Leikattu---kaikki ok!

Kotona taas
Leikkaus tehtiin suunnitellusti maanantaina 2.3. Leikkaus kesti reilut 3 tuntia, leikkausillan olin heräämössä, yöksi pääsin osastolle. Tiistaina olin tosi kipeä, ei voinut mitään muuta kuin ottaa vastaan kipupiikkejä ja nestetippaa ja lääketippaa ja...
Keskiviikkona kävin eka kerran suihkussa ja kävelin tuen avulla. Torstaina olin jo kuin uudesti syntynyt ja tein jo pidempää kävelylenkkiä. Tänään sitten kotiin

Vatsa toimii turhan hyvin (vesiripulilla) heti ruokailun jälkeen, toivon että se asettuu tässä päivien kuluessa. Minulta tulee myös paljon röyhtäyksiä jotka eivät leikkaavan kirurgin mukaan kuulu asiaan, mutta eivät todennäköisesti ole millään lailla "vaarallisia."

Syöminen on todellakin näykkimistä ja sen opetteluun pitää panostaa

Iloisella mielellä eteenpäin

Mukava kuulla, että kaikki sujui hyvin!!! Onneksi olkoon!!

Nyt kevyempää kesää ja elämää kohti rohkein mielin Olen kateellinen, kun yritän epätoivoisesti koko ajan laihduttaa ja tulokset eivät juuri innosta.

Hienoa kuulla, että kaikki meni hyvin. Päivä kerrallaan eteenpäin ja ihmetellä, kun kilot karisevat ja askel kevenee kesää kohti. Itsellä leikkauksesta 4 viikkoa aikaa ja paino on tippunut sen jälkeen 9 kiloa ja yhteensä 17,4 kiloa joulukuun jälkeen.

Kiitos kaikille

Vatsa vaan oirehtii... siis ripuli jatkuu. Mietin nyt, että sainko kuitenkin jonkun suolistopöpön (noro?) itseeni, vai onko tämä _edes jossain muodossa_ tavallista? Ilmoittautuuko kukaan muu leikattu mukaan löysän vatsan omistavaksi?

Rozeanne kirjoitti:Minulta tulee myös paljon röyhtäyksiä jotka eivät leikkaavan kirurgin mukaan kuulu asiaan, mutta eivät todennäköisesti ole millään lailla "vaarallisia."

Mulla oli ihan sama homma leikkauksen jälkeen varmaan ainakin sen pari - kolme viikkoa. Sen jälkeen röyhtäily lähti pikkuhiljaa, ja nyt ei enää juurikaan vaivaa. Nykyisin kahvinjuonti on ainoa, mitä välttelen sen aiheuttaman röyhtäilyn vuoksi.

Huomasin tänään, että minä vaan edelleenkin söisin...söisin... ja söisin! Sanoin jo perheelle, että tappaako mie itseni aion tällä syömisellä, niin otti pattiin

Kaikkea tekee mieli, ei mulla ei ainakaan mielihalut ole kadonneet minnekään. Nälän tunnetta olen tuntenut tämän viikon aikana pari kertaa. Ruuan määrän opettelu tuntuu tekevän minulle aika tiukkaa. Toivottavasti en syö pussukkaani hajalle
Tänään kyllä oli niin paha olo, että uskoisin jonkinlaisen opetuksen menneen tuonne korvien väliin.

rozeanne: mulla sama vika, syöminen lähtee korvien välistä, olen ns. tunnesyöppö, syön rentoutuakseni ym. siksi ihmettelen miten käy jos pääsen ´leikkaukseen,eli mitä sen tyhjyyden tilalle, kun ei voikaan enää syödä. oliko sulla joku psykologi tai vastaava ennen leikkausta, ja oliko se sleeve? entä oliko ravitsemusterapeutti? olen pyrkimässä yksityiselle, mutta torstaina on vast.otto, on vielä epävarmaa voidaanko tehdä,koska on aiempi vatsaleikkaus tehty.

isomahamamma kirjoitti:rozeanne: mulla sama vika, syöminen lähtee korvien välistä, olen ns. tunnesyöppö, syön rentoutuakseni ym. siksi ihmettelen miten käy jos pääsen ´leikkaukseen,eli mitä sen tyhjyyden tilalle, kun ei voikaan enää syödä. oliko sulla joku psykologi tai vastaava ennen leikkausta, ja oliko se sleeve? entä oliko ravitsemusterapeutti? olen pyrkimässä yksityiselle, mutta torstaina on vast.otto, on vielä epävarmaa voidaanko tehdä,koska on aiempi vatsaleikkaus tehty.

Tunnesyöppö minäkin, ja "suun nälkä" näyttää olevan läsnä hyvin vahvana. Olen vielä kuitenkin niin heikkona leikkauksen jäljiltä, että en jaksa paljoa kävellä. Tänään hissuttelin hiukka reilun kilometrin ja olin aivan puhki! Joten liikunta ei ainakaan tässä vaiheessa täytä tuota tyhjyyden tilaa mikä jää jäljelle. On keksittävä muuta. Syömishäiriöt ei parane helposti, paraneeko sitten koskaan... mutta hallintaan sen voi saada. Toiveikkaana eteenpäin!

Minulle tehtiin Gastric by pass- leikkaus. Tuo leikkaus on kuulema aina se mitä tehdään KYSissä ja sleeve tehdään vain, jos GBP-leikkausta ei voida tehdä. Ja este tuolle GBP leikkaukselle olisi ollut maksan suuri koko ja sen tuoma näkyvyyshaitta. Minäkin tiesin vasta heräämössä kumpi minulle oli tehty ja oliko leikkaus saatu tehtyä tähystämällä. Kohdallani kaikki meni suunnitelmien mukaisesti, kiitos kirurgit Käkelä-Pääkkönen tiimille

Psykologia tms. en ole tavannut ennen toimenpidettä (mielestäni rav.terapeutti hoiti senkin puolen) eikä ole sanottu, että olisi tapaamista myöhemminkään.

Tähän loppuun jotain positiivista; en ole ripuloinut tänään!

Tsemppiä sulle isomahamamma! Nämä kaikki mitä mietit, ja mitä meistä itsekukin miettii ovat isoja asioita.

Samaa itsekin pelkään, kun pantaleikkauksen jo käynyt läpi ja sen sössinyt. Olen itsekin tunnesyöjä ja pelottaa jos sitten, kun olen ohitusleikkauksen käynyt läpi niin mokaan tämänkin syömällä itseni takaisin samaan kuin ennen leikkausta. En luota enää yhtään itseeni tämän asian suhteen.

Leikkauksesta nyt kaksi viikkoa. Vointi suurimmaksi osaksi OK mutta jotain pientä "ongelmaa" on välillä mukana.
Syömismäärän hahmottaminen on yllättävän vaikeaa. Aina otan liikaa ruokaa (jätän syömättä) TAI syön liian nopeasti ja täyttymisen tunteen tunnen sitten puristavana tunteena rintalastaan ja on kuin minua kuristettaisiin kurkusta. Yhden kerran on tullut oksu liiallisesta syömisestä

Joitakin mielitekoa on, mutta ovat selvästi vähentyneet tämän toisen viikon aikana. Mieliteko tulee mieleen, mutta se häviää aika nopeasti.
Nesteen saantia pitää oikein mitata, että varmasti tulee edes se litra päivässä. Suolisto oikkuilee välillä, on ripulia ja sitten ei, mutta yritän muistaa, että on lyhyt aika leikkauksesta ja toipuminen on vasta käynnissä.

Mikä parasta, farkut ei enää kiristä, persauksista housut lököttää jo aika pahasti, luulenpa että housukauppaan pitää viimeistään ensi viikolla lähteä. Eilen huomasin senkin, että kun seison, näen jo omat varpaani eli vatsakin on alkanut kadota. Jestas, mä saan taas vyötärön jossain vaiheessa! Ei malttaisi odottaa...

Liikunta on vielä vähäistä kävelyä, en todellakaan jaksa pitkiä lenkkejä. Vain sellaista 1-1.5 km on matkan määrä, mutta parempi tuokin kuin ei mitään. Ja kunhan vointi kohenee niin sit...

Uusin diagnoosini (sarkoidoosi ) oirehtii, onneksi on reumalääkärin vastaanotto heti huhtikuun alussa.

Juu, ja eilen tuli taas vuosi lisää tälle ämmälle... täytekakkua söin sen kunniaksi pienen siivun


***Edit: Huomasin, jotta kg määrä allekirjoituksessani oli väärin, korjasin sen

Todella mukava kuulla sun kuulumisia Rozeanne!!! Hienoa, että tuloksiakin alkaa jo näkyä, siitä se lähtee.
Minä se edelleen odottelen sitä kirurgin kannan ottoa...

Oikein paljon onnea eilisen johdosta .
Mun mielestä tuo kilometrin pituinen lenkki kuullostaa jo todella suurelta suoritukselta, kun itse en viitsi/ jaksa kävellä moista matkaa itse .
Mutta toivon hartaasti eläväni vielä senkin päivän, kun saan liikunnasta sitä paljon puhuttua iloa elämääni ja ylimääräistä drivea .
Odottavan aika on vaan NIIIIIIIIIIIIIIIIIIN pitkää

Rozeanne kirjoitti:Kotona taas
Leikkaus tehtiin suunnitellusti maanantaina 2.3. Leikkaus kesti reilut 3 tuntia, leikkausillan olin heräämössä, yöksi pääsin osastolle. Tiistaina olin tosi kipeä, ei voinut mitään muuta kuin ottaa vastaan kipupiikkejä ja nestetippaa ja lääketippaa ja...
Keskiviikkona kävin eka kerran suihkussa ja kävelin tuen avulla. Torstaina olin jo kuin uudesti syntynyt ja tein jo pidempää kävelylenkkiä. Tänään sitten kotiin

Vatsa toimii turhan hyvin (vesiripulilla) heti ruokailun jälkeen, toivon että se asettuu tässä päivien kuluessa. Minulta tulee myös paljon röyhtäyksiä jotka eivät leikkaavan kirurgin mukaan kuulu asiaan, mutta eivät todennäköisesti ole millään lailla "vaarallisia."

Syöminen on todellakin näykkimistä ja sen opetteluun pitää panostaa

Iloisella mielellä eteenpäin

Minulle pitäs tulla ensi viikon aikana Kuopiosta kirje, milloin olisi leikkaus.

olitko kauan jonossa. minulle luvattiin leikkaus joulukuulle -08, mutta leikkaus päivää ei vaan kuulu. kaikki kokeet otettu viime syksynä ja ei kuulemma estettä leikkaukseen. olen menossa kysille.

Milla-Riikka kirjoitti:
Minulle pitäs tulla ensi viikon aikana Kuopiosta kirje, milloin olisi leikkaus.

Ihanaa, kun on viikonloppu ja sitten onkin Sinulle tärkeä viikko ...

isomummi kirjoitti:olitko kauan jonossa. minulle luvattiin leikkaus joulukuulle -08, mutta leikkaus päivää ei vaan kuulu. kaikki kokeet otettu viime syksynä ja ei kuulemma estettä leikkaukseen. olen menossa kysille.

Hei Isomummi!
Minun leikkaukseen pääsyni tapahtui aika nopeasti joten suosittelen Sinulle, että nyt varmasti kannattaisi jo soittaa kirurgian osasto 5:lle tai kliin.ravitsemusyksikköön ja kysellä leikkauksesi perään.
Minulle tehtiin kaikki kokeet loka-marraskuussa-08, joulukuu meni odotellessa kirurgien meetingin tuloksia ja tammikuun puolessa välissä -09 rav.yksikön lääkäri soitti, että ei estettä leikkaukselle ja itse leikkaus tehtiinkin sitten heti maaliskuun alussa. Eli prosessissa meni "vain" 5 kk.

Mie laihdun! Uskomatonta, mutta totta...
Kävin vaa´alla tänään ja kiloja on karissut -6,4 kg! Hyvä, etten persuuksilleni hämmästyksestä lentänyt. Tässä alkaa olemaan voittaja-fiilis

Pitäisi saada lisää motivaatiota liikkumiseen (lähinnä se on kävelyä). Joten antakaapa kanssa sisaret ja -veljet mulle potkuja persauksiin. Voitte samalla myös takoa faktoja mun kalloon, miksi on tärkeää liikkua ja miten hyvää se tekisi... itse en näköjään sit ilman herättelyjä hoksaa

Mä laihdutan myös ja otin nyt jäsenyyden kuntosalilta. Lihasmassan lisäys kuluttaa enempi päivittäin energiaa, joten laihdun helpommin. Haluan mahaläskeistäni eroon. Maha pysyy paremmin kuosissa ja kiinteämpänä, kun käyn salilla. Iho roikkuu vähemmän. Mieti miltä näytän ilman lihaksia, läskit päältä kuivuineina pois...

Oliko tarpeeksi tsemppaavaa?

sain viimeinkin tietoa. soitettuani sairaalaan sanottiin että pääsen leikkaukseen 22.4. odottajan aika on pitkä, mutta eiköhän se kulu jotenkin diettiä pidellessä.

ja tuntuu kuin siitä olisi jo ikuisuus!
Läskejä on sulanut - 8 kg verran ja toivon, että sulamista tapahtuu edelleen... jotenkin edelleen epäuskoinen tunne... että minäkö ikuinen epäonnistunut laihduttaja nyt laihdun??

Nyt on ulkona niin kaunis ilma, että on lähdettävä sinne ja palattava koneen ääreen "paremmalla" hetkellä.


- päiviinne!

Aivan mahtavaa!

Minulle tuli joulukuun alussa KYS:istä kirje, jossa kerrottiin, että minut on siirretty leikkausjonoon. Siinä arvioitiin, että leikkaus on maalis-huhtikuussa. Viikko sitten sain tiedon, että leikkaus on 27.4. Joten aika hyvin piti tuo arvio paikkansa.
Odotus on pahinta, tiedän sen itsekin, mutta kyllä se posti vielä hyvät uutiset tuo teillekin

Tämä odottavan aika on vaan niin perhanan pitkä !!!

Onko teiltä KYSiin menijöiltä kysytty Yle teemalla näytettävään Veitsenterällä- ohjelmaan halukkuutta?
Minua kysyttiin, vaan kieltäydyin!

Uskon, sen että odottavan aika on kiduttavan pitkä. Mutta yrittäkää ottaa tämä odotusaika oppimishetkinä. Kaikki tosiaan muuttuu syömisten suhteen! Ja mun tod. näk. jo ensi viikolla pitää mennä ostamaan uudet farkut ja sitten toivottavasti kohta toiset ja sitä rataa...

Olo on leikattua uutta elämää ajatellen OK, mutta sain eilen lääkäriltä tosi ikäviä uutisia koskien muuta terveyttäni. Masentaa aikalailla