2 kk leikkauksesta

leikkaus meni hyvin, vaikka olinkin mokannut ja painoni oli noussut hieman. Kirurgi päätti kuitenkin leikata, ehkä siksi että olen mukana koko suomen kattavassa tutkimuksessa.
eka yö tosiaan teholla, paitsi että sieltä tuli äkkilähtö kun mulla oli kaikki enemmän kuin ok ja tilaa piti saada jollekulle muulle. joten keskellä yötä kaikki laitteet irti ja kärräys toiselle osastolle. mikäs siinä, en pistänyt vastaan

Osastolle päästiin ongelmitta, mutta ei sujunut ongelmitta. Eräänä yönä sänkyni jalkopää romahti ja koko vuode jäi lähes 45 asteen kulmaan. Muutenkin oli selkä ja häntäluu kipeänä kun niitä sänkyjä ei ole suunniteltu näin painaville ihmisille. No se yö.... pyysin hoitajalta kipulääkettä, mutta hän ei antanut. Sitten pyysin pehmikettä ja tämä vain totesi ettei tohon mitään saa kun sulla on jo toi petarikin. Toi sitten pyyhkeen ja heitti sen sängylle. Eli itse piti jotenkin yrittää sitä pyyhettä vääntää häntäluun alle... ja saanen huomauttaa että leikkauksesta ei ollut 2 päivää.

aamulla tuli toinen hoitaja ja hää kauhistui kun näki miut. Mä kylvin tuskan hiessä ja koko vuode oli ihan märkä. Mulla oli kuumetta ja olin valkonen ku lakana.. No se kyläl tiesi mitä tehdä. Se komensi mut ylös ja suihkuun, sinne sain vahvat lääkkeet ja sieltä tultuani kipupiikin olkapäähän. Sängyn korjaamiseen kului 2 minuuttia, lakanat vaihdettiin ja mä pääsin takaisin sänkyyn. IHan vahingoitta en selvinnyt, selkäkivun takia otettiin röntgenet ja niissä näkyi sitkaisuutta keuhkoissa. Se yö oli aiheuttanut keuhkokuumeen alun.
No kuulemma se yöhoitsu sai varotuksen, koska kuulemma se olis voinut antaa mulle esim. parasetamolia niitä korvista tirsuis, sitä vaan ei oikein tainnut kiinnostaa hoitaminen.

No, kaikki alkoi sujumaan ja pääsin ulos suunnitellusti, tosin tuhdimmat antibiootit mukana kuin muut, sillä keuhkoissa oireili edelleen. Mitään siitä ei kuitenkaan kehittynyt kiitos pulloon puhaltelun joka piti rakkulat auki. Lääkkeisiin uppos 17€ ja risat. verenohenne lääkkeet maksoi eniten.

Ekana yönä kotona dreenihaava päätti sitten alkaa vuotaa lihasnestettä ja kunnolla. kaikki kastui, ja seuraavana päivänä takaisin (tämän taisin jo kertoa aiemmin). No koska miun vartalotyyppi on mikä on (tai oli), niin sinne oli kertynyt jonkinlaisia "taskuja" joista nyt kun pääsi vapaammin (ei letkua) nukkumaan niin se alkoi valua ulos. Kirurgi sen katsoi ja totesi että kerta se ensimmäinenkin kun tällainen tulee vastaan.

kaikki sujui viikon verran ongelmitta, sitten alkoivat reaktiot lääkepistosten takia. Koko vatsa ihan mustana ja hellänä koska leikkauksesta oli aiheutunut turvotusta ja nyt nämä realtiot turvottivat lisää. Olin lihavampi kuin koskaan, housut jotka ennen olivat isoja, eivät nyt mahtuneet päälle. Lisäksi pistoskohtiin alkoi muodostua hyytymiä, sellaisia kovia patteja ihon alle. Soitin peijakseen ja perhanan yökkö siellä neuvotteli lääkärin kanssa ja antoi mulle ihan väärät ohjeet. onneksi lääkäri soitti itse myöhemmin ja kauhistui vääristä ohjeista... taisi tulla toinen varoitus

Siihen loppuivat sitten ongelmat. paino oli laskussa reilussa vauhdissa, kiinteää rupesin syömään viikon etuajassa (ravintoterapeutin luvalla) ja muutenkin olin edellä viikon kaks "virallista" aikataulua. Vuotava dreenihaavakin ummistui nopeasti ja mutenkin haavat olivat siistejä punaisia (nykyisin vaal. liiloja) viiruja.

Seuraavaksi huomasin pystyväni syömään enemmän kuin 1,5-2dl. Paniikki alkoi iskeä, oliko kaikki turhaa. Kuukausikkontrollissa mainitsin tästä kirurgille jolla kulmat kohosivat. onneksi hän käski kuvailla koko ruokailutapahtuman ja selits löytyikin.. Mie söin niin hitaasti eli 20-30min ajan, eli ruoka oli jo kerennyt siirtyä ja tottakai vatsassa silloin oli tilaa.
No sen asian korjaa helposti. Ravintoterapeutti käski syödä lisää, söin kuulemma liian vähän... En uskonut kenenkään koskaan sellaista sanovan

no vieläki opettelen jotta saisin maitotuotteita tarpeeksi. Hiilihappo juomia voin juoda. Nyt parina päivänä on sattunut outoja, olen pystynyt juomaan lähes normaalisti, mutta nyt äkkiä annokset ovatkin liian isoja, siis ne kulaukset. eilen illalla ja tänä aamuna iski pahat kivut, jotka kyllä menivät ohi minuutissa kahdessa. eikä nyt päivän aikana ole moista enää ilmennyt

Nyt on siis 2 kuukautta kulunut... tai 2kk 1 päivä. Painoa on pudonnut 15kg. mutta kroppa seuraa tuskastuttavan hitaasti perässä. kyllä se kaaliin otti kun vaaka näytti kilojen katoavan mutta edelleen housut kiristi (ks. leikkaus+lääketurvotus ylempänä).
Nyt ovat ihmisetkin huomanneet eron. kasvot ovat kapeammat ja sormissa huomasin eron ensimmäisenä. sitten jaloissa, kengät olivat isot. kasvoja en itse huomannut.
ja kuulemma toi ankanpyrstö on pienentynyt, itse ei sinne nää joten on luotettava muiden sanaan.

Sain fysioterapeutilta (menin muissa asioissa) kunnon kohotus ohjeet kuntosalille. Niillä siten eteenpäin ja ties missä ollaan joulunaikoihin.

Ainakin päätellen siitä soutumäärästä niin vähintään kiinassa

No olipas sulla "vaiheet". Onneksi vaikeudet jäi taakse ja nyt olo on parempi ja paino laskee. HIENOA!

No,huh,huh sinun kokemuksia,olipas siinä huonoa tuuria mukana ja ammattitaidoton hoitaja auttamassa.Tuli tuosta mieleen oma kokemukseni kuukauden takaa, kun olin käsileikkauksessa,olkavarrenmurtuma niin leikkaus sujui tosi ammattitaidolla, luultavasti.Sen jälkeen oli kyllä jieman nielemistä.Minut siirrettiin heräämöstä osastolle, mutta ei ollut vapaata huonepaikkaa niin sitten laitettiin kylpyhuoneeseen, oli iltäpäivä ja hoitaja oli tosi pahoillaan ja minä itkua tihrutin, että on tääkin kokemus , puhtaasta tilasta siirrettiin sinne likaisempaan, onneksi en mitään infektiota ole saanut.Siellä olin seuraavan yön ja esim.yöpytänä toimi suihkuistuin,nooh.Ja soittokello oli tietysti jalkopäässä ja en ylettänyt soittamaan, joten jouduin huutamaan apua, kun sitä tarvitsin ja vastaus yöhoitajalta oli, että mitäs täällä huudetaan.
No kerroin, että vuodan kovasti verta,tukkanikin on ihan veressä, käden haavasta lorotteli verta oikein kunnolla.Pyysin, josko hän vähän minua putsaisi ja kuivattelis, niin eikäs mitä-toi jääpussin, joka oli itse laitettava käden päälle, pyysin kaksi erikertaa vielä uudestaan, niin kolmannella kerralla sitten tuli kaksi hoitajaa kuivaamaan minut ja vaihtoivat puhtaat lakanat.
Kerron tämän vaan siksi, että olin kyllä niin ihmeissäni tuosta yöstä ja nyt se tuntuu kuin painajaiselta jälkeenpäin ajateltuna, oliko se tottakaan.
että tälläistä,toivottavasti ei sitten laihdutusleikkauksessa ole näin kovaa kiirettä ja paikkapulaa.
Mukavasti on painosi mennyt alaspäin.

tsemppiä kanittqarelle , soutu matkalla kiinaan , )

niin tämä niitä ikäviäkin tositarinoita kuinka voi hoitohenkilökunta , ihmisiähän nekin käyttäytyä,, onneksi on niitä hyviäkin kokemuksia aina välillä.

tsemppiä ja voimia kuntoiluun