Saako leikkaustavan valita

Oletteko saaneet itse valita leikkaustavan vai onko päätös kirurgin?

Kumman valitsisitte nykyisillä tiedoillanne ja miksi? Onko jompikumpi tehokkaampi?

Kauheesti oon lukenut ja tieto on aika ristiriitaista, monet sanovat että ohitus on tehokkaampi, toiset taas että aivan yhtä tehokkaita ovat.

Vaikuttiko jompikumpi mielitekoihin? Jostain jenkkiläisestä dokkarista katsoin et olisi vaikuttanut niin ettei rasvaista ruokaa enää tehnyt mieli? Onko toiveunta?

Suomessa on käynnissä ensimäinen tutkimus aiheesta GBP vs. Sleeve. Itse olen mukana tutkimuksessa pitämässä Sleeve-lippua korkealla. Reilu 4 vuotta on nyt tutkimustietoa ja tässä vaiheessa ei ole voitu todeta mitään eroa laihdutustuloksissa. Tutkimus kestää 15 vuotta joten lopullisia tuloksia pitää odotell aika kauan. HUS-alueella saa ainakin valita ellei sitten ole mitään lääketieteellisiä syitä miksei toista voida tehdä. Kun olen mukana tutkimuksessa niin mun leikkaustapa arvottiin.

Se kuinka leikkaus vaikuttaa mielitekoihin on enempi henkilökohtaista kuin tekniikkakohtaista. Kaikilla tuppaa mieliteot olla kadoksissa eka puoli vuotta mutta yhtä monella ne hiipii pikkuhiljaa takaisin. Mulla ei enää ole sellaista sairaalloista himoa rasvaisiin ruokiin mitä joskus oli. Toisaalta se pätee ruokaan ylipäätään. Mutta siihen vaikuttaa mun mielestä enempi aivojen uudellenohjelmointi kuin pienempi vatsalaukku, ainakin mun kohdalla.

Kiitti Kimby nopeesta vastauksesta. Sullahan on ällistyttävän hienosti mennyt tuon tickerin mukaan, on varmaan sellainen olo että on saanut uuden elämän?

Mua jotenkin kauhistuttaa tuo ohitusleikkaus, en tiedä miksi. Tai no yksi syy on se, että kuvittelen siihen liittyvän väkisinkin imeytymishäiriöitä. Jotenkin miellän sleeven vähemmän kajoavaksi.

Onko täällä ollut juttua ripuleista jne? Jostain (miljuuna paikkaa mistä oon yrittäny tavata näitä juttuja) luin että ripuli on yleistä, mutta kuvittelisin sen liittyvän myös siihen mitä syö. Yritän nyt jo syödä proteiinia ja kasviksia painottaen, mutta rasvaa menee liikaa, samoin annoskoot ovat liian isot. Kuidun voi tietty ottaa sitten vaikka kuitujauheista tms jos tuntuu että jää vähiin, mutta miten kuitu käyttäytyy jos ohitus on ollut leikkaustapana? Eikös se ole tärkeä nimenomaan ohutsuolen toiminnalle?

Minulle on tehty sleeve vuosi sitten. Minkäänlaista ripulia ei ole ollut, mutta toisaalta mitään kovin rasvaista en pysty syömään paljoa. 5 ranskanperunaa tekee pahanolon ja vatsakipuja. Itse halusin sleeven juurikin imeytymisjuttujen takia, minulle suositeltiin ohitusta koska minulla on 2.tyypin diabetes. Mutta ainakin toistaiseksi on sokerit pysynyt kurissa tälläkin ja diabeteslääkkeet jäi leikkauspöydälle.

Minulla takana ohitusleikkaus. Ei ole ollut ripulia pahemmin, enkä ole leikkauksen jälkeen oksentanutkaan. Ripulin saan kyllä aikaiseksi väärällä syömisellä (normi maitoa ja rasvaa). Ne on ns. itseaiheutettuja ongelmia minulla.

Minun ongelmanani on se, että haima ei ymmärrä että vatsaa on leikattu. Insuliini tuotanto on yli 10 kertaista ruokamääriin nähden. Ohitusleikkauksen purkaminen auttaisi tähän, mutta en halua sitä tehdä.

Juu onhan mulla uusi elämä. Tai sanotaanko että on yleensäkin elämä. Ilman tätä matkaa (johon kuuluu syömishäiriöterapiaa) ei olisi elämää lainkaan enää.

Tunnen kymmeniä leikattuja eikä ripuli kylläkään ole mikään yleinen oire GBP:ssä tai sleevessä. Sensijaan se on aika yleistä niille harvoille joille on tehty DS. Kuidut lisää ulosteen massaa imemällä nestettä itseensä. Tämä pitää ulosteen juoksevana ja vatsa toimivana. Tosin tämä tapahtuu paksusuolessa ei ohutsuolessa. Itse syön jatkuvasti Agiocur rakeita jotta ei tulisi ummetusta. Tämä vaiva ei liity mitenkään Sleeveen vaan siihen että joudun polven nivelrikon takia syömään panacodia ja tramalia joka kovetta vatsaa.

Ah, niin helpottavaa kuulla ettei ole vaiettu vaiva. Mä etin täällä kokoajan tykkää namiskaa teidän teksteihin...

Mulla on ollut verensokerien heittelyä ennen diabetes 2:ta, ensin sokerit nousee taivaaseen ja sit elimistö heittää "litran" insuliinia niskaan parin millin sijasta ja ollaan low:ssa yhtäkkiä. Tuntuis vaan et tuo sleeveois senkin takia parempi.

No katsotaan mitä setä huomenna sanoo työterveydessä...saanko edes lähetettä.

Minulla sama ongelma noissa sokereissa. Tosin sokerit ei nouse taivaisiin, mutta parin tunin jälkeen makean syönnistä verensokerit tippuu alle kahden. Mulla ainakin endokrinologi sanoi, että ohitusleikkausen voi purkaa, jos tilanne kärjistyy pahaksi. Sleevessähän ne poistavat sen ylimääräisen osion mahalaukkua. Siitä leikkauksen korjaamisesta en sitten tiedäkään mitään.Mutta joku fiksumpi varmaan osaa neuvoa

Sleeveä ei voi purkaa, juurikin sikisi kun se suurinosa vatsasta on poistettu. Toisaalta kun suoliin ei ole kosketti niin sleeve vattaa jos oikein venyttelisi niin voisi päätyä alkutilanteeseen.... Ainoa joka jää kokonaan loppuiäksi pois on se alue vatsalaukkua joka tuottaa näläntunnetta kontrolloivia hormooneja joten nälkä ei tunnu enää ikkuna ihan samalta.

Mut leikattiin tammikuun alussa,ohitus. Vatsantähystyksessä kirurgi sanoi että mulle sopii kumpi tahansa leikkaus. Sain itse päättää. Ohituksen valitsin, olin jo leikkaushaaveessa päättäny sen

Mulle kirurgi suositteli ohitusta ja olin itse samalla kannalla. Eli ois varmaa sleevenki voinu tehä jos oisin välttämättä sen halunnut. Itse kävin yksityisellä leikkauksessa joulukuussa 2012.

Ei oo mitään ongelmia ollut. Kesäkuussa pitäis käydä kattomassa ravintoterapeuttia sekä ottamassa vitamiini yms labrakokeet kun tulee 6kk leikkauksesta. Aika mennyt niiiin äkkiä!!

Kiitos vastauksista. Terveystalon sivuilla puhuttiin jostain että ohituksella laihdutaan keskimäärin 70-80% ylipainosta ja sleevellä 50-60% olin ihan haavi auki että täh? Onkohan joku vanhempi sivu ollut... Pitää vielä kirurgilta kysäistä asiaa...

Totta tuo on; nykytekniikoista GBP eli ohitus on se tehokkain. Lukusat tutkimukset sen todistaa.
Sillä keskimäärin laihdutaan eniten, onnistutaan pitämään kilot myös poissa, auttaa eniten liitännäissairauksiin jne...

Mutta otetaan nyt kuitenkin huomioon että sleevestä ei ole vielä samanlaisia pitkäaikais tutkimuksia. Mielenkiinnolla odotamme suomalaistutkimuksen tuloksia... Mutta niitä saa odotella vielä vuosia...

Totta tuo on; nykytekniikoista GBP eli ohitus on se tehokkain. Lukusat tutkimukset sen todistaa.
Sillä keskimäärin laihdutaan eniten, onnistutaan pitämään kilot myös poissa, auttaa eniten liitännäissairauksiin jne...

Tuo on urbaanilegenda joka eri pidä paikkaansa. Itse olen sleevattuna mukana maailman ensimäisessä tieteellisessä tutkimuksessa jossa verrataan GBP vs. Sleeve ja kohta 5 vuoden titeojen valossa mitään merkittävää eroa ei ole. Ttutkimuksessa seurataan 15v. Muita yhtä pitkiä tieteellisiä tutkimuksia ei maalimassa tässä aiheesta ole, joten paras tieto tästä aiheesta löytyy hyvinkin läheltä suomesta.

Ne jotka väittää että GBP on tehokkaampi tekee sen puutteellisin tiedoin tai hyödyttääkseen. Esim monet yksityiset ei osaa leikata Sleeveä ja silloin on tietenkin bisnekselle eduksi väittää asiakkaille että toinen onkin tehokkaampi. Nyt myös ruotsissa on luettu tätä suomalaista maailmalla uranuurtavaa SLEEPASS tutkimusta ja on ruvettu tarjoamaan julkisen terveydenhuollon piirissä Sleeveä vaihtoehtona vasta tänä keväänä. Sitä ei tehtäisi jos GBP olisi muka niin paljon tehokkaampi kuin mitä juorut väittää. Tutkimus osoittaa että tehossa ei ole mainittavaa eroa ja komplikaatiot ovat sleevessä kiistatta pienemmät.

poistettu

Mutta minkä tutkimusten? Verrattuna mahapantaan? sleeveen? yleiseen laihduttamiseen?

Ja siis mikä Kimbyn kirjoituksissa ei ole faktaa? Sekö että Suomessa thedään yhtä ensimmäisistä PITKÄAIKAIS tutkimuksista sleeven ja ohituksen eroista? Vaiko se, että koska ohituksia tehdään enempi on niistä enempi tietoa. Sleevejä tehdään Suomessa niin harvassa, että niistä ei edes voi olla tietoa. Minä en nyt tajua, mikä tuossa Kimbyn kirjoituksessa muka oli mutua? Ja jos ei halua tämmöisen foorumin mutu tietoja, niin miksi lukea koko foorumia. Pelkkää mutuahan täällä kaikki on, ei täällä kukaan mikään ammattilainen ole väittänytkään olevansa.

Minä en voinnut valita sleeveä närästyksen takia.

Leikkaustavan eroista ja hyödyistä en tiedä, mutta suurimman osan tuntuu merkkaavan kuitenkin se, miten leikattu itse mahdollisuutensa hyödyntää. Ne, jotka oppivat uuden terveellisemmän elämäntavan ja ruokailun hyötyvät eniten. Osa leikatuista hyödyntää alun pudotuksen palaten entisille ruokailutavoille,jolloin paino pudotus loppuu ja lisäkilojen mahdollisuus kasvaa.

Ja se kuningas alkoholikin viettelee meistä osan matkaansa.
Loppupeleissä paljon riippuu motivaatiosta ja siitä, miten hyvin oppii ottamaan hyödyn irti suoritetusta leikkauksesta. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että sairaaloiden kannattaisi panostaa enemminkin tuohon jälkiseurantaan ja ohjeistukseen. Esimerkiksi leikattujen tukiryhmän kokoontuminen hoitotahon puolelta ei olisi ollenkaan haitallista.

Tämä loppuelämähän on kuitenkin pientä taistoa oman minänsä ja houkutteiden kanssa. Tänään lipsuttu (pahasti...) huomenna taas ruodussa

foorumeilla esitettyihin "mutu- mielipiteisiin", sillä faktaahan nuo Kimbyn väitteet ei voi olla.

Tässä sulle Sleepass-faktaa. Kyseessä juuri se tutkimus jossa itsekin olen mukana:

http://www.gastrokirurgit.fi/kmkt/

Tämä siis edelleenkin on pisin ja perusteellisin tutkimus aiheesta mitä on missään maailmassa olemassa. Sleeveä on tehty vasta reilu 5 vuotta joten mitään pitkäaikaistutkimuksia jotka väittäisi GBP:n tehokkaamaksi ei yksinkertaisesti voi olla olemassa. Tämä Sleepass aloitettiin v. 2008 ja nyt siis on 5 vuoden data aiheesta. Seuranta kestää 15v. Mutu-tietoa on nimenomaan se että GBP olisi tieteellisesti todettu tehokkaamaksi. Tämä mutu perustuu tilastoihin jotka vääristävät tuloksia koska sleeveä on yleensä tehty potilaille joilla on vähemmän ylipainoa. Tieteellisessä tutkimuksessa mukana olevat tapaukset ovat lähtökohdiltaan vastaavat. Sen takia tässä tutkimuksessa leikkaustapa arvotaan potilaille jolloin eliminoidaan vääristymät. Tilasto ja tieteellinen tutkimus on kaksia aivan eri asiaa. Duodekimissä on vanhaa tietoa joka perustuu tilastoihin.

Kuten jo aiemmin kerroin niin tätä faktaa on todettu nyt myös Ruotsissa jossa aloitettiin Sleeven tekemistä julkisella puolella vasta tänä keväänä. Julkinen puoli ei varmasti tee mitään leikkauksia jotka olisi todettu muita huonommaksi:

http://www.viktop.se/forum/viewtopic.php?f=74&t=73682

Jos asia kiinnostaa enemmän niin voti kysellä lisätietoja suoraan vaikka Peijaksen ylilääkäriltä Marja Leivoselta. Sposti on muotoa etunimi.sukunimi@hus.fi.

Käypähoito sivustolta löytyy tieto, että pisin tutkimus sleevestä on ollut 6 vuotta, eli tosiaankaan pitkäaikais tuloksia ei ole. Asiaan voi tutustua täällä lisää:

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi24010#s17

Kiitos, minä ainakin kahlaan nuo läpi vielä tänä yönä. Haluan kaiken mahdollisen tiedon lukea, vaikka kaikki ei varmastikaan päähän näin väsyneenä työn ohessa luettuna jää. Jari Ovaska tekee käsittääkseni miltei ainoastaan sleevejä ja hänelle olen to menossa. Varmasti hänellä myös ajankohtaista tietoa koska leikkaa sekä TYKSissä että yksityissektorilla.

Hyvin mielenkiintoista keskustelua.

Siltä kantiltakin olen nyt yrittänyt miettiä että kun kumminkin lyön rahaa tähän kiinni sen 9000e, haluan luonnollisesti sen itselleni sopivimman leikkauksen ja olen kyllä vielä sitä mieltä että se olisi sleeve. Mielenkiinto on kuitenkin ohitustakin kohtaan kasvanut ja haluan faktoja valmiiksi itselleni jos kirurgi onkin loppupeleissä sitä mieltä että gbp olisi se minulle parempi.

Yksi asia mikä minulle on tullut mieleen on se, että kun tämä porukka jolle on tehty ohitus vanhenee ja normaalistikin ravinteiden imeytyvyys huononee, miten heille käy? Miten se vaikuttaa vanhuusiän elämänlaatuun? Näin vanhusten kanssa työskennellessä pakosta herää näitäkin kysymyksiä...

Minä olen hansun kanssa samaa mieltä siitä, ja uskon siihen et leikkaus tavasta huolimatta loppullinen tulos on jokaisesta itsestään kiinni, tosin koska minua ei ole vielä leikattu kummallakaan tavalla, niin tämä on vain uskomusta ja musta tuntuu tietoa.

Haluaisin nostaa esille myös yhden asian mitä olen tässä suuresti näitä ja muitakin ja tekstejä lukiessa ja huhuja kuulleena ihmetellyt.

Jokainen leikkausta haluava, haluaa sinne mahdollisimman nopeasti, kuten itsekkin. Tosin minullakin on totuttelu asiaan kestänyt 3 -4 vuotta ja siitä tämä viimeinen piina 1.5 vuotta. Jokainen mielestään on on sisäistänyt sen, että tämä pitäisi olla se viimeinen keino ja tarkoitus muuttaa tapansa ja ruokailunsa loppuelämän ajaksi.

Jo leikkauksen läpikäynneet viisaasti toppuuttelee intoa ja ja kehoittelee odottelemaan kaikessa rauhassa ja omaksumaan elin tapojen muutosta. HUOM. tämä ei ole sitten V.... iis kettuilua.

No sitten tuskaillaan eneilyn kanssa jokainen tahollaan, jokaiselle on tankattu päähän mitä saa syödä ja juoda ennen ja leikkauksen jälkeen ja päästään kauan odotettuun leikkaukseen.

JA naks jotain naksahtaa ilmeisesti siellä korvien välissä, tuntuu tulevan mahdoton kiire kokeilla kaikkia ruokia ja juomia mitä on ennenkin voinut syödä ja yritetään ahtaa päivä päivältä enemmän ja enemmän kerrallaan ja kehutaan/kerrotaan mitä jo pystyy ihan hyvin, syömään ja minkä verran, enkä tarkoita nyt niitä sallittuja ruokia ja määriä, ja sitä kun leikkauksesta on reilusti aikaa, vaan tarkoitan nimen omaa heti leikkauksen jälkeistä aikaa.

Ja minulla ei ole mitenkään tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä ja kieltää ketään kirjoittamasta tai sanomasta mitä haluaa.

Se on vaan mielestäni hyvä asia, että tämä on alkanut itseäni ihmetyttämään, jotta pystyisin itse sitten mahdollisesti toimimaan toisin, sitten leikkauksen jälkeen. ( Ja tämäkin on vain olettamus, voi olla et koen itse vielä kovemman naksahduksen.)
Ja ei ehkä saisi yleistää, enkä halua sitä tässäkään tehdä, eikä mielikuvani ole yksin näitä juttuja lukiessani syntynyt ja voin olla täysin väärässäkin, jonkun mielestä, mutta minusta on tosi hyvää vertaistukea ja niin kun täälläkin on ollut sitä, että kokeneemmat neuvoo alkutaipaleella olevia.

Itse en haluaisi oppia, erehdyksen ja komplikaatioiden kautta. ( ja niitä kun saattaa sitten tulla vaikka kuin tekisi ohjeiden mukaan ).
Itse toivon ja arvostan edelleen neuvoja, vinkkejä, tukea ja myös niitä määriä , koska leikkaukseen pääseminen ei todellakaan ole helppoa, niin itse olen sitä mieltä, etten halua omalla kiireelläni ja malttamattomuudellani vaarantaa tai hankaloittaa etisestään muiden pääsemistä tähän leikkaukseen. ( Koska meilläpäin ne valitettavasti on tiukentanut seulaa.)

Ehkä tässä se kuulu maltti on kuitenkin sitä valttia loppupeleissä

Merja, mun ravintoterapeutti sanoi että aivoilla kestää se 2 vuotta hyväksyä/tottua/sisäistää uusi ruokailurytmi. Ja jokainen joka tuohon leikkaukseen menee / on käynyt on jotain vikaa kyllä ruokailussa. Joten se ihme ei hetkessä tapahdu. Se on mun mielipide, ihmiset rikkoo sääntöjä ja kokeilee rajoja. Itsekkin olen syönyt liikaa makeaa leikkauksen jälkeen ja kärsinyt ja yrittänyt ottaa opikseni siitä. Itse parannuin tosi nopeasti leikkauksesta ja viikko leikkauksen jälkeen olin kuin en missään ois ollutkaan, mieli tekee kepposia. Mutta niistä huonoista oloista kyllä oppii. Ja ihmettelen, jos kukaan ei leikkauksen jälkeen ole onnistunut saamaan sitä huonoa oloa. Veikkaan et suurin osa jossakin vaiheessa tekee sen et syö liikaa.

Yks kerta tos mietin ku saatoin ennen leikkausta vetää semmoset 3-4 leipää illalla, nyt menee just ja just se yks ruisleipä kurkun ja juuston keran. Se on hullu ero. Välillä tuntuu, et syön nytkin liian paljon ja pelkään et venytän vatsalaukkua. Mutta sitku alan kattoo jollain desimitalla sitä ruokamäärää niin ei se ookkaa niin iso mitä luulee.

Mä en osaa vieläkään syödä säännöllisesti, ja leikkauksesta on puoli vuotta. Ja se onkin se paha ku ei syö säännöllisesti ja se nälkä tulee sit ihan hirveenä, niin syö liian nopeasti.

Paino jumahti hetkeks paikalleen, ja sit olin et nyt oikeasti. Pakko syödä vähän ja usein. Mutta kun ei meinaa maistua aamuisin. Ja kun olen syönyt epäsäännöllisesti sieltä 5-6 luokalta lähtien. Eli monen monta vuotta, niin ei hetkessä tapahdu muutos.

Ja se, että jotkut pitää tätä leikkausta "helppona" niin pyh. Ei ole mikään oikotie onneen ja välillä ihan sapettaa kun kunnon ruoka tökkii ihan ekan lusikallisen jälkeen. Kyse on omasta tahdostaan tehä töitä ja leikkaus helpottaa ruokailun osalta kyllä ettei pysty isoja määriä syömään.

Mä ite pääsin nopeasti leikkaukseen kun menin yksityiselle. Oon hätähousu ja tiedostan sen. Vaikka olen nuori aikuinen, niin olen aina ollut lihava. En edes osaa kuvitella minkälainen olisin normaali kokoisena. Kohta 20kg lähtenyt, ja ite en huomaa muutosta. Läski mikä läski:) Ehkä sit näkee itekki jotain ku toiset 20kg on lähtenyt.

Ja itse en pahoittanut mieltä, tässä on mun kanta siihen miksi sääntöjä rikotaan ja miksi ei aina mennä ohjeiden mukaan. Ihmismieli on jännä juttu. Ei voi muuta sanoa.

Niipä, mielellä on vaan uskomattoman suuri vaikutus kaikkeen. Ja lisäksi ihmiset on yksilöitä, jollekkin joku määrä on hyvä, jollekin ei. Ja tulen itsekkin varmasti ottamaan vielä oppia kantapään kautta vaikken haluaisikaa.

Minulle on muutamia vuosia sitten tehty ns. refluksi leikkaus jossa, mm. ruuan meno aukko oli lyijykynän paksuinen, joten ruokailut oli saman laisia leikkauksen jälkeen, kun nyt tässäkin leikkauksessa, myös ne dumping oireet, ja kyllä niitä tukehtumisia meinasi silloinkin tulla itsellenikin. Vaikka siitä on jo aikaa, hyvin on muistiin jäänyt se, miten tukalaksi voi olo mennä ja välillä pelottikin aika tavalla saanko ilmaa vai tukehtuuko, sen leikkausen jälkeenkään ei olisi saanut oksentaa ja jos oksensi olisi pitänyt mennä sairaalaann tarkistukseen.
No olen onnistunut kaikesta huolimatta oksetamaan ja mitään ei ole jumiin jäänyt, nyt vaan aika on tehnyt tehtävänsä ja se leikkaus on fuskannut jo yli 3 vuotta.

Itse ja aijoin silloin käyttää hyväksi sitä, ettei voi syödä juuri mitään, paino oli joko 84 tai 94 sitä en nyt muista. Oletin myös että laituisin, sitten sain vielä jonkun pöpön, ruoka ja juoma ei pysynyt sisällä (ripulia) ja sitä kesti melkein 3 kuukautta. Paskinta siinä oli se, sen lisäksi, että mahalaukku oli aivan normaali, nälkä ja mieli halut ihan hirveet.
No jostain syystä en sitten juurikaan laitunut, muutama kilo tais olla vain 4-5 kilon luokkaa se pudotus ns. heikossa hapessa olin, enkä voinut olla silloin töissä, pikkuhiljaa, kun määrät kasvoi, sekin pudotettu paino tuli takaisin.

Tietysti asiaan vaikutti se, ettei ruoka aiemminkaan pysynyt sisällä, vaan oksentelin kaiken ulos, ja kun reitti korjattiin ja ruokaa ei enää oksennettu pois, alkoi kaloritkin karttua vartaloon.

Joten en minä itsekkään mikään ruudin keksiä näissä syömisissä ole. Siksi toivon totisesti, että tästä todella olisi pitkän tähtäimen hyöty ja se nälkä ja himot pysyisi edes jotenkin kurissa.