Isomummiko leikkaukseen?

Minua kiinnostaa miten iäkkäitä leikataan? Itse olen 67v ja syyskuussa menossa ravitsemusterapeutille ja sitten Obesiteettipoliklinikalle. sitä ennen verikokeissa oman kunnan terveyskeskuksessa. Lähetteen antanut lääkäri ei sanonut olevan mitään estettä! Olen eläkkeellä mutta teen sijaiksuuksia aika paljon. Jalat tahtoo mennä ylipainon takia ja diabetes kolkuttelee oven takana. (sukurasite). Tahtoisin viettää loppuvuodet ilman näitä liikakiloja. Nähdä lastenlasten kasvavan, yksi lapsenlapsenlapsikin jo on! Ikuinen laihduttaja!

Muistaakseni täällä palstalla on pyörinyt ainakin muutama isomummi... eli yli 60-vee. Mutta en nyt ihan varmaksi muista

Tervetuloa mukaan Isomummi1. Sulla on ihan oikea asenne, haluat elää terveenä loppuvuodet, eikä 67-vuotta ole tänä päivänä ikä eikä mikään. Olen itsekin jo 5-kymppinen, lähdin leikkaukseen lähinnä saadakseni elämääni laatua; jaksamista, terveyttä enkä niinkään ulkonäön vuoksi. Eihän se tietenkään haitaksi ole vaikka bonuksena vähän ulkonäkökin kohenisi . Lihavassa kehossa on tukala elää, kaikki me ylipainoiset tiedämme mitä se on...liiankin hyvin . Olen nyt jo huomannut miten erilaiset aktiviteetit, liikunta, erilaisiin kesätapahtumiin osallistuminen ym. ovat lisääntyneet, ei enää kiinnosta pelkästään maata sohvalla napostellen herkkuja. On ihana huomata, että 5-kymppinenkin voi vielä tehdä vaikka mitä; aloittaa uusia harrastuksia jne. Ei muuta kuin onnea matkaan ja kirjoittele miten homma etenee .

Kiitos Tyyne tsempistä! Terveys minullakin on ensimmäisellä sijalla mutta ei haittaa jos mukavia oheis tuotteita tulee, esim. vaatteet, sais joskus mieleisiä ylleen. Jos tämä juttu onnistaa niin lähden Lappiin patikoimaa se on suurin haaveeni. Olen patikoinut mutta ollut tuskien taival tämän ylipainon kanssa. Eikä jaksa kuin pari kilometriä niin kaikki jäsenet kipeinä ja ei henki meinaa kulkea! Harrastan koiria ja näyttelyitä. Minulla pari ihanaa Nöffityttöä! Nähdään sitten miten asia syksyllä etenee!

Koirista puheen ollen; niin on minullakin yksi aivan ihana vähän yli vuoden ikäinen tipsupoika. Koetteli taas kärsivällisyyttäni tänään aamulla, en ollut pois kun puolitoista tuntia kuntosalilla, oli poika sillä aikaa ajan kulukseen pureskellut modeemin johdon poikki; taas kerran! Onneksi miesystäväni riensi hätiin, toi lainaan oman johtonsa ja lupasi korjata pureskellun. Sitä on nyt vaan jo pari kertaa "lyhenetty", joten toivottavasti riittää moodeemista pistorasiaan . Ajattelin tänään askarrella puutarhaletkusta suojan johdoille; ei niistä kovin nätin näköisiä tietenkään tule mutta eipä saa poika ainakaan järsittyä johtoja poikki.
Mutta varsinaiseen asiaan eli lihavuusleikkaukseen; ainakaan itse en ole katunut hetkeäkään! Tottakai tämä väsymys ja voimattomuus jonkin verran häiritsee mutta olen sen valmis "maksamaan" tästä kevyemmästä kehosta! Tulet itsekin sitten leikkauksen jälkeen hoikistuttuasi huomaamaan kuinka paljon hienompaa harrastuksesi patikointi ja koirien kanssa ulkoilu+näyttelyissä käynti on. Ja vaatteet voit valita mieltymystesi mukaan, ei tarvitse ensin katsoa löytyykö tarpeeksi isoa kokoa; ei sovi vähätellä sitäkään puolta asiasta! Lihavassa kehossa eläjällä on niin paljon isoja ja pieniä hankaluuksia, joita normaalipainoiset ihmiset eivät edes tajua. Ja se terveys on numero yksi, ainakin itse haluan elää tämän "loppumatkani" mahdollisimman hyvässä kunnossa, aktiivisena ja omatoimisena kotona jos suinkin Luoja suo!
Kaikkea hyvää sulle tielläsi lihavuusleikkaukseen .

Nyt sitten puhkes säärihaava, tän kesän uinnit on uitu. Uinti on minun lempijuttuja, tälläiselle ylipainoiselle! Kyllä harmittaa. Tänään kävin sairaanhoitajan luona hoidattamassa haavaa (on muuten kipeä), lääkärikin kävi katsomassa ja määräs hoidot ja antibiottikuurin. Maanantaina verikokeisiin. Minulla on jo leikkausta varten määräys laboratoriaan, lääkäri tivas minulta että mitä varten. Yritin vaikka mitä että en sano, jotenkin vaan hävetti. Kuultuaan minkä takia niin kannusti asiassa! Kuulemma ikä ei este riippuu miten asennoituu hoitoon. On yksilöllistä! (Ei ollut lähetteen antanut lääkäri.) Nyt odotellaan syksyä, mitä tuo tullessaan!

Käyty aamulla klo 7 verikokeissa. Jännittää eniten tulehdusarvot, pukkaako tähän vielä ruusu samaan jalkaan. Se tietää tiputusta ja sairaalaa, toivottavasti ei mutta pahalta näyttää. Iltapäivällä vastaanotolle, haavanhoitoa ja kuulemaan tuloksia!  On tässä iloisiakin asioita. Vanhempi Nöffi (3v) oli Pärnussa koiranäyttelyssä ja molempina päivinä ROP ja lauantaina vielä RYP 3, tuli INTTI valioksi.

Nyt sitten käydään piikillä joka päivä, kaksi piikkiä kankkuun toistaiseksi. Eri hoitaja hoitaa säärihaavaa ja toinen ruusua, jalka helottaa punasena. Tulehdusarvot ei kuitenkaan nousussa. Sokeri kiikun kaakun rajoilla.  Huomenna verikokeisiin ja lääkärille! Kyllä varmaan ylipainolla on aika iso osuus näihin vaivoihin! No odotellaan syyskuuhun mitä tuleman pitää! Odottavan aika on pitkä!

Käypä hoito sanoo leikkauksen ikärajoista näin: "potilaan ikä on 18–60(–65) vuotta, yläikäraja ei ole ehdoton, leikkaukseen liittyvä kuolleisuus on iäkkäillä potilailla hiukan suurempi kuin muilla, lihavuuskirurgiasta on eniten kokemusta alle 65-vuotiailla potilailla"

Asia on loppupelissä kirurgin ja anestesialääkärin harkinnan varassa.

Säärihaavaa vielä hoidetaan, terkkarissa käyntiä vielä 2-3 kertaa viikossa haavan hoidossa. Antibiottikuuri loppunut nyt odotellaan haavan parantumista. Olen odotellut että joku iäkkäämpi olisi kommentoinut ikäkysymykseen. Jostain luin että ei kannata leikata enää eläkeläisiä kun eivät tuota mitään. Tunnen monta eläkeläistä jotka käyvät töissä eläkkeellä olosta huolimatta. Niin minäkin teen. Olen ollut eläkkeellä jo 2,5 vuotta siitä huolimatta teen sijaisuuksia aika paljon, olen hoitoalalla. Nytkin olisin töissä jos ei tätä haavaa olisi, ja menen heti kun jalka kunnossa. Meinaan töitä tehdä niin kauan kun kunto riittää ja ei tule ylipainosta oheistuotteita. Ei nekään mitään halpoja hoitoja ole yhteiskunnalle! Verenpainetauti, diabetes, kaikki kulumat ym. No syksyllä nähdään mitä sanotaan! Minkä arvoseksi tän mummelin listaavat!

Ei muutosta säärihaavaan, 3:sti viikossa hoitajan luona siteiden vaihtoon. On kokeiltu
vaikka mitä haavanhoitolappuja, menee vuosi jos kaikkia kokeillaan!   Eivät anna
lähetettä keskussairaalaan. Kohta 2 kuukautta mennyt! Särkylääkkeet
vaihdettu vähän vahvempiin ja nesteen poisto lääkkeet lisätty! Alkaa pikkusen kyllästyt-
tää. Hellittäis edes tämä kipu, joka välillä tosi raastavaa!
Ensi viikolla olis tarkotus mennä kokeisiin! (tämä liittyy leikkaukseen)
Obesiteettipoliklinikka-aika on 7.9.15  Mitä täällä tapahtuu ,ei mitään tietoa?
Ravitsemusterapeutille 9.9.15! Siitä se lähenee!

Tänään käyty verikokeissa, monta pulloa verta. Sydänfilmissä käyty. Niin se aika lähenee! Hoitajalla ravataan säärihaavan kanssa. Eilen alotettiin Kefex kuuri (14pv) jo 3kerta!

Kaikille hyvää alkanutta syyskuuta. Minulla jatkuu haavanhoito, 3xhoitajalla. Ruusukin on yrittänyt samoille apajoille pari kertaa mutta saatu antibioteilla kuriin. Kolmas kuukausi alussa, kipu välillä tosi kovaa, heti jos liikkuu enenpi. Keskussairaalasta saatu uudet hoito-ohjeet että näillä mennään nyt. Ruokapäiväkirjaa pidetty, onneksi ei paino ole paljon noussut 2kg -/+ Reilu kahteen kuukauteen ei paljon liikuntaa kun ei kärsi liikkua. 7päivä sitten koittaa maanantaina, vähän jänskättää isomummia!

Pettymysten pettymys! Obesiteettipoliklinikalla käyty! Lääkäri heti kättelyssä kielsi leikkauksen, ei leikata yli 60 vuotiaita. Oli kyllä leikkauskielteinen vanhempi nainen! Olin vähän hämmilläni hänen puheistaan. Ikäkysymys oli ensisijainen este, kaikki kokeet ok. Paitsi verenpaine oli koholla ja sokerit rajoilla, Niitä sitten seurailla ja aloittaa sitten lääkitys. Tuli sellanen tunne että verenpainelääkkeet ja sokerilääkkeet mummolle ja kotiin, hulluja puhuu laihdutusleikkauksesta ton ikäsenä!  Ajattelin etten mene ollenkaan ravitsemusterapeutille mutta taidan mennä kuitenkin! Aika on 9.9. Eivät listanneet tätä mummoa enää minkään arvoseksi!

Olipa kurja lääkäri tuollainen Älä kuitenkaan anna periksi, mitä olen lukenut niin poikkeustapauksissa leikkaavat jopa lähemmäs 70 vuotiaitakin! Tosi inhottavia joskus nuo lääkärit ihmisille, uskon ettei kyseinen nainen ole välttämättä kenellekään asiakkaalleen kovin mukava tai sitten hänellä oli paha päivä (jota ei ikinä saisi näyttää työssä asiakkaille!).

Kiitos Lellukka tsempistä! On ollut mieli vähän maassa lääkärikäynnin jälkeen. Piirteli kauhukuvia leikkauksesta ja enekuurikin on minun ikäiselle liian raskas koettelemus! Oli niin jyrkkänä ettei heillä leikata yli 60 vuotiaita. Elikkä ikä on nyt ainut este! (ehkä kuitenkin suurin este rahakysymys) Ihmetteli kun olen työelämässä vielä. Tunnen itseni vielä työkykyiseksi ja olis elämä helpompaa vähän kevyempänä. Työterveyslääkäri (lähetteen antanut) ja terveyskeskuksen lääkäri olivat leikkauskannalla. Ikä ei este, riippuu paljon muista asioista. Eiköhän tähän ikään ole kaikki laihdutus konstit käyty läpi. Käyn tänään ravintoterapeutin luona, saa nähdä   miten siellä menee? Ei hirveen isoja odotuksia!

Oma äitini on 67 vuotias ja on enekuurilla aina keväisin ja syksyisin keventääkseen oloaan...ihan ihme ennakkoluuloja kyseinen lääkäri ilmeisesti täynnä! Onko sulla mahdollista pyytää toisen lääkärin mielipidettä? Itse ainakin olen huomannut että lääkäreihin mahtuu monenlaisia ihmisiä ja monesti toinen lääkäri voi jo olla täysin eri mieltä ja valmiimpi auttamaan siinä missä toinen suurinpiirtein vaan pahoittaa mielen ja nauraa päin naamaa. Älä anna periksi!

Eilen olin sitten ravintoterapeutilla. Oli tosi mukava nuori nainen, asiansa osaava. Käytiin läpi syömishistoriaa ja karsittiin pois pahoja rasvoja. Oli ihan kannattava reissu. Lääkäri ei puhunut mitään kolestroli kokeista että paha kolestroli pitää seurata ja 1/2 vuoden päästä uusi kontrolli. Jos ei ole korjaantunut niin lääkitykselle. Leikkaus pitää unohtaa nyt ellei tule lottovoittoa! Kuntapuolella ei leikata yli 60 vuotiaita. (Se raha ratkaisee) Tulihan kuitenkin tämä mummeli tutkittua päästä varpaisiin, ei vielä pahempia vikoja!  Lainakaan en viitsi ottaa kun meillä oli just vesi ja viemäri remontti joka oli aika hintava! Olinhan minä pettynyt mutta nyt pikkasen helpottaa. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Haluan kuitenkin toivottaa onnea kaikille leikatuille ja leikkaukseen meneville!