Mieliala leikkauksen jälkeen

Olen kohta viikon laihduttanut ja ihan hyvin tuloksin (-3,3kg). Meneillään on maaliskuun laihdutus siskoni kanssa. Koko alkuvuoden olen yrittänyt laihduttaa, mutten ole saanut tsemppiä päälle. Nyt sovin siskoni kanssa, että laihdutamme kuukauden. Huijaan siis itseäni, jospa voisin jatkaa sen jälkeenkin.

Ongelmana tällä hetkellä on mielialan vaihtelut. Jos verensokerini pääsee liian alas, raivoan kaikille. Kun olen nälkäinen, haluaisin tunkea suklaata kurkkuuni, jotta mun ei tarvis kärsiä vihaisesta olosta. Luin jostain nettikeskustelusta, että mies oli kyllästynyt vihaiseen vaimoonsa, joka oli käynyt lihavuusleikkauksessa. Kertokaapa leikatut kokemuksianne? Miten leikkaus ja sen jälkeen pienet ruokamäärät on vaikuttaneet teidän mielialaan? Hermostutteko helpommin? Jos olette ennen kuitanneet ruualla vi..tusolotilan, miten teette nykyjään?

Lasteni iloksi laitan erilaisia hymiöitä lopuksi... Roikkuvat koneeni päällä ja valitsevat kuvia.

Ma olen tata samaa asiaa pahkaillyt ja ihmetellyt etta miksi musta on tullut niin kamala akka. Mies ei ymmarra enka mina. Ma itken ja raivoon harva se paiva. Mielialat on kuin karusellissa.
Eika ole tullut edes pieneen mieleenkaan, etta se vois johtua verensokerista.
Kiitos kun otit asian esille, taytyy alkaa seurata tata. Seuraavan kerran kun alkaa itkettaa ja raivottaa, niin akkia vaan jaakaapille ja jotain ensiapuruokaa suuhun. Saas nahda kuinka amman kay.

Moi!

Itse olen huomannut, että olotiloja tasaa todella tarkka ruokailurytmi. Sairalomalla ollessani kännykkä hälyytti kahden tunnin välein, jotta muistin syödä.Töihin palaamisen jälkeen tuon rytmin noudattaminen ei ole ollut ihan yhtä helppoa, mutta yritän. Minua auttaa, kun syö mahdollisimman täysipainoista ruokaa eli reilusti proteiineja (rahkaa, jugurttia, raejuustoa jne) ja hitaita hiilareita eli lähinnä näkkileipää. Verensokeri pysyy vakaampana ja samalla pinnakaan ei ihan niin helposti kiristy.

Jokainen meistä on kuitenkin yksilö, joten ihmiskokeita itsellään joutuu tekemään, jotta oma paras löytyy.

Tsemppiä!

Totta on mita puhut, ma olen ollut vahahiilarisella dieetilla enemman tai vahemman saannollisesti ja aina sitten repsahtanut. Nyt kuitenkin olen syonyt ehka liikaa leipaa ja hedelmia. Eipa sita syyta tarvitse kauempaa hakea.
Taytynee palata ruotuun, se on vaan ollut tama syominen niin vahaista leikkauksen jalkeen, etta on tullut sellainen tunne, etta ei se haitaa vaikka syokin enemman hiilareita.

Mut leikattiin tiistaina ja mulla on kyllä nyt tosi itkuinen, yksinäinen ja katuvainen olo. Se saattaa johtua kivuista, huonosta olosta, lääkkeistä ja siitä ettei niitä hyviä puolia ole vielä näköpiirissä ollut.

Hei Tyrannosaurus!Toivotan sinulle jatkossa kaikkea hyvää .Mieli varmasti kirkastuu kun olo paranee ja paino alkaa laskea. Ja onneksi on kevät jo tulossa. Voimia ja tsemppiä sinulle

Kyllä olo kohenee......täällä ainakin iloinen mieli ei siis kiukutteluja...

mutta eka toka viikko ehkä vähän herkillä silloin, mut nyt menee lujaa!

Tyranosaurus. Kyllä se olo tila siitä paranee. Itselleni tehtiin nyt jo 6 kk:tta sitten sama leikkaus. JA muistan sen vielä elävästi, että mahaan sattui ja vointi oli aika hutera, mutta katuvainen en ollut missään vaiheessa. En vaikka vastoinkäymisiä tulikin, Mutta kaikki ollaan saatu pienillä jutuilla korjattua ja ylipäätänsä korjattua. Sappileikkaus oli nyt viimeisimpänä.
Ja vieläkään ei kaduta. Valoisaa mieltä toipumiseen ja voin sanoa että kuukauden päästä olet jo monta kiloa kevyempi ja voit paremmin. Itsellä painoa on kaikkiaan pois -38 kg joten kaikki on mahdollista.
Tsemppiä Tyranosaurukselle toipumiseen ja kaikille muillekin jotka on jo leikattu tai leikataan lähiaikoina.

Mielialani oli ailahteleva ennen leikkausta ja muutaman viikon leikkauksen jälkeen, mutta sekin tasaantui parantumisen myötä.

Hei kaikille ja kiitos kannustuksesta! Tänään on kyllä helpompi päivä. Kivut ovat pysyneet suht hyvin poissa, en ole toistaiseksi tarvinnut kuin yhden särkylääkkeen. Ja sen kautta myös mieli on ollut valoisampi. Sain jotain vähän kotonakin tehtyä *kop kop, koputtaa puuta*