Gastroskopia

Minun kokemukseni gastroskopiasta oli tämä:
Menin toimenpiteeseen luottavaisena, en osannut pelätä.
Kurkkua ei puudutettu vaan puudutetta oli laitettu tähystimen pintaan. Josta se ei ilmeisesti kurkkuun päätynyt.
Huuhtoutui ehkä syljen mukana pois?

Lääkäri aloitti toimenpiteen laittamalla tähystimen ensin henkitorveen. Siitä lähtien oksensin kovaa non-stoppina koko toimenpiteen ajan.
Tuntui kuin kaikki sisuskalut tulisivat oksentamalla ulos. Olin kokonaan krampissa enkä pystynyt tietenkään hengittämään kun oksensin koko ajan, joten lisäksi oli tukehtumisen tunne. Tunsin ihan koko ajan kun letku liikkui nielussa. Vesi valui samalla taukoamatta silmistä.
Koepalojen otto ei tuntunut, mutta lääkäri ei meinannut saada niitä otettua.

Toimituksen jäljiltä kasvoni olivat kokonaan verenpurkaumien peitossa. Kurkku niin kipeä että syljen nieleminenkin sattuu, maha kipeä ja koko loppupäivän pahoinvoiva olo. Olisin oikeasti tarvinnut sairaslomaa loppupäivän. Mutta sen sijaan menin töihin kokoukseen varenpurkaumia täynnä olevilla kasvoilla. Puuteri ei riittänyt niitä peittämään.

Gastroskopiaan minua ei enää saada muuten kuin nukutettuna.
Tiputuksen sairaalassa vaativa sappikivikohtauskin (on kokemusta) olisi mielestäni parempi vaihtoehto kuin gastroskopia.

Voi miten ikävää, että sulla oli noin kurja kokemus :(. Mulle ei ole tehty tuollaista tähystystä koskaan ja koska olen kuullut siitä vähemmän mairittelevia kokemuksia, jännitän sitä ihan taatusti sitten jos/kun se on ajankohtaista mulle. Yksi työkaverini oli siinä kokeessa hiljattain ja tuli seuraavana päivänä töihin sen näköisenä, että olisi saanut kuonoonsa...ihan oikeasti, silmäkulmatkin olivat turvoksissa. Kurkussakin oli sen näköisiä jälkiä kun olisi kuristettu ja silmämunien valkuaiset olivat ihan verenpurkauksista punaiset vielä pari päivää toimituksen jälkeen. Hänellä tutkimus oli ollut todella hankala ja kivulias, oli kuulemma ahtaat paikat. Onneksi olen lukenut täältä palstalta viestejä, joissa tutkimus on mennyt ihan hyvin, se rohkaisee, että ehkä mäkin selviän siitä kunnialla...

On kurjaa kun osalla on tuo gastoskopia mennyt kurjasti.Siitä saa elinikäisen kammon taatusti jos se menee enemmän kuin pieleen.
Minulle tehtiin tuo maaliskuussa ja pelkäsin aivan kauheesti kun luin ja kuulin kauhukertomuksia.
Kun päivä lähestyi niin en tiedä mikä minuun meni mutta en jännittänyt tutkimus aamuna.Ja nukuin edellisen yön kuin tukki.Olin jutellut parin ihmisen kanssa joille on tehty tuo monta kertaa ja jotenkin rauhotuin.
Minulle ei laitettu puudutetta, rauhoittavaa en pyytänyt.
Olisi ollut ilmeisesti tarjolla.
Puudutetta oli käsittääkseni letkun päässä.
Kaikki tapahtui niin nopeesti että en tajunnut kun letku oli kurkusta alas.Kakistelin ja yökyin muutaman kerran.Sitten hengittelin syvään ja rauhallisesti.Se auttoi tosi paljon.Muutamia kertoja toimenpiteen aikana tuli yökkörefleksi mutta kun heti alkoi hengittämään syvään niin se helpotti.Pari kertaa tuli kunnon röyhkäisyjä ja taas meinai alkaa yökööttään.Ja kun oli pakko välillä nielaistakin niin silloin letku tuntui kurkussa ja taas vaan keskittyi hengittämiseen.
Mutta homma ei ollut ollenkaan paha.Ei ollenkaan sellainen kun olin kuvitellut.Ja toimenpiteen teki vanhempi lääkäri..olikohan sitten lie taidolla ja kokemuksella osansa.
Kurkku ei oikeastaan ollut kipeä, hieman karhea jotta tiesi jotain siellä olleen.Mahassa tuntui päivän ajan pientä kopristelua mutta se oli vähän samanlaista kun ilmavaivat.
Suurimman pelon ja jännityksen aiheuttaa juuri "huhu" puheet.jokainen kokee erilailla tuon varmasti.
On hyviä ja huonoja kokemuksia.
Mutta ei se ole ylitsepääsemätön.
Epämielyttävä hieman.

Täällä yksi joka on samaa mieltä kuin rovatar..minä jännitin kyseistä toimenpidettä ja meinasinpa karata vielä odotus tilastakin kun kuulin jonkun herran tähystystä,miten hän yökkäili ja piti muutenkin kamalaa mekkalaa...mutta onneksi en karannut..ei se ollutkaan ollenkaan niin paha kokemus mulle kuin olin kuvitellut...mulla ainut mikä tuotti ongelmaa oli se hengittäminen...en kertakaikkiaan osannut hengittää nenän kautta,en tajua mistä sekin johtui..vesi valui silmistä ja kuola suusta mutta ei silti ollut valittamista...eli mulla siitä toimenpiteestä jäi todellakin sellainen käsitys että voisin vaikka mennä uudestaan..täällä moni on neuvonut että HENGITÄ RAUHALLISESTI...niiin se helpottaa ja se pitäää paikkkaansa,ainakin mulla.

[justify][color=indigo]Hei Mimmu,

Juuri tänään kävin gastroskopiassa ja selvisin hengissä vaikka olin luovuta heti kättelyssä! Yökötti hirveästi alussa enkä saanut happea, mutta paniikkikohtauksen sain. Ainakin melkein. Heitin "suukapulankin" lattialle ja huusin että lopetan, en suostu, en halua, luovutan, sydän hakkas hullun lailla jne. Mutta oli NIIN ihana lääkäri ja hoitajat etten voisi enemmän kehua heitä. Rauhallisesti ja kärsivällisesti sanoi et yritetään vielä kerran ja lupasi lopeta heti jos en saa henkeä tai vastaava. Sitten kaikki meni hetkessä eteenpäin ja vain pari kertaa tuli se yäk-refleksi taas, muuten meni mainiosti. Kyllä minua nolotti jälkeenpäin, mutta onhan ne kokeneet monenlaista, en varmasti ollut "pahemmasta" päästä. Se mitä monet muutkin sanoivat: keskity hengittämiseen - oli tosi hyvä neuvo. Tepsi ja ohi on.
Harmittaa sun puolesta, toivon että hankalat tutkimukset loppuvat osaltasi tähän kokemukseen.
T. Serbi-täti[/color][/justify]

tietääkseni siihen saa rauhoittavan ennen jos haluaa

Taysin tumpelo laakari on ollut tekemassa noin kamalaa gastroskopiaa! Saisit panna valituksen menemaan.
Mulla ei ollut mitaan ongelma ko tutkimuksesta, kurkku puudutettiin suihkeella ja koko toimenpide kesti pari minuuttia. Mitaan vaivoja ei ollut jalkeenpain.

Ihmiset ovat yksilöllisiä, enkä minä tässä vaiheessa lähtisi sokeana lääkäri syyttämään. Ihmisten yökkö-refleksi toimii hyvin eri tavalla ja joillekkin tuo on oikeasti vaikeata, riippumatta lääkäristä. Minä olen myöskin hankala tapaus. Luulin kuolevani kun ei saannut happea. Ei siinä rauhoittelut paljon auta.

Voit hyvinkin olla Kimby oikeessa. Ma vaan pidin sita niin ongelmattomana juttuna kun just mulle ei mitaan vaikeutta tullut. En ma oo tajunnut, etta se voi olla noinkin hankalaa.
Eli laajakatseisuutta tarttis oppia, mutta talla ialla alkaa olla vahan myohaista. Se on se vanhojen akkojen perisynti, etta saunan taa heti kaikki jotka ei oo ja tee just niinku ma haluan. Eika tatakaan tietysti pida yleistaa, ei kaikki vanhat akat oo yhta kamalia ku mina.
Minusta on ikavaa kuulla, etta sina olet hankala tapaus. (Taa oli sit vitsi.)

Hei!Tosi kurjaa kun joillakin tulee gastroskopiasta aivan kamala kokemus. Minulle se tehtiin viime vuoden helmikuussa. Jännitin toimitusta aivan sairaasti, jännittäjä kun olen muutenkin. Toimenpide meni kuitenkin tosi hyvin ja nopeasti. Lääkäri suihkutti puudutetta kurkkuuni pyynnöstäni. Kävin vasemmalle kyljelleni ja ennenkuin huomasinkaan letku oli jo pienen yökötyksen tunteen jälkeen menossa pitkällä ruokatorvessa. Keskityin rauhalliseen hengitykseen ja tuijotin nurkassa olevaa pahvilaatikon tekstiä. Koepalojen ottokaan ei tuntunut yhtään miltään ja ennenkuin huomasinkaan se oli ohi. Helpotus oli suunnaton kun lähdin huoneesta. Leikkauksessa minulta löytyi kyllä palleatyrä mitä ei ihmeekseni löydetty gastroskopiassa. Joten ei kannata jännittää eikä ainakaan kuunnella muiden kokemuksia. Pyytäkää puudutteen suihkutus suoraan kurkkuun. Iloista päivän jatkoa!

Valitettavaa, että jollekin on ollut kyseisestä toimenpiteestä kurja kokemus! Itselläni se tehtiin maaliskuussa ja hyvin meni. Kunhan muisti hengittää rauhallisesti!!!

Ei se tietenkään kokonaisuudessaan mikään maailman miellyttävämpi kokemus ollut, mutta SIEDETTÄVÄ kylläkin.

Mä yökin kokoajan, mut jossain vaiheessa rupesin pitämään sellasta vähän niinku olisin ulissu siis puhalsin ilmaan ulos sellasen ulina äänen kera.
Lääkäri kielsi puhumasta, vaikka enhän mä mitään yrittäny sanookkaan hän vaan luuli! Sit kun tilanne meni ohi niin sanoin lääkärille, että en mä yrittänyt puhuu, mutta se uliseminen tuntu paremmalta kun se yökkiminen!
Näin Satakunnassa.......ei mikään miellyttävä, mutta kyl siitä hengissä selvii!

TSEMPPIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII