Leikkaukseen innolla pyrkivä

Ei leikkauksen jälkeisiä syömisiä tarte pelätä sillä jo viimmeistään kuukauden kuluttua leikkauksesta pystyy kaikkea syömään mitä ennekin, ainut ongelma on että silmät syö enemmän kuin vatsa ja aina jää ruokaa lautaselle onneksi on koira ja sitten tullaan hyviin puoliin kun ruokalaskut pienenee huomattavasti kun pitää ostaa vain pieniä paketteja ruokaa mutta vaate laskut vie nekin säästöt.

Niin no joo, tuota vaateongelmaa en oo vielä edes pähkäillyt. Vaatteet alkaa vetää viimeisiään, kun alkavat olla ikää jo likemmäs 10 vuotta. Ehkä sitten vois alkaa ostelemaan jotain uuttakin, ja ekstrapienempää kokoo samantien.

Mulleki sanottiin että on hyvä etukäteen kokeilla sitä pienen annoksen syömistä usein, mutta tuskan hikihän siinä tuli. Koska ei siitä tullut täyteen ja alkoi vaan ärsyttää ja sit tuntui toivottoman vaikealta saada asennettua ne ruokailut siihen päivään. Leikkauksen jälkeenki tuntui ku meni töihin hirveän vaikealta ymmärtää että missä kohtaa juodaan ja missä syödään. Nyt naurattaa koko touhu, en ees muistanu ennenku luin tän ketjun että miten vaikealta se silloin tuntui. Syön ruokailu aikoina ja juon siinä välissä, vaikka voisin juodakin nyt jo ku syön, mut ku pitkän aikaa en voinu ni jotenki sit oon tottunut siihen että juon tai syön mutta en yhdellä kertaa. Paitsi joskus kahvia leivän kanssa ja sen sellaista sitten.. Vaikka alkuun ajatus ja jopa toteutus tuntuu haasteelliselta ni syöminen on niin arkipäiväinen asia että rutinoituu kyllä hyvin nopeasti ja löytää oman paikkansa.

Niin ja muuten on kaikkina ulkonasyömiskertoina ollut ihan jees fiilinki, paitsi eräillä polttareilla ku morsian halusi mennä syömään raxiin. Maksoin sen melkein 10e siitä että söin kaks palaa pitsaa, muutaman nakin ja pari lihapullaa, ku muu porukka kisko sitä ruokaa napaansa varmaan viikon satsin edestä. Ei mua niinkään se ärsyttänyt, että en voinut syödä, vaan se, että jouduin maksamaan saman hinnan.. Mutta kerrankos sitä.

Juu, tuo seisova pöytä periaate, olkoon sitten rax tai jokin muu, on lihavalle ihmiselle vihoviimeisin paikka. Ja olenkin karttanut niitä paikkoja.

Ja harmittaahan se, ku maksaa ruuasta 10, kun ei mitään kuitenkaan syö. Siksi ajattelinkin, että ottaisi mallia nuukasta ja taloudellisesta naapuristani, joka on ottanut tavaksi käydä esim. laivalla sellaisessa ruokapisteessä syömässä, jossa punnitaan ruoka. Siinä maksetaan vain siitä, mitä syö ja näin tulee halvemmaksikin kuin seisova pöytä.

Minusta tuo terapeutin neuvo kokeila etukäteen pieniä ruokamääriä ei ole oikein mistään kotoisin. Minulle sitä vastoin sanottiin, että ENE-dietin yksi tarkoitus oli maksan piennetämisen ohella just totuttaa kroppa pienempiin annoksiin.

Se että laitetaan potilas kokeilemaan etukäteen että miltä ne pikkuannokset sitten näyttää ja tuntuu? Eihän siinä ole järkeä, kun leikkauksen jälkeen ne annokset tuntuu kuitenkin ihan erilaiselta. Sitä tulee kylläiseksi eikä ala ärsyttämään kun on leikattu. Jos ei ole ahmimishäiriötä niin pienempiin ruokamääriin tottuu varsin helposti. Ei leikkaus ole mikään "haluan koiran" -päätös, jossa ensin kokeillaan ulkoilluttaa talutushihnaa että huomataan että jaksaisiko sitä ulkoilutusta oikeasti

Hyvä huomio, jota en tuolta kantilta tullut ajateltua. Ja varsinkin kommenttina ihmiseltä joka on jo leikkauksen läpikäynyt.

Mulla on sappikivet ja on tarkoitus, että jos ja kun mahalaukun pienennysleikkaukseen menen, niin samalla poistetaan sappirakko. Nuo pahuksen sappikivet rajoittavat syömistä muutenkin ja olen jonkinverran annoskokoa pienentänyt. Mutta tässä vaiheessa desilitran verran kerrallaan tuntuu aika mahdottomalta.

Tuli vielä mieleen, että on ihan erijuttu kokeilla pieniä annoksia ennen kun on se näläntunne olemassa!
Mutta kun on leikattu ja ei oo nälkä niin se pieni määrä on ihan helppo"sulattaa".....yleensä siitä pienestä määrästäkin jää vielä lautaselle ainakin mulla..........aattelen, että en haluu sitä duppinkii siis pahaa oloo!

Niin kun ei oo nälkä, mut on syötävä....huomaan usein ,että ompas hyvää kun oon eka lusikallisen syöny ja jos innostuu lusikoimaan liian nopeesti niin kyl heti huomaa, että jarrutteles vähä meinaa tulla pahaolo!

Siis syö HITAASTI!

No kun mä oon kokeillut niitä pieniä annoksia tässä vaiheessa, niin jää armoton näläntunne vielä. Sit on siitäkin jo huono omatunto.

Toivon jo, että olisi se leikkauspäivä tiedossa.......

Samoilla linjoilla olen, että aika turhaa sitä etukäteen on erityisesti treenata pikkuannoksia. Eneilyssä mahalaukku tottuu jo pienempiin annoksiin ja leikkauksen jälkeen pieni annos tuntuu ihan luonnolliselta, koska enempää ei tee mieli eikä enempää mahdu!

Jos ekana viikkona max on desi kerralla, niin kyllä kolmen viikon päästä leikkausesta menee jo kaksi, ja nykyään kolme! Aamupalaksi join aluksi 1.5 dl gefilusmehua ja söin viilin, nykyisin tuntuu että vielä jotain mahtuisi...

Saitteko ennen leikkausta tai sen jälkeen mitään esimerkkejä päivän ateriakokonaisuuksista ravitsemusterapeutilta?

Itse kun en ole koskaan ollut mikään keittiöihme enkä sen paremmin ole miettinyt tarkkaan viikon ruokalistaa niin, että se olisi mahdollisimman monipuolinen ja kaikki ravintoaineet sisälläpitäen.

Täällä Porissa oli rt:llä kansio jossa oikeen värikuvat esimerkki ruoka annoksista,välipaloista..............avasi kyl mun silmii!
Ja sit ku hän sanoi,että ruoka kerta annos n.3dl esin 0,5dl maitoo, 0,5dl kiisselii ja loput 2dl sitä pääruokaa! HITAASTI syötynä!

Kävin viimeviikolla rt:lä ekakertaa leikkauksenjälkeen ja pyysin rautalangasta vääntämään esimerkin mikä on riittävä proteiinimäärä päivässä jottei tartte käyttää niitä ällönmakeita lisiä...........mun kokoselle päivittäis annos on se minimi n.50g/päivä !

Hedelmät oli hänen mielestään arvottomia saa ottaa jotain päivässä,mutta mieluummin jotain muuta ja LEIPÄÄ suositteli ei vaaleaa!

Ja kun aloittaa syömisen niin mieluummin lautaselta kaikki proteiinit syödään ensin pois ja mitä ei jaksa niin niistä kasviksista voi karsii!

Tsemppiiiii

Kiitos neuvosta!

Toi on ollut mullekin vähän niinkuin hämärän peitossa, kuinka paljon se todellisuudessa sitten kutakin ainetta on....

Kun nyt oppisi ennen leikkausta edes jonkinlaisen ravintoympyrä-annoksia syömään.

Menin syömään Runebergin leivoksen ja pepeleivoksen ja nyt armoton morkkis!!!

Niin, pitäisi saada sitä painoa pudotettua ja nyt tämä ÄMMÄ meni AHMIMAAN tuollaista mömmöä naamaansa. Että pitikin!

Ulde hei, "eiku härkää sarvista" taas huomenna aamusta, ei noihin pieniin mokiin KUOLE! Kaikki me jo leikatutkin olemme sellaisia tehneet. Otat rauhallisesti ja aloitat taas "lusikka kauniissa kädessä"-tyyliin aamulla!
T:Luis Figo

Ulde, aina kun mennään nokalleen niin ensimmäinen työ on nousta ylös. Syöty mikä syöty joten älä jää sitä turhia miettmään. Mieti sitten vasta jos seuraavalla kerralla tulee houkutus että miltä nyt tuntu... välttele tuota morkkista ja kokovartalo veetätystä, jätä sen nisu ens kerralla kappiin. Tuo nyt ei maalta merelle vie jos nyt sorruit, jatkat heti aamusta taas uudella tsempillä!!!

Minulla on leikkaus tulossa 2.2.10 ja odotan jo sitä aikaa, kun ei ole nälkä!!! Nyt olen ENE-dieetillä ja aika vaikeeta on. Tsemppiä Uldelle ja kaikille meille muillekin leikkausta odottaville!

Mulla ulde käynyt samoin aiks liiankin monta kertaa..ja mulla tuo jännittävääkin jännempi ns,vimppa lääkärin käynti tyksissä 2.2
jos äitini vaakaan on uskominen niin paino on slti tippunut 123 ilosta 119 kiloon....en sit tiedä kuinka monella kilolla noi vaakat voi heitellä sairaalan vaakojen kanssa..ei auta muuta kuin toivoa että se paino ei ole enää se sama 123 kg..tai leikkaus jää vain suureksi haaveeksi

Onnea espoolainen! Sitä viimeistä päätöstä itsekin innolla odotellen.

Ja sul tigertytto onkin jännät paikat todellakin edessä. Mulle sanottiin tuol Tyks:ssä, että punnitustulos katsotaan siel heidän vaa'alla. Ettei sitten kenelläkään ole mitään sanomista siihen, että se ja se vaaka sano niin ja niin.

Uskon todellakin, että viimeinen puristus on aikast rankka. Mut onnea ja tsemppiä sulle tuohon viimeiseen koitokseen ennen lääkärille menoa.

Kiitti ulde

Kätevä kun olen niin mun piti aloittaa ihan uusi aihe, mutta kun en oikein hallinnut niin jatkan tähän.

Pääsin viimeinkin leikkausjonoon!!!!!!!! Jes! Leikkaus lokakuussa. Nyt haluaisin tiedustella, miten muita on neuvottu/ohjattu tuon ENEilyn suhteen. Luin, että jossain paikkakunnilla täytyy käydä jossain laihdutuspiirissä ja ENEillään 10 viikkoa. Entäs teitä muita? Miten on?

Ja jos joku vois neuvoo, miten uusi aihejuttu aloitetaan, olisin kiitollinen neuvosta. =)

Onnea leikkausjonoonpääsemisen johdosta! tuo Eneilyn määrä ennen leikkausta on kai aika paikkakunta/henkilökohtasta. Mun käskettiin pitää yksi "laskeutumis" viikko jonka aikana pikkuhiljaa lisäsin pussien osuutta ruokavaliossa. Täys eneilyä oli kolme viikkoa ja sit ennen leikkausta viimeisen viikon pikkuhiljaa palasin normaaliin ruokaan.

Sen uuden ketjun voi aloittaa painamalla tuolta ylhäältä nappia: NEWTOPIC.

Kiitos sulle Tyrannosaurus vastauksestasi!

En oo mitenkään niitä kärsivällisempiä ihmisiä perehtymään itse näihin tekniikan ihmeisiin.