Lihavuus ja sairaudet?

Ihan nyt vaan utelen että miten teillä muilla? Siis mikä BM ja onko mitään muita sairauksia? Minä olen pitkään "luullut" että eihän minulla mitään sen kummempaa ole muuta kun tuo korkee BM.... No munhan BM on sen 50.9 (meniköhän oikein) ja sairauksia mulla on astma, paniikkihäiriö, aamusokerit heittelee mutta ei varsinaisesti ole luokiteltu vielä miksään sen kummemaksi! No verenpaine mulla on hyvä jokseenkin välillä matala! Tänä aamuna se oli 109/80 , alapaine ruukaa myös olla matala mutta jonkun kumman takia se ei nyt sitä ole! Kolestrooli on ihan hyvä samoin kaikki muut kokeet!
Kyselen ihan vaan kiinnostuksen takia, siis että onko siinä nyt perää että lihavuus aiheuttaa kovasti sairauksia? Onko siis muilla kauheena sairauksia ylipainon lisäksi? Kiitos jos viitsitte vastata..

Mulla oli BMI pahimmillaan 51. Ikää 38 eikä mitään aineenvaihdunnallisia sairauksia tai seuraamuksia. Verenpaine 140/80 jota ei ole katsottu tarpeelliseksi lääkitä. Tällä hetkellä BMI taitaa olla jotain 33...

Mulla on BMI 52!!! Varmaan suunilleen suurin tällä palstalla :( Ikäni on 42.
Mulla on myös verenpainetauti, jota olen lääkinnyt jo kaks-kolme vuotta. ( Mulla muuten nousi RR kun laihdutin Reduktiilien kanssa... eikä sen jälkeen olekkaan sitten laskenut... )

Muita varsinaisia sairauksia mulla ei VIELÄ ole, mutta suvussa on paljon DM2 ja sydämen vajaatoimintaa, että jos kohta ei tapahdu mitään... mulle ei hyvin käy. Rytmihäiriöitä olen terkkarilääkärille monesti valitellut, mutta ei niille mitään ole tehty, tai tutkittu.

Hei,

mun BMI on 46,5 ja sairauksia on seuraavasti:

- 2-tyypin diabetes
- kohonnut kolesteroli
- verenpainetauti

eli nuo yhdessä = metabolinen oireyhtymä.

Lisäksi mulle on tullut viimeisen vuoden aikana voimakasta kipua ristiselässä sekä särkyä oikeassa jalkaterässä ja nuo molemmat haittaavat kävelemistä ja seisomista. Olen saanut kuntoutettua niitä jumpalla ja fysioterapialla ja esim. selkä on paljon parempi jo nyt, kun olen saanut painoa pois 7 kg, mutta edelleen ne kyllä vaivaavat.

Tällä hetkellä olen 45-vuotias ja ennen neljääkymppiä mua ei vaivannut mikään, nopeasti ne sairaudet sitten ilmestyvät kun ikää tulee lisää. Olet vielä sen verran nuori, ettei ylipaino ole ehtinyt tekemään tuon enempää haittaa, kestää aikansa, ennenkuin ne ilmenee, mutta todella harvassa on sellainen keski-ikäinen sairaalloisen ylipainoinen ihminen, joka ei saa mitään sairauksia ylipainonsa takia.

Olen myös kuullut, että reilusti ylipainoisen vanhuusikä jossakin hoitolaitoksessa ei ole mitenkään miellyttävää elämää, etenkin siinä vaiheessa, kun liikuntakyky ja muu omatoimisuus on poissa ja olet hoitajien käänneltävissä ja nostettavissa jne. On varmasti tuo vaipanvaihtokin aikamoinen kokemus niin vanhukselle kuin hoitajillekin :(.

Muuten, tuo kertomasi sokeriarvojen aamuinen heittely ei ole normaalia, vaan selvä hälytysmerkki siitä, että ongelmia on luvassa, kannattaisi ehdottomasti alkaa seuraamaan asiaa, hankkia verensokerimittari ja mitata verensokeri joka aamu. Normaalilla, terveellä ihmisellä ei sokeriarvot heittele aamuisin. Korkeat sokeriarvot aamulla johtuvat siitä, että maksa tuottaa sokeria liikaa elimistöön yön aikana ja jos arvot ovat toistuvasti yli rajan, kyseessä on diabetes.

Kaikkihan me tiedetään, että liikalihavuus aiheuttaa diabetestä, sydän- ja verisuonisairauksia, joitakin syöpälajeja, verenpainetautia, korkeaa kolesterolia, uniapneaa, tuki- ja liikuntaelinsairauksia yms. "kivaa" ja useimmat noista sairauksista jo yksistään ovat "kuolemaksi", jos niitä ei hoideta.

Moni ei osaa ajatella sitäkään, että myös hoidettu/lääkitty diabetes voi aiheuttaa todella ikäviä liittännäissairauksia, mm. parantumattoman munuaistaudin, jossa munuaiset lakkaavat toimimasta kokonaan, retinopatiaa, joka aiheuttaa sokeutumisen, neuropatiaa, joka aiheuttaa alaraajojen tunnottomuutta ja vaikeita ihoongelmia, pahimmassa tapauksessa alaraajojen kuolioita, jotka johtavat raajojen amputointiin jne. - näitähän siis riittää. Liikalihavat ovat hyvin usein myös masentuneita, mikä ei ole tietysti myöskään hyväksi.

Ei siis todellakaan kannatta kyseenalaistaa sitä, onko liikalihavuus vaarallista - kyllä se on ja on valitettavasti aivan totta, mitä kaikkea sen kerrotaan ihmisille aiheuttavan. Ja ei pidä myöskään unohtaa, että on tutkittua tietoa, että liikalihavien keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä on huomattavasti alhaisempi kuin normaalipainoisilla ihmisillä.

Noh noh Riski_iita!
Kyllä täällä löytyy vieläkin isompia tytteleitä...
Miulla oli tammikuussa BMI yli 59.
Löytyy myös verenpainetauti, korkea kolesteroli, polven kuluma ja diabetes kolkuttelee jo ovella. Olen sitä mieltä, että hyvin pitkälle kaikki nämä ylipainon takia. Lisäksi silmänpainetauti, joka saattaa olla seurausta korkeasta verenpaineesta. Äiti sairasti sydämen vajaatoimintaa ja olen perinyt häneltä täydellisesti vartalon muotoni. Itse olen kyllä syömiset/juomiset omaan suuhuni pistänyt. En siis syytä geenejäni, vaan omaa tarvettani lappaa suuhun minkä olen halunnut sinne laittaa kaloreihin katsomatta...
Ans kattoo, kuin miun käy! Matkalla olen kohti terveempää elämää!
Laitan samalla myös miehen kierrätykseen!

Mun BMI on ollut enimmillään vajaa 50, nyt 38,6. Sairauksina mulla on
- 2-tyypin diabetes
- verenpainetauti
- nivelrikot polvissa ja lonkissa
- iho- ja nivelpsoriasis
kaikkiin on lääkitys ja kolesteroli- ja verenkiertolääkettä syön lisäksi kuuleman sen takia, että pienennetään riskiä saada sydän- ja aivoveritulppa. Olen omenavartaloinen ja millään ei meinaa vyötärönympärys pienetä. Äidilläni on sydämen vajaatoiminta ja lähes samat sairaudet sekä vartalon muoto kuin mulla.

Tämän vuoden aikana olen saanut ruokavaliolla ja liikunnalla pudotettua painoa ja tasoitettua verensokereita. Hallaa ovat tehneet elimistölleni useat painonpudotukset ja varsinkin ne nopeat takaisinlihomiset. Sen tähden odotan leikkausta kuin kuuta nousevaa, että voisin paremmin hallita painoani ja mahdollisesti myös saisin diabeteksen pois kokonaan.

Kiitos teille kun jaksoitte vastata mulle <3 Joo tosta aamusokerista unohdin mainita että kyllä mulla on mittari millä seuraan sitä sokeria! Mulla on joka raskauden ajan ollut raskausdiabetes (4 raskautta)ja mun isällä on todettu aikuisena diabetes! Mulla on joka raskauden ajan ollut kova insuliini käyttö, kaksosten kanssa otin jo niin paljon insuliiniä että luulin sen taudin jäävän päälle! Mutta onneksi ei siis jäänyt! Mulla on nyt vuoden seurattu noita aamusokereita ja nyt ne on ollut suht hyviä (dietin aikana) Mutta mikä mulla nyt on nostanut niitä on tuo kortisooni mitä olen joutunut ottamaan ...... Muuten sokerit on ollut ok =) Verenpainetta mulla oli vuosi sitten mihin aloitettiin myös lääkitys! Siis lääkitys aloitettiin sen takia kun mulla oli sairaalassa korkeet paineet mutta kotona matalat! Se tohtori ei uskonut minua kun sanoin että kotona mulla on ihan hyvät paineet! Se vaan sano että mun on pakko aloittaa lääkkeet! Noi aloitin ne ja mun paineet laski liian matalaksi! Jouduin sairaalaan koska paineet oli 79/48, Lääkärit lopetti heti sen lääkityksen! Nyt on normaalisti paineet sitä 105/60 mutta nyt on selvää jännityspainetta kun alapaine on siinä 80-90..... Mutta eihän tuokaan ole liian korkea vielä! No kyllähän sitä tietysti sairaamaksi tulee jos tässä painossa pysyy vielä monta vuotta! Ja onhan mulla tuo BM ollut korkeimillaan melkein sen 60! Nyt onneks lähemmäs sen 50..... Pelkään varmaan tota leikkaustakin ton korkeen BM takia JA mun vaikeen astman takia! Toivon vaan niin kauheesti että kaikki menee hyvin ja pääsen "ehjin" nahoin kotiin! Tiedän että kaikki sanoo että kyllä se hyvin menee mutta eihän kukaan voi mitään takuita antaa!

Mun BMI oli 52 kun aloin tämän laihdutus leikkaus hommelin ja nyt se on 45,8
Ikä on tuon 40 vuotta.
Sairauksia ei ole onneksi vielä.Lukuunottamatta tietty näitä jalkoja jotka särkeee onnettomuuden ja kulumien takia.
Ja kaipa mulla on pakko olla jonkun sortin paniikkihäiriökin kun esim,pelkään ihan kamalasti tätä leikkausta.

Ikää 36v., ei liitännäissairauksia vielä kihtiä lukuunottamatta, joka ei välttämättä painosta johdu, mutta suuret ruokamäärät "kiellettyjä" ruoka-aineita pahentaa tilannetta. Molemmilla vanhemmilla sen sijaa on mm. diabetes, verenpainetauti, kohonnut kolesteroli.

Myös selkärankareumatekijä on todettu ja sen kanssa ylipaino on mukava pieni lisähauskuus.

Varmaan mun BMI on tämän foorumin korkein ollut joka oli 78.1 mutta ei ole enää onneksi. Oikeastaan muuta sairautta ei ollut kuin verenpainetauti ja sukurasitteena saadut heikot nivelet muuten olin terve tuossa isommassakin painossa.

Hei "Elämä edessä"!

Ai että minua nauratti tuo kommenttisi: "Ans kattoo, kuin miun käy! Matkalla olen kohti terveempää elämää!
Laitan samalla myös miehen kierrätykseen!".

...Heh heh...kuules, sulla tuntuu olevan sen verran rempseä asenne, että uskon sinun pystyvän ihan mihin tahansa! Ja ukko kannattaa tosiaan laittaa kierrätykseen, jos siitä ei ole enää mitään iloa, ei kannata pilata elämäänsä huonossa parisuhteessa. Kunhan vähän hoikistut, valkkaat sitten uuden, entistä ehomman ukon, josta on sinulle iloa pitkäksi aikaa :D.

Hei vaan Bulla65!
Kiitos kannustuksesta, se lämmittää kovasti!
Niin onkin, rempseydellä ja huumorilla myös pullukat ollaan pärjätty pitkälle. Miä ainakin oon joutunut opettelemaan seurassa tavan nauraa itselleni ensimmäisenä! Vaikka sydän märkänis, niin muille ei saa näyttää kuinka "hyväntahtoiset vitsit" olemuksestani satuttaa!
Miehelleni en ole enää kelvannut moneen, moneen vuoteen! Hän ilmoitti jo 4 v. sitten, että : "Haluan rakastella vain hoikkien naisten kanssa!".
No, kun siitä shokista selvisin, tajusin pikkuhiljaa ruveta laihduttamaan. Sitten ajattelin, että minulla tosiaan on vielä Elämä edessä ja sen myötä uusi elämänkumppani!! Siinä toivossa jaksan jatkaa pienentymistäni! En vielä "sillä silmällä" vilkuile miehiä, ennenkuin olen pienempi. Päästyäni kaksinumeroiseen lukuun, mikään ei pidättele minua! Uskon saavani kumppanin, joka arvostaa minua naisena ja haluaa olla seurassani. Olen jo mummo, mutta saattaahan löytyä 1 vapaa papparainen, jonka korjaan pois kuleksimasta...

Moi taas "Elämä edessä"

Sulla on ihan oikea asenne, näinhän se on, että sitä elämää on tosiaan vielä paljon edessä, kaikilla meillä täällä olevilla on mahdollisuus parempaan ja onnellisempaan elämään. Ja niin se vaan valitettavasti on, että sitä elämänkumppani/seurustelukaveria etsiessä normaalipainoisilla tai vähemmän lihavilla on paremmat valikoimat mistä valita.

Kamalan surullista ja raakahan tuo on, ettei kelpaa omalle rakkaalleen lihavuuden takia, mulla on siitä myös kokemuksia, tiedän, että mieheni toivoisi mun olevan paljon hoikempi, joten tiedän miltä se tuntuu :(. Vaikeaahan se on toista pakottaa tykkäämään/haluamaan/himoitsemaan toisen läskejä, eihän sille mitään voi, jos se ei viehätä toista osapuolta, jokaisellahan meillä on omat kauneusihanteensa. Se vaan on niin julmaa sille lihavalle puoliskolle, koska melkein kaikki lihavat itsekin haluaisivat olla hoikempia, mutta eivät siihen pysty omin avuin.

Tunnen jopa yhden tapauksen, missä mies jätti vaimonsa vaimon lihavuuden takia, se oli kuulemma ainut syy avioeroon. Lihavuus teki vaimosta melko passiivisen, hän ei jaksanut innostua oikein mistään, istui vaan kotona, katsoi telkkaria ja söi ja paijasi kissojaan - tämä siis vaimon itsensä mulle kertomaa. Mies oli aikansa yrittänyt kannustaa terveempään ja hoikempaan elämään, mutta koska vaimolla ei ollut sitä omaa kipinää ja tahtoa riittävästi, mies väsyi tilanteeseen ja he erosivat.

Kannattaa tosiaan pitää kiinni unelmistaan ja käyttää niitä tukena ja apuna kohti hoikempaa elämää, kuka sitten haaveilee uudesta kumppanista, kuka pienokaisista, kuka ulkomaanmatkoista, kuka uusista harrastuksista, kuka terveydestä ja kuka uusista muotivaatteista ja kuka mistäkin :).

No moikka, meillä niin että avioero kolkutellut jo pitkään ovella ja nyt luultavasti tulossa, koska olen vihdoin alkanut ajatella itseäni ja keskittyä myös omaan hyvinvointiin. Mies ei hyväksy ollenkaan, että alan laihduttamaan ja monet yritykseni onkin tyssännyt tähän, koska hänellä pelko, että muutkin miehet kiinnostuvat, HAH!!! kuulostaa ehkä uskomattomalta, mutta on totta. Mustasukkaisuus nostaa päätään...
Terveysteni on alkanut temppuilla eli verenpainetauti ja sokerit alkaneet heittää, lisäksi polvi, lonkka ja nilkka kipuja, jotka ihan päivittäisiä. Nyt olen onneksi saanut lähetteen TAYS ja odotan innolla, mikä tulee konsultaation tuloksena päätökseksi, olenko jatkossakin Barbababa vai muokkaantuuko minusta hiljalleen neitoperho. Haluaisin elää loppuelämäni mahdollisimman terveenä ja onnellisena, siinä mittakaavassa kun se on mahdollista.

Mullla pyöri viitisen vuotta paino tuossa BMI 35-39 ennen leikkausta. Tätä ennen molempien raskauksien aikana sokerit koholla. 40-vuotistarkastuksessa myös verenpaineet oli koholla. Mitään lääkkeitä mulla ei ole ollut, paitsi pariin otteeseen eri laihdutuslääkkeitä olen kokeillut.

Mulla myös polvi alkoi vihoitella, portaiden kävely työpaikalla loppui siihen. Tavoite on että jos tämän leikkauksen ansiosta mikään edellä mainituista ei pääsisi pahenemaan.

Ollaan mieheni kanssa molemmat lihottu 30 kg 10 vuoden avioliiton aikana. Välillä ollaan molemmat eri aikaan saatu se 10 kg myös putoamaan. Painon nousu ei ole mielestäni vaikuttanut tykkäämiseen/seksiin. Varmaan siitä on hyötyä että en kyllä tunne itseäni niin lihavaksi kuin olen, ja mieheni on mun mielestä hoikempi ja komeampi kuin ehkä oikeasti on.

Toivoisin toki että miehenikin saisi painoa pois (painoindeksi n. 33), mutta lähinnä terveydellisistä syistä ja että hän olisi tyytyväisempi itseensä. Mulla ei vaan ole varaa sanoa asiasta koska olen itse käyttänyt "vilunkikeinoja" eli leikkauksen tuomaa apua.

- BMI jotain 50, pahimmillaan ollut 54
- PCOS, joka pysyy kurissa diabeteslääkkeellä (metformiini)
- Suvussa runsaasti kakkostyypin diabetesta, ei minulla vielä, mutta tällä menolla hyvinkin pian
- Verenpainelääkitys, paineet suurinpiirtein kunnossa, mutta pumpussa liikaa kierroksia
- Korkea kolesteroli

Ikää minulla on 41 vuotta ja lääkkeitä saapi mättää jo kouratolkulla päivittäin. Edellä mainittujen lisäksi sairastan fibromyalgiaa ja migreeniä.