa huutaa ruokaa. Mutta usko pois, kyllä se siitä helpottaa.

Toisilla tuota himoa on estänyt hidas toipuminen, että ehkä tämä on hyvä juttu

Kiitos! Eli toivoa on! Varmasti on vaan mun päässä. Tänään olin raflassa syömässä tätini kanssa. Tilasin sosemaista keittoa itselleni, löytyi alkupaloista. Toivat huikean suuren lautasellisen eteeni ja söin keittoa silmilläni. Pelkäsin, etten saa tarpeekseni siitä ikinä, kun olin ensimmäiset kolme lusikkaa suuhuni kauhonut. Söin hitaasti ja kuinka ollakaan, stoppi tuli! Sellainen olo, että hei, ei enempää. Huomasin, että olo kesti hetken aikaa, sellainen kuvottavan kaltainen fiilis….ja siinä tätini syömistä katsellessa hiipui pikkuhiljaa. Se olo oli nyt varmaan se merkki siitä, että syöminen kuului lopettaa. Uhmasin sitä, kauhoin vielä yhden lusikallisen suuhuni keittoa. Se lusikallinen ei enää maistunut oikein miltään ja siihen se sitten jäi. Pyysin sivistyneesti loput mukaan ja pahoittelin nolona, kun lautaseni näytti edelleen siltä, ettei siitä juuri oltu syöty

Tsemppiä Aino,
Mä luulen et avaimet on just siinä että et anna himon tulla, laita vaikka vekkari soimaan ja nauti pikkuvälipala. Mulla on nyt 5 päivää GBP leikkauksesta ja välillä, varsinkin aamuisin tuntuu kun voisin syödä kokonaisen brunssipöydän - kurnii, kuplii, himottaa. Mutta esim mukillinen velliä voinokareen kanssa helpottaa kummasti!   
Ote omasta joskin vielä lyhyestä kokemuksesta: Näin lauantai aamun kunniaksi keitin juuri kukkakaalisosekeittoa mihin lisäsin 2 rkl luomukermaa, söin maltillisesti nauttien ihan vaan 1½ dl verran ja olo on kuin prinsessalla (ei vaan napannu velli tänä aamuna). Ihanaa uuden terveellisemmän elämän päivää kaikille muillekin!

Tsemppiä. Alussa söin tosi usein päivässä pieniä annoksia ja proteiini pitoisuuteen kiinnitin erityistä huomiota. Se pitää nälkää loitolla eikä niitä "himotus" kohtauksia tule niinkään. Jos alkoi menemään yli kahden tunnin etten ollut syönyt niin alkoi tulla ärtynyt olotila. Aloin tunnistamaan kropan uudet oireet energiavajeen ilmoittamisessa, kun se nälkä ei samalla lailla enää mulla ilmoittele kuin ennen. Nyt kun aikaa leikkauksestani on jo kolme vuotta niin yritän syödä 3-4h välein. Joskus harvoin jos jostain syystä menee pitempään niin tuntuu että mikään ei riitä, pitää koko ajan syödä. Eli säännöllisyys ennen kaikkea.

Kiitos vastauksistanne! Olen kans huomannut, että kiukuttaa suunnattomasti, jos edellisestä ruokailusta on liian pitkä aika. Tuntuu tosiaan, että nyt kun saan syödä esim. näkkäriä jo, on hieman helpompaa. Tosin määrässä pitää pysyä tarkkana, sillä enemmänkin menee kuin on sallittua. Eilen tuli liian pitkä tauko ruokailussa, kun oltiin kyläilemässä. Söin näkkärin, kun tultiin, mutta jonkin ajan päästä, kun himo ei laantunut, dippailin vielä ruisnachoja. Niitä tuli syötyä ilmeisesti hiukan liian monta, koska havahduin etäiseen ja todella lievään negatiiviseen fiilikseen (varmaan meikäläisen dumping Pieni uhma päällä maistoin vielä jälkkäriksi yhden ainoan palan entist'ä herkkuani, Fazerin sinistä. Maistui ällömakealta, vaikka hyvältä. Siihen tuli täysstoppi. Mitään en olisi pystynyt enää suuhuni laittamaan tämän jälkeen. Olin tunteeseen enemmän kuin tyytyväinen, sillä minulla on ollut olo, että pystyisin syömään niin kuin ennen. Onneksi ei! Kun nyt vaan saa pidettyä määrän oikeana, ettei maha veny yhtään kuitenkaan.