Pitkää pohdintaa leikkauksesta....

Tässä tosiaan olen jo pitkään pohtinut tätä leikkausta.. Lueskellut näitä sivuja ja huomannut että moni on päässyt leikkaukseen "pienilläkin" ylipainoilla. . Ihailtavia tuloksia ollut ihan lyhyessäkin ajassa. Itsellä sitä on joku 60 kg. Mitä kaikkea siinä ennen leikkaukseen pääsyä on?

Mitä tutkimuksia sitä ennen on?
Mikä tämä eneily on?
Pitääkkö painoa pudottaa ennen leikkausta, kuinka paljon?
Kauanko sairaalassa pitää olla?
Kuinka kipeä on leikkauksen jälkeen ja kuinka kauan?
Onko sen jälkeen sairaslomaa ja kuinka kauan?
Tuleeko pissaamisen tarvetta tms. enemmän (työtäni vain ajattelen, koska vessaan ei aina pääse heti kun on hätä)
Kenelle kaikille ootte leikkaukseen menosta kertonee ja miten siihen on suhtauduttu?

apua päässäni pyörii vaikka mitä ajatuksia ja kysymyksiä..... Se on varmaa että haluan uuden elämän hoikempana, ja nauttia elämästä .

Ainoa "vikani" on jaloissa, minkä takia liikunnan lisääminen tällä painolla on vaikeaa, uimaankaan ei oikein kehtaa näillä makkaroilla sipsuttaa. Verenpainetta ei ole, sokerit ok, kolesterolit ok, en käytä alkoholia enkä tupakoi.

Kävin flunssan ja huteron olon takia lääkärillä, valittelin myös korviani. Lääkäri näki ainoastaan ylipainoni, paasasi siitä noin 20 minuuttia päivystysajalla. Korviani ei katsonut ja keuhkot ja sydämen kuunteli. Teksti mitä lääkäriltä tuli oli minusta vähän liikaa, olet täällä makaamassa ja käännettävänä muutaman vuoden päästä, lapsesi ovat orpoja, milloin olet ollut normaalipainoinen viimeksi, paljonko olet painanut 18 vuotiaana jne. Kaikkea en edes rekisteröinyt, sen verran säikähdin tätä lääkärin hyökkäystä. Se miksi menin, jäi hoitamatta.

Jotenkin pelottaa mennä asian takia lääkärille, miten lääkäri suhtautuu asiaan. Asun kuitenkin pienellä paikkakunnalla Turun lähellä, leikataanko ulkopaikkakuntalaiset TYKS:ssä vai Kaupungin sairaalassa? Tekeekö Salo samoja leikkauksia? En ole aikomuksestani kertonut kuin yhdelle ystävälle, en edes omalle aviomiehelle. Pelottaa vaan niin vietävästi. Huomenna ajattelin soittaa terveyskeskukseen ja varata aikaa lääkärille, josko se laittaisi lähetteen eteenpäin. En haluaisi olla sairaslomalla töistä leikkauksen takia vaan ajattelin ottaa loman silloin.

Heips tytsy
Minä olen nyt ollut jonossa ja menossa kohti leikkausta noin vuoden.
olen käynyt muutaman kerran kirurgilla,verikokeissa,ravitsemusterapeutilla ja vielä olisi yksi kirurgin vastaanotto 2.2 missä tehdään sitten se vatasn tähystyskin ja silloin kuulemma saan tietää vihdoinkin että pääsenkö vai enkö pääse varmuudella leikkaukseen.

Ene dietti on sellainen erittäin niukka energinen dietti,,käsittääkseni pussikeitto juttu
se tulee sitten noin kk enne nleikkausta.
painoa pitää pudottaa ennen leikkausta ja tässä koko matkan ajan pitää pystyä näyttämäään lääkärille että painoa putoaa koska tämä on ns,viimeinen oljenkorsi mihin tartutaan kun mikään muu konsti ei enää auta.
Sairaalassa ollaan kuulemma keskimäärin 3 vrk riippuen tietty siitä miten hyvin kaikki menee.

Täällä foorumilla on todella paljon hyvää tietoa kannattaa lukea.Itse olen täällä päivittäin monta tuntia,lukien näiden hyvien ihmisten juttuja,niistä saa voimaa ja apua omiin ajatuksiin

Mulla bmi on 52 eli olen todella kamalan ylipainoinen ja olen menossa tyksiin jos vaan sen onnen mulle suovat.

Tsemppiä sulle mietintään

Tässä on mun kantilta vastauksia, mutta ollaan eri paikkakunnilta, joten asiat voi mennä vähän erilailla, mut eiköhän pääasiat ole kuitenki samat.

Mitä tutkimuksia sitä ennen on?
Kun mulla oli lähete laitettu tuli sen jälkeen kutsu sisätautilääkärille, joka kertoi leikkauksesta ja vähän haastatteli siinä ja tutkailtii terveyden tilaa. On olennaista, että on laihdutus yrityksiä takana. Mut se kai vähän vaihtelee et miten neki tulkitaan. Itse olin ollut melkein puol vuotta kestävässä ene-ryhmässä, jonka järjesti Meilahti. No joo, sitten se sisätautilääkäri laittoi lähetteen leikkaukseen. Tämän jälkeen kävin kirurgin haastattelussa ja hoitajan kanssa läpi asioita leikkaukseen liittyen. Oli myös verikokeita, vatsalaukun tähystys ja sisäelinten ultraus. Ensimmäisestä lähetteestä leikkaukseen meni reipas vuosi.

Mikä tämä eneily on?
Eneily tarkoittaa niukkaenergistä ruokavaliota, joka useinmiten toteutetaan jollain ene-valmisteella, kuten Allevo, Nutrilet, Naturdiet jne. Siinä syödään alle 800kcl/päivä. Eneä voi toteuttaa myös ravitsemusterapeutin ohjeilla ruoka-aineita käyttäen jos pussukat on ehdoton nou. Eneilyn tarkoituksena on kutistaa maksaa. Laihtuminen koskettaa ensimmäiseksi maksaa, joten se pienenee ja parantaa näkyvyyttä leikkaus alueella.
Pitääkkö painoa pudottaa ennen leikkausta, kuinka paljon?
Painoa pitää pudottaa, mutta kuinka paljon, riippuu ihan ihmisestä. Mun olisi pitänyt pudottaa 20kg, mutta ihan rehellisyyden nimissä ei multa pudonnut kuin 9.. Mutta yleisesti ottaen pitää kyetä näyttämään, että edes yrittää hallita painoaan ja laihtua. Ja maksan koon takia pitäisikin onnistua siinä laihtumisessa..
Kauanko sairaalassa pitää olla?
Se vähän riippuu voinnista, mut pääsääntöisesti joku nelisen päivää.
Kuinka kipeä on leikkauksen jälkeen ja kuinka kauan?
Sekin on yksilöllistä. Mä olin ainaki todella kipeä reilun viikon leikkauksen jälkeen. Sitten sitä vähitellen kuntoutuu, mut on aika heikko olo ja mulla oli pahoinvointia aika pitkään. Mutta sekin on aika yksilöllistä, joillakin on hyvä olo heti. Eikä mikään paha olo ole ollut niin paha, että olisin tätä katunut, ei tosiaan! Elämäni paras päätös!
Onko sen jälkeen sairaslomaa ja kuinka kauan?
Saikkua saa 4-6 viikkoa työnlaadusta riippuen. Oon päiväkodissa töissä ja sain 4viikkoa. Tosin mulla oli siihen perään sitten kesäloma, mutta olisin ollut ihan työkykyinen sen 4vkon jälkeenkin.
Tuleeko pissaamisen tarvetta tms. enemmän (työtäni vain ajattelen, koska vessaan ei aina pääse heti kun on hätä)?
Ei tule, ei vaikuttanut mulla ainakaan mitenkään normaaliin elämiseen.
Kenelle kaikille ootte leikkaukseen menosta kertonee ja miten siihen on suhtauduttu?
Suunnillee jokaiselle joka on jaksanu kuunnella. Ainaki melkein. Oon aika avoimesti kertonut siitä ja ihmiset on joko tienneet asiasta valmiiksi ja todenneet vaan että aijaa, sepäs hyvä, tai sitten ovat olleet kiinnostuneita ja kyselleet asiasta. Tosi hyvin on suhtauduttu. Se ei ole oikeasti niin outo asia kuin sitä kuvittelis.

Älä missään tapauksessa pelkää saati häpeä leikkausajatuksia! Se on sun elämä ja totta kai teet kaikkesi että se olisi parempi. Pohdi asiaa mielessäsi, hae varmuus jostain sydämen sopukoista että kyllä, tämä se on mitä haluan ja heitä turhat epäilyt, pelot ja häpeä nurkkaan. Kun sitten kerrot asiasta muillekin varmana ja päättäväisenä, ei kenellekään tule edes mieleen epäillä päätöstä. Rohkeasti kohti parempaa!

Jos olet aivan varma niin mene ihmeessä terveyskeskukseen juttelemaan leikkauksen mahdollisuudesta sillä tämä voi olla pitkä prosessi riippuu paikkakunnasta mutta muista että tämä ei ole autuaaksi tekevä leikkaus kun se muuttaa totaalisesti koko elämän ja ruuansulatuksen ja ei tällä aina pääse edes toivomaansa tulokseen ja voi myöskin tulla kaikenlaisia ongelmia niin syönninkanssa kuin leikkauksen jälkeisiäkomplikaatioitakin niihin pitää varautua, mutta jos olet ollenkaan epävarma niin keskustele jo jo leikkauksen läpikäyneitten kanssa niin mielipiteesi varmistuu puoleen tai toiseen. Minä varmaan jos sama kokemus olisi tiedossa kuin minulla on nytten 2kk leikkauksen jälkeen niin tarkkaan harkitseisin uudelleen leikkausta ja siihen menoa ja en vielä nytten pysty sanomaan että menisinkö ollenkaan mutta myöhäistähän se on katua koska tätä ei voi perua enää.

Tyksissä leikataan vaikka et olisikaan turkulainen. Salon piiriin kuuluvat leikataan mun mielestä tyksissä kanssa. Ihan varma en ole, mutta itse olen muuttamassa Salon piiriin mutta kaikki hoidot jatkuu Tyksissä. Itseni on leikattu 1.9.2009.

Miksi Ritu mietit oliko leikkaus kannattava vai ei?

Mä ajattelen, että sekin kun pohtii leikkauksen kannattavuutta kannattaa ottaa huomioon, että kuinka iso se ylipaino on ja omat resurssit painonhallintaan ilman leikkausta. Mulla esim oli suunnilleen 100kg ylipainoa ja se todellakin vetää hiljaiseksi. Siinä vaiheessa tuntuu, että jos painaisin edes sen 100kg, ni olis hienoa. Toiselle taas, joka painaa sen reilun 100kg se ylipaino jo tuntuu raskaalta ja hankalalta. Mun kohdalla leikkaus ei oikeastaan ole muuttanut mitään muuta kuin sen, että en voi syödä niin paljon kuin ennen. Joten mun on helppo sanoa, että eipä oikeastaan ole elämää suuremmin mullistanut. Sitten on nämä tapaukset, joilla todellakin on mennyt systeemit sekaisin ja tullut vaikeuksia esim tiettyjen ruoka-aineiden kanssa. Siinä vaiheessa varmaan miettii, että mitäpä tuli tehtyä.. Mutta koska vaikeaksi se elämä menee silloinkin, kun paino lähentelee kahtasataa ja tuskan hiki niskassa joutuu taistelee ettei se repsahtaisi ihan täysin. Menee liikuntakyky ja melko ankeaksi muutenkin. Leikkausta pohtiessa pitäisi katsoa kokonaiskuvaa, että mitäs jos en ja mitäs jos kyllä. Oli alkuun mullaki sellasia fiiliksiä et huh huijaa.. Sit ku pääs siitä yleisestä ällötyksestä tulikin rankka vitutus ku ei voinut syödä niinkuin oli tottunut. Tuntui tosi turhauttavalta. Ihan alkuun ne annoksetkin oli niin säälittäviä et mietti mitä järkeä tässä oikeasti on. Mut nyt mulla on hyvä olo ja tulee ihan hyvä mieli siitäkin vähästä mitä syö. Ja itseasiassa se mitä nyt syön tuntuu välillä paljolta, vaikka totuus kyllä selviää ku vähän vilkuilee muiden lautasia. Mut välillä tulee tunne et söisin liikaa. Mut en kai sitten.

Moi Tytsy!

Itse oon sitä mieltä että Joulukuussa -08 kävin ihan kunnallisessa terkkarissa luomen takia ja sit tuli puheeksi mun käymättäjääneet verikokeet...........no niistä innostuneena tämä uus lääkäri kysyi.... että saako hän lähettää näitä tietoja eteen päin johon annoin luvan... sanallakaan hän ei puhunut painostani BMI sillon oli 45 samalla hän pyysi että kävisin vatsa ultrassa (siinä löyty kivinen sappirakko)

Tuli helmikuun loppu ja kutsu sisätautilääkärille ....arvelin että nyt otetaan sappikivet pois! niin tämä lääkäri rupeekin puhuu GBP: stä oli ihan ymmälläni enhän ollu ees kuullu et Suomessa saati Porissa tehtäis tämmösii...no minä vaan änkytän että entäs ne sappi kivet juuh ne otetaan sit samalla kerralla........ja nyt joulukuussa 15 päivä mahalaukku ohitettiin ja koko sappirakko poistettiin!

Olo on mitä mainioin vaikka vuoto tulikin seuraavana päivänä, mutta kyllä ne hommansa osaavat....en siis kadu pätkääkään, että menin tähän leikkaukseen! Leikkauksesta on nyt pudonnut 5,6kg ja yhteensä aprillipäivänä aloitetusta laihis kuurista on lähtenyt 30kg

Joten lujaa menee, mutta menköön!

Tsemppi sulle.tää on mun elämäni paras päätös!

T: Tepa 43

Moi kaikille,
En tiedä onko tämä oikea viestiketju vastata mut tässä tulee, olen täällä sivuilla roikkunu syksystä asti ja jotain tänne kirjoitellutkin, huomasin vaan et "esittely" jäänyt multa kokonaan tekemättä. Mun tarina alkaa viime kesästä kun aloin miettiä leikkausta ihan vakavasti, paino noussut viimeisen kahden vuoden aikana tosi railakkaasti, BMI jotain 41 ja risat tällä hetkellä. Puhuin leikkauksesta tk-omalääkärini kanssa jo kesällä ja sanoi että mieti tarkkaan, kävin ravintoterapeutin juttusilla 11/09 jonka jälkeen hautasinkin asian mielestäni noin kuukaudeksi, omalla tavallani olin "helpottunut" kun sai asian hetkeksi taka-alalle jättää, onhan tässä tosi iso asia kyseessä. Aika kului ja huomasin että täällä sivustoilla olin taas lukemassa juttuja. Olin 12/09 uudestaan yhteydessä ravintoterapeutin kanssa ja sanoin että haluan aloittaa ENEilyn. Tässä sitä ollaan; hiukan alle viikko menty ENEä ja vähän on ollut "orpo" olo
Mutta niinkuin Tepa43 kirjoittelikin jossain ketjussa että tämä on se viimeinen dieetti niin kyllä tässä jaksaa...

Mulla olis ollu mahdollisuus lainatakin rahat leikkaukseen (Tirlittanille taisin jo jossain kohtaa kovasti sitä hehkuttaakin) mutta mies sanoi lainarahoille noup.
Onneksi mulla oli kuitenkin jo "avattuna" tämä kunnallinenkin väylä, Tays voi tietysti vielä kieltää leikkaavansa mutta mietitään sitä sitten. Kielteinen päätös saattaapi tulla koska mulla ei VIELÄ ole liitännäissairauksia, mitä nyt polvet ja jalkapohjat aivan loppu tän painon alla...

Tsemppiä kaikille jo leikatuille, menossa oleville sekä asiaa miettiville

Mulla lähti kanssa tämä leikkaus asia käyntiin silloin kun olin tyksissä lääkärillä puhumassa mun kasvuhormooni arvoista,hän siinä sitten alkoi puhumaan että mitä mieltä olisin tästä laihdutusleikkauksesta... en ollut edes kuullutkaan koko toimenpiteestä aiemmin...ja siitä asti olenkin odottanut kuin kuuta nousevaa että pääsisin leikkaukseen...eli tammikuusta 09 asti.
Kyllä itku tuli kun sain tälläisen mahdollisuuden ILOSTA tietenkin.

Sinizii: Siksi pohdin tuota leikkuuta että menisinkö uudelleen kun mullahan toi leikkuu ei mennyt kaikkien taiteitten sääntöjen mukaan vaan tuli vakavia komplikaatioita ja 10pv varsinaisen leikkauksen jälkeen jouduttiin leikkaamaan avona kaksikertaa samanvuorokauden sisällä sillä muuten en olisi pysynyt hengissä ja siinä sairaalan sängyssä kerkeää ajatella kaikenlaista kaksi 20cm pitkää haavaa mahassa ja aika kipeänä.

Ritu tsemppiiii!

Aattele sä et oo se joka kuuluu siihen yhteen prosentiin vaan sä elät ja jaat kokemuksias täällä!

Toivon sulle parempia ja kivuttomampia aikoja!..........KESÄ TULEEEEEEEEEEEE!

T: Tepa 43

Ritu: Joo, no toi kyllä vetää hiljaiseksi ja ihan varmasti laittaa miettimään. Toivottavasti kaikki nyt jatkossa menee hyvin, toivut kunnolla ja leikkauksesta on se hyöty mitä tarvitsetkin! Voimia!!