KOMPLIKAATIOT

Kirjoitan tätä juttua sairaalasta käsin. MInut leikattiin 31.08.2010. Seuraavana päivänä todettiin keuhkoveritulppa, jonka jälkeen aloin saada marevan-verenohennuslääkettä. Tämä puolestaan aiheutti sen että haava vatsassa alkoi vuotaa. Seurauksena oli veriarvojen lasku. lääkäri meni uudelleen vatsaan eli uusi leikkaus ja puhdisti haavaa ja kokeili vuotaako sauma yns. Tämän jälkeen sain kaksi pussia verta kun hb laski 94: ään ja
crb oli 300. Viikon kuluttua arvot oli parantunut mutta kun yritettiin ruokaa suun kautta, alkoi tulehdusarvot taas kohota. Tätä sahaamista on nyt sitten ollut. Taas tänään aloitetaan vedellä kokeilemaan , kestääkö pikku massu.
Eli kolme viikkoa on mennyt täällä ja on niin valtavan raskasta tää epävarmuus, tulenko ikinä kuntoon ja minä vuonna.


Minusta tällä palstalla puhutaan aivan liian vähän kompilikaatioista.
Itse kadun syvästi leikkausta ja tekisin mitä vaan kun voisin taas syödä ja pääsisin kotiin.

Eikös nämä sun murheet alkanu veritulpasta ja verenohennuslääkkeestä, eikä siitä, että mahalaukkua muutettiin? Kuulostaa siltä, että veritulppa ois voinu tulla koska vaan sulle, vaikka polvikierukan tähystyksestä. Vai ymmärsinkö väärin? Koita jaksella ja pyydä vaikka joku ammattilainen keskustelukaveriks, kyllä sinä siihä selviät!

Hei maalu!
Kiitos kun tulit kertomaan tänne myös komplikaatioista! Niihin varmaan me kaikki varaudumme, mutta emme suinkaan niitä toivo! Joillekin vaan niitä tulee, syitähän voi olla monia. Maalu, toivon sydämestäni, että parannut täydellisesti ja pääset jopa iloitsemaan pienestä vatsastasi!

Hei Maalu,

Tosi kurjaa kuulla että sulla asiat heikolla tolalla! Kyselinkin sua tuolta toisesta viestiketjusta kun sinusta ei alkanut kuulumaan, arvailuni oli siis oikea ja kaikki sulla ei kunnossa.
Toivon todellakin että parannut ja pääset pian kotiin! On varmasti inhaa olla sairaalassa näin pitkään ja noin huonossa kunnossa :((

Voi paska...voi voi tosi harmillista..pidän peukkuja pystyssä ja toivon että paranet pian..uskon että jokatapauksessa paranet,nyky ajan lääkärit on tosi hyviä : ) koita jaksaa olla positiivisella mielellä...ei ehkä yhtään lohduta mutta kerron kuitenkin ..itse olin kesästä syksyyn sairaalassa ja jouduin opettelemaan uudelleen kävelemisen ym...joskus meinas masennus vallata mielen mutta koitin aina ajatella että ei tässä mitään hätää kyllä mä vielä kävelen ja pystyn itse toimimaan(vessa käynnit,suihku,pukeminen jne..).

Mun kaverilla oli juuri samaan aikaan kuollut 5 vuotias poika ja siihen verrattuna mulla ei ollut mitään hätää,mä koin asian niin että ei mulla ole todellakaan varaa valittaa omasta olostani..

Voimia sulle kyllä kaikki järjestyyy : )

Maalu, todella ikävää, että sulle piti käydä noin kurjasti :(. On ihan selvää, että kadut juuri nyt kipeenä ja huonovointisena ja pettyneenä leikkaukseen menoa, se on ihan luonnollinen reaktio. Uskoisin kuitenkin, että sitten kun paranet ja olet entisessä kunnossa ja leikkauksesta alkaa olla myös positiivisia kokemuksia, mielialasi kohenee, sillä on oletettavaa, että toipumisesi pääsee vihdoinkin alkuun kun nuo alun vaikeudet on voitettu.

Niin, kyllähän noista komplikaatioista puhutaan paljonkin, ainahan ne mainitaan niin tutkimusten yhteydessä kuin täälläkin, mutta kukapa haluaisi ajatella etukäteen, että niitä voi todella tulla kenelle tahansa meistä. On jotenkin helpompi ikäänkuin sulkea silmänsä niiltä ja turvautua siihen ajatukseen, että ei niitä varmaan mulle tule...

Uskoisin myös, että kyllä täällä palstalla ovat ihmiset kertoneet rehellisesti myös niistä komplikaatioista, niitä viestejä on vaan luonnollisesti paljon vähemmän kuin positiivisia, koska suurin osahan leikkauksista menee loistavasti ilman sen kummempia komplikaatioita. Onhan täällä palstalla muutamia tapauksia, jotka ovat olleet jopa kuoleman vaarassa esim. Ritu, joka onneksi pelastui kirurgien ripeän toiminnan johdosta.

Mielestäni tätä tai mitään muutakaan nettipalstaa on aivan turha syytellä mistään, ei kai kukaan tee leikkaukseenmenopäätöstä jonkun nettipalstan perusteella? Tämä on vain vertaistukea varten, ainakin näin olen sen itse ottanut.

Pikaista paranemista sulle Maalu, kyllä se vielä paistaa aurinko sinullekin!

tsemppiä maalu!!!
keuhkoveritulppa vie takuulla aikansa ennen kuin, ihan rauhassa, toivo, yritä ajatella positivisesti kaikesta huolimatta

onnea jatkoon, paranemista, toipumista, kaikkea hyvää !!!!

Paljon voimia Maalu, tiedän mitä on maata sairaalassa leikkauksen jälkeisessä komplikaatiossa sitä meille joillekkin näkyy sattua vaikka toivoo ennen leikkausta että kaikki menee hyvin ja sehän on totta että moni hehkuttaa että tämä on helppo ja nopea toimenpide toipua mutta ei se sitä ole tässä on enempi vaaroja kuin moni ymmärtääkään ja ainakin minä saan täältä olkea hehkutuksista että kaikki menee hyvin ja kun leikkaukset yleistyvät niin komplikaatiotkin yleistyvät ja tunnetusti eihän kuolleet tule tuntemuksistaan tänne kirjoittelemaan.

Mutta eikös se toisaalta ole fakta, että kun meidän kokoisia ihmisiä leikataan, on ne riskit suuret aina? Eli tässä leikkauksessa ne riskit ei tietenkään ole yhtään sen pienemmät mitä muissakaan leikkauksissa lihavien kohdalla.

Todella ikävä Maalun tilanne ja komplikaatiot, mutta ihan niinkuin joku muukin aiemmin sanoi, sama komplikaatio olisi voinut tulla missä tahansa leikkauksessa. Kenellä tahansa on suuri vaara veritulppiin leikkausten yhteydessä ja meillä sairaalloisen ylipainoisilla se vaara on huomattavasti normaalipainoisia suurempi.

Joten minusta ei voida sanoa, että juuri tämä leikkaus olisi erityisen riskialtis tai alttiimpi komplikaatioille. Vaan tämän kokoluokan ihmisissä se riski on kaikissa leikkauksissa aina suurempi.
Onneksi silti sairaaloissa on osaava henkilökunta! Käsittääkseni Suomessa ei ole yhtään kuolemantapausta laihdutusleikkauksen yhteydessä tullut, sen sijaan muiden leikkausten yhteydessä kuolemia varmasti on ylipainoisille sattunut.
Joten yritetään kaikesta huolimatta luottaa lääkäreiden ammattitaitoon, he huolehtivat meistä parhaansa mukaan.

Komplikattioista pitää puhua silloin kun niitä on. Mutta kun fakta on se että lihavvusleikkauksissa on pienemmät riskit kuin kaikissa tehtävissä leikkauksissa keskimäärin. Se johtuu tiukasta seulonnasta. Peijaksen kirurgi Anne Juuti sanoo että esim. Sleeven komplikaatioriskit ja tekninen vaativuus ovat täysin verrattavissa sappikivileikkaukseen. Kuka ei menisi sappikivileikkaukseen koska kokisi sen liian vaarallisena?

Kuten jo aiemmin huomautettiin niin tässäkin ongelmat alkoi keuhkoveritulpasta. Se on ollut piilevä ongelma jonka todennäköisesti anestesia sitten laukaisi. Ihan sama mikä leikkaus ois ollut kyseessä niin ongelmat ois ollut samat. Veritulppahan on kaikista tavallisin komplikaatio anestiasian jälkeen. Sitä esiintyy riippumatta siitä mitä leikataan. Sen takiahan me pistellään piikkejä vatsamakkaraan ja jaloissa on ne ärsyttävät pumpaavat vekottimet eka vuorokausi leikkuaksen jälkeen.

Mielestäni tällä palstalla on ollut ihan asiallista keskustelua riskeistä ja hyödyistä ihan järkevissä mittasuhteissa.

Maalulle toivon pikaista paranemista. Kyllä se mieli siitä sitten kirkastuu kun olet päässyt nauttimaan leikkauksen hyödyistä, ja nehän alkaa sitten toden teolla vasta vuoden päästä.

Voimia Maalu! <3

Toivon kovasti, että jaksat sinnitellä siellä sairaalassa. Päivä päivältä olosi kohenee hieman, paino alkaa tippua ja saat voimia takaisin. Ole joutunut kestämään aikamoisia kipuja ja epämiellyttäviä sekä epätoivoisia hetkiä, mutta taistele! Sieltä sängyn pohjalta sinä nouset ja olet entistä ehommassa kunnossa jonkin ajan kuluttua!

Tsemppiä Maalu!
Se on todella harmi että joudut kokemaan jotain näin v-mäistä!
Ymmärrän sun tunteen siitä että kaduttaa se leikkaus! Silloin kun minulla on ollut erittäin huonoja päiviä (ei tietenkään yhtään niinkuin sulla) olen miettinyt onko kaikki tämä sen arvoista! Mutta kun olo on hyvä olen todella onnellinen minun päätökseen! Toivottavasti sinä paranet nopsaa!

Pikaista paranemista!

Ikäviä nuo kompilikaatiot.. niitä ei totisesti toivo kenellekkään. Riskit on olemassa aina ja kaikissa leikkauksissa, meillä ylilihavilla suuremmat. On kamalaa, kun se osuu omalla kohdalle. Toivon sinulle paljon voimia ja tsemppiä jaksaa taistella ja toivon, että tulevaisuudessa voisit vielä nauttia elämästä normaalisti. Voimia.

Voimia!

Itsekin suuren verenhukan kokeneena tiedän kuinka kamalaa jo yksin se on!

Jaksaa jaksaa, ei saa antaa periksi.

2FatToFly tuliko sinulle siis laihdutusleikkauksessa verenhukka?Miten se huomattiin?ja miten saatiin korjattua?Kiitos jos jaksat vastata : )

Maalu toivottavasti olosi kohenee ja pääset nauttimaan kotona olosta jälleen. Ystävälläni oli vastaavanlainen tilanne GBP jälkeen (n. viikko leikkauksesta). Kirurgit sanoivat syyksi kierukan, mutta itse en sitä usko hetkeäkään. Toki kaikissa leikkauksissa on riskinsä, mutta usein ongelmat saadaan hoidettua kuntoon vaikka viekin hieman aikaa.

Millainen ennuste sinulle on annettu? Ja miten veden juominen sujui? Tehtiinkö sulle sleeve vai GBP? Jaksamisia ja voimia!!!

Tigertyttö, EI EI EI, onneksi! Eihän mua ole vielä edes leikattu.

Mulle tuli verenhukka ihan normaalissa tavallisessa alatiesynnytyksessä.
Ei se kivaa ollut siltikään.
Hb oli luokkaa alle 90, muistaakseni 83 ja tipalla laitettiin kaikkea mahdollista, mm hemohessiä.. Makasin synnytyspöydllä tippaletkut molemmissa käsissä 5 hoitajan hyöriessä ja juostessa ympärilläni.

Ainoa mielikuva tuosta itselläni on se, että mieheni seisoo seinän vieressä kasvot valkoisina. Hänen takiaan en uskaltanut laittaa silmiä kiinni koska pelkäsin, etten jaksa niitä enää avata.

Kieltäydyin verensiirrosta, koska en tuntennut oloani NIIN kipeäksi. Synnytin siis 31.12. ja pitkät joulupyhät takana, uuden vuoden vapaat edessä joten laskin asian niin, että sitä verta tarvitsevia saattaa olla/tulla enemmänkin. Minun oloni ei tosiaan ollut niin paha etten olisi siitä toipunut ilman. Säästin siis minulle tarjotun veren jollekin sitä todella kiästi tarvitsevalle, jollekin jonka henki olisi siitä kyseessä....

2 kuukautta meni hoiperrellen ja jälkeenpäin muutaman kerran ajattelinkin jo, että miksi olin niin epäitsekäs etten huolinut sitä lisäverta. Oloni olisi ollut niin paljon parempi, niin paljon äkkiämmin.

Hb oli "normaali" vasta nyt tänä kesänä, koko kevään olen mennyt kuin aave hoippuen ja D-vit pitoisuudet elimistössäni laskivat hyvin hyvin alas, minulla on tuosta muistona D-vit puutos jota nyt korjaillaan/yritetään korjata lisällä.

Lisäilen

Mulla siis verenhukka yhteensä 2,5 litraa!

2FatToFly mulla kanssa tuli synnytyksessä valtava verenhukka. Kerkesin vuotamaan jo aika tavalla ennen kuin rupesivat sitä laskemaan ja reilun 2 l kerkesivät laskemaan vuodon olleen, arvio oli 3 l yht. Mulla hb laski 60 ja sain pari pussia verta sekä seuraavana päivänä vielä 1 lisää. Hb oli kotiin lähtiessä 86 ja kesti kyllä pari kk ennen kuin oli norm. tolpillani.

Ai kauhia,,anteeksi kun käsitin ihan väärin : ( mulla tämä muisti ei oikeen ota toimiakseen niin tulee tälläisiä väärinkäsityksiä...kaikkien viestit luen mutta en muista siltikään kuka on jo leikattu : (

Tsemppiä ja jaksamista Maalu. Itselläni komplikaatiot ja niiden korjaaminen kesti kaikkiaan 10 viikkoa ja noutaja oli myös ekalla kerralla lähellä. Mikäli haluat jutella enemmän (tai jossain vaiheessa jaksat) laita yksityisviestiä. Lohtuna Sinulle voin kuitenkin sanoa, että kun sairaalakierre ja kivut loppuvat niin jossain vaiheessa elämä normalisoituu ja kaikki on kuin pahaa unta vain. Tosin itse kun kävin tänään sairaalassa kontrollissa niin paskat fiilikset muistuivat mieleen liiankin hyvin...
Jaksamisia!

Hb: n laskusta näkee helposti onko veren hukkaa.

Miten keuhkoveritulpan huomaa?Miten sinä maalu nyt voit?Joko pystyt syömään tai edes juomaan mitään?

Koko sydämmestäni toivotan sinulle voimia ja kyllä se parempi aika sieltä on ihan varmasti tulossa : )

Tsemppiä Maalu. Anestesia lääkäri kertoi minulle viime perjantaina puoli tuntia riskeistä ja komplikaatioista, kuolleisuus noin 1% luokkaa komplikaatiot 2%, jos minulla ei olisi tätä massiivista diabeteslääkitystä ja tämä diabetes olisi näin vaikea hoitoinen en varmastikkaan suunnittelisi edes meneväni tähän leikkaukseen. Riskit on aina olemassa ja ne on todella rankkoja kun kohdalle tulee. Diabeteksen liitännäiset tappaa vaan vähän hitaammin, mutta yhtä varmasti ja jos onni suo herään terveenä leikkauksen jälkeen.
Kaikkea hyvää, toivotaan että paranet sieltä kuntoon ja pääset nauttimaan uudesta masustasi!

Täältäkin tsempitykset Maalulle.

Tuolla toisessa topicissa jo kerroinkin , että minuthan leikattiin 27.8.2010 perjantaina. Lauantaina ja sunnuntaina olin elämäni kunnossa ja odotin kovasti kotiinpääsyä....maanantaille se oli luvattu...
Kuitenkin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä minulle tuli hirvittävän huono olo ja aloin oksentamaan. Tunnin välein kävin koko yön oksentelemassa pieniä oksuja. Maanantaina oli edelleen huono olo ja kirurgit päättivät , että katsotaan tiistaihin.Huono olo jatkui...tiistaina sain jo kovia kipu kramppeja jotka iskivät vasempaan olkapäähän aivan kuin joku olisi puukolla iskenyt samoin vasen puoli vatsastani oli kamalan kipeä. Jouduin aamupäivällä väriainekuvauksiin ja iltapäivällä uudelleen. Kun olin päässyt toisista kuvauksista takaisin osastolle tuli kirurgi tapaamaan ja ilmoitti, että joudutaan uudelleen leikkaamaan.Kaikki ei ole niinkuin pitäisi.
Kauaa en siinä enää ehtinyt makaamaan kun minua jo vietiinkin leikkaussaliin.
Seuraavan kerran kun tajusin tästä maailmasta jotain, minulle kerrottiin, että pussukan ja ohutsuolen sauma oli vuotanut ja aiheuttanut vatsakalvon tulehduksen ja keuhkokuumeen.
Alkuperäisten 6 reiän tilalla minulla on nyt 14 reikä arpea ja rintojen välistä navan alapuolelle asti ulottova koko vatsan mittainen arpi. Olivat joutuneet siis aukaisemaa koko vatsan jotta saivat suolet ulos puhdistettaviksi.

Ikävintä tässä pitkässä sairaalassa makaamisessa oli se, että äitini nukkui ikiuneen ja en häntä enää elävänä päässyt näkemään.Tällä hetkellä tuskailen ensi lauantaisia hautajaisia...olo ei ole mikään paras ja on hidastanut toipumistani leikkauksesta. En ole ehtinyt syödä riittävän usein kun olen joutunut hoitamaan niin paljon asioita tässä samalla (ainoa lapsi ja oma isä jonkin verran dementoitunut ).

Mutta iloisempii asioihin. Leikkaustani en siltikään kadu sillä paino on nyt mennyt alaspäin n. 13 kg ja olen siitä vallan iloinen. Niinkuin aikaisemmin sanottiin, loppujen lopuksi näitä komplikaatioita sattuu niin harvoin ,että kaikki epäröivätkin, menkää leikkaukseen!

Nyt pikku lenkille koiran kanssa....