Leikkaukseen innolla pyrkivä

Moi!
Olen itsekin leikkausjonossa, tai mahdollisuudesta päästä siihen. Vielä on mahalaukuntähystys maaliskuussa. Painon pitäisi koko ajan olla laskusuunnassa tai tipun matkasta oitis.

Nyt askarruttaa jo, miten leikkauksen jälkeen ihmiset ovat syöneet. Siis tilanteissa, kun on syöty ulkona esim.

Ja kuinka pian leikkauksen jäkeen pystyy syömään normaalia kiinteää ruokaa?

Onko tietoa mahalaukun pienennysleikkauksista? Ohitusleikkauksia varmaankin tehdään vielä enemmän, kaiketi.

Miten saitte painonne tippumaan jatkuvasti ennen leikkausta?

terevuloa turkulaisten odottavien joukkoon!!

itsellä maaliskuun lopullagastric sleeve, leikkaus,
täällä kun lueskelet löytänet kysymyksiisi vastauksi,
kannattaa haulla tuolta ylärivista haeskella vastauksia kysymyksiisi,
monesti kysymyksiisi jo vastailtu täällä, eli samat asiat monesti ihmisiä kiinnostaa ennen ja jälkeenkin leikkauksen.
Ja saat monien ihmisten kokemuksia lueskella, kaikki kun niin yksilöllisiä ruoan ja paranemisien suhteenmonet vastailevat samaan ketjuun
tsemppiä odotukseen , odotavan aika pitkä,
itsellä nyt puolitoistavuotta takana odotusta ja kohta täyttynee leikaukseen

Terve tullooo ulde
Mulla 2.2 tyksissä mahan tähystys ja se ns,ratkaiseva lääkärissä käynti...ette arvaakkaan miten paljoooooooooooon jännittää jos ne sanookin että ei leikatakkaan Tai kyl te varmaan tiedättekin..samassa venneessähän tässä ollaan

No niinhän muakin se maaliskuinen tähystys ja lopullinen tuomio jännittää.... Toivottavasti sinne pääsis. En oo viel niin epätoivoinen, että vetäisin 2 kk nestepaastoa. Ku viimeisellä kuukaudella kuitenkin paastotaan.

Tsemppiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii täältä löytyy kaikkee maan ja taivaan väliltä kun vaan jaksaa lukee.....tää on tosi koukuttavvaa!

Mut on leikattu GBP 15.12. ja syön jo kaikkee mahollista ja paino putoo ja oon voinu hyvin vaikka tuli sairaalass vuoto joka korjattiin uusinta leikkauksella!

Kyllä ne osaa hommansa olen tyytyväinen Porin toimintaan muista ei oo kokemusta!

Tsemppiiiiiiii olen tyytyväinen että suostuin tähän kun lääkärit tätä ehdotti
helmikuussa-09!

T: Tepa43

Oon kerran käynyt Rauman päivystyksessä sappivaivojen takia ja sain sieltä parempaa hoitoa kuin mitä vaiva vaati, joten olin ihan tyytyväinen. Turun päivystyksessä kun saa odottaa 2 - 4 tuntia ja sitten ei välttämättä saa lääkäriltä kunnon hoitoa. Olin tyytyväinen Satakuntalaiseen palveluun. Täytyy näin turkulaisena alentua tälläinen tunnustamaan.

Jos nyt tuohon mahanpienennysleikkaukseen pääsen (jota todellakin toivon), niin se tehdäänkin sitten tuolla TYKS:ssä, jossa olen saanut tähän asti asiallista hoitoa.

En vielä tiedä mikä muu voisi olla esteenä leikkaukselle, kuin ettei paino ole entisestään laskenut tai mahalaukuntähystyksessä löytyy jotain kummajaista.

Kiva kuulla, että saa syödä normaalisti leikkauksen jälkeen aika piankin. Onko siinä jokin tietty aika, kun joutuu syömään vielä jotain nesteitä tai soseita? Taidan mennä asioiden edelle. Mutta kun asiat nyt jylläävät mielessä.

Itselläni kohta 5 kk:tta GBP leikkauksesta ja nyt joulukuusta lähtien olen pystynyt syömään normaalisti. Eli siis kaikkea ruokaa. Parantumistani hidasti vähän tuo ruokatorven ahtautuma joka saatiin aika pienellä vaivalla korjattua mutta ikävä homma kuitenkin. Itse en osannut varautua siihen vaikka tiesin että ongelmia leikkauksesta saattaa tulla. Olin Tyksissä ensimmäinen kyseisen leikkaus muodossa olleen ahtautuma vaivainen, Hoito oli osastoilla hyvää ja uskon että tulet olemaan hyvissä käsissä.

Kiitos rohkasusta! Toivon vaan, ettei mitään esteitä leikkaukseen pääsylle tule. En tiedä sitten mitä "kamalaa" mahalaukuntähystyksestä voisi löytyä, että se olisi este leikkaukselle. Painoa yritän nyt vaan saada tiputettua. On sitä kyllä varaa tiputtaakin, yli 100 kg normaalipainoon. Nyt vasta 15 kg lähtenyt.

Kaikki on tosi yksilöllistä, niinkuin elämässä yleensä, mutta mun kohdalla pari kuukautta leikkauksesta pystyin syömään lähestulkoon täysin normaalisti. Eka kuukaus meni tietty liemiä ja soseita "nauttiessa" ja sitten seuraava kuukaus oli jokseenki haastava ku masu ei ilahtunut ihan kaikesta mitä sinne meni. Siis oli huonoa oloa ja oksetti välillä. Mut sit se vaan alko sujumaan eikä mulla ole enää mitään rajoituksia. Paitsi jäätelö, voi jesta siit tulee huono olo. Ja makeista yleensä. Tosin sekös esti mua karkkia syömästä.. Nyt oon reilut pari viikkoa ollu syömättä karkkia eikä edes tee mieli.

Ulkona syödessä menee homma niinku ennenki. Tilaan ruoan, syön mitä jaksan ja seurustelen. Ei muutoksia. Paitsi että en tosiaan voi syödä ku sen minkä maha vetää ja piste. Mut siihen tottuu todella nopeasti ja se on mulle ihan luonnollista että ruokaa jää väkisinki lautaselle, ei se enää tunnu edes mitenkään omituiselta. Jos on mahdollisuus ni sitten otan pienemmän annoksenki kokonaan. Pääasiassa kuitenki se menee niinku ennenki. On ihanaa, kun ei ruoka ole se ykkönen aina mielessä..

Mulla oli myös sellainen 100kg ylipainoa ku menin leikkaukseen. Tähystyksessä löytyi palleatyrä, mutta se hoitui siinä leikkauksen yhteydessä. Helicobakteeria ne sieltä kans kattelee, mut se hoituu lääkkeillä sitten.

Toi oli kiva kuulla! Eli jos sieltä jotain löytyy, se ei ole ehdoton EI leikkaukselle. Ja tuo ulkona syöminen on ollut murheena. Ja siihenkin jo sain kuulla mielipiteen.

Oletteko yleensä kertoneet muille leikkauksestanne? Vai miten olette toimineet?

Itse en ole vielä puhunut kenellekään. Ajattelin, että jos sitten harvoille ja valituille kertoisi, kun se on ajankohtaista. Kun en sit tiedä, miten muut ihmiset suhtautuvat meihin leikkaukseen menijöihin ja sen läpi käyneisiin.

Kysyisin tätä samaa kuin uldekin tuolla aiemmin"En vielä tiedä mikä muu voisi olla esteenä leikkaukselle, kuin ettei paino ole entisestään laskenut tai mahalaukuntähystyksessä löytyy jotain kummajaista."???

Eli miksi lääkärit sanovat koko ajan että juu näytän sinulle vihreäää valoa mutta se lopullinen päätös tulee sitten tässä lääkärissä kun se tähystyskin tehdään??
Ymmärrän sen että jos mahasta löytyy jotain sellaista mikä estää leikkauksen ja jos paino olisi noussut...että ei leikattaisi...

Mutta voiko siellä sitten jostain muusta syystä tullakkin hylky koko hommalle??

Kertokaahan te kokeneemmat konkarit

Nimenomaa! Onko kellään tietoa leikkausjonosta pudonneista ja syistä niihin?

varsinasta tietoa ei ole hyljätyistä, siinä vaiheessa kun kriteerit täyttyneet,,
mitä tulee kun kysyit miten muut suhtautuu,,

itse saanut kommenttia positiivista, *noin 80kg ylipainoa ihanne painoon*
mutta samoissa lauseissa tulee usein esille,
se että ne jotka lähempänä normipainoa,
esim BMI juuri vain 40 nurkilla eli vähemmän yli painoa,, ne ei niin hyväksyttävää,, ihmisten silmissä ,
samoin olen huomannut et jos jokin siaraus ,
ei aina vain juuri verenpaine tai diabetes
saa sympatiaa osaksen jos leikkaukseen menevä
mukavaa viikonloppua

Hylsyn syitä voi olla esim:

- Vatsahaava
- Syömishäiriö
- Sydänvika
- Hengitykseen/hapettumiseen liittyvä ongelma esim. astma tai mikä tahansa keuhkosairaus

Kaksi viimeiksi mainittua liittyy ihan normaalin narkoosin liittyviin riskeihin.

Ai että tuollaiset! Sydänvikaa eikä astmaa pitäisi olla, joten vatsassa ilmenevät asiat voivat tulla mun kohdalleni kyseeseen. Miten he sitten viime metreillä määrittelevät syömishäiriön? Eikö kaikilla ylipainoisilla ole jollakin tavalla vääristynyt suhde ruokaan. Niinkun anorektikoillakin. Eli sikäli ihmettelen aina noissa lapuissa olevaa tiedustelusta syömishäiriöistä. Ahmimisen jotenkin ymmärrän.

En nyt muista mistä sairaalasta oli kyse.........ei Pori.........

Niin oli leikkauspäivänä pistetty potilas kotio kun ei ollu lopettanut tupakanpolttoa!

Tsemppiiiiiiiiiiiiiiiii

Toisaalta ymmärrettävää, että palautetaan sen takia. On kuulemma siinä omat lisäriskinsä leikkauksessakin, jos on tupakoija. Mutta harmillista, jos potilaalle tuli tieto vasta siinä vaiheessa, kun ollaan menossa jo leikkaukseen. Mene ja tiedä. Ei siitä tupakasta niin helppo varmaan eroon ole päästä ja vielä yhtäaikaisesti laihdutuksen kanssa.

Onneksi ei sitäkään estettä itselläni ole. Alkaa jo tuntua helpottavalta. Kaikesta kauheinta olisi, jos innolla odottaisi leikkaukseen pääsyä ja se evättäisiin viime metreillä.

Ei ainakaan kuopiossa joudu ulos jos tupakoi.

No, käytäntöjä on kaiketi niin monenlaisia. Jos sillä, joka on kotiin passitettu oli sitten tupakoinnin lisäksi joitakin muitakin tekijöitä, jotka sitten edesauttoivat kotauttamisessa leikkausen sijaan.

Se mikä on ratkaisu toisen kohdalla, ei ole välttämättä este toiselle.

Itse haluaisi minimoida ne riskitekijät, jotka on este leikkaukseen pääsylle. Niin paljon kuin vain se on itsestään mahdollista.

Ahmiminen on se isoin ongelma leikkauksen kannalta, eli jos alkuvaiheessa ahmii, seuraukset voivat olla tuhoisia, eli saumat repeävät ja vaarana on vatsakalvon tulehdus ym. Myöhempikin ahmiminen venyttää mahalaukkua niin, että leikkauksen hyödyt vähitellen katoavat, ja paino lähtee taas nousuun. Myös bulimia tuo lisäongelmia leikkauksen jälkeen, ja siksi pahimmat syömishäiröt halutaan käsitellä ennen leikkausta.

Minulle tehtiin sleeve Pulsissa marraskuun alussa, ja kolmen soseviikon jälkeen aloin syödä aivan normaalia ruokaa. Alussa on muistettava syödä äärimmäisen hitaasti ja rauhallisesti, jotta ehtii huomata kylläisyyden tunteen ja lopettaa ajoissa. Minulle tuli vain kerran pulmia, ja se taisi olla kuukauden kuluttua leikkauksesta kun söin pitsaa liian nopeasti. Silloinkin selvisin hetkellisellä kivun ja huonon olon tunteella.

Olen syönyt ravintolassa jo useasti leikkauksen jälkeen, ja siellä ehkä parhaiten huomaa kuinka isoja annokset ovat leikatulle. Mutta jätän ihan mieluusti sen mitä en jaksa syödä. Puffetpöydissä tulen talolle halvaksi...

Minulle ei mikään ruoka-aine ole tehnyt huonoa oloa, ja esim. joulun aikaan söin paljon kaikenlaista makeaa. No, eipä painokaan laskenut, mutta huomasin, että kyllä suklaat ja piparit ihan entiseen malliin massuun katoavat. Nyt olenkin taas ryhdistäytynyt, että paino taas lähtisi laskuun...

Sain jo nyt vihjeen kokeilla syödä desilitran kerrallaan ja katsoa miten se onnistuu. Meinasivat kun kerran laikkauksen jälkeen annokset ovat naurettavan pieniä, niin jo nyt totuttelis syömään pieniä määriä ja usein.

Ei oo onnistunut kaikilla aterioilla ainakaan vielä. Nytkin tein kahden desin verran kaurapuuroa ja ajattelin sen kyllä tuossa vääntää kaiken.

Kiva kuulla, että saa syödä normaalisti suht nopeasti leikkauksen jälkeen. Ja eihän mun kohdalla ainakaan tule kovin usein ulkona syötyä. Mutta aina silloin tällöin kuitenkin, noin pari kertaa vuodessa. Silti on ne tilanteet vähän jännittänyt, nuo seisovatpöytät ainakin. Mun naapuri käy perheensä kanssa laivoilla pari kertaa vuodessa. Hän kertoi, että he käyvät siinä syömässä, jossa punnitaan ruoka. Tulee kuulema eEdullisemmaksi, kun lapsetkin ovat huonoja syömään ja eikä hänen itsensäkään tule sitten ahmittua sitä ruokaa ylenpalttisesti. Hän onkin normaalipainoinen.

Ei hullumpi neuvo minunkaan noudattaa. Silmä vetäisi enemmän kuin nilkat jaksaa kantaa.

Mulle ravintoterapeutti sano sairaalassa, että ruoka-aikana kerta annos on 3dl

Esim:

0,5dl maito/piimä
0,5dl kiisseli
2dl itse ruokaa

Ja kyl nää sinne mahtu kun rauhassa pienin suullisin pisteli!

Mulle tehtiin GBP

Mä en oo viel saanut minkäänlaista ohjetta ravitsemusterapeutilta. Ilmeisesti ei ole vielä kokenut sitä tarpeellisensa. Kertoo toivonmukaan lähempänä leikkausta tai sen jälkeen. Sen nyt tiedän, että jos leikkaukseen mennään niin viimeinen kuukausi on vielä tiukka puristus ja nesteruokituksella se vedetään.

Asiasta viidenteen,Tepa43, sun koiras on aikast söpö!

Laivalla nuo buffet pöydäthän ovat ihanteellisia meille leikatuille,voi ottaa just sen verran kun haluaa,noukkia helmet joukosta.Itse otan puolen lusikallista kerrallaan paria eri lajia ,syön hitaasti,ja haen ainakin 7 kertaa.Aikaa kuluu seurustellessa eikä kukaan kiinnita huomiota kokonaisruokamäärään.Lisäksi ähky puuttuu pois lähtiessä.Mä en harjotellu mitään annoskoon pienentämistä ennen eneilyä,koska kun sain ajan ravitsemusterapeutille, mun piti aloittaa eneily seuraavana päivänä.Leikkaus oli vajaan kuukauden päästä.Kyllä sen annoskoon oppi aika pian, koska lusikallinenkin liikaa aiheutti hirveän olon.Minua pelotti eniten ennen leikkausta etten pystyisi syömään mitään grillattua ikinä enää.Mutta turhaan,kaikki uppoaa, tosin vain kymmenesosa määrältään.Eikä tee mieli santsata.Ihanaa!!!

Taidan siis turhaan psyykata ton syömisen suhteen. Te ette ole kertoneet mitään muuta kuin positiivista sen suhteen.