Saako leikkaustavan valita

Minä en juurikaan suoranaista nälkää eneää tunne. Saattaa päivä humahtaa hyvinkin huonoilla syömingeillä, jos en kelloa katso. Kolme lasta pitää huolen ruoka-ajoista kotona ollessa. Ne on aina syöneet saman pöydän ääressä samaan aikaan, joten jos en itse huomaa ajan kulua, niin lapset huomauttaa.

Minä täsmäsin leikkauksen jälkeen hyvinkin tarkkaan syömiseni ohjeistuksen mukaan. Kiirusta ei ollut, se jäi leikkauspöydälle onneksi. Hiljakseltaan olen kasaillut ruokavalion normaaliksi. Tällä hetkellä ruokailen väärin, koska syömiset painottuu iltaan. Aamu menee kahvilla ... Illasta pakko tankata, että sokerit pysyy yön ajan kohtalaisissa lukemissa. Paino pysytellyt pitkään jo parin kilon +/- mallistossa, eikä ole tarvinnut hätäillä sen kanssa. Painon ei enää tarvitse pudota, nyt on hyvä.

Tälläiset keskustelut ja "ravistelut" ovat hyvästä. Pistävät miettimään asioita. Kimbylle kiitoksia, sinä olet yksi minun motivoijistani

t.si:lle vielä vastauksena että tutkimuksissa olet todennäköisesti sekoittanut joko vertical "banded gastroplasty" tai "gastric banding" tekniikoita Sleeveen. Mutta kyseessä on siis eri menetelmät. GPB vs. Sleeve tutkimuksia ei juuri ole.

Tämä säie lähti vähän sivuraiteelle mutta ei se mitään. Siihen minäkin voin sanoa että olen samoilla linjoilla sen terapeutin kanssa joka sanoi että uusien ruokailutottumuksien omaksumiseen menee 2v. Itse koen että mun aivot on uudellen ohjelmoitu juuri sen takai että leikkauksen myötä pystyin pitkään erittäin kurinalaiseen syömiseen jolloin tarkkailin ihan joka kalorin minkä söin. Nyt olen jo ollut ilman laskemista puoli vuotta mutta ei paino ole mihinkään nossut koska olen omaksunut sen oikean ruokamäärän ja mun ei tarvitse sitä vahtia enää niin paljon kuin josksu ennen.

Minäkin välillä hämmästelen kun kehutaan viikko leikkauksen jälkeen kuinka "normaalisti" joku voi syödä. Oman mielipide on se että mitä hankalampi se syöminen ekat viikot on sen parempi. Kunhan saa riittävästi nestettä alas niin pysyy hyvin hengissä hyvinkin pienellä ravinnolla. Sitä vaan kiittää sitten 3 vuoden kuluttua että sen normaalin ruokamäärän syömiseen meni miltei 1,5 jonka aikan aivot sitten uudelleen ohjelmoituvat. Mulla oli todella vaikeat ekat viikot saada ruokaa alas. Pikkuhiljaa ne määrät kasvaa ja vasta 1,5 vuoden kohdalla mulla ei enää maksimi ruokamäärät mitä voin kerralla syödä kasvaneet.

Itse olen myöskin sillä kannalla että syy siihen miksi GBP:n ja Sleeven välille ei ole saatu eroa painonlaskussa on se että jokatapuksessa jokainen tekee sen laihdutuksen itse jos haluaa onnistua. Se on silloin ihan sama mikä leikkaustapa jos on itse päättänyt ottaa oman elämänsä ohjakset omiin käsiin ja muuttaa ruokailutottumuksia pysyvästi. Nimittäin sen ohitetun suolen tekemä oletettu imeytymishäiriö on muutaman vuoden kuluttua painonhallinan kannalta täsyin merkityksetön. Se paino hallitaan loppuelämä omalla syömisellä joka tapauksessa. Ei siinä mikään leikkaus estä 3 vuoden jälkeen ketään liukumasta takaisin entisiin ruokailutottumuksiin, vaan sen estää omat aivot tai sitten ei. En minäkään enää tunne sellaista raivonälkää mitä joskus enne leikkausta. Mutta totuushan on että kukaan ei paisu BMI +40 mittoihin jos syö ainoastaan fyysiseen nälkään. Siinä pitää kyllä lääkitä jotain psyykkistä tarvetta aika paljon jotta sellaisiin mittoihin pääsee.

Minäkin haluan kantaa korteni kekoon tähän keskusteluun. Ja nyt puhun siis vain ja ainoastaan mutu-tuntumalla ja omien kokemusten pohjalta.

Mulle tehtiin GBP-leikkaus noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Painoa on suurimmasta painosta pudonnut aika tarkalleen 60kg ja bmi alkaa olla nyt suurin piirtein normaali (25,1 taitaa olla tämän hetken lukema). Ja mun täytyy myöntää, että mulle tapahtui leikkauksessa se jokin naksahdus aivoissa, josta puhuitte. Kyllä mä edelleen herkuttelen silloin tällöin ja joskus syön liikaa, mutta sen tosiaan tuntee olossaan. Joskus syön myös liian nopeasti, myös sen tuntee olossaan.
Suurin ero, mitä mulla on entiseen elämään verrattuna on annoskoko. Ennen leikkausta mä otin käytännössä aina lisää ruokaa. Annos oli jo ensimmäisellä lautasellisella suuri ja silti otin aina lisää. Nykyään annoskoko on jo valmiiksi normaali, eli lautasella on kasviksia, proteiinia ja hiilareita. Annoksen koko yhteensä koko lautasellisella on ehkä 2,5-3dl. Ja hyvin hyvin usein ruokaa jää myös syömättä. Syön ensimmäisenä lautaselta aina proteiinit, seuraavaksi kasvikset ja jos vielä tuntuu, että haluaa jotain, sitten sen lisukeosuuden. Mutta usein tämä tosiaan jää syömättä.

Toinen suuri ero leikkauksen jälkeisessä elämässä on herkuttelu. Esimerkiksi juhlissa otin aina kaikkea mahdollista sorttia...kakkua ison palan, suolaista ison palan ja muutakin tarjottavaa ison palan. Ja silloinkin joskus otin lisää.
Sipsejä jos söin vaikkapa telkkarin ääressä, meni koko pussillinen.
Nyt leikkauksen jälkeen, maistan juhlissa pienen palan kakkua ja ehkä pikkuisen jotain muuta. Ja kupin tai kaksi kahvia, usein se toinen kupillinen ei enää mahdu.

Suurimpana muutoksena entiseen on se, että ennen mun teki todellakin mieli syödä tuohon tyyliin, aina ja kaikkialla. Edelleen mä nautin syömisestä, haaveilen hyvästä ruuasta, minun tekee mieli herkkuja ym. Mutta se naksahdus on siinä, että kun olen saanut maistaa ne pienen pienet annokset, ei tee mieli enempää. Fyysisesti on mahdotonta syödä enempää, mutta myöskin mieliteot painii jossain täysin toisissa sfääreissä aiemman elämän kanssa. Ehkä se on se, kun maha on täynnä, ei mielitekojakaan ole. Tai en tiedä.

Ainoa mitä voin sanoa satavarmasti, on että leikkaukseen meno on ollut elämäni paras päätös. Tällä hetkellä tuntuu, että elän elämäni parasta aikaa. Nyt olen menossa kolmen viikon päästä vielä roikkoleikkaukseen, ja jos elämä tuntuu tällä hetkellä jo näin mahtavalta, en voi kuin kuvitella mitä se on, kun saan tuon repun vielä tuosta edestä pois.

Meni ehkä vähän aiheen vierestä, mutta halusin vain kertoa teille omia ajatuksiani ja kokemuksiani aiheeseen liittyen