PELOTTAA...

Leikkausaika lähenee ja pelottaa päivä päivältä enemmän!!!

Alkuviikosta Kyssistä soitettiin ja kehotettiin aloittamaan ene 1.2. Kyssissä pitää olla 28.2. klo 11.00. Leikkaus tehdään 1.3.

Nyt sitten päässä pyörii kaikki miljoona asiaa mikä voi mennä pieleen. Jos olisikin yksin niin ei olisi katastrofi vaikka pöydälle kuolisi, mutta kun on lapsia niin pitäisi selvitä takaisin pian ja vieläpä suht hyvässä kunnossa. Kunpa olisi aikakonen jolla voisi siirtyä suoraan maaliskuun puoliväliin niin pahin olisi ohi!

Ole huoletta, kukaan ei tietääkseni ole kuollut leikkaukseen. Elämä muuttuu ja todennäköisesti parempaan, eli jaksamme vielä vuosia kakaroiden kiusaksi. tv,dirty old man.

Toivottavasti olet oikeassa...

Kuinkahan sitä mahtaa olla kipeä heti leikkauksen jälkeisinä päivinä?

Menin tyhmä katsomaan YouTubesta leikkaustarinoita, kuinka siinä yksikin tyttö itki ja valitti oloonsa vielä monta viikkoa leikkauksen jälkeenkin.

Lue täältä tai ilmoittaudu LiLe.n sivuille, niin saat todenmukaista tietoa.

Fat old lady- mullakin on pienet lapset ja samat jutut pelotti. Leikkaus sujui hyvin. Kipulääkkeitä söin viikon ajan. Paratabsia ja Litalginia. Ja kivut ei olleet kertaakaan sietämättömiä. Seuraavana päivänä leikkauksesta pääsin kotiin. Viikko oli pahinta aikaa, mutta nyt melkein kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen kaikki on hyvin. Toki edelleen opettelen syömään ja juomaan, mutta jaksan jo paljon paremmin. Se eka viikko kannattaa hommata apua itselleen. Mulla oli lapset kipeinä ja mies heidän kanssaan kotona. En olisi jaksanut yksin. Päivälläkin piti päästä välillä nukkumaan.

Toki mun kokemus leikkauksesta on mun kokemus, mutta uskon, että yleensä kaikki menee niin hyvin kuin minulla. Välillä tulee ongelmia ja niistäkin selviää. Mä jännitin nukutusta ihan hirveesti, koska mua ei ole nukutettu aikaisemmin. Kun sitten heräsin heräämössä, sanoin hoitajalle, et ajattele, mä heräsin! Se varmaan ajatteli, et hullu nainen:)

Moi Fat old lady!

Minullakin oli kaikenlaisia ajatuksia ennen leikkausta, mutta kaikki meni todella hyvin. Minulla alkoi ene 1.11., menin KYSiin 28.11. ja leikkaus oli maanantaina 29.11.2010. Kävin ennen osastolle menoa verikokeissa ja keuhkoröntgenissä. Osastolla sain ystävällisen vastaanoton ja ruokaa.

Illan aikana luonani vieraili kirurgi, anestesiahoitaja ja -lääkäri. Heiltä sai kysellä, jos oli mieltäpainavia asioita. Käytä tilaisuutta hyväksesi. Sairaanhoitaja neuvoi hengitystekniikan ja sänkyyn menon ja sieltä nousun. Sinun kannattaa harjoitella niitä, se helpottaa osaltaan selviytymään leikkauksen jälkeisistä kivuista. Tarvittaessa saat illalla pienen, omatoimisesti laitettavan peräruiskeen, jos maha ei ole toiminut sekä uninatusen, jos epäilet, että et saa unta.

Minut leikattiin heti aamulla ja palailin illalla osastolle. Pitivät minua vähän pitempään heräämössä, kun verenpaineet olivat vähän koholla. Eli kyllä huolehtivat sinusta hyvin siellä sairaalassa. Sain tarvittaessa kipulääkkeitä, leikkauksen jälkeisenä yönä tiputuksessa ja piikkeinä, sitten seuraavasta päivästä lähtien imeskeltävinä tabletteina.

Sain nousta seuraavan aamupäivän aikana vuoteesta hoitajien avustamana ja he tekivät samalla aamupesun. Vähän myöhemmin kävin kävelyllä fysioterapeutin kanssa ja kun kaikki sujui mallikkaasti sain omatoimisesti lasketella käytäviä pitkin ja myöhemmin iltapäivällä jo olin isännän kanssa alhaalla kahviossa. Kun lähdet kävelemään, sinun kannattaa aina oikaista selkä suoraksi, vaikka aluksi sattuukin, sen jälkeen kipu on vähäisempää. Samoin kannattaa sängyn laidalla harrastaa pientä liikuntaa, ohjeet ovat muistaakseni siellä huoneen seinällä.

Keskiviikkona pääsin kotiin ja siitä se toipuminen pääsi kunnolla alkuun. Minulla kaikki meni hyvin ja jos jotakin olisi tullut, porukka olisi KYSissä hoitanut minut kuntoon.

Tsemppiä sinulle tuohon eneilyyn!

On luonnollista pelätä, mutta Suomessa seula yleisellä puolella on niin tarkka, etteivät lähde edes leikkaamaan riskitapauksia(täälläkin jokunen sellainen kirjoitellut). Kipuja ei kannata pelkää, sillä tiputuksen yhteydessä menee kipulääkettä ja kotona kyllä riittää mukaan saatavat reseptilääkkeet. Lepoa kuitenkin ensimmäisen viikon ajan kaipaat etkä saakkaan nostella/ tehdä mitään rasittavaa, joten pidä huoli, että joku muu vastaa perheen arjesta.

Itse olisin pärjännyt jo isompien lasteni kanssa (nuorin oli tuolloin 6v.), mutta mies oli kotosalla avustamassa samate äitini. Sai keskittyä rauhassa omiin ruokailuihin ja juomisiin. Ne ne "ongelmat" oli ainakin minulla leikkauksen jälkeen. Ennen leikkausta, kun luin muiden kirjoituksia niin mielessäni en voinut käsittää miten juominen voi olla hankalaa. No kyllä se oli. Ei niin, etteikö sitä voinut tehdä vaan se pieni määrä ja koko ajan olisi pitänyt litkiä. Mulle tuli pari päivää kotiutumisen jälkeen huimausta, joka johtui liian vähästä juomisesta. Kun nostin määrää (vessassa kuppi, niin muistin juoda aina wc:ssä käynninkin yhteydessä) niin heti helpotti.

Tsemppiä ja usko pois hyvin se menee!

Heips kohtalotoveri
Tiedän tunteeesi aikasta tarkalleen juuri nyt,itsellä juuri kuukausi sitten sama tilanne ja huomenna sitten matka kohti Kys.siä alkaa,tiistaina leikataan iltapäivällä.Jännittää eniten se että leikkaavat varmasti ettei minun tuurilla löydy jotain joka sittenkin estäisi,varsinaista leikkausta ja sen jälkeistä olo tilaa en oikeastaan osaa pelätä.
Nyt vain tämän kuukauden aikana pidät itsestäsi huolen syöt sen minkä voit,käyt kävelyllä,lepäät ja rentoudut ja ei kannata niitä kauheimpia leikkaustarinoita katsella sillä myönteisimmät ja onnistuneet tarinat harvoin pääsee esille muualla kuin täällä sillä silloinhan niillä täyttyisi joka paikka.
Tsemppiä ja Hyvin se menee..

Onnea matkaasi bmi35.

Kiitos eräpena