Sleeve leikkauksesta ja nahankiristyksestä kyselisin.

Hei,

Olen 36v. äiti ja olen jo reilun 3 v. miettinyt leikkausta. Vasta viime keväiset ongelmat polvissa & nivelissä sai toimimaan asian suhteen. Tähystyksessä olin tammikuussa ja eilen kuulin, että parin viikon päästä olisi ollut jo aika leikkaukseen, jonka jouduin matkan takia siirtämään. En myöskään ole ihan 100% varma edellenkään leikkauksesta. Sen kuitenkin olen päättänyt, että sleeve on mulle se oikea, jos niikseen. GBP tuntuu aivan liian isolta. Olisinkin tiedustellut miten TE SLEEVEN LÄPIKÄYNEET olette kokeneet elämänrajoitukset leikkauksen jälkeen. Olen palstalta lueskellut kommentteja, mutta olisi myös mielelläni kuullut myös negatiivisiakin kommentteja.

Entä onko kukaan vielä käynyt läpi NAHANKIRISTYS leikkausta tai onko tietoinen tekevätkö yleisellä puolella myös mm. rinnat ja reidet?

Entä onko ketään (muita kuin serkkuni), joka on palannut leikkausta edeltäneisiin mittoihinsa vuosien jälkeen? Siis painoa tullut korkoineen takaisin.

Tässäpä ihmettelyä näin ensi alkuun.

Poutapilvi

Paino viime kesänä 132 kg
Syksyllä Meikussa 127.2 kg
Tammikuussa gastroskopiassa 123 kg
Nyt 115 kg

Noista leikkausmuodoista en ossaa vielä sanoa mitään, mulle tehdään GBP jokusen viikon kuluttua.

Mutta mulla on yksi ystävä jolle on tehty pantaleikkaus ja hän on lihonut kaiken laihtumansa takaisin+enemmänkin. En tiedä sitten olisko leikkaustavalla jotain merkitystä tässä?

Sleeve ei ole sama kuin panta.

Enhän minä niin sanonutkaan. Tarkoitin, että mahtaako leikkaustavalla olla merkitystä leikkauksen jälkeiseen painonnousuun. Eli nouseeko paino helpommin takaisin jos on tehty pantaleikkaus kuin esim ohituksella olleella.

Hei Poutapilvi!Minulle tehtiin viime syyskuussa sleeve leikkaus Peijaksessa .Sleeve oli nimenomaan oma toivomukseni vaikka kirurgi oli alunperin kaavaillut minulle ohitusta.Kuulin ennen leikkausta eräältä minua ennen leikatulta, että kirurgi oli jälkitarkastuksessa sanonut,että suolen kanssa voi tulla ongelmia vielä pari vuottakin leikkauksen jälkeen jos on ohitettu.Tarkoittanut lähinnä suolen kuroutumisia yms. Ajattelin etten sellaisia riskejä kyllä halua varsinkin kun minulla ei kuitenkaan BMI aivan huikea ollut.Uskon ,että lopputulos molemmissa leikkausmuodoissa vaatii kuitenkin elämäntapamuutosta , ei se laihtuminen itsestään leikkauksen jälkeenkään tapahdu ja vaatii jo terveenä ja kunnossa pysymisen takia hyvää ja monipuolista ruokavaliota lopun elämää.Niinkuin sisätautilääkäri minulle sanoi, että tämä on loppuelämän elämäntapa, siksi ei pitäisikään ajatella minään laihdutuskuurina vaikka paino tippuukin.Kaikki on onneksi omalla kohdallani mennyt hyvin ja paino hiljalleen pudonnut vaikka pysähdyksiäkin on aina ollut.Olen kyllä todella tyytyväinen ja iloinen ,että sain tämän mahdollisuuden.Verenpaine lääkityksenkin sain jättää jo kk kuluttua.Kaikille mukavaa kevättalven jatkoa!

Minulle tehtiin sleeve 9.11, ja se oli oma valintani. Päädyin juuri sleeveen kahden lääkäriystävän suosituksesta; molemmat korostivat juuri sitä, että sleevessä ei puututa ruuansulatuselimistöön mitenkään, vaan ainoastaan typistetään mahalaukkua. Toinen, holistiseen lääketieteeseen erikoistunut sanoi myös, että sleevessä taataan paremmin ravinto- ja hivenaineiden saanti, koska ohitusleikkauksessa osa ravinnnosta jää imeytymättä. Myös se, että sleeve ei yleensä rajoita suuresti eri ruokalajien syömistä, oli minulle tärkeää. En halua aina muistaa, että olen "leikattu", vaan syödä huolettomasti ja normaalisti. Nyt, kolmisen kuukautta leikkauksen jälkeen näin on: en enää ajattele voinko syödä jotakin, tai tuleeko ravintolassa tai visiitillä hankalia tilanteita.

Itselleni sopivat kaikki ruuat kaikissa muodoissaan. Eli pystyn syömään myös makeaa, rasvaista, eikä mistään ole tullut huono olo. Tämä on myös hienoinen riski, koska antabus-efektiä ei ole, joten ihan itse on kieltäydyttävä herkuista! Sehän se on se tulevaisuuden haaste...

Sleeve vähentää kuitenkin yleensä myös mielitekoja ja vähentää ruokahalua. Ainakin omalla kohdallani olen huomannut ettei ruoka ole enää kovin tärkeää, ja kiusauksia on huomattavasti helpompi vältää. Voin syödä, mutta yhtä hyvin olla syömättä- eli olen vapaa ruuan kirouksesta! Tuntuukin, että syömiseni on nyt terveellisempää kuin koskaan, ja siihen olen erityisen tyytyväinen!

Omasta puolestani voin suositella sleeveä lämpimästi! Se sopi ainakin juuri minulle!

Kiitos kommenteista. Olen edelleen hieman epävarma juuri rajoituksien suhteen, koska ikävä kyllä täytyy myöntää, että esim. intilaisen ruuan menettäminen ruokavaliosta mausteisuuden takia olisi todella kurja juttu. Onneksi nyt on vielä pari kuukautta aikaa pohdiskella asiaa ja kypsytellä päätöstä. Mitenkä teillä muilla on sujunut syöminen ilman juomista? Tai sen vaadittavan 2 litran juominen pikkuhiljaa? Itse olen tottunut juomaan veden 5dl erissä muutamaan kertaan päivässä. Eli miten isoja kupillisia vettä olette kerralla voineet juoda ja onko todella pidettävä tunnin paussi ruokailun ja juomisen välillä?

Tämä on varmaan yksilöllistä, mutta mulle riittää syömisen ja juomisen väliksi 5-10 minuuttia. Aluksi juominen on siemailua, mutta huomasin jo parin viikon jälkeen, että juon ihan niin kuin ennenkin, tyyliin klunk-klunk-klunk. Kerralla juon 2-3 dl. Mausteiset ruuat tuntuivat aluksi vatsassa ikäviltä, mutta sekin on jo normalisoitunut. Luulisin, että suurin riski on siinä, että mieliruuat kummasti muuttuvat leikkauksen jälkeen. Minä olen entinen pullahiiri, ja nykyään ei vaan tee pullaa mieli. Olen toki syönyt, mutta se ei vaan himota enää! Monelle muullekin lempiruualle on käynyt samoin, ja uusia tullut tilalle.

Pulssin hoitajan mukaan yleisimmät ruoka-aineet, jotka aiheuttavat pulmia ovat omena ja rasvaiset juustot. Osa sleeveleikatuista myös kokee, että "vanha" leipä sopii massulle paremmin kuin tuore, mutta itselle kyllä passaa ihan uunituorekin.

Täällä yksi ohitettu ja ei minulla ainakaan ole mitään rajoitteita ruuan suhteen menee niin mausteiset, makeat ja rasvaiset mitä ennenkin olen syönyt ainut poikkeus tulee varmaan ensi syksynä kun ei uskalla vissiin vielä syödä litraa mustaherukoita kerralla mikä vielä viimmesyksynä meni ja tietty kotimaiset omenat joita söin ainakin kilon päivässä niin ne on varmaan kuorittava. Ja juomaa menee noin 2-3L päivä eikä ole mitään ongelmia tullut ainut ongelma että paino tippunut 25kg reilussa kolmessa kuukaudessa mutta sehän on leikkauksen tarkoituskin.

Terkut täältä Satakunnasta!

Mulle on tehty GBP ja olen tyytyväinen ei ole nälkää ja kaikkee mitä oon halunnut syödä on mennyt alas vaivatta, mutta annos koko on vähän semmonen "nukkekotimalli"

Nesteiden juonti on sen verran muuttunut että kokolasii en voi juoda yhteen ryyppyyn, mutta aika hyvin menee alas ja aika pian kans ruokailun jälkeen..........oon myös ruokailun yhteydessä ottanut pikku ryypyn kostuttaakseni suupalan ja hyvin on sekin toiminut!

Kyllä täällä lääkärit satakunnassa sai vakuutuneeksi Gbp paremmuudesta pitemällä tähtäimellä! Siis täällä tehdään GBP ja vain sitten sleeve jos ei tuo GBP onnistu jostain syystä! Pantaa ei tehdä enää ollenkaan!

Tsemppiiiiiiiiiii kumman sitten valitsetkin!

Hei Poutapilvi!Juomisesta vielä kertoisin,että minä ainakin pystyn ihan samalla lailla kuin ennenkin syömään ja juomaan samaan aikaan , mitään ongelmia ei ole tullut.Toki juominen samaan aikaan syömisen kanssa vähentää ruoan määrää koska vatsaan ei yhdellä kerralla paljon mahdu, mutta minulle ainakaan ei tule siitä pahaa oloa.

Heippa vielä!Kyselit myös vatsanahan kiristyksestä.Minulle tehtiin kyseinen toimenpide -97 Töölön sairaalassa.Olin silloin saanut sairaalan painoryhmässä todella paljon kiloja pois ja pääsin Töölön sairaalaan plastiikkakirurgiselle osastolle roikkuvatsan kiristykseen.Leikkaus meni hyvin, vatsasta napattiin yli kilon painoinen roikku pois ja tikkejä tuli bikinirajaan pitkä, pitkä rivi.Haava parani kuitenkin erittäin hyvin ja senjälkeen olin vielä puoli vuotta arpihoidossa, ettei arvesta tullut paksua ja kireää. Eli arpien päällä pidettiin geelivyötä n. puoli vuotta lähes vuorokaudet ympäriinsä.Nyt arpi todella siisti. Vaikka ikävä kyllä kilot tulivat takaisin on vatsa pitänyt hyvin pintansa.Nyt laihdutusleikkauksen jälkeen ei ole mitään roikkoja tullut, vaikka kiloja pudonnut reilusti. Syynä voi tietenkin olla sekin ,ettei vatsa kiristyksen jälkeen juuri kiloja kerännyt ja olen yrittänyt päivittäin muistaa tehdä vatsalihasliikkeitä.Että näin minulla.

Olen miettinyt, että miksi eivät tee samalla rasvaimua Tyhmä kysymys varmaan...

Mä en mielelläni juo samaan aikaan, väli voi olla jopa puoli tuntiakin tai tunti riippuen mitä oen syönyt. Kahvi tökkäs leikkauksen jälkeen ja olin juomatta 4kk ja uudenvuoden aattona aloin juomaan ajoittain mutten samaan tahtiin kuin ennen, tosin tee on hyvää vaikka makuaistia ei ole.

Tosta rasvaimusta kanssa.. Moni on kysellÿt koska menen rasvaimuun ja jopa virolainen lääkäri kysyi työterveyshuollossa, mikä oli sisnänsä yllättävää. Tavallisen tallaajan ymmärrän ja joku luuli lihaavuusleikkauksen olevan sama kuin rasvaimu.

Käsissä roikkuu eniten ja onneksi saan ne peitettyä pahaiten mutta alkaa ne reidet ja mahakin roikkumaan kunnolla ja odotan sitä aikaa että ne sitten kunnolla roikkuvat, varsinkin toi maha...

Oiskohan niin, että rasvaimu ei katsota kuuluvan kunnalliseen terveyshuoltoon välttämättömänä terveyttä edistävänä toimenpiteenä vaan on kosmeettista? Sinäänsä tyhmää ettei samalla tehdä, koska tuloshan olisi usein parempi eikä aikaa menisi juurikaan enempää pieneen rasvan "imurointiin".

Kiitos kovasti kaikkille vastanneille! Kait sitä uskaltautuu leikkaukseen kesän kynnyksellä

Mun uusi sleeve-vatsani on nyt viiden viikon ikäinen ja tuoretta leipää ja jäätelöä huolimatta alamme tulla oikein hyvin juttuun. Olen kokeillut myös tulisia kastikkeita ja rakkaita thai-ruokiani, eikä ole ollut ongelmia. Alku oli tosi sekä ruuan tulemisen että menemisen kannalta hankala ja tuskastuttava, mutta nyt olen erittäin iloinen ratkaisustani.

Juoda voin jo jonkin verran ruuan aikana, ongelma juomisessa on lähinnä se, että muistaa.

Tottahan se läski pussiintuu ja nahka vähän roikkuu ainakin nyt alkuun, mutta eiköhän se siitä asetu ainakin vähän itsekseenkin. Ja pieni hinta kaikki sellainen on sutjakammasta ruhosta. Askel kulkee keveämmin kun ylimääräisistä on karissut leikkurin jälkeen 13 kg ja lapsikin sanoo, että ihanaa äiti, kun sulla ei ole enää kahta isoa mahaa, vaan enää yksi.

Go for it, girl!

Minun leikkauksesta on nyt neljä viikkoa. Minut leikannut lääkäri sanoi lopputarkastuksessa muutama päivä sitten, että KAHDEN vuoden päästä voidaan sitten leikata ne ylimääräiset nahkat, jos ne riippuvat häpyluun päällä. Itse ajattelin heti leikkauksen (sleeven) jälkeen, että enpä aivan vähällä tule nahkojani enää leikkauttamaan. Mutta kaksi vuotta on niin pitkä aika, että mieli saattaa muuttua.

Rasvaimua ei tehdä Suomessa vatsankiristyksen yhteydessä, sillä se lisää merkittävästi komplikaatiovaaraa. Vatsankiristys jo itsessään voi johtaa nesteonteloiden syntymiseen nahan alle ja näitä nesteonteloita voidaan sitten joutua tyhjentelemään jälkikäteen. Rasvaimu lisäisi näitä onteloita paljon ja jos näitä tulee paljon, voi se johtaa siihen että vatsanahka ei kiinnity nätisti takaisin ja jää vaikka muhkuraiseksi.
Näin selitti kirurgi minulle kun kävin raskausvatsani kiristyttämässä yksityisellä.
Rasvaimun voi teettää halutessaan sitten jälkikäteen (tai mielellään paljon etukäteen).

Muuten kokemuksista voin kertoa, että nyt kun sleevestä on runsas kuukausi, olen alkanut pelkäämään syömistä...

Minulla nimittäin tulee lähes aina hirveän paha olo kaiken syömisen jälkeen, ensin tuntuu että voin syödä sen pari palaa ihan ok, sitten syömisen jälkeen tuleekin yhtäkkiä kauhean paha olo, kylmä hiki, pahoinvointi ja pyörrytys.

Olen nyttemmin joutunut lähtemään mm. parista juhlista pois heti alkuaan, kun pieni(kin) syöminen ilmeisesti liian nopeasti on aiheuttanut tämän pahoinvoinnin ja olen sitten istunut vessassa odottamassa tuleeko se oksennus (olen oksennellut aika usein, tulee vain ylös kaikki). Pahoinvointi kestää tunninkin jona aikana olen todella heikkovointinen joten nykyisin en uskalla enää sosiaalisissa tilanteissa syödä yhtään mitään.

Syömisen pelko ja vähyys on nyt johtanut siihen, että mietin kuinka kauan voin olla syömättä ilman että hampaat ja hiukset tippuu päästä... Siksi kysyinkin toisessa ketjussa siitä, mitä veriarvoja sleeven jälkeen pitäisi seurata.

Eli minun kohdallani sleeve on johtanut syömisen dramaattiseen vähenemiseen ja ruoka-aineiden karsimiseen (mitään viljaa en voi syödä, tulee ihan varmasti oksennus ja pian) ja pieneen erakoitumiseenkin.

Hei Terveysmatkailija!

Älä vielä anna periksi! Mulla oli alkuun tosi hankalaa syöminen ja tuli tosi helposti huono olo, eikä voinut syödä kun tosi vähän kerrallaan. Tärkein juttu ainakin mulla oli se, että pureskelin tosi tarkkaan. Nytkin se olisi vielä hyväksi, mutta eipä niin tule tehtyä...

Vielä reilu kuukausi sitten ajattelin, etten ikinä voi syödä enää esim leipää, ja nytkin kuivahko ja ohut menee paremmin kuin mikään sämpylä; mutta menee, leipä on mahdollista.

Aamuisin varsinkin syöminen oli toosi vaikeaa. Mutta ainakin mulla se on helpottunut päivä päivältä ja huono olo tulee enää nyt kolme kuukautta leikkauksen jälkeen jos syön liikaa tai liian nopeasti, tai juon liikaa liian pian syömisen jälkeen.

Voi olla, että jotkut ruuat ei enää kerta kaikkiaan sovi (mulla esim jäätelö), mutta varmasti sunkin olo vähitellen helpottuu, uusi vatsa alkaa pelata paremmin ja löytyy oikea syömisen tapa.

Älä hyvä ihminen missään nimessä ole syömättä, syö vaikka soppaa, jos et muuhun pysty. Leikkauksestasi on vielä loppujen lopuksi aika vähän aikaa, totuttele pienissä erissä ruokiin uudelleen.

Ei todellakaan ole tarkoitus itseään näännyttää tai ajaa sosiaaliseen paitsioon, vaan tulla vähitellen elämänsä kuntoon! Koita jaksaa, vaikka nyt on vaikeaa!


Tsemppiä toivottelee kohta 30 kg pienempi sleeveleikattu Sanna Cee

Vastailinkin tuolla toisella puolella verikokeista, mutta samoin kuin SannaCee toivottelen tsempit täältäkin! Olin nimittäin vielä muutama kuukausi sitten aivan samassa tilanteessa kuin sinä! ;D Tuntui, että vietin oksentamassa enemmän aikaa kuin ruokapöydässä Sleeve-masuni kanssa. Varsinkin duunissa lounasaikaan oli yhtä tuskaa, kun huomaamattani söin yhtä nopeasti kun muutkin - ja sitten juoksin vessaan oksentamaan. Lentäväksi lauseeksi tulikin " antakaa Nipazulle kahvilusikka". Minulla helpotti heti kun söin vähän kerrallaan ja hitaasti. Nyt, puoli vuotta leikkauksesta alas menee mitä vaan - mutta makea ja rasvainen "runsaasti" nautittuna ainoastaan aiheuttaa vierailun pöntölle. Tuo runsaasti on tietysti suhteellista - lauantaina se tarkoitti puolikasta grillimakkaraa! Tsemppiä harjoitteluun, kyllä se siitä!

Hei ja kiitos tsempeistä !

Hienoa kuulla että tämä tästä helpottaa ja että voisi vieläpä jossain seurueessa uskaltaa syödäkin... Tässä vaiheessa olen pistänyt pään pensaaseen mutta pitää vähän myöhemmin yrittää uudelleen.

Nöyränä otin tänään vitamiini-, lääke- ja muut purkit esiin ja annostelin viikon dosettiin, josko saisin itseni kuriin ja syömään taas noita vitamiineja. Minulla on Intian jäljiltä aika kasa lääkkeitä, on sappikiviä estäviä ja vaikka mitä joista osasta en ole ihan varmakaan, vitamiineja varmaankin.

Lähdempä tästä kurkkaamaan, onko jääkaapissani mitään mitä voisin muussata ja yrittää syödä pikkiriikkisen!

Update tuosta oksentelusta. Nyt jo hellittää, oksennan vain silloin tällöin ja muutaman kerran olen jopa syönyt ihmisten ilmoilla normaalia ruokaa (tosi vähän ja tosi hitaasti) oksentamatta... Jee! Alkaa tuntua että pelko syömiseen on vähentynyt.

Toisaalta nyt on iskenyt painojumi. Alun loistavan tiputuksen jälkeen olen seilannut samassa painossa jo useita viikkoja. Odottelen että jumi helpottaa...

Yleisellä kirurgin mukaan vatsanahan kiristys kuuluu ns.pakettiin lihavuusleikatuilla 2 vuotta leikkauksesta. eli ihan hygienia syistä.Muut leikkaukset tehdään kyllä yksityisellä, mutta joutuu itse ne maksamaan kantsii katsoa esim Siluetti.fi niin saa käsityksen paljonko ne muut leikkaukset maksaa.