Heluna esittäytyy

Heippa kaikille,
olen 34 vuotias ja 173cm ja 124kg joten BMI on 42.4 eli sairaalloisen ylipainoinen. Olen viimeisen 15 vuotta laihduttanut eri tyyleillä suurempia tuloksia saamatta ja nyt tuntuu että köysi on loppu minun hermoilla ja mielenterveydellä=( Olen käynyt tk lääkärillä ja sain lähetteen vesitreeniin paikalliseen fysioterapia altaaseen viime vuonna jossa olenkin innolla käynyt 2-3 kertaa viikossa =) Paino ei vaan putoa=( joten nyt viimeisenä oljenkortena olen harkinnut /päättänyt kysyä josko saisin terveydenkin takia pääsyn leikkaukseen. Pelottaa hiukan sillä en ikänä ole missään leikkauksessa ollut ja sairaalassakin vain synnyttämässä ollut 3 kertaa. Ilolla luinkin teidän onnistumisista ja mietin onnistuukohan se minulla myös?=) Kuten varmaan teilläkin on joskus ollut epäillys että lähteekö nää läskit ikinä niin minäkin epäilen sitä. Kaikki on kokeiltu Atkinsson, Painonvartijat, enedit ja kaiken huipuksi en edes syö "roskaruokaa" niin ei vaan mitään 1-2 kiloa lukuunottamatta tapahdu=( Auttaako leikkaus todella kaikilla? Mistä aloittaa jotta pääsee leikkaukseen? Saako siihen rahallista tukea kunnalta? Jos ei paljonko maksaa ja joutuuko sen kerralla maksamaan? (en ole syntynyt hopealusikka suussa;)) Tulihan romaani;) mutta kiitos jos luitte tänne asti=). Kaunista kevättä kaikille=)

Moi!

Minun mittani olivat leikkaukseen hakeutuessani täsmälleen samat kuin sinulla, ainoastaan ikää on 11 v. enemmän.

Sain lähetteen leikkaukseen työterveyslääkäriltä. Puolentoista vuoden odotuksen ja tutkimusten jälkeen minut leikattiin 16.2.2010 Lahdessa. Leikkaus maksoi minulle 135 € ja edeltävät poliklinikkakäynnit yhteensä ehkä 150 €, joten sitä hopealusikkaa ei onneksi julkisella sektorilla tarvitse.

Leikkausta edeltävällä ENE-dietillä lähti 12 kg ja nyt leikkauksen jälkeen on kuukaudessa lähtenyt 8 kg, joten 50 kg:n ylipainosta on 40% pudotettu. Minun kohdallani kaikki meni todella hienosti ja olen toipunut käsittämättömän hyvin. Ainakin toistaiseksi tuntuu, että leikkauspäätös oli elämäni paras päätös. Nyt on toivoa vanheta liikuntakykyisenä eikä sokeritautipeikkokaan kummittele yhtä vahvasti.

Rohkeasti vaan hakemaan lähetettä leikkaukseen! Ainoa asia, joka on tärkeä muistaa, on että päätös leikkauksesta on lopullinen ja vaikuttaa syömisiin pysyvästi. Itse olen sitä mieltä, että onneksi! Mielihalut ovat muuttuneet terveellisemmiksi ja olen päässyt loputtomasta nälästä.

Tsemppiä matkalle kohti kevyempää tulevaisuutta!

Olen Bulleriinan kanssa samaa mieltä. Olen ollut koko aikuiselämäni dietillä ja elänyt enemmän tai vähemmän nälässä. Ja sitten taas vastaavasti joskus kun kuurit unohti kuukaudeksi, niin puolen vuoden laihdutuskuurit oli taas menneet hukkaan. Tässä leikatun elämässä ehdottomasti parasta on, että kaikki nälkädietit on ohi, saa syödä tasapainoisesti ja olla kylläinen.

Kiitos kauheesti vastauksista=) Bulleriina , ihanaa ettei tuon enempää maksanu=D siihen minullakin olisi varaa ja jäis vielä uusiin vaatteisiin rahaa wirn,,
Juuuh, olen kuullu että noi työpaikka?lääkärit ovet niitä lähetteitä annelleet , meillä ei työpaikkalääkärit tee muuta ku työhöntulotarkastukset?=/
Aika mulla on 7.4 ihan tk-lääkärille ja aion siellä uudelleen uudelle lääkärille ehdottaa sitä leikkausta=) Ilmoitttelen mikä on tuomio.

Haaho,
niinpä,, Ei elämä ole elämää jos joutuu kituuttamaan peloissaan. Nykyään paha mieli koko ajan jos syön, esim. yhdenkään leivän kun tietää että se on täyttä hiilihydraattia ja suoraan lanteille=/, en halua että tulee joku syömätauti. Ei sillä että ruokaa en söisi mutta se olo kun ei voi olla syömättä ihan henkensä pitimiksi ja tietää että paino ei putoa. toivon että pääsen siihen leikkaukseen=) se pelastaisi minun elämän ja laadun.=D No, kevättä rinnassa odotellaan ja katsellaan positiivisesti.