Tahiba esittäytyy ja samalla kysyy

Hei!

Olen muutaman kuukauden lukenut silloin tällöin tätä palstaa ja nyt ajattelin itsekin kirjoittaa, kun aion aloittaa VLCD Nutriletin huomenna tai maanantaina.

Olen hieman yli 30 vuotias nainen pääkaupunkiseudulta. Ylipainoinen olen ollut koko ikäni Olen laihdutellut välillä todella menestyksekkäästikin (kerran 55 kg), mutta kaikki tullut korkojen kanssa takaisin. Olemme miehemme kanssa lapsettomia ja terveyskään ei minulla ole mikään hyvä. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja syön verenpainelääkettä. Mitat ovat pituus 179 cm ja paino ollut 174 kg, mutta nyt viimeisen kk tai kahden aikana noussut korkeammaksi kuin ikinä vaaka näyttää 180 kg tai ylikin. Siksi päätin toimia jo nyt, ennen kuin tammikuussa menen sairaalaryhmään laihduttamaan. Tälle painonnousulle on saatava loppu!!

Lapsettomuus on yksi motivaattorini laihutuksessa ja leikkaukseen pääsyssä, koska en tunne itseäni edes ihmiseksi, kun minua ei olla suostuttu edes tutkimaan. Ymmärrän ettei mitään hoitoja tehdä tällaisilla ylipainoilla, mutta ei mitään tutkimuksiakaan? Käsittääkseni olisi olemassa sisäinen ultralaite? Viimeksi kun kysyimme mieheni kanssa, painon alle 160 kg. Mysöjkään miestäni ei suostuta tutkimaan MINUN ylipainoni takia!?!

Suurin huolenaiheeni on se, että olen siis käynyt jo ultrassa ja sain ok paperit siitä, mutta gastrokopiasta en ja pelkään todella paljon etten pääse leikkaukseen! Minulla todettiin gastrokopiassa tulehtunut ruokatorven alaosa, joka johtuu siitä, että minulla on niin voimakkaat vatsahapot ja vielä löysä läppä. Sain tietysti siihen lääkityksen ja eka lääkitys ei käynyt lainkaan, mutta sitten vaihdettiin Somaciin ja se tuntuu käyvän. Kävin siis jo sairaalassakin sellaisessa tapaamisessa (tämän gastrokopian jälkeen), jossa kyllä muuten näytettiin leikkaukselle vihreää valoa, mutta sanoi kyllä että tuo ruokatorven tulehdus on periaatteessa este leikkaukselle, mutta lääkäri uskoi sen paranevan lääkkeillä?! Ja minun on siis mentävä uuteen gastrokopiaan vielä. Onko täällä ketään kohtalontoveria, joka sitten kuitenkin on päässyt leikkauseen eli lääkitys auttanut?

Hei Tahiba ja tervetuloa joukkoon! En tiedä mitään tuosta ruokatorventulehduksesta, mutta toivon hartaasti sun puolesta että se parantuu ja pääset leikkaukseen! Ilmeisesti jotain toivoa on kuitenkin sen suhteen kun kerran on lääkkeet annettu eikä suoranaisesti ole leikkausta evättykään. Positiivisin mielin olet vain, kyllä se varmasti järjestyy!

Tunnen myötätuntoa tuon lapsettomuus asian kanssa, koska mulla on sama tilanne. Paitsi että olen tietysti vähän nuorempi, mutta yhtälailla se ahdistaa. Mä kävin yksityisellä jossa lääkäri kurkkas sisäisellä ultralla ja sano että kaikki NÄYTTÄÄ olevan kunnossa, että hänen mielipiteen mukaan ylipaino on melko selkeä syy ja siitä olisi päästävä ensin eroon ja sit katsellaan uudestaan jos mitään ei tapahdu. Hän se laittoi mulle lähetteenki leikkaukseen. Niin ja kertoi myös että jos BMI on yli 35 ni mihinkään tutkimuksiin saati hoitoihin on turha edes haaveilla pääsevänsä. Aika karua tekstiä, koska mun pituudella pitää siis painaa alle 90kg että siihen pääsisi. Joten toivon syvään ja hartaasti että ongelma on juurikin se ylipaino. Muutenkaan hoidot eivät varsinaisesti miellytä ajatuksena.. No joo, tohon 90kiloon olis vielä sellanen 50kg matkaa, 30kg on lähteny ja nyt viimeisen kuukauden suunnilleen juminu samoissa luvuissa, mut syy lienee selvä ku kattelee millä innolla olen esim karkkia syönyt. Uusi vuosi lähtee siis karkittomana ja muutenkin pitää vähän alkaa kattelee et mitä sinne suuhunsa pistää taas.. 50kg on NIIIIN paljon, että johan sitä alkaa olee ihan eri ihminen ku siihen asti pääsee, joten en vielä huolehdi siitä, tuleeko vauvoja luonnollisesti vai ei. Järjellä ajateltuna pitäisi tulla.

Voimia ja tsemppiä sulle matkaan ja toivottavasti pääset ihan itsesikin takia leikkaukseen!

Hei Tahiba, kiva kun kirjoitit. Mina en tieda lapsettomuudesta mitaan, mutta ruokatorventulehduksesta sitakin enemman. Mulla todettiin heinakuussa gastroskopiassa ihan sama juttu ku sulla, loysa lappa ja kaikki. Laakityksella ongelma lieveni ja mut leikattiin 15/12/2009 ilman minkaanlaisia ongelmia. Mun kirurgia ei tama tulehdus huolettanut ollenkaan.
Hassuinta tassa on se, etta ma olin pahimmillani 180 kg/175 cm, leikkaukseen mennessa 159 kg, eli me ollaan aika lailla samaa kaliberia.
Kirurgi mua varoitti ennen leikkausta siita, etta ehka han ei pysty tekemaan leikkausta laparoskopisesti vaan joutuu siirtymaan avoleikkaukseen kesken kaiken koska multa oli aiemmin sappi avoleikkauksena.
Han onnistui kuitenkin hyvin, eika avoleikkaukseen tarvinnut menna. Han sanoi jalkeenpain tehneensa suursiivouksen mun mahassa. Hyva niin.
Kylla sinakin varmasti saat sen mahasi kuntoon niilla laakkeilla ja paaset leikkaukseen. Onnea matkaan! Kerro kuulumisia jatkossa.

Kiitos viesteistänne! Ihanan tsemppaavia! Olenkin sen päättänyt, että jos en Suomessa pääse leikkaukseen ton läppäjutun ja ruokatorven tulehduksen takia niin ulkomaille sitten vaikka lainarahalla! Toivottavasti nyt kuitenkin Suomessa pääsisin leikkaukseen, tiedän että tuota vikaa pidetään Suomessa vastalauseena leikkaukseen, mutta jospa ne lääkkeet ainakin lieventäisi asiaa. Menen jossakin tammikuun lopussa uudelleen gastrokopiaan. "Haastattelussa" lääkäri sanoin, että leikkaus kuulemma olisi aikaisintaan ensi kesänä/sykysnä. Mutta siis tuon haastattelun piti joku muu kuin kirurgi, joten en tiedä miten kirurgi tuohon vikaan suhtautuu.

Eilen (vähän jo perjantaina keventelin) sitten aloittelin Nutrileteillä keventämään eli en vielä kokonaan pussikeitoilla. Korvaan osan aterioista niillä. Ja samalla syön selleriä ja vihanneksia. Oli kiva katsoa leffaa ja dipata selleria kevyt kermaviiliin NAM! Ja paino lähtenyt heti putoamaan. Pissalla saanut juosta! Inhoan yli kaiken kun minussa on niin paljon turvotusta ja nesteitä, joten ne lähteekin ekana liikkeelle. Mulla aika kovat tavoitteet, kun ajattelin että ennen kuin laihdutusryhmä alkaa saisin 8 kiloa pois, jotta pääsisin suht siihen painoon jossa olin viimeksi kun sairaalassa kävin "hastattelussa". Jotenkin ihan epätodellista ja kaveritkin ihmettelee miten voin elää seuraavat 15 viikkoa näillä pussikeitoilla...Se ryhmä taitaa kestää 12 viikkoa ja sen alkuun on vielä 3 viikkoa.

Kävin ravintoohjaajan luona. Ene dietin aloitus pidää saata ennen 25.1 mennessä. Suunnittelen että rupean pikkuhiljaa todeuttamaan diettiä.
Nyt taijan ensikertaa olla kovan edessä painonsuhteen. Paino tällä hetkellä 120,5kg. Tänä aika tänne tuokokuusta on olut kovaa miettinistä.

Siita se lahtee, kylla se leikkauspaiva viela koittaa.
Mua suoraansanoen pelotti kovasti etukateen tuo leikkaus ja sen mahdolliset komplikaatiot. Mutta nyt olen kylla iloinen, etta siihen menin. Tanan tuli 3 viikkoa leikkauksesta ja voin edelleen tosi hyvin.

Nyt oma-aloitteisesti viikko melkein eneilyä takana ja paino -3 kg! Jee! En siis ole kokonaan pussikeitoilla vaan saattanut syödä yhden normaalin aterian ja paljon kasviksia ja salaatteja ja muutenkin "vähähiilihydraattisesti"

VLCD-kuurin taikana on että kun pysytään alle 700/800 (nainen/mies) kcal päivässsä, elimistö menee muutaman päivän jälkeen tilaan jolloin ei oikeasti ole niin kovin nälkä. Jos syö muuta "normaaalia" pussien rinnalla ei tuo ikinä toteudu. Muutaman ihmisen sanomana, totean myös että tuo nälättömyys toimii vain ja ainoastaan sen ekan kerran kun niitä pusseja aloittaa. Sen takia se kannattaa ottaa vakavasti koska toinen kerta on aina vaikeampi.

3 kiloa viikossa kuulostaa tietenkin hienolta mutta valitettavasti se ei ole kuin osaksi läskiä. Kun suola jätetään pois pussien aikana, tulee nestettä ulos ja paljon. Minulla hävisi ekan viikon aikana 8 kiloa ja juoksin vessassa päivät ja yöt...

Tsemppii kaikille ...........aatelkaa tää olis teidän viiminen laihdutus kuuri!

Kun on leikattu niin laihis tuotteet saa heittää roskikseen.....sen vähän mitä maha vetää sen täytyy olla täyttä tavaraa!

Jaksakaa se on teille parhaaksi!


T: Tepa 43
JA MUISTAKAA JUODA VETTÄ!

Joo mut sen takia en ole kokonaan eneillyt, koska mulla se sairaalaryhmä vielä 12 viikkoa edessä. Alkaa 20.1, joten hyvin aikaa on. Eikä mulle ole edes vielä luvattu leikkaukseen pääsyä (koska se tulehtunut ruokatorvi ja vahvat mahahapot ja löysä läppä) ja mitä olen käsittänyt eneilyä ennen pitäisi kuitenkin keventää eikä suorilta alkaa pussikeitoille. ELI EI TÄMÄ TODELLAKAAN OLISI VIIMEINEN KERTA KUN TÄYTYY LAIHDUTTAA!

Itse olen ainakin tosi tyytyväinen. Jokainen miinus on hyvä! Oli sitten 3 kg tai 8 kg. Karppaamalla ainakin sain aikoinaan 20 kg pois eikä ollu ikinä nälkä.

Ja jos olen oikein käsittänyt niin sitten jos pääsee leikkaukseen niin ennen sitä pitää vielä eneillä (jolloin tietysti eneilisin aivan oikeasti pelkillä pusseilla) ainain 2 viikkoa. ELI JOUDUN JOKA TAPAUKSESSA AINAKIN KAKSI KERTAA ENEILEMÄÄN. Jos pääsen leikkaukseen niin se on vasta kesällä tai ensi syksynä sanoi tämä ensimmäinen lääkäri, joka passitti ryhmään (josta tietty olin hirveen pettynyt, koska olen laihuttanut niin monella eri tavalla monat kertaa, niin en ymmärrä miksi piti vielä ryhmään mennä)

Ma aina ajattelen, etta ku puhutaan painonpudotuksesta niin silloin kokonaispainoa pudottaa myos se nesteen osuus. Eri asia sitten kun puhutaan laihtumisesta, minusta silloin on kyse kadonneesta rasvasta.
Tassa vaiheessa minusta on sama mita katoaa kunhan vaan katoaa.

Tosi hienoa Tahiba että olet onnistunut painonpudotuksessa. Joskus pienikin kevennys saattaa painon laskusuuntaan ja on tosiaan hyvä vähän keventääki sitä ruokavaliota ennen pussittelua. On muuten aloitus todella tuskallinen (nimimerkki kokemusta on;) ). Oot varmasti ollut jos jonkinlaisessa nälättömässä ja nälkäisessä dieetissä, eikä vielä ihan loppua näy, mut ole rohkea ja positiivinen niin kaikki on helpompaa.

Mäki kävin siinä ene-ryhmässä ennen leikkausta. Silloin ku mut sinne ohjattiin toivoin kai salaa mielessäni et leikkaus olisi otettu puheeksi, mut sitä vaan sivuttiin ohimennen eikä mulla itselläni vielä ollut rohkeutta sanoa, et siihen haluan. Ryhmään ohjaaminen tuntui vähän niinku vittuilulta ja tosi rankalta, ku tiesi kuitenki että vaikka olisi puolivuotta pusseilla ni ei se muuta sitä tosiasiaa, että ruokailujen hallinta on ihan päin männikköä. No joo, ryhmä oli kuitenkin kiva, vaikka en sitten edes pussitellut koko sitä aikaa mitä piti (oikeasti vaan ehkä pari viikkoa) vaan siirryin karppaukseen. Laihduin jonkun 17kg ryhmän aikana, mut eihän ne poissa pysyneet. Oikeastaan ryhmä tosissaan herätti siihen, että ihan oikeasti jotain muuta tähän nyt tarvii. Tuli varmuus leikkaushalusta. Ja sen lisäksi sain sieltä ihanan ystävän!

Tarkoitin tuolla viimeisellä laihis kuurilla sitä jos se päättyy leikkaukseen.....sillä YLEENSÄ tällä palstalla olijoilla se päättyy siihen ennemin tai myöhemmin!

Ja kuten tuossa edellä jo vähän mainittiinkin niin eniten tarvitaan POSITIIVISTA JA ILOISTA MIELTÄ!
Negatiivisyydellä ei pitkälle pötkitä..........kiitän onneani,että olen osunut Satakuntaan täällä asia eteni jouheasti ilman mutkia alle 10kk:ssa
Ja leikkaavalääkäri kertoi että jojoilu on pahinta ihmiselle ja leikkasi silti vaikka sain BMI laskemaan 37 ennen leikkausta! (lähtö BMI 45)
Jossain sairaalassa on kieltäydytty leikkaamasta kun on saanut laihdutettuu ns. liikaa.......Porissa kyl hoitajat sanoi, että olin pienin "potilas"jolle on tehty GBP .....no se siitä.....

Halusin vain sanoo että olkaa positiivisia....aina voi olla asiat huonommin!
Tää on mun MOTTO!

Jankutan vielä......mä aloitin ilman kenenkään kehotusta nutriletit APRILLIPÄIVÄNÄ .....aattelin jos menee mönkään niin se on sit semmonen aprillipila! (ei tullu aprillipilaa)

Jo 10kg pudotus toi virtaa tähän ämmäntynkään niin paljon, että kesä oli kiva olla kevyemmillä grilliherkuilla ja kun syksy koitti niin taas nutreja kehiin! Ja nyt kun on (15.12.)leikattu niin uskon että paluuta isoksi tytöksi ei oo siis oon jo tähän 30kg pudotukseen tyytyväinen mutta en pahastu jos vielä 20kg lähtis (BMI nyt 33)

Nyt yritän lopetella, MUTTA sen veilä sanon, että masukin tykkää kun aattelee positiivisesti...TIEDÄN että monelle osuu kakkamaisia hoitoalan ihmisiä,sukulaisia,"ystäviä",naapureita........MUTTA silti olkaa POSITIIVISIÄ!

NYt lennän positiivisyyteni kanssa hukkaan!

T: Tepa 43

Kyllä postiivinen pitää olla , koin vain Kimbyn kirjoituksen aika negatiiviseksi ja ehkä pahoitin siitä mieleni jokainen pudonnut kilo on tärkeä! Jee!

Enkä todellakaan aio enää jojoilla, kyllä nyt asioiden on muututtava! Lopullisesti! Jotta niitä lapsiakin mahdollisesti saisi ennen ku 40 vuotta häämöttää, nyt olen 33 vee. Jos en pääse julkisella puolella leikkaukseen, myydään toinen auto ja otetaan lainaa

Ja alkoi taas kuukautisetkin vuoden tauon jälkeen (JEE! ) kun olen viikon ollu tällä "kuurilla". Tuntee taas "normaalimmaksi naiseksi" itsensä BMI 54.9 aloittaessa oli 56.2

Tsemppiiiiiiii Tahiba!

Toivottavasti nyt homma lähtee käyntiin. ...........ja se vauvojen aikakin tulee..näin uskon.........tiedän naisen joka tuli aika pian leikkauksen (alle vuoden)jälkeen raskaaksi, joten toivoa on!

Itse oon jo vauvani tehnyt (20v. ja 15v.) joten nyt elän vain "itselleni" ja oottelen mummoksi tuloa! (oon 43v. täytän 44 huhtikuussa..täytyy varmaan vaihtaa sillon nimimerkkiä!)

T: Tepa 43

Tarkoitukseni ei ollut olla negatiivinen, lähinnä informatiivinen. Ei sitten harmita niin paljon kun lopettaa pussit ja tulee se pari kiloa takaisin kun tietää että se johtuu nestatasapainosta. On hyvä iloita jokaisesta hävinneestä kilosta, mutta yhtä hyvä on tietää että keho ei ole lineaarinen kello. Joka päivä vaalla ei ole sekään mun mielestä kovin järkevää. Viikon välein on ihan sopiva aika mutta tälläkin aikavälillä voi tulla takapakkia vaikka kuinka olisi kalorit olleet ruodussa. Se nyt vaan on niin. Mullakin oli syksyllä kun vedin ihan omaa dieettiä niin 4 vikkoa niin ettei hävinnyt mitään tai tuli lisää. Mutta sitten taas romahti.

Pussihommaan ainakin minun neuvoni on että aloittaa sen sitten kunnolla kerralla. Itse ainakin uskon että siitä saatava hyöty on tällä menetelmällä paras.

Siitä tulee muuten hirvee stressi helposti jos jokapäivä hyppää vaa'alla. Koska yhden päivän aikana voi tapahtua ihan mitä vaan kilon ja jopa parin sisällä. Riippuen siitä mitä syö ja juo ja miten paljon.

Mutta eneilyssähän on se niksi tavallaan, että alkuun lähtee paljon painoa ja se taas ilahduttaa ja auttaa jatkamaan. Sitten kun vielä hoksais sen niksin, että ku eneily loppuu et miten sitä sit sen jälkeen pitäisi syödä. Vaikka eneily auttaakin käymään läpi omaa suhdettaan ruokaan ja syömiseen, sitä harvemmin saa jatkettua niin kauan, että oikeasti saisi aivot naksautettua uudelle taajuudelle. Tai sanotaanko että harvat saa. Ku pussit loppuu ni alkuun on helppo syödä terveellisesti ja kevyesti, mut kas kummaa miten se lopulta hiipii vanhoihin uomiinsa koko homma.. Ja siinä vaiheessa leikkaus on pelastus.

Kirjoittelenpa kuulumisia. Nyt on paino noin miinus 6 kg. Ole tosi iloinen, koska varmaan pääsen siihen miinus 8 kiloon ensi viikon keskiviikkoon mennessä. Olen vaan TAAS flunssassa. Toinen flunssa jo. Ehdin olla 5-7 päivää terveenä, kun alkoi uusi flunssa vaikka niin terveellisesti syö ja vitamiineja. Kuukauden sisällä olen nyt kohta ollut 3 viikkoa kipeenä, yhden terveenä, tosi kiva!

Edelleenkään en ole kokonaan nutriletin pussikeitoilla, vaan syönyt lisäksi ukon tekemää kasviskeittoa/muhennosta, salaatteja, lihahyytelöä, raejuustoa. Alan kyllä ryhmässä sitten kokonaan pusseille, mutta kiva kun vatsalaukku on nyt tottunut jo pienempiin annoksiin, niin ei tule niin kauheana shokkina se aloitus.

Hei Tahiba,
Hyvin olet pudottanut, sun ruokavalio kuullostaa ihan sopivalta.
Tsemppia!
Tantta

Hyvä Tahiba!

Jatka samaan malliin ja harmi kun samalla tuo lentsu kiusaa! Kuuma mustaviinimarja mehuu ja LEPOOOOOOOOOOOOOOO!

JOS SE SIITÄ! TSEMPPIIIIIIIIIIIIIII


T: Tepa43

Heippa Tahiba,

Toivoa todellakin on!!

Olin 38 vuotias, kun aloimme suunnittelemaan perheenlisäystä. Ikäni ja painoni (vähän alle 100kg) vuoksi olin valmiiksi selvittänyt lapsettomuusklinikan tiedot ja varautunut pitkäänkin odotukseen.

Ehkäisyn jätimme pois toukokuussa 2005. Heinäkuussa 2005 luulin sairastuneeni vatsatautiin, enkä edes osannut yhdistää oireita raskauteen koska senhän piti meidän kohdalla kestää vuosia. Kun oireet vain jatkuivat alkoi kellot lopulta soimaan ja raskaustestiä noutamaan. Testi näytti positiivistä, soitin hämmästyksissäni miehelleni joka yhtä hämmästyneenä osasi sanoa vain, että mene ostamaan toinen testi. Kun toinenkin testi näytti positiivistä, uskottava se oli !!

Prinsessamme syntyi sitten maaliskuussa 2006 ja saman vuoden heinäkuussa olin raskauskiloistani huolimatta taas raskaana !!

Kovasti tsemppia sinulle ja miehellesi !!!!

Hei pitkästä aikaa kaikille!

Eli laihduteltu ja eneilty tässä ollaan nyt kohta 3 kk ja tulokset on hyviä.

Alussa BMI 56.2 nyt 49.9, jee! Eneilyä jakuu vielä 4 viikkoa ja sitten on vielä 4 viikkoa ryhmäkäyntejä. Alussa painoin 180 kg ja nyt 161 kg :)

Leikkaukseenkin näytettiin vihreää valoa, joten varmaan viimeistään ensi syksynä, jos ei jo kesällä.

Tsemppiä muillekin!

Hyvä Tahiba.............
Jatka samaan malliin niin kesällä on asiat mitä parhain ja leikkaus varmasti lähellä!

Iloista mieltä ja tsemppiä jatkoon!