Sleevattu Mehumuki

Voi ompa sinulla ollut kokemus toisensa jälkeen.
Toivottavasti alkaa selkiämään, tsemppiä!

Kiitos tsempeistä Kerppinen.

Loppuviikosta on seuraavat labrat. Olo alkaa olla aika tolkullinen, kun saa juotua 1,5 litraa päivässä. Proteiinia saan ihan liian vähän kun mahaan ei vain mahdu. Syön oikeastaan pelkästään proteiinia, kasvikset on aika minimissä ja se harmittaa. Tällä viikolla kokeilen salaattia. Kahtena päivänä söin pasta bolognesea, oli hyvää ja söin hirveää vauhtia. Pasta oli semmoista proteiinipastaa ja vaikka ei tullut mitään varsinaisia oireita, niin jotenkin se jämähti mahaan ja oli vähän huono olo pari tuntia.

Miehen "tsemppikommentit" risoo välillä. Eilen se taivasteli, että jaksoinko ihan oikeasti NOIN paljon munakasta. Kyllä kulta, jaksoin neljäsosan litteästä munakkaasta. Se on vähemmän kuin esim. edellisenä päivänä syöty pasta-annos. Harmittaa tuommoiset kommentit, kun itse on koko ajan varuillaan, että syökö liikaa ja sitten yksi latelee kommenttejaan. Ja juu, en syö liikaa vaan luultavasti liian vähän. Enempää ei mene. Mutta on siis kokeiltu tulinen ruoka ja ei sinänsä mitään ongelmaa. Kaiken on maha vetänyt. Pizzaa ja jätskiä tai mitään karkkia en ole kokeillut ja yritän pysytellä niistä kaukana. Sen olen huomannut, että jos tekee vaikka rahkaa tai smoothieta, niin steviaa tulee laitettua vanhan maun mukaan ja sitten on ihan äklömakeaa.

Syöttekö te muut oikeasti 20-30 minuuttia sitä ruokaanne? Mun ohjeissa lukee, että niin pitäis tehdä. Annos on ihan mitätön ja jos alan mupeltaa sitä 30 minuuttia, niin ruoka on ihan kylmää. Yritän ennemminkin keskittyä siihen, että pureskelen ja syön normaalivauhtia enkä ahmi uusia makuelämyksiä napaani maailmanennätysvauhtia.

Painon lasku on pysähtynyt. Se vähän tympii ja tuo esille niitä pelkoja, että entäs jos tää ei toimikaan. Vaikka ymmärrän, että ei voi olla toimimatta.

Makea on alkanut maistua makeammalta, ei niinkään karkin kanssa (sen 2 mitä joskus maistan) vaan juurikin esim. hedelmissä ja jogurteissa. Ennen ne oli niin mauttomia ja nyt ovat tosi makeita, no eipä tule liikaa niitä mussutettua.

Mä en syö noin pitkään, nykyisin (3kk leikkauksesta) syön lähes samaa tahtia kuin ennen leikkaustakin, mutta vaan vähemmän.
Pureskelen hyvin, that's it.

Mulle käy kaikki ruoat, tuliset ja ei tuliset, mikään ei enää tee huonoa oloa, ainakaan tällä hetkellä
Joskus kun oon just ehtinyt jotain tuumailla, että maistuupa hyvältä, seuraavana päivänä se onkin pahaa...

Paino junnaa välillä, sitten se taas lähtee alamäkeen.
Niin sanoi lääkärikin, että sykäyksissä se menee, ei tasaisesti aina ollenkaan

Älä murehdi sitä että paino on tyssännyt. Nyt on tärkeempää se että teet itsesi eteen sen mitä pystyt. Tuosta proteiinista, oletko harkinnut ostavasi jotain proteiinijauhetta jota voisit vaikka sekoittaa siihen smoothieen? Me käytiin eilen ostamassa hampppuproteiinipussi ja laitetaan sitä nyt smoothieen jota aamuisin tehdään. Lisäks laitetaan myös hippunen spirulinajauhetta.

"Hamppuproteiini sisältää kaikkia 9 välttämätöntä aminohappoa, joita aikuisen ihmisen keho ei pysty tuottamaan itse. Hampunsiemenen proteiinit edestiini ja albumiini imeytyvät mainiosti ja ne ovat erittäin allergiaystävällisiä. Lisäki hamppuproteiinissa on paljon hyviä rasvahappoja sekä kuitua"

"Spirulina on ravintorikkaimpia ruokia, mitä on olemassa. Se on mikroskooppnen makean veden levä, joka on kuivattuna tumman sinivihreää jauhetta. Spirulinan painosta 70% on täysipainoistsa proteiinia. Tämän lisäksi se sisältää tehokkaita antioksidantteja, mineraaleja, sekä vitamiineja ja niiden esiasteita."

Nää tuotteet on siitä hyviä et niitä ei tarvita kerralla paljoa, (hamppuprodee pari rkl, spirulinaa riittää 1/2-1tl päivässä) joten on riittoisaa ja parasta on se et kumpikaan ei maistu smoothiessa millekkään.

Mä en oikeen missään vaiheessa osannut sisäistää sitä hitaasti pupeltamista. Oon aina ollut liian kärsimätön syömään hitaasti joten sitä on pitänyt tosissaan harjoitella. Hyvin harvoin onnistun siinä että annoksen tuhoamiseen menisi jopa 30 min, mutta kiinnitän enemmän huomiota sitten siihen annoskokoon ja hyvin pureskeluun. Kun annoskoko on pieni ja vaikka sen söisi nopeasti niin kun sen vaan pureskelee hyvin ja hetken odottelee niin tulee täysi olo. Tärkeetä on muistaa ettei sitä ruokaa hae lisää vaikkei heti tule sitä kylläisyyden tunnetta.

Mehumuki, varoituksen sana... kokeile ensin jotain kaalia tms. Mut on sleevattu, enkä tänä päivänä pysty syömään salaatintelhtiä tms. kunnolla. Ne on jotenkin hankalia pureskella pieneksi ja sitten jäävät "kiinni" vatsaan. Samoin tuo pasta... Mä voin syödä makaroonilaatikkoa, ilmeisesti makaroonit on siinä riittävän turvonneita. Mutta vaikka mun sleevestä on vuosia, en vieläkään pysty syömään spagettia missään muodossa. Se tosiaan edelleen "jämähtää" mahaan. Mä epäilen, että se on sitä, että noi pastat (ja vaalea leipä) turpoaa mahassa, eikä siksi pääse liikkumaan alaspäin meidän putkimasuissa.

Mulle laitettiin leikkauksen jälkeen noita napapiikkejä vielä 3viikoksi... eli pisteltävää todellakin piisaa... kalliitahan ne on....

Jaaha, onpas kulunut aikaa sitten viime kirjoituksesta. Kiitos kaikille kommentoijille hyvistä neuvoista.

Mun maha kestää mitä vain, salaatit, jäätelön, ihan mitä vain...niin kauan kuin se ei ole piimää. Piimä (hyla, laktoositon) aiheuttaa lähes välittömästi ripulin ja karmeat suolistokivut vaikka aiemmin kestin sitä ihan hyvin. Karkkia en ole syönyt, salmiakkia ei lasketa. Pari kertaa viikossa otan salmiakkinamin ja himo on sillä pois. Pizzaakin olen maistanut ja sillä katosi senkin himo. Enää on kiellettynä alkoholi ja sitä kyllä arastelen enkä meinaa käyttää ennen kuin tulee niin kova hyvän viinin himo, että se on välttämätöntä esim. ravintolassa jonkun huippuruoan kanssa. Mutta tässä yhdistelmässäkään sitä ei voi juoda kuin hörpyn pari tai se huippuruoka ei mahdu mahaan Sain lääkäriltä luvan juoda ja syödä jouluna yhtä aikaa "Ai kerran vuodessa? No ei varmaan haittaa mitään".

Lääkärit ovat ottaneet mun tapauksen nyt ihan tosissaan, musta on otettu n. 200 labrakoetta (osa moneen kertaan, ei sentään eri kokeita), monen monta geenitestiä ja toivottavasti jotain selviää. Selvää on se, että mikään ei liity leikkaukseen ja en harmittele leikkausta missään nimessä. Ilman sitä mun tutkimukset junnaisi paikoillaan, rumasti sanottuna "komplikaatio" antoi mulle uskottavuutta. Mulla on ollut jo kauan kaikenlaisia oireita, joita on kyllä tutkittu, mutta ei otettu mitenkään erityisen vakavasti. Nyt kun on jotain, joka on konkreettisesti todettu niin lääkärit tutkivat vähän kaikkea, joka vaivan olisi voinut aiheuttaa.

Olo on jo paljon parempi kaikin puolin. Jos sairaalassa ei olisi silloin alussa kuvattu mahaa vuotoepäilyn takia niin en edes uskoisi, että mua on leikattu. Vettäkin pystyy jo juomaan aika paljon kerralla, ihanaa! Siis paljon ja paljon...mut joku 0,5 dl menee kerralla ja ison lasin saa juotua lyhyessä ajassa. Ja ruokaakin mahtuu lautasellinen, tosin se on semmoinen lautanen, mihin mahtuu joku desi-2 dl sapuskaa ruoan kiinteydestä riippuen. Painokin on tippunut vähän enemmän jopa mitä laskeskelin. Kun matikkaahan tää on.

Ihana kuulla positiivisia kuulumisia. Itselläni nämä leikkauksen jälkeiset päivät menossa. Ja oon sadatellut oloani jo tiesmonennettako kertaa... Tsemppiä jatkoonkin! ja hyvä, että nyt oikeasti tutkitaan

Me käytiin pizzalla! Eli sekin menee. Kaikki menee, paitsi piimä Sekin menee, mut on niin hurja laksatiivi, että en kokeile enää. Mä syön poppareitakin ja ne aiheutti aiemmin vatsaongelmia (söin silti kun oli niin hyviä) mutta nyt ei mitään.

Parin kilon päässä olis -20 kg. Hirveän pitkä matka tuntuu olevan sinne. Mulle on normilaihdutuksessa ollu 90 kg raja hirveän vaikea ja homma on kaatunut monesti siihen. Nyt tiedän, että se on vaan luku ja menee rikki sit kun menee ja suorastaan itsekseen.

Mulla oli terveyskeskukseen soittoaika ja lääkäri kyseli, että missäs sulla on seuranta tästä. Sanoin, että yksi käynti on Tallinnassa ja sit ei ole sen kummempia. "Se tässä on aina ongelma, kun käydään ulkomailla leikkauksissa niin se jälkihoito on sitten ongelma." Kerroin miehelle tästä, hän otti kierroksia ja sanoi, että ei ole ongelmaa, vaan jälkihoito on tästä lähin kysyttäessä julkisessa terveydenhoidossa, RIIPPUMATTA siitä, mitä on leikattu ja miksi. Edelleen, jos mun koipi menisi poikki huvimatkalla Alpeilla, kukaan ei kehoittaisi mua menemään jälkihoitoon ja tarkastuksiin sinne. Ja mä olen jo säästänyt yhteiskunnan varoja maksamalla operaation itse. Joka lääkäri ehdotteli painonpudotusta ja nyt kun paino on laskenut niillä on ongelma: Enää ei voi sysätä kaikkia mahdollisia oireita painon syyksi, vaan pitää tutkia oikeasti.

Onko muilla sleevatuilla pakollisina B12-pistokset? Mulla luki niin jälkihoito-ohjeissa. Mä olin luullut, että ne tulee vaan ohitetuille. Reseptin voi kuulemma pyytää Tallinnasta. Suostuukohan ne pistämään sen julkisella, vai pitääkö matkustaa Tallinnaan sitäkin varten? Entäs sitten ne, jotka ovat Kelan avulla valinneet hoitopaikakseen ulkomaan? Passitetaanko ne sinne myös jatkohoitoon???

Mä oon syönyt karkkiakin. Se ei vaan oikein oo kovin hyvää. Näen jatkuvasti painajaisia siitä, että tukka irtoaa nippuina niin kuin kemoterapiapotilailla. Eli hiustenlähtöä odotellessa

Fiilis on positiivinen! Ostin uudet jumppahousut, mutta entiset farkut on edelleen ok. Miten voi olla??? yli 15 kg kevyempi olen, mutta housut on eri mieltä. Oon varmasti menettänyt lihasta paljon, pitää kaivaa kahvakuula varastosta ja alkaa heilutella sitä

Mulle ei oo annettu mitään vitamiineja pistoksina, enkä syö muuta lisää kuin talvella D ja aina Magnesium. Ja viimeksi kun otettiin laajat verikokeet niin oli kaikki arvot ihan normaalit.

Mun tietojen mukaan sleevatut ei tarvitse lisävitamiineja jos syö monipuolisesti, koska meillä ei ole sitä imeytymis"ongelmaa".

Kävin jälkitarkastuksessa. Se oli aika surkea suoraan sanottuna. Ihan turha. Otin pyydetyt labratulokset mukaan ja olisin osannut ne ihan itse tulkita. Syön yhden monivitamiinin päivässä ja oli puhetta, että senkin voisi varmaankin lopettaa. Kaikki labrat kunnossa siis, mut niinhän mulla aina. Semmoinen erikoisuus alkoi tuolta käynniltä, että paino ei enää tipu. Kroppa pitää kiinni massastaan ja oon ekaa kertaa vuosikymmeneen kasilla alkavassa luvussa. Sama paino monta viikkoa eikä vaan alene. Turhauttavaa.

Mulla meni niin, että ekan puoli vuotta paino putos, toisen puoli vuotta paino ei juurikaan pudonnut, mutta vaatekoko alkoi pienenemään. Eli älä stressaa vaa'an kanssa. Keskity syömään monipuolisesti ja terveellisesti niin kaikki kyllä sujuu hyvin

Joulu tuli ja meni. Söin sitä samaa, mitä aina ennenkin. En oikein perusta jouluruoista, mutta kinkkua ja sinappia söin ja vähän suklaata ja joulutorttuja. Masentavaa, että paino ei noussut eikä laskenut. Ei ole muuttunut minnekään suuntaan nyt moneen kuukauteen. Ei jaksais tämmöistä. Tulee olo, että on epäonnistunut tässäKIN. Että nyt tämäkin laihdutusyritys on tuhoon tuomittu. Järki tajuaa kyllä, että ei voi koko ajan laihtua, mutta se sabotööri, joka jokaisen laihduttajan päässä asuu, on nyt ihan liikaa äänessä.

Kaipa tää tästä. Pitäis ruveta nyt liikkumaan ja painoharjoittelua tekemään. Ja jos varallisuus sallisi niin aloittaisin jonkun kivan uuden harrastuksen. Tanssin tai ratsastuksen.

Mäkin haluan seiskaluvulle. Kun Anniinakin on. Mut en meinaa päästä kasikymppiin millään. En tiedä pitäiskö syödä enemmän tai vähemmän.

Vinkkinä muille proteiinia tarpeeksi saamattomille: Uusi Sisu suklaajuoma sisältää 5 g/desi protskua, mutta vaan vähäsen enemmän kaloreita per desi enemmän kuin perusmaito. Ja mikä parasta, ei ollu liian imelää. Mulla jää usein noiden makeutusaineella makeutettujen käyttö siihen, kun ne maistuu ällöimeliltä. Tuo oli hyvää. Maksaakin pari euroa litra niin on huomattavasti edullisempi kuin esin. Leaderin kirkas proteiinijuoma ja saa kalsiuminkin samasta paketista. Saman Sisun rahkat taas on niin superimeliä, että en voi syödä.

Mun mahaan mahtuu kerrallaan 2 joulutorttua. Se ei voi olla hyvä asia. Syön 3-4 kertaa päivässä ja nälkää tai janoa ei oikein ole, mikä aiheuttaa harmia kun alan juomaan vasta illalla ja juoksen yöllä veskissä Mutta siis täysin opeteltava asia enkä valita sitä, että nälkää ei tunnu. Valitettavasti syömishimoilla ei ole mitään tekemistä nälän kanssa, se on huomattu. Siksi mun politiikka on, että mikään ruoka ei ole kiellettyä, kaikkea saa syödä kunhan syö vaan vähän tai harvoin. Kieltäytyminen aiheuttaa vaan ongelmia. Ei yhtä pullaa ole tarkoitus vatvoa viikkokausia, että söiskö vai ei. Suuhun vaan ja ei tee sen jälkeen enää mieli, kun ei se niin hyvää ollutkaan. Eikä kaikkea ole pakko syödä kokonaan. Yhä enemmän käytän ajatusta, että jos joku on vaan ihan hyvää, sen ei ole pakko mennä mun mahaan. Esim. kahvilassa jos otan jonkun herkun, olen anyway maksanut sen kokonaan joten on ihan sama, syönkö siitä vain palan vaiko kokonaan. Jos ei ole erityisen hyvää, syön palan. Jos on superhyvää mutta ei tee enempää mieli, syön vaan palan.

Jaa, miesflunssapotilas huutelee, pitää mennä pelastamaan se nuhaltaan.

Kuules, kaksi joulutorttua ei ole edes paha. Lehtitaikina on pelkkää mössöä eli se ei oikeasti edes täytä mahaa juurikaan.

Toki on ihan ymmärrettävää että haluat seiskaluvulle, mutta älä peilaa omaa edistymistäsi muiden edistymiseen. Se ei helpota sun oloa ollenkaan vaan pahentaa sitä entisestään. Jokainen meistä etenee omaa vauhtiaan, jollain toisella muutos tapahtuu hirveällä vauhdilla ja toisilla tuskaisen hitaasti.

Liikuntaharrastus on toki aina kiva ja hyödyllinen. Aloita se tanssi! Et sä tarvitse rahaa siihen jos katsot vaikka tutoriaaleja youtubesta ja pistät lanteet vatkaamaan! Itsellesihän sinä sitä teet etkä sen rahan vuoksi. Jos et halua että sua katsotaan kun tanssit niin ovi vaan kiinni! Tsemppiä mehumuki! <3

Ei saa olla noin järkevä, Hyeena.

Mua jotenkin vaan hirvittää tää kaikki, kun mä en ole missään vaiheessa käynyt millään ravitsemusterapeutilla ja mietin vaan, että jotenkin mä möhlin tämän. Syön ohjeiden mukaan, mutta silti.