Joko tämä laihduttaminen loppuisi vihdoin!?

Hei kaikki! Mahtavia tyyppejä täällä ❤ Olen hiukan yli nelikymppinen kolmen lapsen äiti, mitat juuri nyt 169 cm ja 105 kiloa. Painoin vielä huhtikuussa 2016 117 kiloa, mutta olen jälleen kerran saanut pudotettua painoa jonkin verran pt:n ja vaihtelevan itsekurin avulla. Olin viikko sitten kolonoskopiassa ja puhelin siinä lääketokkuroissani painoasioista ja tuskailin että saankohan vihdoin työterveyslääkäriltä lähetteen leikkaukseen niin kuinka ollakaan tutkiva kirurgi sanoi, että hän voi laittaa lähetteen koska hänellä on laihdutusleikkauksista vain positiivisia kokemuksia! Jännää!!!! Joten sitten jo maanantaina kolahti kutsu endokrinologille joka on ensi maanantaina! Eli nopeasti tärähti asia eteenpäin. Ympäristö suhtautuu erittäin negatiivisesti asiaan, joten puhun tästä vain äitini ja mieheni kanssa jotka tukevat minua tässä asiassa. Työnantajalle täytyy sitten lähempänä kertoa. Olen siis laihduttanut useita kertoja kymmeniä kiloja, ekan kerran laihdutin 20 kiloa lukiossa. Sairastin myös lievää bulimiaa niihin aikoihin. Jokaisen lapsen myötä olen lihonut ja sitten taas laihduttanut vain lihoakseni kaiken jälleen takaisin korkojen kera. Tuttua varmaan monelle. Nyt on lihaksisto aika hyvässä kunnossa, mutta painoa en saa putoamaan - alkaa olla kisaväsymystä havaittavissa. Treenaamalla olen saanut polvikivut lähes kokonaan pois, mutta niihin sekä lonkkiin on pistetty melkoisesti kortisonia tässä 20 vuoden aikana. Huomenna on lonkkien magneettikuvaus, mutta veikkaan niiden kipujen johtuvan vain tästä painosta. Eli ensi viikolla on maanantaina endokrinologin kanssa treffit ja parhaillaan pidän ruokapäiväkirjaa. Toivottavasti hän toteaa minut soveliaaksi autettavaksi ja voisin vihdoin elää elämää jossa maailma ei pyörisi syömisen tai siitä aiheutuvan pahan olon ympärillä ❤

hei osaako kukaan kertoa pääseekö leikkaukseen jos on ollut sydän kohtaus
kiitollinen vastauksesta

Tänään kävin endokrinologilla ja pääsin laihdutusleikkausjonoon! Eli seuraavaksi odottelen kirurgilta postia ja menen tapaamaan häntä. Myös se superinhottava gastroskopia on lusittava, yök! Mutta hienoa että asiat etenevät ja olen uskaltanut ottaa tämän askeleen itselleni!!! Jeeee!!!!

Tsemppiä, Nelikymppinen pullero.

-Petri