MULLA MENEE NIIIN HERMOT!!!

Miten voi olla omaiset ja varsinkin oma äiti masentavaaa tukea???nyt se soitti ja sanoi että älä mene siihen leikkaukseen koska ENNUSTAJA sanoi että mulle tapahtuu jotain siinä leikkauksessa...voi v***u...muutenkin mua jännittää se leikkaus koska mun elämäni ei ole ollut muutenkaan kovin helppoa...niin ehkä sen takia itsekkin jännitän tota leikkausta,jotenkin ajattelen "ei mulle voi tapahtuu mitään niin hyvää"...sanoin äidilleni että olen menossa siihen leikkaukseen,nyt vaan pelottaa enemmän.

Sellasia ne äitit on. Omani kysyi että otetaanko siitä mahan päältä läskikerros pois. Laihdutusleikkaus on kai sitä, joo. Kerroin pääpiirteet leikkauksesta ja ymmärtää jos ymmärtää,tai sit ei. En muutenkaan jaksa selitellä monillekaan koko asiaa, ehkä sit jälkikäteen. Ite en kauheesti uskalla ajatella pelkojuttuja. Mut siule hyviä ajatuksia ja onnea matkaan meille molemmille !

Kiitos onnekas13 :)

No johan se äitisi tempas...............
Jätä mielstä nuo ennustajan sanat...........hyvin se menee!
Osaa ne paikata virheensä....
nim. kokemusta on! :)

TSEMPPIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII

Kuinka helvetin julma ihminen se sun aiti oikein on? Omaa lastaan kontaan! Ma en tieda mita mun aiti olis sanonut, se ei vielakaan tieda, etta ma olen ollut leikkauksessa. Kesalla kun tulen Suomeen, sanon sille vaan, etta olen ollut koko talven dieetilla. Ja hyvin menee. Tiedan just miten se vastaa, etta kuinkahan kauan taas kestaa ennenkuin olen lihonut kaiken takaisin korkojen kera. Arvaas miks en ole sille kertonut?
Ala valita siita sun aidista. Mene leikkaukseen luottavaisin mielin, kaikki menee niin nopeesti ja ennenkuin edes huomaat, olet toipunut ja painonpudotus kaameessa vauhdissa.

Kiitos tantta
Ja niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin niin en yhtään ihmettelisi vaikka mun äitni pelottelisi mua siksi että pelkäää mun laihtuvan kun hän itse on myöskin tosi lihava...itse olen ihan erilainen äiti kuin minun äitini...ja siksi en voi ymmärtää hänen käytöstään ollenkaan äitinä...minä ainakin haluan omille lapsilleni pelkkää hyvää tässä elämässä ja olen aina ollut kannustavana äitinä heidän elämässään.

Tsemppiä sinne, Tigertyttö! Ennen leikkausta tulee usein tosi omituista kommenttia. Itse sain kuulla kaksoissisareltani että "onnea matkaan, toivottavasti et kuulu siihen viiteen prosenttiin joka jää leikkauspöydälle" O_O (on muuten 0,3% eikä 5% tuo kuolleisuus) Yleisempi kommnetti oli että "voiko sen perua?"

Mutta siis. Ihmisiä pelottaa, ei välttämättä edes puolestasi, vaan se että muutut. Eräs ystäväni paheksui leikkausta, mutta tunnusti jälkikäteen olevans avain kateellinen koska hänellä ei ole mahdollisuuksia päästä leikkaukseen. Lihava ystävä/tytär/sukulainen/puoliso on myös tuttu ja turvallinen, ja ajatus siitä että tämä henkilö laihana ei olisikaan samalla tavalla ruumiinsa kahleissa on pelottava. Tämä vain kerrotaan yleensä nätimmin, muodossa "Sittenhän sinä et olisi enää sinä."

Hassua, just eilen soitin mun ainoalle systerille Suomeen ja se oli ihan kuin vihainen siita, etta ma soitan. Mikaan ei ollut hyvin ja vaikka ma mita sanoin, niin ei kelvannut. Pari viikkoa sitten hanelta paasi, etta sitten kun ma tulen Suomeen kaymaan ja me mennaan jonnekin niin kaikki nakee kuinka ma olen laihtunut ja han ei.
Olisko siina toi juju, jonkinasteista kateutta siita, etta toinen onkin yhtakkia laihempi kuin ennen? Vai pettymysta omaan itseensa ja saamattomuuteensa laihdutusyrityksissaan?
Mika naista tietaa, mikaan ei taida olla yhta hankalaa kuin nama ihmissuhteet.

Tantta, minua on varoitettu siitä että tulen kohtaamaan monenlaista, täysin irrationaalista kateutta laihtumisestani. Se voi näkyä huolestumisena (eihän se vain laihdu liikaa! Jos sille puhkeaa anorexia tai aliravitsemus! Sen nahka roikkuu ja se rumentuu!), hylkimisenä (joku vaan lakkaa soittamsta ja käymästä) tai tunnustettuna kateutena (onhan se sulla helppoa kun nyt saat normikaupasta vaatteita...) Eivätkä nämä henkilöt välttämättä itse edes tajua, mistä on kyse!

Ei se ole helppoa olla onnellinen toisen puolesta, mutta silti...

Kiitos likat vastauksistanne...itse luulen että äitini on kateellinen vaikka se tuntuukin ihan kamalalta miten ÄITI voi olla kade jos tytär laihtuu...Mutta tämä meidän äiti-tytär suhde on ollut muutenkin koko mun elämän ajen ihan outo,mistä olen tosi surullinenkin.

Esimerkkinä..hän on ollut nyt 7 vuotta naimisissa itseään paljon nuoremman miehen kanssa(mua 5 vuotta vanhemman)ja tämä äitini on saanut muutamaan ottteeseen ihmeellisiä mustasukkaisuus kohtauksia,,miten mukamas tämä mies kyttää mua jne...TÄYSIN TURHAAN JA AIHEETTA KUVITTELEE!!

Mutta olen onneksi tottunut laittamaan näitä hänen kohtauksiaan korvasta sisään ja toisesta ulos..nyt olen vihdoinkin oppinut sen että en edes ole pahemmin tekemisissä hänen kanssaan koska 90% mulle on tullut paha olo kun olen käynyt hänen luonaan
Se on vaan joku kumman juttu kun ÄITI ON KUITENKIN AINA ÄITI.

Tsemppiiiiii taas kaikille!

Tantta..............tietääkö siskosi tästä leikkauksesta?

Moikka taas, tietaa se sisko mun leikkauksesta ja aluksi oli kovasti kannustava ja hengessa mukana. Mutta samaa tahtia kun kiloja on multa pudonnut, on siskon suhtautuminen muuttunut, pikkuhiljaa kitkerammaksi.
En oikein jaksa ymmartaa, mielestani en ole mitenkaan ylettomasti korostanut koko asiaa enka ainakaan proystaillyt pudonneilla kiloilla, sen mina teen taalla teidan kanssa, te kun kannustatte ja ymmarratte!
Saattaahan se olla, etta siskolla on jotain muuta vaivaamassa mielta ja etta tama on ohimeneva vaihe, tai sitten ei. Aika nayttaa.