Laihdutusleikkaus ja raskaus

Hei kaikille palstalla olijoille!

Nyt tulee aika kiperä kysymys joka vaivaa jonkin verran mieltäni. Nimittäin raskaus.
Voiko laihdutusleikkauksen jälkeen lähteä suunnittelemaan perhettä ja mahdollista raskautta?
Itselläni ei ole lapsia ja ikää on jo kohta 34v ja perhekkin olisi kiva joskus saada, mutta lääkärini on tähän asti kieltänyt raskaaksi tulon ylipainoni takia.
Laihdutusleikkausta en aio sen asian takia siirtää pois, koska katson terveyteni menevän etusijalle.
Koitin kysellä ravitsemusterapeutilta asiaa, mutta hänelle ei ole tullut vastaan ketään joka olisi ollut leikkauksen jälkeen raskaana. Itse en tietenkään heti leikkauksen jälkeen raskaaksi aio hankkiutua vaan sitten kun siihen saa luvan.
Meillä Suomessaon vaan aika vähän aikaa tehty näitä operaatioita joten jos on tietoa asiasta niin kirjoittakaa.
Vastauksia odottaessa.
Kiitos etukäteen

Onko sulla liitännäissairauksia tai ongelmia tulla raskaaksi? Olen itse synnyttänyt ongelmattomasti kolme lasta ja bmi yli 50. Tottakai olisi ollut parempi, että en olisi ollut niin ylipainoinen, mutta en ajattele ylipainoni olevan niin iso ongelma, etten normaalia elämää kykenisi elämään. Ikäsi voi alkaa jossain vaiheessa tulemaan vastaan raskautumiseen, mikäli leikkaukseen pääsyyn menee monta vuotta ja siitä toipumiseen samaten. Kyselin samaa kuin sinä joku aika sitten palstalla ja vastaukseksi sain, että voi tulla raskaaksi leikkauksen jälkeenkin.

Lääkärini kielsi sen takia etten jaksa kantaa raskauttani koko sitä aikaa jonka se vie. Sairauksia itselläni ei ole jotka sen olisi estänyt.
Kirurgin konsultaatio leikkausta koskien on 16.3 Tyksissä joten toivottavasti leikkaus päätös ei vie montaa vuotta. Toivoa edelleen on.

Mua eniten pelottaisi leikkauksen jälkeen se, että saako lapsi kaiken tarvittavan äidiltään. Siis ravintoaineita tarkoitan. Mutta jos on tarkkana raskausajan eli syö terveellisesti, niin eiköhän se laps omansa ota. Onnea sulle leikkaukseen ja raskautumiseen

itsekin haaveilen raskaudesta ja ikää on jo pian 35v joten kiire tässä tulee, leikkaus tehtiin lokakuussa 2008, kadulla katselen kateellisena raskaana olevia naisia koska haluaisin raskaaksi itsekin. :alien:

Moi.
Olemme mieheni kanssa lapsettomuushoidoissa ja lihavuuteni takia kieltäytyivät koeputkihedelmöityksestä. Tulevan leikkauksen( lokakuu 09) pitää odottaa vuosi ennen kuin saan edes ajatella raskautta, kuulema mahalaukun venymisrsikin takia. Näin minulle sanoi ravintoterapeutti, joka oli saanut uusinta tietoa asiasta.

Itselleni kirurgi kielsi raskauden 2 vuoden ajaksi. Syy oli oman kropan muuttuminen radikaalisti. Ja sitä se tekee ensimmäisen vuoden aikana. JA toinen vuosi että kropan hormooni toiminta palautuu suht normaaliksi. hänen mielestään vain yksi mullistus kerrallaan.

aika rankkaa tuo 2 vuoden odotus....paska homma. Ite olen nyt 32v ja mies 39v eli kahden vuoden päästä ollaan 34 ja 41 ja jos ei saada biologista lasta ollaan jo liian vanhoja adoptioon pienelle vauvalle, koska adoptiossa otetaan huomioon vanhemman hakijan ja lapsen erotus/ ikäero, mikä ei saa ylittää tiettyä rajaa, mikä on kohta meidän tapauksessa... eli ei saatas pikkuista... siis todella masentavaa....

(Laihdutus)/ lihavuusleikatuista on jo osa ollut raskaana leikkauksen jälkeen ja synnyttänytkin jo lapsensa, eli kehotushan on, tämä asia kysytty kirurgilta ja vastaus , että "noin vuosi, eli se nopeimman laihtumisen ajan verran, ennenkuin suunnitellaan raskautta", mutta aina ei mene suunnitelmien mukaan, vaan joskus onnellisesti ovat raskautuneet jo ennemmin ja hyvin on mennyt heillä asiat, niin raskaus, kuin synnytyksetkin. Ravinnonsaantia on tarkkailtu enemmän raskausaikana ja otettu kaiketi niitä verikokeita siinä välissä usein.
Tämän tarkemmin en itse osaa kertoa asiasta, mutta jos joitakin kiinnostaa, niin voin kysyä asianomaisilta kysyä, haluavatko vastata tämän alueen kysymyksiin , vaikkapa yksityisesti, mutta ottakaa minuun siinä tapauksessa yhteyttä, niin välitän tiedon eteenpäin.

t Admin eli Sirpa

Mulla on Bmi sen 42-45..heittelee. Olen saanu 2 normaalia lasta..
Lääkärin mukaan en tällä Bmi:llä ois tullu edes raskaaksi(ylipainon takia menkat ollu vuosiakin pois). Joopajoo. Pillerit pois ja kappas se oli siinä! Sitten uhkailtiin raskausajan dibeteksellä, keskenmenolla jne. Mitää ei ollut eikä tullut. Loppuraskaudessa tottakai turvotti, mutta se nyt oli murheisita pienin. Nyt kun lapset on tehty voin todellakin hinkua leikkaukseen. Se minulle sanottiin, että jahka toi ylimääränen roikkuva iho kiristetään mahan kohdalta niin sen jälkeen raskaus on täysi mahdottomuus. Tiedä sitten onko asia oikeesti niin.
MUTTA ei ylipaino ole syy olla tekemättä lapsia. Johan me nyt seksiäkin harrastetaan siinä missä lipputangotkin niin miksei me lapsia tehtäs. Mulla ainakin paino putos raskauden aikana, koska automaattisesti söin terveellisemmin ja koitin liikkua enemmän. Mutta koska painoa on niin paljon liikaa niin eise paljoa tuntunut missään eittei liho raskausaikana.
Tehkää lapsia, teillä ja meillä ja noilla on siihen ihan oikeus siinä missä pienillä pullukoillakin. Sanomista siitä tulee, neuvolassa paapatetaan jne. Mutta jos siihen osaa varautua ni se on tehty vaan voitettavaksi. JA NÄYTTÄKÄÄ NIILLE. Ihan sama olenko elefantin kokoinen, voin silti olla lihomatta raskausaikana jne! Tsemii kaikille ja vauva onnea!

Välillä on todella vaikeaa olla tämän asian kanssa, siis että kun ei ole raskaana, eikä lapsia eikä tietoa että saako ikinä lapsia.. Sitä sitten yrittää ajatella positiivisesti, että kunhan paino laskee niin kyllä varmasti se lapsikin sieltä sitten tulee. Olen kuitenkin vielä nuori (24), vaikka välillä on sekin ajatus että kohta en enää ole edes nuori kun vuodet vaan vierii eikä mitään tapahdu. No tokikin, olen ollut siis viime kesäkuussa leikkauksessa ja laihtunut 30kg, mutta BMI on yhä edelleen 50.1, joten tässä sitten ei auta kuin odotella painon putoamista ja ihmettä tapahtuvaksi.. Mutta voi että on oikeasti välillä tosi raskasta ja menee melkein toivottomuuden puolelle jo.. Oon vielä siinä iässä, että suunnilleen joka toinen ystävistä on raskaana tai haluaa vauvan ja tulevat raskaaksi tosta vain, enkä vaan pysty olemaan iloinen.. Joka kerta ku joku hehkuttaa vauvaonneaan tulee itselle pala kurkkuun eikä pysty kuin korkeintaan vääntämään naamalleen jonkun irvistyksen. Oon joskus niin väsynyt koko hommaan eet tekis mieli päättää että en edes halua lapsia ikinä enkä tee niitä ikinä. On helpompi hyväksyä itsetehty päätös kuin haluta jotain niin kovasti saamatta sitä..

Ehkäpä parin vuoden päästä luen näitä vuodatuksiani hymy huulilla ja onnellisesti raskaana, mut nyt on vaikeaa. Voi kun se tulevaisuuden minä kuiskaisi mulle että "älä huoli, kaikki kääntyy vielä hyväksi".

Vuositarkastuksessa lääkäri kyseli että onko raskaushaaveita ja kun vastasin myöntävästi muistutti, että raskautta ei suositella ennenkuin 2vuotta leikkauksesta. Myöntelin ja itsekseni ajattelin että tuskin moinen ihme edes silloin tapahtuu. Toisaalta mulla oli ollut omituista ällötystä reippaan viikon, samanlaista mitä on heti leikkauksen jälkeen ;) , mutta en maininnut asiasta edes lääkärille ku ajattelin että on joku vatsatauti tms. Kaupassa ollessani törmäsin raskaustestiin ja jostain syystä ajattelin kuitenkin että pitäisikö ostaa- ja ostin, vaikka oikeasti en hetkeäkään uskonut että syytä siihen olisi. Yllätys olikin suuri, koska plussaa näytti! Todellakin lähestulkoon ihme, koska kuukautisetkin jotka tuli oli ekat puoleentoista vuoteen! :) Alussa vielä ollaan ja kaikki on mahdollista, mutta eilisessä ultrassa sydän löi ja kaikki näytti muutenki siltä ku pitää.

Kolmen vuoden odotuksen jälkeen, lähes toivosta luopuneena, on fiilikset melko vaihtelevat. Mutta työ tuotti tulosta! :)

Onneksi olkoon! Ihana uutinen, vaikka hieman aikaisin:) Mut vauvat osaavat yllättää... Syöt monipuolisesti ja pidät itsestäsi huolen...

Onnea!!!

Kyllä se vauva pitää puolensa, kunhan pidät itsestäsi huolta.

Onneksi olkoon vauvauutisista! Minulle tehtiin keinohedelmöitys viime viikolla ja GPB-leikkauksesta on 4 kk. Nyt on tärkeää vain syödä terveellisesti ja liikkua kohtuullisesti. Viikon päästä tiedän onko meillekin tulossa vauva vai joudutaanko yrittämään syksyllä uudelleen. Kun ikää on jo 37, ei sitä enää mitään vuosia odotella. Kirurgikin sanoi että 3 kk päästä leikkauksesta voi raskautua, jos niin onnellisesti pääsisi käymään.

Terveystalossa sanoivat että suositus on että ei vuoteen tulisi raskaaksi leikkauksesta, mutta ongelmitta on menneet nekin jotka on tulleet aiemmin raskaaksi.

Onnea!

Hurjan paljon onnea! Minua ainakin helpotti tieto, että keskenmenoriski putoaa ihan minimiin sen jälkeen, kun on ultrassa todettu kaiken olevan ok.

Itselläni on raskaudet menneet erinomaisesti vaikka painoa on ollut paljon bmi 39-40. Neuvolassa ei ole kertaakaan sanottu muuta kuin, että voi voi tuota alun pahoinvointia ja hurjaa painon pudotusta. Olenkin sitten aina vasta ihan loppuraskaudesta saavuttanut lähtöpainoni kiitos alun pahoinvoinnin (n. -10kg) ja terveellisen ruokavalion ansiosta raskausaikana.

Mitään ongelmia ei ole ollut, jokunen lääkäri jopa ollut pettynyt (!!), kun olen todennut että olen elämäni kunnossa ja sokerit yms. kunnossa.

Onnea matkaan ja anna itsellesi lupa nautti raskaudesta:)

Lämpimät onnittelut vauvauutisesta!

Kiitos onnitteluista!
On aika sekavat fiilikset ku vaikka olinkin kovasti toivonut tätä ja aiemmasta viestistäkin voi aistia että melkoista ahdistusta on ollut ni olo on vielä aika hämmentynyt. Välillä ei usko todeksi ja toisaalta jatkuva ällötys pitää kyllä asian hyvin todellisena mielessä. :D Mulla ei onneksi ole niin pahaa pahoinvointia, että oksentelisin, mutta sen verran että olo on kyllä tosi kurja. Yritän ajatella positiivisesti ja nauttia viikon päästä alkavasta lomastakin pahoinvoinnista huolimatta.

Paljon onnea yritykseen haaho! Toivottavasti näyttää plussaa!

Kyllä se testi näytti plussaa.. ensimmäinen ultra kolmen viikon päästä, sen jälkeen ehkä uskaltaa olla onnellinen. Nyt taidan olla vähän pöllämystynyt enkä uskalla tuulettaa ennen kun omin silmin sen näen ja kuulen, että kaikki on hyvin.

Oi ihanaa! Onnea kovasti ja tsemppiä ultran odotukseen!

Onnea molemmille plussan saaneille!
Tuun vähän jäljessä teistä, tavoite olisi sama...

Onnea sinizii ja haaho! :)

Itselläkin tuli plussaa ruutuun muutama viikko sitten, mikä oli aivan amalan ihana yllätys! :D
Kamalaa koska pelottaa aivan sairaasti ettei vauva saa tarpeeksi ravintoa ja vitamiineja sun muita ja ihana koska lääkärit on antaneet aika huonon ennusteen raskaaksitulemiseen aiemmin...

Suurin kysymysmerkki mulla on kuitenkin ollut juuri se että mun GBP-leikkauksesta ei ole menny ku puoli vuotta ja kaikkialta on voinu lukea että aikasintaan puolentoista, kahden vuoden päästä saa hankkiutua raskaaksi...

Tosin mulle on nyt sanottu että tätä pidetään ihan normaalina raskautena, ettei mitään erikoisvalvontaa tarvita.
Miten teidän kohdalla? Pidetäänkö paremmassa syynissä, vai mennäänkö normaalikaavan mukaan?

Normaali raskaus minullakin, ei siis mitään erikoiskontrolleja. Kyllä se vauva omansa ottaa, en epäile sitä hetkeäkään. Tuosta, koska pitäisi/kannattaisi tulla raskaaksi, ei ole mitään virallista tutkimustietoa olemassa, vaan ne ovat kaikki arvioita. Siitä syystä, jokainen kirurgi sanoo hiukan eri tavalla. Minulla on paino alusta lähtien mennyt melko hitaasti ja tasaisesti alaspäin. Voin hyvin ja syön ihan normaalin hoikan ihmisen annoksia. Pääasia on, että se painon romahdusvauhti on ohitettu. Minulle kirurgi tosiaan sanoi 3 kk riittävän, koska ikääkin on jo 37 vuotta. Myös sisätautilääkäri sanoi, että monet ovat tulleet raskaaksi pian leikkauksen jälkeen ja terveitä vauvoja on syntynyt. Eli tsemppiä myös sinulle NalleMax!

Normaalina raskautena pidetään minullakin.:) Ja ihan niinku haahokin, ni pystyn syömään ihan normaalisti (nimenomaan NORMAALISTI :D ) joten enpä usko että vauvelilla mitään hätää tulee olemaan. Jos se "lisä" mitä lapsen takia keho tarvitsee on voileivän luokkaa niin tuskinpa suurta paniikkia on. ;)

Tiistaina käytiin ultrassa, joka oli annettu kyllä liian aikaisin, koska ilmeisesti viikot oli laskettu kuukautisista, vaikka aiemmalla ultralla oli todettu että vauva on niistä viikon pienempi. Noh, siellä se kuitenkin veivas, mutta pysytteli niin sitkeästi väärässä asennossa, että päätettiin varata uusi aika, että nähtäisiin niska ym paremmin. Oli se aika liikuttavaa nähdä pieni siellä ja että sillä on jo kädet ja jalat ja kaikki! Ja että se liikkuu niin kovasti. Ihminen on ihmeellinen! :)