hei te leikatut

Kiinnostaiso tietää,etenkin niiltä leikatuilta joilla on leikkauksesta aikaa vuosi-vuosia... Niin onko teillä pkkkumasu venyny ? Annokset isontunu ? Tai muuta erillaista verraten leikkauksen jälkeen ?

Kyllä minulla ainakin annoskoko on kasvanut. Leikkauksesta kohta kaksi vuotta aikanaa. Usein havahtuu siihen, että tekis mieli syödä enemmän. Joutuu ihan katsomaan/rajoittamaan syömisiään. Entiseen en näet halua palata.... Päivittäisenä kalorimääränä pidän 1500kcal/pvä. Jonain päivänä kyllä livahtaa enemmän, toisinaan taas jää alle.

Makeatkin maistuvat taas "hyvälle", tosin syödyt määrät yhä makean suhteen pieniä. Elimistö ainakin vielä muistuttelee, jos syö väärin. Dumping on karmaiseva kokemus ainakin minulla ja se muistuttaa taas jonkin aikaa syömään oikein.

Täällä ihan sama juttu kuin hansulla välillä mietin että onko mua leikattu ollenkaan.

Vatsa tai pussukka venyy alkukoostaan, se kuuluukin tapahtua. Se, kuinka suureksi se venyy, on yksilökohtaista, ja riippuu myös paljon ihmisen syömätavoista (eli jos ahtaa, kyllä se pikkuhiljaa myös venyy).

Minun leikkauksestani (sleeve) on kohtapuoleen 2v, annoskoko on noin 100-200g riippuen ruuasta. Hyvin proteiini- ja kuitupitoista evästä mahtuu vähän, ja "hiilarimössöä" (pasta, murot, popcorni..) reilusti. Kyllä näillä kapasiteeteilla voisi itsensä taas suureksi syödä, jos keskittyisi tunkemaan rasvaa ja nopeita hiilareita ääntä kohti. Mutta suht järkevän ("tavallisen") ruokavalion ja normaalin aktiivisen elämäntyylin kanssa paino pysyy itsestään hallinnassa.

Jep, kerran syöppö aina syöppö, eli pääkoppaa on vaikea totuttaa 2.5 vuodenkin jälkeen pysymään ruodussa. Tosin olen pysynyt helposti normipainoon päästyäni tässä 1.5 vuotta, mutta pitää tarkkailla itseään että muistaa syödä riittävän usein ja valita proteiinia ja juoda vettä. Jokapäiväisiä pieniä valintoja siis ja keskustelua itsensä kanssa.

Nyt ekan kerran mun hälyytysraja (75 kg) on puolen kilon sisällä ja pitää vielä skarpata.

Mutta ilman leikkausta olisin varmasti BMI:ssä reilusti yli 40, on tämä siis ainutlaatuinen keino päästä normaalipainoon, mutta ei se taistelu pääty koskaan, sillä normaalipainoiset ihmisetkin joutuvat tarkkailemaan valintojaan ja painoaan.

Samaa mieltä kuin Lyltsy=)
Ja jos juomisen unohtaa päivän aikana tekee illalla mieli enemmän herkkuja, mistä lie johtuu!
Väärästä sapuskasta tulee se dumping ja sitä ei mieli tee, niin häijyä oloa pitkäksi aikaa.
Annoskoot valitettavasti ovat isontuneet, mutta ei likimainkaan entisen elämän veroisia.

Lytsy ja muutkin...
Mulla on vuosi leikkuusta..osaatteko te kertoa loppuuko täää leikkuun apu tähän?vai voiko paino jatkaa delleen putoamista?kuinka kauvan keskimäärin laihtuminen jatkuu ohitusleikatuilla??

Jokainen päättää itse, kuinka kauan ja paljonko paino putoaa. Ohitusleikkaus rajoittaa yhdellä syöntikerralla syötävän ruuan määrää (ja hieman laatua). Kaloreiden imeytymiseen ohitusleikkauksen ohitusosuus vaikuttaa maksimissaan noin kaksi vuotta. Sinä aikana laihtuminen on helpompaa, muttei taattua, jos itse ei tee työtä samalla.

Jos paino junnaa tai tippuu hitaasti, tulee pitää ruokapäiväkirjaa, kirjata siihen kaikki mitä suusta sisään menee ja laskea, ylittääkö saanti kulutuksen. Ei tässä sen ihmeempiä taikoja ole takana, eikä laihdutusleikkaus takaa autuutta kenellekään painoasioissa loppuelämäksi. Mutta kyllä pärjätään, kun ei laiteta päätä pensaaseen.

Itse asiassa mun kirurgit sanoivat että viimeisimpien tutkimusten mukaan tuota 2 vuoden rajaa ei imeytymishäiriön osalta ole.

Mun on vaikea sanoa tuosta painon pitkään putoamisesta, itsellä kun paino putosi tasaisesti vuodessa tuonne normipainoon ja mitään muuttamatta pysähtyi sitten tuohon BMI 23,5:een. Mutta siis monella leikatulla jotka tunnen, on putoamista tapahtunut paljon pidempään, toki pudotettavaakin on heillä ollut enemmän.

Mä en ole Fisun kanssa ihan täysin samaa mieltä tuossa että jos kalorit vaan on alle kulutuksen niin paino tippuu. Mä uskon oman kokemuksen mukaan siihen että juoda pitää se 1.5 litraa, syödä mielummin 2 tunnin välein ja riittävästi proteiinia, sen lisäksi että kalorit on suurinpiirtein 1500 ja 2000 välillä.

Ruokapäiväkirja on hyvä idea, koska tod. näköisesti vuoden jälkeen ruokailuvälit pitenevät, annoskoot kasvavat, veden juominen unohtuu ja valitsee taas sitä nopeeta hiilaria (leipää, makaroonia, perunaa, riisiä) proteiinin sijaan.

Eli ihan itsestä on kiinni edelleenkin se putoaako paino vai ei. Niin tai näin, iloitse jokaisesta pudotetusta kilosta täysin rinnoin!

Paljon sulla on tiger paino tippunut?

Kyllä annoskoot ovat suurentuneet. Alussa riitti 2 palaa leipää täyttämään (alussa jopa 1 pala) mahan. Nykyään menee 3-5 palaan, joka edelleen puolet vähemmän kuin "entisaikoina". Itse olen valinnut lautaseksi jälkkärikulhon / alkuruokalautasen ja sillä tavalla hallitsen annoskokoja. Nälän tunnetta ei enää samallaisena ole, ainoastaan tyhjyys mahassa ilmoittaa nälästä.

2v.4kk leikkauksesta ja painon kanssa saa olla tarkkana. Ja kun ei ole (makea maistuu!) vaaka huomauttaa asiasta kyllä vaikka ruokailut olisivatkin sopusuhtaisat. Painoa tullut takaisin ja raskauden jälkeen ois tarkoitus taas eneillä. Siinä vaiheessa vaan varmasti ikävä kyllä joudun pudottamaan parikytkiloa päästäkseni samoihin mittoihin kuin olin 8-9kk leikkauksesta, jolloin mulla paino oli alimmillaan(sitten tuli raskaus, lisäkiloja, lähti pois, tuli takas, tulin raskaaksi, vain karkki maistuu ja painoa tullut jne.)

Leikkaus on hyvä apukeino, mutta kyllä mä ikuisesti olen sokerihimoni kanssa painiskeleva läski oli mun ulkoiset mitat mitä tahansa Ilman leikkausta tosin painoa olisi montakymmentä kiloa enemmän.

Minulla on vasta vuosi leikkauksesta, mutta sillä kokemuksella voin todeta, että Lyltsy kiteyttää tuossa seuraavassa olennaisen:

"juoda pitää se 1.5 litraa, syödä mielummin 2 tunnin välein ja riittävästi proteiinia, sen lisäksi että kalorit on suurinpiirtein 1500 ja 2000 välillä..."

Oleellista on kokemukseni mukaan se, että annoskoot tulee pitää pieninä. Ja oikotietä onneen ei ole. Määräajoin kannattaa pitää ruokapäiväkirjaa, sillä itseään on helppo huijata. Kun pitää pari päivää ruokapäiväkirjaa siten, että laskee vasta sitten kolmantena päivänä kalorit, proteiinit ja hiilarit, niin totuus tulee esiin...

Minulla näkyy paino verkkaisesti edelleen putoavan, vaikka vuosikontrollia ennen ruokapäiväkirjassa oli kolmen päivän keskiarvot 1600 kaloria, 80 g proteiinia ja 160 g hiilareita. Ohjeena on edelleen 1200/100/200! Ja minulla on vuorokaudessa 9 - 11 napostelukertaa + juomiset päälle

eli ennen leikkausta laihdutin parilla enellä 35 kg
leikkauksen jälkeen on vuodessa lähtenyt 35 kg

kokonaispudotusta juhannuksen 2010 jälkeen 70 kg
mutta vielä on ihannepaino parin kilon päässä,
joten skarpataan muttei karpata!

Poutis, mul on edelleen vaan se yks leipä se kerta-annos. On aina ollut leikkauksen jälkeen.

Kyllä noita "sääntöjä" ja apuvälineitä pitää itselle tehdä. Miksi syödä se 3-5 palaa kerralla, kun oikeasti vähempikin riittää ja mielummin puolentoista kahden tunnin sisään toinen, kuin kerralla enemmän.

Tsemppikä kaikille omalla taipaleella. Mun täytyy sanoa että oon täysin eri mieltä jonkun ravitsemusterapeutin 1200 kalorin ohjeen kanssa vuoden tai kahden jälkeen leikkauksesta, on syömisen hallinnan kannalta huono olla koko ajan "nälässä". Kalorimäärä ei ole niin merkitsevä kuin ruokailujen jakautuminen pitkin päivää tasaisesti. Jos kalorit syö harvemmilla aterioilla, annoskoko kasvaa ja hallinta kokonaisuudessaan vaikeutuu.

Kyllä minullakin menee enemmän, kuin yksi leipä. En tosin syö pelkkää leipää ruokakertana, vaan lisään siihen esimerkiksi hedelmän tai rasvattoman jugurtin. Hapankorppuja saattaa mennä useampikin pala.

Minulla tuo lähes 2 vuotta leikkauksesta ja kilokalorit pyörii tuossa 1500 paikkeilla. Syömäkerrat ovat harventuneet, noin 5x/vrk. Syöty määrä on suurempi kerralla,maha siis vetää enemmän kuin ennen. Minun työssäni ei vain voi olla syömässä parin tunnin välein. Pakko jaksaa pidemmillä väleillä.

Olen nyt havainnut, että aamiaisen jälkeen (noin tunti ruokailusta) sokeriarvot hujahtavat 2-3 välille. Sitten siinä avustava sairaanhoitaja kömyää huojahdellen pitkin seinänvierustaa. Se ei ainakaan minua huvita, potilaita kylläkin...

...juu, noista tiukoista tavoitearvoista puhuttaessa niin voin omasta kokemusesta todeta, että tärkeämpää kuin tuo kalorien määrä on se että annoskoot pysyy pieninä!

tuo tavoitearvo 1200/100/200 ym. on minulle kyllä sellainen, että jos useamman päivän sitä nyt noudatan, niin tuntuu, että "liian hiljaisella tulella" menee.
sain ikävän muistutuksen siitä mitä voi seurata, kun pihistää proteiineista, jotka jäivät minulle parin viikon ajan alle 80 g / vrk, kun yritin pysyä tuossa 1200 kalorin ohjeessa.

vaikka minulla runko alkaa olla kunnossa, niin oksat on kuitenkin 65-vuotiaalla jo niin kelottuneet, että harmittoman tuntuinen raapaisu jalkaan avasi mätäkuussa säärihaavan, jota nyt on hoidettu jo kuukauden verran.
RT ja lääkäri komensivat sitten vuositarkastuksessa lisäämään proteiinia ja nyt kun olen mennyt tuossa 1600/120/200 tahtia (kcal/prot/hiilarit), niin olo on parempi ja paino kuitenkin verkkaan vielä laskee...

eli kyllä jokaiselle löytyy yksilöllinen ja itselle oikea ateriarytmi ja oikeat ateria-aineet, joiden avulla homma pysyy hallinnassa
minulla tuntuu siis olevan tärkeintä, että annoskoot pysyvät pieninä - siksi napostelukertoja on 8 - 10 vuorokaudessa.

- mutta tarkkailua ja säätämistä tää on loppu elämä
- toivottavasti mahdollisimman pitkään

Minä olen panostanut siihen kahteen lämpimään perusateriaan per päivä. Sitten lisukkeet kalorimäärää silmälläpitäen. Syömiset tahtovat painottua iltapuoleen. Rytmi voisi olla parempikin- myönnetään...

Mutta kovin tarkkaaja minulla on se puntari. Kun paino lähtee nousun merkkejä osittamaan, niin silloin suuta soukeammalle. Itsehän sen nyt päättää, miten edetään. En itse koe tarpeelliseksi enää laihtua, mutta jos roikkoleikkausta alan suunnitella niin kiloja on vielä pudotettava muutamia. Nahkan alla on yhä "löysää massaa" reilusti reisissä ja vatsanseudussa. Muut kyllä huomauttelevat, että muutama lisäkilo ei tekisi haittaa minullekaan. Missähän niiden silmät on, vai muistelevatko entistä rehevää emäntää...