OLENKO IHAN TYHMÄ.....

Kun olen alkanut ajattelemaan että mitä jos en menisikään leikkaukseen??nyt olen saaanut painoa putoamaan 127 kilosta 113 toista....ja ajattelin että jos tämä nyt kerran onnistuuu niin miksi sitten leikata....toisaalta kuitenkin pelottaa jospa se paino tuleekin taas takaisin....niinkuin aina ennenkin on tullut...en tiedä jotenkin vaan pelottaa kamalasti leikkaus...ja pelkoani ei yhtään vähennä se että läheiset manaavat jatkuvasti siitä mitä jos se ei onnistukkaan....jos tuleekin jotain pahoja komplikaattioita mitä ei pystykkään enää korjaamaan....????toinen puoli minusta kuitenkin haluaa siihen leikkaukseen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin mahottoman paljon,,ja olenkin sen leikkauksen voimalla saanut painoani putoamaan.....on tämä niiin vaikeaaa...*huokaus*

Muista tigertyttö, että tuossa leikkauksessa on riskit kuulemma pienemmät kuin synnytyksessä. =)

Ittellä kun tuota painoa on ollu tuhdisti koko elämän ajan ja niitä laihdutuksia sen sata vähintään, niin ainahan ne on takas tullu. Ite haenki tällä leikkauksella sitä, että pääsis pois tuosta kierteestä. En ole kyllä nyt vähään aikaan laihduttanutkaan, koska ottaa päähän just tuo kun ne tulee kuitenki takas...turhaa työtä siis. Tsemppiä sulle, kyllä se siitä.=)

Kyllä ilman leikkaustakin paino pysyy alhaalla jos muuttaa elintapoja eikä sitten kuin on laihtunut tarpeeksi niin anna mennä vaan ja syödä mussuta kokoajan, itsekkään en olisi antanut tehdä itselleni näin radikaalia leikkausta jos olisi jokin muu keino ollut hoitaa minun toista vakavaa sairautta sillä ei tämä leikattunakaan elämä niin helppoa ole kun pitää muistaa syödä yhtenään ja kun rupeaa syömään niin mitä saa syötyä niin on ihan naurettavia määriä ja tuntuu että tämä on ruuan tuhlausta ja kuinka paljon on maailmassa nälkäänäkeviä ihmisiä.

Moi Tigertyttö! Et sinä mitenkään tyhmä ole, mielestäni osoittaa fiksuutta siinä, että miettii asiaa perinpohjin, kaikilta kanteilta, onhan se kuitenkin "luonnotonta", että ihmisen anatomiaa mennään muuttamaan.

Jotenkin mulla on sellainen olo, että jos ihminen on epävarma asian suhteen, silloin kannattaisi varmaan jättää leikkaus väliin. Nimittäin sitten sen leikkauksen jälkeen jos on jotakin hankaluuksia, alkaa varmaan kaduttaa koko juttu paljon helpommin, kuin jos taas on täysin satavarma siitä, että leikkaus on ainoa oikea vaihtoehto itselleen. Silloin niitä alun hankaluuksiakin kestää ja sietää varmasti paremmin, hyväksyy, että ne hankaluudet ovat osa sitä prosessia ja että elämä helpottuu aikaa myöten.

Tunnen pari ihmistä, jotka ovat laihduttaneet ruokavalioa muuttamalla ja heidän painonsa on pysynyt kurissa ihannelukemissa, toisaalta tunnen useita kymmeniä ihmisiä, jotka eivät jaksa seurata lopun ikää syömisiään suurennuslasilla, sillä se on varmaa, että jos sitä seurantaa ei tee lopun ikäänsä, paino nousee taatusti. Lisäksi nämä tuntemani pari onnistujaa liikkuvat todella paljon, käyvät mm. säännöllisesti pitkillä juoksulenkeillä eli elämäntapamuutos on melkoinen. Pelkällä liikunnalla painoa ei voi mielestäni hallita, ihminen ei yksinkertaisesti ehdi liikkumaan niin monta tuntia vuorokaudessa kuin pitäisi, jotta saisi poltettua kaikki kalorit, jos siis syö paljon liikaa.

Voithan sinä jatkaa tuota laihduttamista, hyvä asiahan se on ja kun käyt joka viikko vaa'alla, näet osaatko pitää painosi kurissa. Voit vaikka välillä lopettaa varsinaisen laihduttamisen ja yrittää "tasapainoilla" eli syöt ja elät siten, kuten oletat loppuelämän syöväsi ja liikkuvasi, niin näet aika pian, pysyykö paino ennallaan vai tuleeko sitä lisää. Jos sitä tulee lisää, tiedät, että jokin asia tulee korjata, muuten paino jatkaa nousuaan taatusti.

Omalla kohdallani teen aina saman virheen: jossakin vaiheessa paino ei enää putoa vaan sitä tulee lisää kilon tai pari, vaikka olen ollut mielestäni ihan "kiltisti" ja syönyt aika vähän. Seuraa kamala pettymys ja tulee olotila, että olkoot - läski mikä läski enkä tästä muuksi muutu! Sitten jätän pitkäksi aikaa kokonaan käymättä vaa'alla ja siitä se soppa sitten onkin valmis. Pikkuhiljaa huomaan, että syön taas kuin ennen ja paino alkaa nousta tasaisen varmasti ja kaikki pudotetut kilot ovat tulleet takaisin. Sitten saan taas jostakin "herätyksen", viimeistään silloin, kun on taas aika käydä vuosittaisissa kontrolliverikokeissa diabeteksen vuoksi ja päätän taas alkaa painonpudotuksen...kunnes sama taas jatkuu.

En siis osaa käsitellä sitä, että paino voi tosiaan nousta kenellä tahansa kilon tai kaksi ilman, että kyse on jostakin ylenpalttisesta mässäilystä, vaan noussut lukema masentaa mut niin että painontarkkailu jää ja annan periksi. Yritä sinäkin löytää Tigertyttö se sun heikko lenkkisi ja mieti, miten voisit vahvistaa sitä. Hirmuisen tärkeää on tosiaan käydä säännöllisesti joka viikko vaa'alla, sillä jos se unohtaa, lipsuminen on paljon helpompaa.

Niin ja yksi juttu vielä: sun kannattaisi ehdottomasti osallistua noihin tapaamisiin, missä on mahdollisuus jututtaa leikkauksen läpikäyneitä. Se on kultaakin kalliimpaa tietoa ja vertaistukea, asia tulee paljon realistisemmaksi eikä tunnu enää lainkaan niin ihmeelliseltä, kun näkee omin silmin edessään ihmiset, jotka ovat saaneet huomattavan avun leikkauksesta.

^^olipas Bulla65 tuttua tekstiä sinunkin kohdalla nuo laihdutusrumbat.=)

Tietenkin aina olisi parempi, jos saisi laihdutettua normi konstein ja ennenkaikkea pysyttyä siellä. Mun kohdalla se ei onnistu, oonkohan sitten suht heikkotahtonen...mene ja tiedä. Tämä taitaa olla kuitenkin useimpien vaikeasti ylipainoisten ongelma.

Veljen tytär on nyt vuoden aikana laihtunut 60 kg, sikäli normi konstein, että liikuntaa hän on lisännyt valtavasti...käyt päivittäin käveleen 15-20 kilsaa ja polkee kuntopyörällä tähän lisäksi. Sanoo, ettei ole oikeastaan juurikaan muuttanut ruokavaliotaan. Eli jollakin radikaalilla tavallahan niitä tottumuksiaan täytyy muuttaa.

Tuohon Bullan tekstiin lisäisin omalle kohdalleni vielä sen, mikä mulla on saanut usein sen laihdutusurakan loppumaan. Kun tulee tarpeeksi niitä hetkiä, että paino junnaa, niin mulla tulee aivan kuin varkain vähennettyä edelleen sitä syömistä ja sitten iskee säästöliekki päälle. Silloinhan se ei varsinkaan tipu ja sitä on vain niin pirskatin ärtynyt, että naapuritkin kiertää kaukaa. =D

Kiitos vastauksista...mulla on just toi sama ...ensin saan painoa alas ja sitten kun se ei tapahdukkaan tarpeeksi nopeesti taikka pysähtyyy niin tulee "masennus"ja ajattelen suunnilleen samalla tavalla ...läski mikä läski,en kai minä voi laihtua koskaan....olen edelleenkin menossa laikkaukseen,mutta mietin vaan jospa pystyisikin nyt pitämään tämän painon lasku suunnassa ilman leikkausta...
mua pelottaa just toi mitä bulla tossa alussa sanoi,kun ihmisen sisuskaluja muutetaan radikaalisti ja pysyvästi,se jotenkin tuntuu oudolta..mutta toisaalta olen koittanut ajatella niinkin että jos tulis vaikka syöpä sinne niin silloinkin ne pitäisi poistaa....No katotaan mihin asti akka pääseee syyskuuhun mennessä : )

Hei Tigertyttö!

Minäkin olen saanut keventelyllä painoa pois ja olen miettinyt myös, että voisinko pärjatä ilman tuota leikkausta. Itseni tuntien haluan kuitenkin siihen ohitukseen. Saan minäkin aina välillä pudotettua tuota painoa, mutta aina se hiipii takaisin. Nyt olen yrittänyt opetella syömään usein ja pienempiä annoksia ja tälla tavoin valmistaudun leikkaukseen ja leikkauksen jälkeiseen elämään. Lisäbonuksena leikkauksesta voi minulle olla se hyöty, että pääsen eroon diabeteksesta.

Parempi meidän on pohtia nyt näitä asioita perusteellisesti ja sen takia onkin hyvä, että joudutaan jonkun aikaa odottamaan tuohon leikkaukseen pääsyä.

Tigertytto, on ihan jees jos saa painoa putoamaan ilman leikkausta. Ja nyt on juuri se aika kun sun pitaakin naita asioita pohtia. Kukaan ei voi sanoa sulle, etta tee niin tai nain, itse taman paatoksen kanssa jokainen joutuu painimaan.
Mulla tuli just tanaan 6kk leikkauksesta ja eilen punnitsin itseni, nyt on kaiken kaikkiaan tasan 50 kiloa lahtenyt.
Olen siita tosi iloinen, vaikka vielakin on paljon laskia jaljella. Anatomian muuttaminen minun kohdallani ei tunnu elamassa lainkaan ja mina omalta osaltani sanon, etta hetkeakaan en ole katunut, etta leikkaukseen menin.
Ja viela se, etta et varmasti ole tyhma, varovainen ja harkitsevainen vain.

Aivan mahtavaa Tantta! 6kk -50kg, älytön määrä!!! ONNEA!!!! :)
Laskin että keskimäärin noin 8kg/kk eli noin pari kiloa/vko.
Kyllä saat kehua itseäsi, kirjoituksistasi päätellen olet todellakin nähnyt vaivaa kilojen putoamisen eteen... uimiset, kuntosalit ym.

MIELETTÖMÄT ONNITTELUT!! :)

Terkuin MRA123

Kiitos MRA123, olen varmaan vahingossa jattanyt sanomatta, etta ennen leikkausta pudotin 11 kg, joka sisaltyy siihen kokonaispudotukseen, eli ei se tulos ihan niin hyva ole kuin arvelit, mutta olen kuitenkin siihen itse kovin tyytyvainen. Aloitin koko projektin viime marraskuun alussa.
Se pelko on persuuksissa kylla, etta jos se paino nyt sitten kuitenkin lahtee taas nousuun niinkuin aina ennenkin. En tieda onko turha pelko vai ei, mutta siihen on niin tottunut, etta paino putoaa ja sitten taas tulee takaisin korkoineen, etta nyt alkaa jo ihmetyttaa, etta mina paivana se vaaka taas kiljahtaa...
Toivotaan kuitenkin, etta tama kerta olisi nyt erilainen.
Oikein hyvaa jatkoa sullekin!

Tantta,

Ihan sama, kuka tuota 11 kiloa enää erittelee:) Mieletöntä kuitenkin!
Voi jehna, olis ihanaa joskus olla "normaali" tai edes sinne päin....

MRA123, sa olet viela noin nuori, sa ehdit vaikka miten viela. Ma olen 57 ja meinaan kerita viela vaikka kuinka paljon nauttia tasta elamasta.
Minusta ei koskaan tule "normaalia" kun olen lapsesta asti ollut lihava, mutta on ihanaa kun nyt jo pystyy liikkumaan ihan eri tavalla ja harva se paiva huomaa tekevansa asioita, joita ei ole pystynyt tekemaan vuosikymmeniin. Ja se, ettei enaa tartte huohottaa vaikka kipuaa rappusia ylos, me asutaan 4-kerroksisessa talossa, joten rappuja piisaa...
Motivaatiota kehiin vaan ja siita se lahtee sullakin!
7 kuukautta sitten ma luin naita juttuja talla palstalla ja haaveilin, etta kun edes parikymmenta kiloa sais pois. Se kaikki tapahtuu pirun nopeasti sitten kun paasee siihen leikkuuseen.