Ensimmäinen leikkausselvitykseni Meilahdessa

Olin tänään ensimmäisessä leikkausselvityksessä Meilahdessa endokrinologian poliklinikalla, jossa tapasin osaston ylilääkärin. Olen aloittanut Laakson sairaalan ENE-ryhmän elokuussa, mutta pääsin selvitysjonoon jo kesäkuussa, kun olen niin monesti ennen laihduttanut ja myös ENEillyt. Leikkausselvitys meni hienosti, lääkäri oli hyvin positiivinen ja arvosti sitä että olen jo laihdutukseen ryhtynyt. Muoks: Keväästä on lähtenyt vajaa 17 kg.

Lääkäri sanoi, että kannattaa miettiä leikkausajankohtaa, sillä keskimääräinen pudotus on 1/4 lähtöpainosta. Tähtään 90 kilon korville, joten minun pitäisi mennä leikkaukseen 120-kiloisena, jotta tuohon olisi keskivertomahdollisuudet. Nyt on mittarissa 162 ja risat, joten tuohon mennee ainakin 6-8 kk. Meilahdessa voi kuulemma roikkua jonossa siten, että otetaan puhelimitse tilanneselvitys vaikka 3 kk välein, jos laihdutus muuten etenee, ja sitten kirurgille kun tavoitepaino ennen leikkausta on näköpiirissä. Samaten lääkäri kehui jo tehtyjä elämäntapamuutoksiani ja asennettani leikkausta kohtaan. Meilahdessa jono on hallinnollinen, eli kun kaikki selvitykset ja tutkimukset on tehty, leikataan. Minun kohdallani tuo voisi olla jo maalis-huhtikuussa.

Lääkäri vähän varoitteli kovin hurjasta "hypetyksestä" leikkauksen suhteen, sillä se on tukitoimi, ei ratkaisu. Kertoi, että seurannassa on hävikkiä: laihtuneet leikkauspotilaat tulevat iloisina kontrolliin mutta ei-laihtuneet tai takaisin lihoneet katoavat takavasemmalle. Samaten vertaistukipalstoilla hengailevat ne onnistuneet. Kuitenkin se syömisen hallinta pitäisi rakentaa pääkoppaan ja pieni maha sitä tukee, ei toisin päin. Tämä oli mielestäni hyvin järkevää ja olen itsekin samoilla linjoilla.

Ei sanaakaan masennuksesta! Pelkäsin, että leikkaus kaatuu sairastamaani masennukseen. Ilmeisesti aloitettu laihdutus painoi vaakakupissa niinkin paljon että tuosta ei edes kyselty. Täytin odottaessani yleisen elämänlaatukyselyn (näetkö hyvin, pystytkö liikkumaan vaivatta jne.) ja ahmimiskyselyn. Molemmat ok.

Olen nyt sillä mielellä, että urakoin painon tuohon 130 kg hujakoille vähähiilihydraattisella eväällä ja sitten kirurgille. Minusta kannattaa odottaa ja maksimoida silloin toivomani tuloksen mahdollisuus.

Positiivinen kokemus, turhaan pelkäsin.
kamro

-"sillä se on tukitoimi, ei ratkaisu. Kertoi, että seurannassa on hävikkiä: laihtuneet leikkauspotilaat tulevat iloisina kontrolliin mutta ei-laihtuneet tai takaisin lihoneet katoavat takavasemmalle. Samaten vertaistukipalstoilla hengailevat ne onnistuneet. Kuitenkin se syömisen hallinta pitäisi rakentaa pääkoppaan ja pieni maha sitä tukee, ei toisin päin. "-

Siinähän se oli, se mun pelkoni tulevasta elämästä, jää nähtäväksi kuinka selviän, olenko tuossa iloisessa joukossa vai takavasemmalla....


Mutta onneks sulla tuntuu olevan päänuppi varsin kohdillaan tähän hommaan! :))

Mulla on masennuslääke koko ajan menossa (pienellä annoksella) mutta ei siltikään ole skipattu jonosta, ei missään vaiheessa oikeastaan olla asiaa vatvottu, sitä en tiedä mitä mun psykiatri asiasta lähetteeseen kirjoitti, ilmeisen hyvin koska kukaan ei ole missään vaiheessa mitään kyselly :))

Onko toi 1/4 sleevestä? Mulle on ainakin annettu ihan erilaisia arvioita painon laskusta GBP:n suhteen..

Tsemppiä oudotus urakkaan!

Mielenkiintoista tuo että lääkärit muistuttelee näin vahvasti niistä epäonnistumisista, samoin kävi mun lääkärin suhteen. Hänkin varoitteli siitä ettei se onnistu kuin murto-osalla ja että nämä vertaistukisaitit on vääristyneitä jne....

Ja kun toisaalta taas mediassa ihmetellään sitä mikse suomessa ole leikkauksia enemmän. mm. eilen uutisissa oli juttua siitä (en nähnyt kokonaan) .

Ristiriitaa...

Mun lääkäri melkein suuttu kun sanoin etten enää puhu laihduttamisesta vaan elämäntapa muutoksesta, kuitenkin olen sillä tavalla saanut mielestäni pysyvästi pois painostani kohta 40kg, pitäisi kuulemma vaan laihduttaa ja rajusti. ??? Olen sitä mieltä, että jos pääkoppa ei ole mukana asiassa ei tulos voi olla pysyvä. Minulla ainakin on niin paljon asioita joita olen hitaasti mutta varmasti muuttanut, etten enää itsekkään ole laskuissa pysynyt.
Suurin vääntäminen on ollut sen kanssa että kun sanotaan et pitää syödä 5-6krt/pvä se ei tarkoita kappaa pottuja ja kattilallista läskisoosia per kerta..
Onnea painonpudotukseen!!

Hei!
Peijaksessa sain positiivista palautetta laihdutusleikkauksen tuloksista. Niin ja yksi hoitaja kskyi multa tämän meidän palstan osoitetta, jotta voi jakaa sitä potilaille. Toki kyllä kerrottiin, että sleeve-leikattujen pitää olla tarkkana kolmen vuoden päästä ettei paino lähde nousuun. Silloin pitäisi olla terveelliset elämäntavat ja liikuntapuoli erittäin hyvin hallussa. Kyllähän se vatsa siitä voi venyä, jos alkaa syödä liikaa tai sitten syö liikaa herkkuja.
Näinhän se on, että pään sisällä se muutos pitää tapahtua. Jos on ollut esim. tapana syödä tunteisiinsa, niin alkaakohan ne tunteet sieltä sitten pulpahdella pinnalle leikkauksen jälkeen? Tulisikohan musta kiltistä ja rauhallisesta äitylistä kamala vihainen akka?

Se uutisointi josta puhuin tuossa aiemmin olikin alueuutiset Vaasan alueelta. Siinä mm. mainittiin että suomessa leikataan 900 ja tanskassa 5000 per vuosi... eli lasten kengissähän me täällä jälleen ollaan :)

Tuli eilen illalla kakkosen uutiset 21.50 silloin oli tuo juttu leikkauksista, vaasan alueen kirurgia haastateltiin, se jolla on vierasmaalainen nimi :)

Oli juuri sitä mieltä että pitäis leikkaukset pitää näissä paikoissa missä nytkin mutta reippaasti lisätä leikkauksien määrää, on niin hyvät elämänlaadun ja liitännäissairauksien parantumiset tällä ohituksella...
Tänä vuonna leikataan 900 ja ens vuonna haluttais määrää nostaa 2000 ja tosiaan Tanskassa leikataan 5000/vuosi.

heh, vähän epämääräistä tekstiä mut kaippa siitä selvän saa :)

Lääkäri puhui leikkauksista yleensä, ei erityisesti sleeve-leikkauksesta. Pointti nähdäkseni oli se, että jos minut olisi 180-kiloisena leikattu, tilastollisesti olisi ollut odotettavissa 135 kilon leikkauksen jälkeinen paino. Siis tilastollisesti. Harva on suoraan keskiarvo ja moni on päässyt ihannepainoon. Toisaalta, näitä ihannepainoon pääsijöitä tilastoissa kompensoivat ne, joilla paino ei ole laskenut odotetusti tai ovat lihoneet takaisin.

Toisaalta, on kuitenkin vähän eri tilanne lähteä leikkaukseen esim. 110-kiloisena kuin 180-kiloisena. 110-kiloinen on tuolla neljänneksen pudotuksella jo lähellä ihannepainoa. Ei tarvitse päihittää tilastoja.

Leikkaus itsessään laihduttaa tuon verran, ne muut elämäntapamuutokset joihin kykenee laadullisesti sitten sen lopun. Tai eivät. Näin ymmärsin.

Kirurgin kanssa keskustellaan, mikä on leikkaustapa. Siitä ei vielä puhuttu kuin sen verran että vielä ei päätetä.

Terkuin Kamro

Tsemppiä matkaan kamro!

Ajattelen saman suuntaisesti kanssasi tuosta leikkauksesta! Minulla on jo kaikki "luvat taskussa" ja leikkausaika oli määrätty, mutta päätinkin ottaa aikalisän. Todella isona ihmisenä ajattelen yhä (nyt -45kg) tiputtaa painoani alemmas. Sitten pitäisi olla tilastollisesti paremmat näkymät niin leikkauksen turvallisuuden kuin tavoitepainoon pääsyn suhteen. Ei nämä läskit ole hetkessä tulleet, joten vaikka vuosi menisi niin pyrin kohti omaa tavoitettani! Onkin sitten toinen juttu, miten tulen onnistumaan... Leikkaus on todellakin vain apukeino ruokailun hallintaan ja siihen on sitouduttava loppuelämäksi.

Ehkä minulla meni pupukin pöksyyn leikkausriskien vuoksi, kun yleiskuntokin on heikohko, joten tarvitsen aikaa vielä sulatella asiaa. Vähän on luuseri olo, kun olen tälläinen pelkuri-raukka, mutta näin olen kuitenkin vakaasti päättänyt toimia. Lueskelen ihaillen muiden rohkeaa toimintaa ja ehkäpä vuoden kuluttua uskallan lavitsalle yhtä vakain tuumin kuin nyt panin asian jäihin.

Onnea kaikille palstalaisille painonhallintaan!!!

Hei Kanttura,
olen ihan samoilla linjoilla. Kunnon kohennus auttaa leikkauksesta toipumista ja uuden, aktiivisenmman elämäntavan omaksumista. Ja tietysti vähentää leikkauksen riskejä. Kun edessä on loppuelämä, minusta kannattaa hoitaa oma asiani juuri sillä tavoin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Tähän mennessä olen joka onnistuneen laihdutuksen jälkeen lihonut kaiken korkojen kanssa takaisin. Nyt siihen ei saa enää mennä, eli muutosta on todella tultava laihiksen jälkeen. Opettelen näitä asioita parhaillaan.

Menestystä sinulle ja kaikille painoaan tarkkaileville!

Terkuin Kamro

Eilen Timo Sane soitti sovitusti. Olen laihtunut ENE-dieetillä ja sen jälkeen yhteensä 30,8 kg. Sitä ennen jo reilut 5 kg eli kesäkuusta 2010 yhteensä 36 kg. Painoindeksi aluksi oli 60, nyt 48. Lääkäri onnitteli hyvästä ENE-tuloksesta eli olen nyt motivaationi osoittanut. Sovimme, että leikkausprosessi käynnistetään vatsalaukun tähystyksellä mahdollisimman pian, sillä ennen leikkausta tulevalla neljän viikon ENE-dieetillä laihtunen vielä kymmenisen kiloa (tosin lääkäri tätä epäili kun olen jo laihtunut näinkin paljon). Tähtäimessä on leikkaus touko-kesäkuulla, sillä aion valmistua toukokuussa ja haluan hoitaa kouluasiat kuntoon ennen leikkausta. Sitten kesällä on rauhassa aikaa toipua leikkauksesta.

Ongelmia on ollut lääkityksen kanssa. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, joka paastoaineenvaihdunnan aikana korjaantui liikatoiminnaksi. Lääkettä vähennettiin, ene päättyi ja sitten olikin vajaatoiminnan puolella. Masennuslääkityksen kanssa sama juttu eli olen ollut hypomaaninen ja viime aikoina hyvin masentunut. Nyt on vetämässä uusi lähete psykiatrian poliklinikalle ja sieltä toivon jotain seurantaa leikkauksen paikkeilla, että saisi ainakin lääkärin kiinni jos lääkitys alkaa takkuamaan. Todennäköisesti tätä rumbaa on sitten edessä ennen ja jälkeen leikkauksen kun on se nopea laihtumisvaihe. Kai se ensimmäinen sosekuukausi menee paastoaineenvaihdunnalla, on vaikea kuvitella että viidellä soseannoksella pääsisi yli 800 kalorin. Ja sokerisia juomia en suostu juomaan. Onko muilla kokemuksia lääkitysongelmista?

Muuten odottelen leikkausta hyvillä mielin. Nyt olen hallinnut painoa annoskokoa pienentämällä ja hiilareita vahtaamalla. Tosin ne annokset ovat tosi isoja siihen verrattuna mitä leikkauksen jälkeen voi syödä. Kuitenkin puolta pienempiä kuin ennen ENE-dieettiä.

Terkuin Kamro