takaisin lihoamisesta...

olenko ymmärtänyt jotain väärin...luin jostakin virallisesta julkaisusta, että jos ylipainoa on TODELLA PALJON suositellaan ohitusta, koska vatsalaukun pienentämisen jälkeen voi siis syödä pudotuksensa takaisin (sehän on ihan loogista, koska mahalaukkuhan venyy), ja usein tälläisille ihmisille monesti joudutaan kuulemma tekemään OHITUS, KOSKA SIINÄ EI ENÄÄN PYSTY LIHOAMAAN TAKAISIN. Nyt täältä olen ymmärtänyt, että ohituksen jälkeen ovat jotkut lihonneet entisiin mittoihin?? Mihin se perustuu, koska sen jälkeenhän ei siis ole enään ns. mahalaukkua..

Kumpikaan leikkaustapa ei tarkoita automaattista laihtumista loppuelämää ajatelen.

Tiedän useamman GBP-leikkauksessa olleen, jotka ovat olleet pettyneitä tuloksiin. Tulokset, kun ovat olleet n. 15-20kg pudotus parissa vuodessa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä ettei ko. ihmiset ole osaltaan olleet valmiita panostamaan laihtumiseen. Jos pitää kiinni vanhoista epäterveellisistä ruokailutottumuksistaan ei painoa välttämättä kovinkaan paljoa saa pudotettua.

Myös pidemmällä aika välillä paino tulee toki takaisin, jos jatkaa rasvaisen /sokerisen ruuan syömistä ja/tai alkoholin runsasta käyttöä. Kaljaa kittaamalla ja makkaraa syömällä on myös muutama tuttu GBP läpikäynyt lihonut entisiin mittoihinsa siitäkin huolimatta etteivät edelleenkään yli 5v. leikkauksen jälkeen voi syödä samaan tapaan kuin ennen leikkausta (maha ei siis veny, kuten olitkin jo ymmärtänyt).

Sleevessä on todettu olevan suurempi riski lihomiseen juuri mahalaukun venymisen takia. Tästä syystä leikkausmuotoa miettiville painotetaan liikunnan lisäämisen tärkeyttä ja sitä, että n. 2v. leikkauksen jälkeen "automaattinen" laihtuminen lakkaa ja omat valinnat ja teot (ruuan määrä ja laatu sekä liikunta) korostuu.

Kuten täälläkin on useasti kirjoiteltu tulee kummassakin leikkaustavassa jokaisen itse tehdä osansa eikä leikkaus ole mikään oikotie onneen. Lyhyellä aikavälillä varmasti jokainen leikattu saa painoaan alaspäin, mutta se on todellakin vain apuväline ja oma tahto on se, jolla se paino pidetään sitten kurissa jatkossa.

Ihminen on siitä jännä olento että takaisinlihominen tai se että ei laihdu leikkauksen jälkeen lainkaan on kyllä mahdollista. Itse persoonakohtaisesti tuo laihtuminen on saatava aikaan myös leikkauksen jälkeen. Leikkaus on siis hyvä apuväline, mutta omilla valinnoilla (pienet ateriat tasaisesti pitkin päivää, 1.5 litraa vettä, riittävä proteiinin saanti päivittäin) se laihtuminen tapahtuu. Ja samaan malliin kun jatkuu loppuelämän voi olla huoleti takaisinlihomisesta.

Syöminen on sairalloisesti lihavalle addiktio siinä missä alkoholistille alkoholi. Joillekin syöminen on korvautunut alkoholilla tai muulla riippuvuudella. Joten sitä omaa syömistä (miksi ja minkä verran) on kyllä työstettävä loppuelämän.

Ohituksen osalta yleensä puhutaan, että leikkaus on kaksi vuotta se personal trainer, jona aikana on mahdollista päästä normaalipainoon. Pitkäaikaistutkimuksissa 10 vuoden jälkeen leikatuilla on vielä 60% menetetystä ylipainosta poissa kun siitä keskimäärin menetetään leikkauksella siis 70%. Leikkauksella saa siis parhaat tulokset mutta varmasti tuossa joukossa on niitä jotka on päässeet ja pysyneet normaalipainossa ja toisaalta niitä jotka on lihoneet takaisin.

Ohituksesta, siinä tehdään vanhasta mahalaukusta pieni mahapussi, joka siis voi venyä väärin käytettynä ainakin sen verran että takaisinlihominen on mahdollista. Ohituksella tarkoitetaan sitä, että vanhan vatsalaukun ruuansulatusnesteet liittyvät ohutsuoleen n. 1.5 metrin jälkeen ko. pienestä mahapussista, jolloin suolta on ohitettu tuo määrä ja ruoka kulkee suolessa tuolla matkalla sellaisenaan ilman ruuansulatusnesteitä. Energian ja ravintoaineiden imeytyminen suolessa tehostuu vasta ruuansulatusnesteiden yhdistymisen jälkeen. Tähän perustuu osa ohituksen tehosta verrattuan mahalaukun pienennykseen. Toisaalta kun ruoka ei mene vanhan mahalaukun päässä olevan pohjukkaissuolen kautta, se vaikuttaa nälkähormoniin ja toisaalta insuliinin eritykseen, tähän perustuu se, että leikatut tuntevat vähemmän nälkää ja usein paranevat 2-tyypin diabeteksesta.

Toivottavasti tämä selvensi enemmän kuin sekoitti :)

Sleevessä on todettu olevan suurempi riski lihomiseen juuri mahalaukun venymisen takia. Tästä syystä leikkausmuotoa miettiville painotetaan liikunnan lisäämisen tärkeyttä ja sitä, että n. 2v. leikkauksen jälkeen "automaattinen" laihtuminen lakkaa ja omat valinnat ja teot (ruuan määrä ja laatu sekä liikunta) korostuu.

Sen perusteella mitä itse olen lukenut ja oppinut, tämä sopii enemmän ohitusleikkaukseen kuin sleeveen. Sleeve ei veny yhtä paljon kuin ohitusleikkauksessa tehty pussukka ("stoma/pouch"), koska se on tehty vatsalaukun vähiten venyvästä osasta (small curvature). Paremmin voisi tietenkin muotoilla että riski venymiselle on pienempi sleeven kanssa kuin ohitusleikkauksen pussukan kanssa, koska jokaisen laihdutusleikkauksen voi potilas itse pilata syömällä liikaa ja vääriä asioita.
Sleeven kanssa nopein painonpudotus tapahtuu ensimmäisen 6-8kk sisällä, sen jälkeen vatsa on parantunut "lopulliseen" kokoonsa jos ihminen sitä myöhemmin ei itse venytä. Tämän ekan puolen vuoden aikana laihdutus on helpompaa koska mahaan ei vaan yksinkertaisesti mahdu paljon mitään eikä usein nälkääkään erityisesti tunne. Myöhemmin elämä palautuu normaaliksi (lue: 100-150g aterioita) ja enemmän vastuuta jää ihmiselle itselleen - niitä jokapäiväisiä oikeita valintoja.

2v "automaattinen laihtuminen" on tuttua ohitusleikkauksesta, kalorien imeytymishäiriö loppuu viimeistään n. 24kk kuluttua leikkauksesta (tosin vitamiinien ja hivenaineiden imeytymishäiriö jää loppuiäksi). Sleeven kanssa tätä imeytymishäiriötä ei ole ollenkaan, joten enemmän töitä joutuu itse tekemään.

..Kirjoittelin lähinnä ketjun aloittajalle ja muille kiinnostuneille, ketjuun vastanneet ovatkin jo konkareita itse.

Sleevessä on todettu olevan suurempi riski lihomiseen juuri mahalaukun venymisen takia.

Tämä on nettilegenda vailla mitään tieteellistä tutkimusta tai pohjaa. Ainoat tieteelliset tutkimukset aiheesta näyttää 3 vuoden seurannan osalta ettei mitään merkittävää tilastollista eroa ole GBP vs. Sleeve laihdutustuloksissa. Pidempää seurantaa ei ole olemassa koska Sleeve on niin uusi tekniikka. Itse olen mukana tässä ainutlaatuisessa tutkimuksessa joka tehdään Suomessa ja saan ensi käden tietoa aiheesta Kirurgilta aina kontrollikäynnin yhteydessä.

Leikkaus on pelkkä apukeino ja elämänmuutoksen tekee yksilö itse.

Miksi taasen tuli paha mieli, kun jotain täällä kysyin?

En tietääkseni ole niin tyhmä, etten tajuaisi sitä, ettei leikkaus ole mikään oikotie onneen. Kysyin vain asiaa JONKA LUIN IHAN VIRALLISESTA LÄÄKETIETEEN JULKAISUSTA, ETTÄ MAHALAUKUN PIENENNYKSEN JÄLKEEN SUURIN OSA JOUDUTAAN OHITTAMAAN, SILLÄ OHITUS TAKAA VARMEMMAN PYSYVYYDE.

Olen tutkinut leikkausta (ja tiedän tarkalleen mitä niissä tapahtuu) jo yli puolentoista vuoden ajan...joten ei tämä ole mikään yhtäkkinen päähän pisto ja mielestäni olen aikuinen ihminen....

Peijaksessa nimenomaan sanottiin 04/10, että tutkimusten mukaan Sleeve laihduttaa sen 2v. ja sen jälkeen korostuu liikunnan määrä ja omat ruokailutottumukset sen hetkisen tietämyksen mukaan.

Myöskään sen 2v. aikana ei ole suurempia eroja leikkausmuotojen ja laihdutusmäärien välillä.

Tutkimuksia tällä saralla tehdään usealla taholla ja todellakin sleevestä ei ole vielä hirveän pitkiä tutkimustuloksia edes maailmalta (silloin oli n. 5v. tuloksia ulkomailta).

Suski76 kukaan ei varmasti epäile sinun tilannettasi, mutta monet, minä mukaan lukien tunnevat tarvetta korostaa muille lukijoille ettei leikkaus ole mikään oikotie onneen.

Sleeve-leikkauksen tuloksia joudutaan todellakin korjailemaan takaisinvenymisen takia ja Jenkeissä ainakin tehdään uudelleen piennennyksiä. Suomessa en tiedä tehdäänkö niitä vai tehdäänkö sitten tarpeen mukaan GBP. Nämäkin ovat asioita, jotka varmasti muuttuvat leikkausten määrien kasvaessa ja ajan kuluessa. Puolitoista vuotta sitten Peijaksessa hoitajat sanoivat leikkaustapojen/jälkihoidon muuttuvan tasaisesti mm. kipulääkkeiden, fast-trackin, katetroinnin jne. osalta

Kysyin vain asiaa JONKA LUIN IHAN VIRALLISESTA LÄÄKETIETEEN JULKAISUSTA, ETTÄ MAHALAUKUN PIENENNYKSEN JÄLKEEN SUURIN OSA JOUDUTAAN OHITTAMAAN, SILLÄ OHITUS TAKAA VARMEMMAN PYSYVYYDE.

Ota yhteys lehteen ja pyydä kertomaan tutkimuslähdettä.

En ole kuullut Suomessa yhdestäkään tapuksessa jossa Sleeve olisi muutettu ohitukseksi.

Sleevessä on todettu olevan suurempi riski lihomiseen juuri mahalaukun venymisen takia.

Myöskään sen 2v. aikana ei ole suurempia eroja leikkausmuotojen ja laihdutusmäärien välillä.

Tämä taasen on täysin ristiriidassa sen kanssa mitä aikaisemmin kirjoitit??? Mitä sä nyt oikeastaan tarkoitat?

se sama tieto löytyy myös täältä netistä, jonkin lääkärijututn yhteydessä ELI SE, ETTÄ SLEEVEN JÄLKEEN ON JOUDUTTU VIELÄ OHITTAMAAN...

Kimby kannattaisi lukea kirjoitus kokonaisuudessaan eikä vain lainailla osia lauseista!

2v. tuloksien mukaan laihtuminen on samaa luokkaa oli leikkaustapa kumpi vaan.

Sen sijaan pidemmällä aika välillä (2v. jälkeen kuten kirjoitinkin) sleevessä korostuu liikunnan merkitys sekä ruokailut. Ja kuten sanottu venytettyä saa mahansa ja väärällä ruokavaliolla saa painonkin nousuun ilman sen suurempia ongelmia. Ja korjausleikkauksia varmasti joudutaan tekemään, mutta itse miettisin viimeistään siinä vaiheessa onko leikkaus oikea hoitomuoto, jos ei painonhallinta ota onnistuakseen leikkauksen avulla. Ei se leikkauksen uusiminen tai toiseksi vaihtaminen välttämättä tuo sitä toivottua lopputulosta, jos ei ole sinut ongelmiensa kanssa ja osaa välttää kompastuskivet jatkossa.

Sen sijaan pidemmällä aika välillä (2v. jälkeen kuten kirjoitinkin) sleevessä korostuu liikunnan merkitys sekä ruokailut.

Tuo on mutua, ei faktaa.

oen samaa mieltä, että leikkaukseen ei voilähteä sillä mielellä, että nyt voin vain olla, enkä miettiä laihdutusta, lopun ikääni. Sitä en tarkoittanut, mutta kun täällä näitä lueskellut, niin joidenkin tutut ovat lihonneet entisiin mittoihin takaisin...siksi olin utelias, kun olin saanut muuta tietoa.

Itsekin leikkaukseen menossa sillä mielellä, että se on koko loppuiän prosessi ja mukaan tietysti liikunta (jota en voi nyt harrastaa) jne...

Joo ei lopu prosessi ikinä