Leikkaus 19.5.

Odotus päättyy huomenna, kun mulle tehdään GBP. Olen saanut ENEllä pois noin 10kg ja kaikki on mennyt ihan hyvin. Motivaatio on kohdallaan, mutta tietysti leikkaus hermostuttaa jonkin verran. Pitäkäähän te kaikki peukkuja, että reissu sujuu hyvin! =)

Onnea leikkaukseen, ymmärrän että jännittää sillä itse olin ennen leikkausta ihan hermona vaikkakin ihan turhaan.

Onnea matkaan! ja vieläkin parempaa uutta elämää!!!!

Mene hyvalla onnella ja luottavaisin mielin leikkaukseen. Nyt sulla alkaa tosi mielenkiintoinen aika elamasta. Nauti siita!

Hyvää matkaa Juuliskalle! Hyvin kaikki menee ja me ollaan täällä hengessä mukana. Tulehan sitten kertomaan kuulumisiasi kun jaksat.

Hei,
olen niin kade sinulle kun pääset leikkaukseen. Itse olen odottanut jo niin kauan, ettei enää juuri jaksa edes toivoa. Omitusta ettei tämä Tehyn ylityökielto vaikuttanut muualle kuin Ouluun ja sinne välittömästi. Onnea matkaan kyllä kaikki hyvin menee ja toipuminen edistyy päivä päivältä. Viikon kuluttua vain reiät muistuttavat. Rohkealla ja reippaalla mielellä eteenpäin.

Kovasti tsemppiä täältäkin suunnasta!!

Onnee uuteen elämään!

TSEMPPIIIIIIIIIIIIIIIIIII

Täällä ollaan taas! Ja uudella mahalla!

Leikkaus tehtiin keskiviikkona, kävelin itse leikkuriin tasan klo 11. Heräämöön pääsin puoli kahden aikoihin, kolmen nurkilla heräsin ja viideltä pääsin osastolle. Leikkaus meni ihan käsikirjoituksen mukaan ilman minkäänlaisia ongelmia. Ilta meni melko hyvin (kiitos lääkitysten) mutta ensimmäinen yö oli hirveä. Koko ajan teki pahaa ja otti kipeetä ja ne ilmasukat ja tukisukat ahdisti ja vaikka mitä. Onneksi oli i-ha-na yöhoitaja vuorossa, joka juoksi mun luona vähän väliä.

Eilisen päivän mittaan olo parani pikku hiljaa, tänään aamulla oli jo ihan huippu olo. Nyt olen kotona, kipuja ei oikeastaan ole, mutta vatsa on kuin ilmapallo. Melkein tuntuu, että ei reissulla muuta tehty kuin pumpattiin ilmaa mahaan ja nidottiin haavat kiinni =D Tunnelmat ovat tosi hyvät, kyllä tämä tästä iloksi muuttuu. Seuraavat päivät ja viikot sitten opettelen ruokailuja ja uusia elämänrytmejä. Mahtavaa!

Hienoa kuulla Juuliska, että voit noin hyvin!
Minulle tehtiin Vantaan Peijaksessa maanantaina Sleeve-leikkaus, kaikki sujui käsikirjoitusten mukaan kuulemma.
Tiistaina iltapäivällä osastolle ja täytyy sanoa, että se oli pahin päivä, hätäisenä ihmisenä olin jo varma, että jään sellaiseksi pahoinvoivaksi ja turvonneeksi ja kipuiseksi ja vaikka mitä!
Eilen torstaina pääsin kotiin ja nyt opettelua nesteiden kanssa, kello on jo 20, eikä vielä ole millään uponnut kuin reilu litra yhteensä kaikkea. En kuitenkaan ota stressiä, kyllä se tästä. Yksi leikkausreikä on hieman arka, muttei ole onneksi kuumetta noussut ja kuuluu varmaan ollakin kipeä, vastahan tässä on 4 pv kulunut leikkauksesta.
Tsemppiä sinulle ja meille molemmille, on nämä sivut vaan hyvät, saapi sitä tosi tärkeätä vertaistukea. Mukavaa perjantai-iltaa! t. vauvamaha-Öme1955

Kiva kuulla et kaikki meni hyvin. Tsemppii nyt vaan.

Kiva kuulla uutisia heti tuoreeltaan Juuliska, hieno homma, että kaikki meni mukavasti! Onnittelut myös Ömelle uudesta masusta, toivotaan että jatkossakin kaikki sujuu mukavasti teillä molemmilla :).

ONNEEEEEEE Molemmille leikatuille!

Nyt iisisti uuteen elämään,juokaa ja syökää hitaasti pieniä määriä kerrallaan! (usein)
Vähintään 70% rasvaa ja muutenkin kevyt tuotteet jättäkää kauppaan kunnon kamaa masuun kun sitä menee niin vähän kerrallaan niin saatte tarvitsemanne energian! Juomat voi pitää kevyinä!

TSEMPPIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII

Moikka taas!

Leikkauksesta on tänään kolme viikkoa. Sairaalasta kotiutumisen jälkeen painoa on lähtenyt noin 4,5kg, yhteensä noin 14kg. Ihan uskomatonta, kun monen vuoden vanhat vaatteet mahtuvat päälle vähän niin kuin vahingossa?! Ja ihmisten reaktiot ovat mahtavia: eräskin ystäväni ei ollut tuntea mua kaupungilla, vaikka odotin häntä sovittuun aikaan sovitussa paikassa =D

Olo on ollut koko ajan mitä mainioin, jos ei lasketa paria kertaa, kun olen muutaman suupalan syönyt vanhaan tahtiin. Jestas kun on tuntunut, että ruokatorvi paukahtaa! Muutaman minuutin kun vetää henkeä, se kipu menee ohi ja todellakin olen vähitellen oppinut syömään hitaammin.

Ainoa ongelmanpoikanen on ollut se, että jossain vaiheessa päivää tulee ihan armoton väsy. Voisin nukahtaa vaikka seisaalleni... mahtaakohan olla normaalia? Meneekö tää uupuileminen joskus ohi?

Hei Juuliska!

Mun leikkauksesta on nyt 11 viikkoa ja koin juuri tuossa samassa vaiheessa päivällä yllättävää väsymystä. Nyt sitä ei enää tule. Oikeastaan väsymys helpotti sitten kun aloitin vitamiinit, kalaöljyn ja kalkin syömisen ja ne olivat alkaneet pikku hiljaa vaikuttaa. Odottele vaan kärsivällisesti, kyllä väsymys helpottaa :)

Samoja tuntemuksia 17.5. leikatulla, meillä on suurinpiirtein sama painonpudotustahti, mulla vuoden alusta -11 kg, jota ei kyllä kukaan vieras ole huomannut, mutta omassa olossa tuntuu tosi paljon.

Mulla kanssa pahimpia on jos huomaamatta syö, eli ei keskity syömään hitaasti. Kerran olen oksentanut puolikkaan paahtoleivän kun lapsille laitoin iltapalaa ja vanhasta tottumuksesta samalla huitaisin leipää itse..

Töissäkin ruokaseura on tärkeää, että malttaa syödä tarpeeksi hitaasti sen pienen annoksensa.
Tsemppiä jatkoon!

Tsemppiiiiiiiiii Juuliska!
KYl se siit!