Douniainen lyllertää paikalla.

Olen 35v 3 lapsisen perheen äiti Satakunnasta ns;keskellä ei mitään!

Olen lapsuudesta asti ollut lihava ja kaikke on kokeiltu mutta takaisin ne ovat valitettavasti vartalolleni
liimautuneet korkojen kera.

Tippusin 3v sitten vessan kannen läpi kun naisena yritin laittaa hyllykköä ihan itse seinään ja lopputulos
on että selästäni ei ole löydetty mitään mutta aina kun teen jotain vähän enemmän joka siis tarkoittaa ei
paljoa niin selkäni jomottaa monta päivää ja särkylääkkeitä tulee popsittua kitaan.

Laitoin 1v ja 1kk sitten asian vireille ja nyt minut leikataan 16.3 vatsalaukun pienennys , jos pääsen viimeisistä kontrolleista vielä läpi?

Vatsalaukuntähystys oli aivan kamala kokemus kun en meinannut happea saada ja päässä rupesi tuntumaan oudolta.
Lääkäri sanoikin ääneen hoitajille että katsos he ovat unohtaneet laittaa letkuun jonkin tulpan ja limaa lensi koko
kokeen ajan lääkärin, hoitajan ja minun naamalle sekä lattialle sillä seuraamuksella että nenänikin oli ihan tuota samaa veristä limaa täynnä!
Luulin silloin siinä maatessani että kuolen koska en saanut hengitettyä nenäni kautta ja suu oli ainut paikka josta yritin siis hengittää ja vaikeutta oli kun tuo letku oli kurkussani.
Niin kamala kokemus tuo oli etten aijo ikinä kyseiseen kokeeseen suostua.
Naamani oli kaksi päivää täynnä pieniä punaisia näppylöitä ihan kun minulla olisi ollut todella raju oksennustauti.
Sitä en tiedä onko normaalia nuo punaiset pikku läiskät?

Kun laitoin paperit sisälle painoin 128kg ihan saman kun nyt, painavimmillani olen ollut 4v sitten 140kg.

Olen nyt viikon yrittänyt niitä pusseja syödä ja ne tökkii niin pahasti että 1 olen repsahtanut.
Miten muilla on tuo 4vk pussittelu onnistunut?
Lääkäri sanoi tuolla tähystyksessä että ennen leikkausta painoni pitää olla alle 120kg.
Juon päivittäin 1,5-2l nestettä +ne pussit mitä saan alas.

Hassua että äitini kävi 10v sitten leikkauksessa ja silloin ei vielä ollut tätä pussi kuukautta vaan illalla sairaalaan ja aamulla leikkaus tyyliin mutta ajat muuttuu..

Joku täällä kirjoittikin että pelkää kuolemaa.
Minä en pelkää vaikka paniikkihäiriö minulla onkin.
Jos kuolen niin mielummin kuolen sitten muiden tietäen että yritin pelastaa itseni tästä taakasta.
Kyllä mieheni pärjää vaikka rankkaa tulisikin.
Mieheni pelkää enemmän ja kyseleekin päivittäin olenko ihan varma?
Vastaus on aina sama, kyllä olen, jos kuolen niin talomme velat annetaan anteeksi ja lapsemme perii kotitalonsa.

Enemmän pelkään tuntuuko minulla paljon kipuja kun herään, olen niin kipuherkkä ja täällä olen lukenut että joillakin on ollut olo että olisi rekan alle jäänyt...

Tämä kuitenkin on viimeinen apu jotta saisin jaksaa enemmän lapsiemme kanssa ja olla läsnä..

Eli tällainen on douniainen.

Heips Douniainen ja tervetuloa joukkoomme

Kerroit että äitisi on leikattu jo 10 vuotta sitten...Miten äidilläsi on mennyt leikkauksen jälkeinen elämä?Kysyn mielenkiinnolla koska en ole vielä kuullut kenestäkään jolla olisi noin pitkä aika leikkauksesta.
Onko hänen paino pysynyt alhaalla?ja onko kaikki muutenkin ollut hyvin?

Tervetuloa joukkoon täällä menee aika joutuin!
Samaa kyselen.... miten äitisi voi?
Poriinko oot menossa leikkaukseen?

Tsemppiiiiiiiiiiiiiiiiii

T: toinen satakuntalainen

Tepa43; Kyllä olen menossa Poriin ja täällä toinen Euralainen!

Äitini siis leikattiin 10v sitten ohutsuolen lyhennyksellä joka ei onnistunut pidempiaikaisesti...
Hän laihtui todella nopeasti ja sivuvaikutuksena tuli laktoosiintolerantikko,
elimistö meni niin puutostilaan joten lääkärit purkivat tuon ohituksen kun aikaa oli mennyt leikkauksesta 3v ja kaikki kilot tuli takaisin eli se siitä.

2v sitten hänelle tehtiin panta joka taas aluksi toimi hyvin ja sitten kun sitä kiristettiin niin lääkäri kiristi sitä niin paljon ettei hän pystynyt syömään ja juomaan yhtään mitää kotona ja joutuikin tiputukseen sairaalaan heikon
kuntonsa vuoksi.
En muista miten sitä pantaa saatiin isonnettua mutta se isonnettiin ja tuon jälkeen ruokahalu muuttui täysin.
Eli ei tuntenut kylläisyyttä ja ruokamäärät olivat isommat ja nyt epäilläänkin että panta olisi tuolloin luiskahtanut paikoiltaan jotenkin ja hänelle on tullut kaikki taas takaisin eli aina ei kaikille onnistu.

En halua lietsoa tällä ketään vaan tämä on siis äitini tapaus jossa kävi kahdesti huonosti.

Hän on kysynyt pääseekö kolmanteen leikkaukseen kun kaksi on epäonnistunut ja päätös oli kielteinen.

Tämä on syy miksi jo heti lääkäriin mennessä ilmaisin suoraan etten itselleni halua pantaa.

No onneksesi Porissa ei suosita pantaa.................he pyrkii tekee GBP ja jos tulee joku este leikkuun yhteydessä niin sitten tekevät sleeven!

Jos haluut tutustuu paremmin niin lähetä yksityisviesti niin vastaan kyllä!
Meitä on monta tässä nurkissa ja ollaan kokoonnuttu muutaman kerran porukka on ihan kivaa!

Tsemppiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii

Tervetuloa vaan Douniainen,
Onpa sun aidilla ollut huonoa tuuria, toivotaan, etta sulla onkin ihan toisenlainen tuuri.
Tana paivana nama leikkausmenetelmat kehityvat aivan hirveaa vauhtia ja kirurgit alkaa olla jokseenkin kokeneita. Minut leikannut kirurgi on tehnyt yli 4000 laihdutusleikkausta. Se monta uutta mahaa.
Taalla meillapain ei naita ENE-kuureja pideta ollenkaan ennen leikkausta. Kirurgi sanoi minulle, etta laihduta vahan jos pystyt ja jos et pysty niin ei se mitaan.
Laihdutin sitten omin pain 11 kiloa ja kaikki meni hyvin.
Onnea matkaan!